Nuotiolla herkkujen kokkailuja, kohteena Jäminkipohjan laavu!

Kummitädin kanssa dinosaurusjahdissa

Lokakuun lopulla pohdimme, että olisi kiva hurauttaa johonkin uuteen kohteeseen missä ei olla käyty. Kuitenkin sopivan ajomatkan päähän tampereesta, alle 2h suuntaansa. Kun pikkuisen tutki karttasovelluksia löytyi Jäminkipohjasta laavu, kivan oloisella paikalla kartan maaston muotojen mukaan. Mitään kummempaa tietoa ei googlailuilla löytynyt, joten kuullostaa hieman seikkailulta!

Ilma olisi muuttumassa säätietojen mukaan; aurinkoa, ei liian viileä kuitenkaan. Eräipanan paljon eräilevä kummitäti innostui myös ajatuksesta ja pomppasi matkaan mukaan! Ajateltiin että, on syytä ottaa omat puut mukaan ja nyt jotain speciaalia herkkua ruuaksi! Jotain kohtuullisen helppoa ja nopeaa Pizza, se toimii yleensä aina, ei liian haastavan hidasta lapsen näkökulmasta. Kuitenkin varmuudenvuoksi mukaan paketti nuudeleita, neljävuotiaan makunystyröiden mielipide voi vaihtua sekunissa ja syödä pitää kuitenkin (vältellään nälkä kiukkuja). Jälkiruokana pettymystä ei tuota sokeriöveri Snickersmutakakku.

Tarkkailkaamme mutakakun koostumusta; mutainen on ja makea!
Ja pizza..juuri ne oman maun mukaiset täytteet pääsee tulille!

Kotona laitettiin yhdessä raaka-aineet minigrip pusseihein ja purkkeihin. Eräipanasta kasvisten pilkkominen on loistavaa puuhaa, samoin kuin pizza taikinan teko. Eli pienet esivalmistelut kotona, pääsee helpolla ulkona. Loppuun sujautetaan reseptit 🙂

Auto starttasi pikku vesisateessa kohti Ruovettä, tarkemminottaen Jäminkipohjaa joka on Tampereen Teiskon suunnalta tultuna ennen Ruovettä. Eräipana jaksoi hyvin laulaa omia hevi laulujaan auton takapenkillä ja suunnitella suklaapatukan upottamista kakkuun. Kuitenkin, uni vei voiton ja tuhina kuului kohta. Pikku päiväunet eivät ole pahitteeksi hänelle, jaksaapa olla vauhdissa ja paremmalla tuulella myöskin. Eräipanalla ei automatkalla ole ulkovaatteita päällä, joten mukavempi matkustaa & ulkona ei tule vilu niin herkästi kun ei hikoile autossa.

Saavuttuamme oletettavasti oikeaan paikkaan joutui miettimään, voiko autoa jättää tänne. Paikka oli päättyvän tien varressa ja tie päättyi talon pihaan josta lähti pellolle tie. Jätimme auton tien varteen, siten että siitä pääsi turvallisesti kaikki ohi. Eräipanakin heräsi ja vähän venyteltiin ja puskapissasi ennen kun alettiin laittamaan ulkovaatteita. Kerros pukeutuen oli helpoin olla, sekä nopeasti laittaa lisää tai vähentää. Lähdettyämme kävelemään oli sade tauonnut, mutta kohta ropisi hieman vettä ja nopsaan sadetakki & hattu ylle. Pelolla meni hyvä traktori ”polku” ja siitä kävelimme kohti oletettavaa laavua. Kun ura loppui, siirryimme pellon reunaan kävelemään ja pian metsään meni aivan pellon kulmasta vähän kuljetun polun jälki. Järvi näkyi kokoan, olimmehan pikku niemessä kokoajan. Eräipana huomasi pian korkean pikku rakennuksen, PuuCeehän se oli ja oikealla puolella, rannan tuntumassa näkyi laavun katto. Olipa helppo matka!

