Kuasman kiäppi Sastamalassa, oivallinen kohde!

Yksikätinen täällä nyt kirjoittelee erittäin kivasta kohteesta sastamalassa. Nyt saikin lisättyä tekstiin yllätyksekseni diasarjoina kuvia,jes!

Kävin taannoin ystäväni kanssa tutkimassa kohdetta, vietettiin yö laavulla/ riippumatossa ja jatkettiin kierros ympäri seuraavana päivänä. tarkoitus oli katsoa miten yöpymiset sujuisi ja millaista maasto olisi lasten kera. Koitan kesän aikan löytää kohteita jotka eivät olisi niin tunnettuja, mutta saatavilla.Toki muutenkin on välillä mukava mennä ihan kaksin ystävän kera!

Kuasman kiäppi, kohde sastamalassa johon tampereelta hurautti vajaassa tunnissa hyvällä säällä. kokonaisuudessaan Kuasman kiäppi olisi 13,5 km ja reittiä ylläpitää Kuorsumaan kyläseura ry. Nyt on ollut pelkkää hyvää sanottavaa kyläyhdistyksien/ seurojen reiteistä Sastamalassa, merkinnät todella selviä, tietoisku kylttejä ja puita on ollut aina sekä tuli/ laavu paikat siistejä. Etukäteistietona oli että ainakin lintutornin laavulla olisi puita. Tehtiin taktinen veto ja päätettiin jättää auto Hepokorventien parkkipaikalle josta ensin kävelisimme Kiikanhuhdanmäenlaavulle joka myös olisi järven rannassa. Siinä voisi nukkua yön ja jos puitakin olisi voisi kokkailla mukavasti tulilla höpöteleen rauhassa ja nukkua kunnon unet! Alueeseen kuuluu Kuorsumaanjärvi joka on osa Natura 2000 verkostoa.

OPASTE KUVA VISIT SASTAMALAN SIVULTA

Ajomatkalla bongailtiin ikkunasta laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä, hiirihaukka ja kauriita sekä yksi kettu. Parkkipaikalla oli yksi auto ja henkilöautoja mahtuisi noin kuusi oman arvion mukaan siihen. Reitin aloitus Hepokorven parkkipaikalta oli hyvin selvä ja opaste kyltti helposti nähtävillä. Aurinko jatkoi paistamista ja lähdimme tietä eteenpäin. Kulku oli helppoa hiekkatiellä ja vaihtuttuaan poluksi ei kävely ollut haasteellista (esimerkiksi isoja mäkiä). ylitimme peltoja, kuljoimme soistuvassa suopursun tuoksuisessa mänty metssässä, ylitimme pienen sillan jonka alta kulkee kuorsumanoja, luimme kylttejä ja huomaamattamme olimme kohteessa. koko matkan ajan reitti oli selkeääkin selkeämpi, keltaista leveää nauhaa patikoitsijoiden kuvilla. Voisin ajatella että Eräipana jaksaisi tähän laavulle kävellä, matkaa oli 3km.

Oli upeaa kun kuultiin heti saavuttuamme hieman jo illan hämärtyessä kaulushaikaran reviiri huhuilua, erittäin kiinnostava ääni. Kuullostaa iavan kuin puhaltaisi tyhjän pullon suuhun! Itse lintu on hyvin vaikea havaita ja viihtyy ruovikoissa. Tämä lintu on jotenkin kovin haikean reppanan näköinen omasta mielestä 😉 sitten kun tähän lauluun yhdistyi vielä käki, niin combo oli melko hauska!

Tehtiin nuotio,koska laavulla oli puita paljon ja ei tarvinnut edes saha hommia. Puut olivat nihkeitä kosteudesta ja sytyttely & kuivailu vei hetken, mutta ei ollut kiirettä (suklaa toimi hyvin eturuokana). Näppärää oli pilkkoa puukolla puista todella pientä silppua ja hieman suurempaa tikkua. Monesti laitan takin/paidan sisään kuivumaan pikku puuta. Kun tuli oli syttynyt pieniin paloihin saatiin seuraavaa kokoa lisättyä ja isompia kuivumaan tulen ympärille. Tuohta oli onneksi kuivana laavulla ja sehän on paras sytytys materiaali (älkää repikö puista! se ei ole jokamiehen oikeus ja puu kärsii tästä. Eli mukaan aian pari sytytyspalaa minigripissä tarpeen tullen).

Ruokailu oli ihanaa ja helppoa, perunamuusi jauhe johon paljon voita, chili makkaraa, ketsuppia. Kun matka on lyhyt ja vain omat kamat mukana voi kantaa enemmänkin ruokia mukana kivasti. Ilta kului herkkuja syöden ja luontoa ihmetellen, viritellen riippumattoa. Tällainen tekee hyvää omalle jaksamiselle välillä.

Yö oli melko hilajinen,ellei yö laulajien ääniä lasketa. Kauempaa kuului välillä rekan ääniä. Taivas oli kirkas ja tähdet loistivat kauniisti. Että voi ihmisen hyvä olla!

Aamulla kokeilin kylmään veteen valmistettavaa aamupala jugurttia ja oli kyllä hyvää! Ei jauhoista kuten ajattelin ja oli kyllä todella täyttävää!

Paikat siistittyämme jatkettiin matkaa kohti lintutornia. Törmättiin yhteen auringossa lötköttelevään kyyhynkin sattumalta. Matkalla oli pientä ylämäkeä,hiekkatietä ja vastaan tuli uimarantakin joka kurkattiin. Siistin oloinen ranta jossa myös PuuCee ja hyvät pukuhuoneet. Hiekkatie osuus oli pitkä ja lintutornille oli helppo kulku myös sille tarkoitetulta parkkipaikalta.

Kurkimme lintuja tovin ja ainoastaan nokikanoja, joutsenia ja pikku pajulintuja osui eteen. Laavu joka oli lintutornin kupeessa oli hiljaisena, tällä laavulla myös hormillinen tulipaikka. Ei jääty pidemmäksi aikaa paikalleen ja lähdettiin jatkamaan kierrosta. Pitkoksilla linturtornille tulikin juuri lapsiperhe vastaan ja ilmeisimmin yksi matkalaisista oli tutkinut vettä kunnolla 😀

Matka jatkui hiekkatietä aina asfaltille asti. Saavuttiin siis kt 44:sen varteen joka ylitettiin, tämän tien varressa oli myös parkkipaikkamme. Jatkoimme oikealle asfalttitien vierustaa ja kohta tulikin opaste hiekkatietä eteenpäin vasemmalle. Osa reiteistä kulkee yksityisien maiden ja jopa pihojen läpi. Tien varresta löytyi myös parkkipaikka, joka sekin selvästi merkattu ja ohessa oli opastetaulu. Alun perin reitti on toteutettu Leader+ Kuorsumaan Kyläseura ry:n kylähanketta vuonna 2004 käyttöön otettuna.

Hiekkatie kesti melko pitkään ja vaihtui hiljalleen poluksi. Matkalla oli myös historian havinaa, 1906 vuodelta jolloin olimmekin venäjän vallan alla. Kalliota (käärmekälliona tunnettu) on käytetty kolmiomittaustornin paikkana, sijainti onkin 109m merenpinnan yläpuolella. Aikoinaan täältä on kuulemma näkynytkin monien kirkkojen tornit. Siitä etenimme reittiä eteenpäin ja polku oli välillä jälleen metsäautotietä. Reitti tällä puolella kulki enimäkseen alussa havupuu maisemissa. Saavutettiin sangen hauska taukolato, siellä voisi juurikin pitää tauon eväiden kanssa.