Tärkeitä tutkimuksia erilaisten heinäkasvien parissa. On kastikoita, koiranheinää, juolaheinää..

Siinä ihmeteltiin että ompahan kauniilla paikalla laavu! Vesi tihku loppui ja saatiin sadetakki & hattu pois Nimin luki laavussa ”Tervasalmi”Puita ei ollut, eikä liiteriä. Omat puut olivat siis hyvä olla tai kaasukeitin / trangia / risukeitin. Istuttiin laavulle ja hetki vain ihailtiin maisemaa, Eräipanan kaivaessa maasta mitä upeinta katapulttia..eli vanhaa lahoa puun pätkää. Purettiin reput ja alettiin valmistelemaan ruokia. Kummitätii toi osan eväs tarpeista ja meillä oli kyllä melkoiset herkut nyt kasassa! Palasteltiin puita pienemmiksi puukolla & yhdellä halolla, hieman tervasta ja tuohta. Kohta oli hyvä nuotio ruuan laittoon valmiina! Eräipana viihdytti hyvin itseään kasaamalla maasta löytyneitä tikkuja ansoiksi ja kohta kummitäti oli osana katapultti leikkiä (kävyt toimivat loistavasti pommeina ja kummitäti olikin melkoinen koppari!).

Järveltä katsottuna laavu maastoutuu melko hyvin

Pizzat pääsivät ensimmäisenä paistoon, ohut pohja voidellulle pannulle + päälle täytteet, sitten folio päälle kanneksi ja melko korkealle paistumaan kun tuli oli vielä kohtalaisen iso. Pizzaa sai seurailla jottei sattuisi palamista. Eräipana näki äidin pizzan vamiina, totesi hän että en muuten syö pizzaa! Ei edes maistanut. No..onneksi oli nuudelit matkassa, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta että ruoka retkellä ei kelpaa. Retkillä me joustamme, jotta saadaan pidettyä retkeily lapsesta kivana. Ei muuta kun nuudelit marinolkeittimen päälle kiehumaan. Mukana oli kuitenkin lisukkeita kuten tomaattia & kinkkua jota sai pizzaan, eli ei ihan nuudelin voimalla menty..Nuotion hiillos oli jo niin pieni että pizza pannua sai pidettyä hiilloksen päällä suoraan

Täällä luonnonsuojelualueen keskellä oli kyllä hyvin rauhallista, ei mitään muuta kuin luonnon ääniä! Ja välillä tuon pienen retkeilijän iloisia hihkaisuja kun sai keppiään vuoltua.

Kun nuudelit olivat kypsyneet ja Eräipanalla ruoka lautasella, sai keittimelle laitettua helposti mutakakku aineet (nuudelikattilan nopea huuhtelu, mutta ei järveen vesiä vaan imeytys maahan / PuuCee jos nuudelia seassa)

Samalla kun mussuti pizzaa sai sekoitella mutakakkua möhnää hiljalleen, näytti ihanan tahmaiselta! Sopivan hetken koittaessa mutakakku omalle pannulleen ja matalalle kypsymään ritilälle hiilloksen päälle. Odotellessa tutkittiin järven rantaa ja Eräipana veisteli taistelu tikkua keskittyneesti. Samalla treenattiin turvallista puukon käsittelyä.

Mutakakusta tuli niin valtavan super ihanan äklöä, että jos ei sillä lähde makean himo niin ei millään. Kakusta jäi reippaasti vielä isillekkin kotiin viemisiä.