Matka jatkui metsäautotietä kulkien ja maasto muuttui hiljalleen kuivemmaksi ja avarammaksi koivikoksi. Hiekkatielle pöllähdimme jälleen ja edessä oli piakkoin laavu jossa ajattelimme pitää ruokatauon. Pikkuisen mäen nyppylän päällä oli Pappilankallioidenlaavu tulipaikalla varustettuna ja PuuCee. Tarvetta tulille ei ollut vaan kaasulla saatiin nopeasti ruoka lämmitettyä. tämä laavu ei soveltuisi nukkumiseen kapeiden puiden puolesta jotka kulkivat laavun sisäpuolella, mutta taukopaikkana oikein passeli ja lasten kanssa tähän olisi helppo tulla evästelemään. Matkaa Hepokorventien parkkipaikalta olisi 1.2km myötäpäivään kuljettuna tähän.

Mukavaa hieman tuulettaa jalkoja ja paistatella auringiossa! Reitillä olisi myös ”lisäkiäppi” joka olisi noin 2km. Tätä emme kiertäneet matkalla, kuvauksen mukaan vanhaa kuusimetsää.

Ruokailujen ja höpöttelyn sekä paikalle sattuneen ihmisen kanssa jatkoimme tuon 1.2km autolle. Edelleen oli reitti merkitty erittäin hyvin! Matka oli lähinnä alamäkeä autoille ja metsäautotietä ja hyvää polkua. Vaaroina ovat nuo tie osuudet kun mietin omaa ”Eräipanaa”, kantatie 44:sen ylitys ja sen reunassa hetken kulkeminen sekä nämä julkiset pienemmät tiet/ pihatiet. Myös bussilla pääsisi tähän aivan Hepokorventien parkkipaikan kohdalle.

Mutta kaiken kaikkiaan todella kiva lenkki! Etenkin omasta mielestä kiinnostava ja kaunis on parkkipaikalta kohti kiikanhuhdanmäen laavua oleva osuus,oikeastaan tuo itä puoli reittiä jossa Kuorsumaanjärvi.


Mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille! Minä puolestani koitan luuduttaa käden nopsaan kuntoon niin helpompi taas puuhailla kaikkea. Mutta onneksi se oli vain käsi ja paranee, huonomminkin voisi olla ❤

Eräipanan laavukauden avaus ja uusi makuupussi testissä. Missä meni kivi kenkään?

14

Eräipana täällä pitkästä aikaa! Äidillä on ollut kauhea kiire ja moni asia jäänyt kirjoittelematta, mutta nyt aletaan kirimään kiinni! Tänään kerron laavu kauden avauksesta joka oli 17-18.5.2020.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka minä olen kasvanut! Ikää on nyt se 3v ja senttejä kuulemma noin 100. Painan hyvät 14kg suunnilleen ja alan olemaan aika painava kuulemma tuolla lapsenkanto rinkassakin.

Nyt olin sitten kasvanut niin paljon että äiti totesi uuden makuupussin oston olevan edessä. Vielä talvella mahduin nukkumaan teltassa tuossa Halglöfs Pavo pussissa. Äiti oli aikaisemmin kyllä jo selvitellyt mikä olisi hyvä pussi seuraavaksi. Jatkettavuutensa kannalta Deuter Little Star oli päätynyt ykköseksi.  Sellaisen äiti kävi nappaamasta Kangasalan Treeline:stä jossa on todella hyvät valikoimat kaikkeen ulkoiluun ja retkeilyyn (ps. siellä on ne ihanat lampaat ulkona ja kahvilakin normaalisti ellei olisi se korona). Deuter tuotteet ovat aijemmin olleet myös hyviä äidin mielestä mm.vetoketjujen toimivuus ja saumat. pienten lasten pusseissahan ei ole vuodenaika arvoja vaan kaikki menee kesäpusseiksi luokiteltuna. Tällaisen 100cm ihmisen pussin löytäminen ei ole helpointa. Verkkokaupoista joissa on tuntemattomampia merkkejä, äiti ei halunnut ostaa vaikka olisi ollut untuva täytettä, mutta ei välttämättä esimerkiksi jatko mahdollisuutta kasvettaessa (tai löytynyt arvosteluja / hinta todella kova). Toki jos haluaa voi vaikkapa tilaustyönä teettää makuupussin tällaiselle pienelle lapselle untuvasta.

pussissa

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ei tuota meinannut saada pussista pois ja yö meni siinä kotonakin. Jatko osan toimii todella kätevästi,plussaa. Kompressiopusissa ei kiristin remmejä sivuilla,ainoa miinus.

Vielä tuosta pusseilusta ulkosalla. Kun ilma on vielä öisin kylmää niin äiti ottaan aina varman päälle ettei tule vilu. Ensinnäkin lämmin iltapala ja pissalakäyminen on hyvä suorittaa ennen pussiin sujahdusta, pussiin mennessä ei saisi olla kylmä. Sama pätee toki myös noilla aikuisilla. Kaksi pussia päällekkäin on hyvä ratkaisu ja tätä mekin käytämme talvelle ja myöhään syksyllä/keväällä. Talvella äiti laittaa makuupusiin Savotan uudelleen käytettäviä lämmittimiä. Pussin koko tulee olla sopiva jotta ei lämpö karkaa tai liian ahtaassa pääse kiertämään.  Minulla, Eräipanalla on merino kerrasto, villasukat, tumput viileällä säällä ja talvella on kypärämyssy tarvittaessa. Kun pussista noustaan aamulla on minulla tapana pujahtaa  viileällä säällä  Ruskovillan paksuun merino haalariin heti, se puolestaan on lämmennyt yön äidin kainalossa 🙂 Jokin lämmin on mielestäni hyvä heittää heti päälle, niin kuin aikuisillakin.

12

Nyt oli kevään ensimmäisen laavu yön aika ja minua hieman jännitti, mutta olin todella tohkeissani uudesta pussista! Makuupussissa on korvatkin ja makuupussista käsin sain katsella piirrettyjäkin päivällä, ompahan tullut tutuksi pussi!

Äiti pakkaili mukaan ilmatäytteisen Thermarest Neoair alustan ja Kaira OHTO EV-30 4-season paksun solumuovin minua varten. Iltapala ainekset ja hieman herkkuja lähti mukaan myös sekä iltasatukirja. Äidillä oli jokin yllätyskin minulle mukana. Äiti oli ajatellut että saadaan retkestä positiivinen muisto jälleen näin kauden avajaisten kunniaksi. Toki äiti ilmoitti myöhemmin että joka kerta ei oile ylläri lahjuksia mukana.

Kaikki tavarat mahtuivat helposti  Savotan jääkäri XL rinkkaan, kaasuukeitinkin pakattiin varmuudeksi mukaan, se kun on niin hurjan nopea. EA-pakkaus ja vettä aina kunnolla tai se veden puhdistin Sawyer Care Plus .

Sanoin vähän alahuuli väpättäen isille ja koirille heipat päivällisen jälkeen ja nappasin oman pikku Haglöfs Corker reppuni olalle. Äiti ja isi vähän vilkuilivat hämillään kun näytin kuulemman niin surulliselta kun sanoin heippoja ja rutistin koiria.

Isi ja koira ikävä kuitenkin katosi tuolla 15min ajomatkalla laavulle, juteltiin mitä kaikkea voitaisiin tutkailla ja oliskohan laavulla muita.

23

Auto parkkiin, nokka lähtövalmiudessa tiellepäin. juoksin hurjaa vauhtia kohti laavua ja äidillä oli täysi työ pysyä perässä! Nykyään minulla on kumma tahto olla pysähtymättä kun pyydetään tai muutenkin tehdä juonia salaa. Sitten kun siitä puhutaan niin nolottaa todella paljon, pitää kuulemma harjoitella näitä taitoja.