Näin leveästi on toki hyvä marssia doinosaurusten mailla

Mahat täynnä ja energia suonissa virraten lähdettiin dinosaurusten jahti retkelle. Kierrettiin eteenpäin vievää polkua kohti niemen nokkaa. Matkalla oli huikeita dinosauruksen luolia ja muna joka oli jumissa kaatuneen männyn juurakossa. Lähellä nimen nokkaa oli vesi laskenut huomattavan paljon. Ihanaa mutaa jossa näin aikuisenakin oli hauska kävellä ja löllytellä mutaa jalkojen alla. Mudassa näkyi hienosti myös kauriiden kavioiden pikkuisia jälkiä, eli siis tietysti dinosaurusten. Sää oli kerrassaan upean aurinkoinen ja huomaamattaan kuitenkin aurinko alkoi laskea. Leikkiessä ja mukaan heittäytyessä aikaa sujahtaa siivillä!

Palasimme samaa polkua takaisin laavulle ja siistimme paikat hyvään kuntoon..tai oikeastaan parempaan, muiden roskia ja juoma tölkkejä lähti mukaan. Tätä on ollut hyvä opettaa myös Eräipanalle, muidenkin roskat voi ja pitää ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaisesti.

Autolla peräkontissa riisuttiin jälleen kuraistakin kuraisemmat vaatteet pois ja puhdas eräipana autoon! Upea sumu laskeutui ja maalaismaisemat olivat todella rauhaisat. Nyt ajoimme hieman eri reittiä takaisin, koukaten Muroleen-Kapeen kautta. Jälleen totesimme että olipahan hyvä lähteä! Vaikka emme olleet varmoja mikä paikka on, niin katsomalla selviää 🙂

Pizza:

pohjaan (noin neljä isoa pizzaa, riippuu myös paistopannun koosta)

2 dlVettä
25 gHiivaa
5 dlJauhoja vehnä/ruis
1 RklÖljyä
Täytteet:
Esim. Tomaattimurskaa, sipulia,kinkkua, pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja juustoraastetta
Pohjan voi tehdä valmiiksi vaikkapa edellisenä iltana kotona. Me teimme smana aamuna, ja minigrip pussiin mukaan. Toimi ihan hyvin näin, myös rasia / kelmu toimivat. Tulipaikalla taikinasta sai helposti paineltua lättysen, sopivan ohuen muovi lautasen päällä josta pohja voidellulle pannulle (meillä Adabau). Täytteet päälle ja tulesta riippuen korkeus. Tuli on yllättävä välillä joten mieluummin esin korkeammalla jos liekit. Folio kansi buustaa hyvin kypsymistä, kannattaa siis seurat pizzan paistumista.

Snickers mutakakku:

125 gvoita, 125 g tummaa suklaata, 2 rkl vahvaa kahvia, 1 dl sokeria, ¾ dlvehnäjauhoja tai gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, 2 kananmunaa, 2 (à 50 g)Snickers-patukkaa, ripaus sormisuolaa, alumiinifoliovuoka kypsentämiseen

Paloittele tumma suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Nosta kattila tulelta/ keittimeltä, voin lämpö sulattaa myös suklaapalat. Sekoita joukkoon kahvi. Lisää sokeri, vehnäjauhot ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi. (kaikki raaka-aineet mukana, minigrip pusseissa. Kananmunat rikottuina valmiiksi pikku pullossa, helppo käsitellä näin).

 Kaada taikina nuotion kestävälle paistinpannulle (halkaisija 15 cm) tai alumiinifolioiseen paistovuokaan. Paloittele Snickers-patukat ja painele suklaapatukkapalat taikinan joukkoon. Ripottele päälle hiutalesuolaa. Peitä pannu alumiinifoliolla kypsennyksen ajaksi. Kypsennä hyvällä hiilloksella paistoritilän päällä 10–15 minuuttia, kunnes kakkutaikina on pinnalta kypsynyt kiinteäksi. Sisältä kakku saa jäädä taikinaiseksi.

Mukavaa marraskuun alkua kaikille!

 

Laipanmaa, rauhallinen helmi Pirkanmaalla!

Täälä sitä mentiin! Ilmeestäni retken jälkeen voinee päätellä mitä pidin!

No Eräipana täällä moi!