19

Laavulla oli vain yksi ihminen joka oli juuri lähdössä, oli ollut kiertämässä Kaarinan polun lenkkiä ja pitänyt taukojumpaa tässä. Me aloimme äidin kanssa heti tuumasta toimeen ja laitettiin ilmatäytteiset makuualustat paikoilleen, haettiin puuliiteristä puita ja käytiin järven rantaa tutkimassa, kivaa soistuvaa mutaa sekä huutelevia laulujoutsenia. Äiti oli pakannut yllärin isoon rinkkaansa ja pääsin avaus puuhiin kun äiti pienensi puita puukolla. Ai että! Sieltä tuli oikea dinosaurus jolta valuu limaa nenästä kun puristaa päätä!

Tuli oli kohta nuotiossa ja iltapuuro porisi hyvin kattilassa ja äidin kahvi vesi siinä ohessa, sekä voileipä triplajuustolla. Hurjan mukavaa kun sai istuksella tulen ääressä, ihailla liekkejä ja uusi dinosauruskin pääsi nyt elämänsä ensimmäiselle retkelle. Äiti kertoili miten iltapalan jälkeen pestäisiin hampaat, käytäisiin PuuCeessä riisuttaisiin vaatteet, joiden alla oli merino kerrasto valmiina. Sitten saisin mönkiä omaan korvalliseen ihanaan pussiini! Äidillä on yleensä tapana aina kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi tai miltä jokin asia ehkä tuntuu, tuoksuu tai maistuu. Nyt ainakin puuro maistui todella hyvältä…sekä pari miina & manu keksiä!

5

97549655_10158054035563267_4068468136901345280_n

Ilma alkoi hieman viiletä ja yöllä olisi säätietojen mukaan +2c eli melko viileää. Pikkuisen kyllä alkoi jännittää kun menin pussiini ja huomasin että isi ja koirat ei ole paikalla. Soitettiin hyvän yön toivotukset ja äiti alkoi lukea kirjaa ja hyvä kirja olikin. Uni ei meinannut tulla silmään vaikka äiti oli ihan kainalossa ja piti kättä pussin ympärillä. Nyt teki mieli vielä soittaa isille ja sanoa että ”minä rakastan sinua”. Mutta,kun kuulin isin äänen niin kauhea ikävä iski ja alkoi itkettämään! Millään en olisi halunnut luopua puhelimesta ja isin kanssa puhumisesta, isi koitti toisessa päässä puhua rauhoittavasti mutta ei se auttanut. Minä halusin kotiin missä on isi ja koirat! Äiti kuitenkin kuuli mitä isi puhui ja otti puhelimen pois. Äiti piti kainalossa ja puhui rauhoittavsti kaikista kivoista asioista ja koitti kääntää huomion muualle kuin ikävän tunteeseeni. Äiti alkoi lukemaan uudestaan iltasatu kirjaa ja samalla silitteli päätä, kummasti nukahdin ihan vahingossa sitten siihen. Jos en olisi rauhoittunut niin olisimme oikeasti lähteneet kotiin, joka ei ole kovin kaukana.

17

 

97671954_10158054035063267_1071168975380938752_n

Äiti jatkoi minun nukahdettua lukemista, kylläkin jotain kummaa maantieteen kirjaa ja joi kahvia. Yöllä nukuin kuin tuhiseva tukki, enkä edes kierinyt ja pyörinyt. Toisella puolellani oli seinä, toisella puolella äiti. Nukutiin siten että päät olivat laavun suuaukolle päin ja syvällä laavussa. Yöllä heräsin kerran pissa hätään ja äiti nosti minut pussista ja käytiin puun juurella nopsaan. Pisujen jälkeen nukuin aamuun asti todella hyvin! Äiti nyt on tuommoinen yli stressaaja kaikesta aina niin se oli kuulemma aina välillä katsonut miten minä nukun ja oliko inhoamani pipo päässä (kuka nyt tykkää nukkua pipon kanssa!?).

nukkuu

Aamulla oli maanantai ja äidin piti mennä töihin. Kuitenkin minä herään aina niin aikaisin että laavulta ehtii hyvin kotiin ennen äidin töiden alkua. Tehtiin aamukahvit ja minun lämmin aamumaitokin laavulla, nyt sillä nopealla pikku kaasukeittimellä. Äiti oli putsannut kattilan illalla johon sai kaataa maidon kiehumaan nopeasti. Ennakointi on kuulemma tärkeää ja tietää miten asiat pakkaa ja miten ne toimii.

Laavu jäi jäljiltämme siistimmäksi  mitä oli tullessa, napattiin muidenkin roskat matkaan. Kotona olin ihan innoissani kun sai kertoa koirille missä olin yön ja ainakin sata suukkoa isille. Isi sanoikin että seuraavalle laavuretkelle pääsee mukaan. Dinosaurus koki että retki oli ollut jännittävä ja matkalla autolle löydetyt pienet horsmat maistuivat todella hyvältä myöhemmin päivällä ruuassa.

21

Äidin loppu kaneetti kaikkeen on että hyvä kauden aloitus, vaikka tuli tämä vajaan tunnin kestänyt itku ikävä. Oman lapsen tunne reagointi ei ollut yllätys ja oma maltillisuus on tärkeää tällaisessa lapsen paniikin omaisessa tilanteessa. Aamulla kun puhuttiin Eräipanan kanssa keksien kera, mistä ikävä tuli oli asiaa helppo käsitellä ja kertoa ikävän tunteesta. Eräipana sanoi että retki oli kuitenkin todella kiva ja haluaa pian uudelleen laavuun nukkumaan. Pakottamalla ei asiat yleensä toimi, joten jälkipuinti oli tärkeää. Kotona isi kehui reippaaksi ja sanoi olleensa hieman kateellinen noin hienosta retkestä. Siinä Eräipana sai sitten kertoa mitä kaikkea näki (puussa hömötiaisia, valtavia taulakääpiä, muutaman joutsenen ja tietysti mitä dinosaurus teki). Suunniteltiinkin sitten samana päivänä jo retkeä seuraavalle viikolle laavu yölle joka puolestaan on hyvää yhdessä tuumailua kaiken perus arjen keskellä. Annettiin Eräipanalle mahdollisuus vaikuttaa seuraavan retken ruokiin ja hieman laavun sijaintiin 🙂

6

 

 

 

 

 

 

 

 

Rusunreitti, Sastamala. Ennen pandemiaa päiväretki.

41

Jälleen aloitetaan sanoilla, ennen koronaa. Siksi näin koska nyt me välttelemme jokaista julkista paikkaa, metsässäkin. Kuljemme terveys edellä ja hipsimme nyt omia polkuja lähimaastoissa. Välillä ootetaan suuntaa kartalla ja kompassilla, hyvää treeniä aina. Muuttihan tämä paljon suunnitteluja ja tapahtumia.

Mutta sitten asiaan! Sastamala, tuo mahtava kaupunki meidän näkö vinkkelistä lähellä. Siellä on hienoja maastoja niin omien polkujen ja vesien kulkijoille ja innostavia kohteita!

68

Me päädyimme kiertämään Rusun reitin, oikein näppärän 5km lenkin jolle osui laavu kohdalle. Myös vaihtehtona 3km lenkki. Mutta me vain otettiin rennosti ja Eräipana jaksaisi 5km ainakin suurimmalta osalta. Polut toimivat talvella myös latuina. Polkujen merkinnät ovat todella hyvät ja minä pidän polkuja melkeimpä lenkkipolkuina, niin hyväkuntoisia ja leveitä suurimmaksi osaksi ovat. Lasten kanssa kulkevalle voisin suositella.

Aurinkoisen päivän startti alkoi Lantulatalolta jonka edessä on ihan loistava lasten aidattu leikkipaikkakin! Osoite Lantulatalolle on Vatajantie 396, 38220 Sastamala. Myös lähelle laavua pääsee autolla, osoite on silloin Rusuntie joka on pieni tie mikä erkanee Vesilahdentieltä. Rusuntie on päättyvä tie ja päättyykin hieman ennen laavua joka on mennessä tien vasemmalla puolella ja näkyy melkein tielle kallion päältä.

43Aurinko paistoi ihanasti ja taivas oli lähes pilvetön. Vaatetuksessa huomioitiin mahdollinen kura/ kastuminen, tuuli puhalsi hieman viileästi. Laitettiin GoTex haalari joka hengittää ja alle ei tarvitse laittaa paljoa (merino alusasu riitti meillä). Mukaan napattiin varmuudeksi villahaalari matkaan. Kauluri ja lämmin pipo, kuraa sietävät kengät. Mukana muutoin kuten aina, EA-pakkaus, puukko, tulenteko välineet, ruokaa ja hätävära evästä. Katsottu että on akussa virtaa ja havainto mihin ollaan menossa. Etukäteen muistutus millaista maastoa olisi luvassa kartasta (oman puhelimen maastokartat sovellus ja karttaselain ja verkossa kartta tästä Rusunreitti ). Itselle jalkaan Alpina Trapper kengät jotka tukee hyvin jalkaa ja rullaa mahtavasti. Ollut vähän nilkat muuten koetuksella lähiaikoina. päälle vakio Sastan vaatteet jotka on kyllä olleet itselleni loisto valinta! Kovalla kulutuksella monenlaisessa käytössä kestäneet hyvin! Jos olisin yksin liikenteessä olisin kertonut jollekkin läheiselle minne olen suuntaamassa.

 

69

67

Päästiin Lantulatalolle ja siinä näkyikin heti kivasti lähtö luontopolulle talon taka kulmalta. Sovittiin että kiehtova leikkipaikka on sitten kierroksen jälkeen kohteena.  Matka alkoi hyvin merkatulla reitillä jota oli todella helppo pienilläkin jaloilla kulkea.  Alussa ohitettiin vanha luhistumaisillaan oleva lato joka olisi ollut kiinnostava Eräipana mielestä. Alun nousu oli melko loiva ja välillä ihmeteltiin aurinkoon heränneitä muurahaisia tai info kylttejä. Ennen isompaa mäkeä oli jotain mahtavaa nähtävissä ja kuultavissa, raivaussaha! Metsää siistittiin ja sitähän piti tuijotella tovi.

55

Kohta polku suuntasi ylemmäs ja mäen jälkeen eräipana oli vaatimassa rinkkaan, ilmeisesti juokseminen mäessä veti voimia. Vähän mehua pullosta ja matka jatkuu isin selässä. Polku oli nyt tasaista ja edelleen todella hyväsä kunnossa kävellä ja maasto vaihtui enemmän kangasmetsäksi. Eräipana lauleskeli iloisti rinkasta ”yksi pieni elefantti…” ja hyytyi lauluiltaan vasta sitten kun yllättäen tuli pikku lumikuuro. Lumisade olikin pieni ja paikallinen, nopeasti ohimenevä. Välillä saattoi haistaa ihan suopursun tuoksunkin! Polku päätyi Rusuntielle jossa oli myös selkeä kulkusuunta merkattuna vasemmalle tietä pitkin. Saavutimme laavua joka oli tien vasemmalla puolella mäen päällä, tähän saisi auton myös parkkiin. Nyt Eräipana halusi juoksemaan jälleen, joten antaa palaa! Edessä oli pikku kallio jonka varrella puucee ja puuvaja.

56

Laavu oli todella siisti ja kaiken kaikkiaan miellyttävä! aurinko paistoi jälleen ja se sai metsän näyttämään satumetsältä kun istui laavulla kalliolla. Laitettiin tulet ja Eräipanan toiveesta perinteistä makkaraa! Samalla laitetettiin kahvivedet tulille, perinteistä nokipannu kahvia. Nuo ekologiset Kupilkan tuotteet ovat palvelleet hyvin! Kurkkua ja omenaa oli makkaran kavereina ja jälkiruokana keksejä. Mikäs siinä istuskellessa, hilaista oli. juurikun tehtiin lähtöä saapui muita paikalle, mainio ajoitus nyt tämän pandemian vuoksi ja olipa heille valmiit tuletkin nyt.  Käsihygienia muistutuksena puhdistuliinoja, niitä on yleensä aina repussa.

39

Matka jatkui laavun takaa polulle joka oli hieman kivikkoisempaa, sai katsoa mihin jalkansa asettaa. Varoitus kylttikin oli laavulta lähtiessa kivikosta. Polku päätyi taasen isommalle polulle ja hauska kylttikin oli asetettu, oletettavasti hiihtäjiä ajatellen 😀

(VARO ettet sitte kaaru tosa alakurvissa!)

27

 

Eräipana jaksoi taas ihan uudella energialla kiitää ja pomppia milloin minkäkin kannon nokassa. Täällä on turvallista juosta, ei liikennettä. Jäiset lätäköt kiehtoi ja niitä olipakko päästä aian sörkkimään ja kokeilla kestääkö painoa.

Todella mahtava kuusi tuli eteen, sitä ei voinut olla huomaamatta. Kyseessä oli varsinainen nähtävyys kyltteineen, Haapamäen pihkuusi. Ikää tällä kuusella oli 130v . Tässä näkyikin vielä rakenteiden merkkejä asutuksesta. Voi kun kuusi osaisikin puhua, kertoa kaiken sen mitä on nähnyt; ketä täälä on asunut, mitä on sodissa tapahtunut, millaista kulkijaa  poluilla on kulkenut. Tässä ihasteltiin kuusta ja tutkailtiin ympäröivää sammal metsää joka loisti auringossa. Metsä eliöieen, kasveineen, eläimineen on äärimmäisen kiinostava, mitkä lajit viihtyvät täällä ja miksi. Onko juuri tämä asutus tuonut juuri tänne jotain uutta?

4parempi

 

Jälleen kulku jatkui selkeällä polulla ja heijastimiakin oli sen varrelle laitettu. Näin pimeässäkin pysyisi reitillä. Kuusen luota matka oli takaisin Lantulatalolle lyhyemmän oloinen ja aika hurahti vauhdilla-.

Eräipanan tahti oi reippaampi kuin vanhempiensa, olikohan makkaraa buustattu jollakin? Vai oliko auringolla asiaan vaikutusta? Välillä oli hyvä tulla pitämään äitiä tai isiä kadestä ja katsoa että nekin jaksaa.

13

Lantulatalolla vielä viimeiset ”mehut irti” Eräipanasta ja leikkipuisto teki vaikutuksen. sattuipa paikalle yksi pienempikin lapsi vanhempineen, mutta isossa leikkipaikassa tilaa riitti pitämään nyt välimatkaa. Myös paikallinen rouva tuli jutulle lenkille lähtiessään, mukava saada vaihtaa kuulumisia! Paikallsten ihmisten kanssa on aina kiva jutella koska heiltä kuulee aina jotakin uutta. Meille uusi tieto oli että Lantulatalolla järjestetään joka viikko ruokailu tilaisuus ja nyt se on laitettu jäihin koronan vuoksi.

5

Kotiin lähtiessä aurinko vieläkin paistoi ja pellolla kökki yksi kauris ihmettelemässä. Kotiin päästyä toivottiin että tauti ei jatkaisi voimistumista. Toisin kuitenkin kävi ja paha pandemiahan tästä tuli. Mutta, joka tapauksessa hyvää ja turvallista kevään jatkoa kaikille ❤ Ja tuo toukka kuva on ihan vain Eräipanan toiveesta täällä 😀

19

 

31