Olimme käymässä Laipanmaalla tovi sitten, (kuulin ensin että vaipanmaalla ja sain nauru hepulin!). Paikka oli minulle uusi, mutta äidille ja isille tuttu. Vanhemmat olivat ajatelleet että kun on nätti ilma niin näytetään minulle uusi paikka joka ei ole kovin kaukana. Laipanmaa on Kangasalan ja Pälkäneen maastoissa jotka ovat jopa erämaa tunnelmaisia. Tarkoitus oli ottaa rennosti ja kiertää luontopolku siellä, pituus polulla olisi noin 3km ja sen varrella on alueen luonnosta kertovia tauluja.

Ajettiin Tampereelta Rajalan kämpän parkkipaikalle josta luontopolku lähtisi. Ajomatka kulki Kangasalta Sahalahden ja Pälkäneen läpi, maisemat olivat kerrassaan upeita matkalla,vettä vihreyttä paljon! Ajoaika oli 45min ja osoite oli Teivaantie 751 745, 36430 Kangasala.

Tie oli hyvässä kunnossa ja opasteet selkeitä parkkipaikalle. Tilaakin oli autolle tänään hyvin. Täällä on hyvä muistaa että puhelimen kuuluvuudet eivät välttämättä toimi, eli esimerkiksi karttaohjelmat eivät aina toimi täysin (ellei ole offline karttoja esim. karttaselaimesta tai maastokartoista). Niitä äiti välillä käyttää ja näyttää, myös mapit GIS on sillä puhelimessa yhtenä vaihtoehtona ja kello kädessä jolla voi suunnistella jouhevasti. Mutta ilman mitään härpäkkeitä pärjää hyvin reitillä, on sen verran hyvin merkattu maastoon sinisillä reitti merkinnöillä. kannattaa toki tutustua ensin reittiin vaikka kotona tietokoneella.

Reitti luontopolulle lähtee kiertämään vastapäivään suositellusti,eli kävellään ensin ylämäkeen hiekkatietä pois päin parkkipaikalta ja kaarretaan metsään vasemmalle. Siitä alkaa reitin merkinnät hyvin näkyvästi! Merkit ovat joko tolpissa, nauhana tai kivissä, mutta ne erottaa hyvin maastossa.

(Me tosin tehtiin homma myötäpäivään ja silloin merkinnät saattavat tuntua haasteellisemmilta. Esimerkiksi kun lähtee laavulta.)

No niin,se niistä. Lähdimme siis ei suositeltuun kiertosuuntaan ja lämpö hiveli hipiää! Hurjan paljon heinäsirkkoja siritteli ympärillä ja polku tuntui hyvältä jalkojen alla! Lastenvaunujen kanssa tänne ei pääsisi kulkemaan. Polku kulki valoisassa metsässä pitkän pätkän kunnes nousi kuusikkoon johon paisteli valo hienosti. Välillä tuli aukeaa esiin ja polku mutkitteli talousmetsässä hyvin = hurjan hyvä juoksurata ja leikki; ota isi saalis kiinni. Välillä pysähdyin katselemaan ötököitä ja näinpä kuolleen metsäpäästäisenkin jota muurahaiset olivat kovasti tutkimassa lisäkseni.

Aurinkoinen polun alku! Hyvä kulkea aikuisten välissä käärmeiden varalta,joita nyt ei nähty.

Polku oli hieman juurakkoista ja kallioista välillä, piti joskus ottaa äitiä tai isiä kädestä varmuudeksi, vaikka hurja vuorikiipeilijä olenkin! Polku tuli Ruokojärven rantaan ja siinä tutkittiin raakoja lakkoja ja soistuvan maan tuoksuja. Pikku pitkokset ja sillat olivat todella kivoja mielestäni!

Kohta näkyikin jo laavu! Näin myötäpäivään kierrettäessä laavu oli inasen lähempänä parkkipaikkaa (1.25km). Se oli kuulemma yksi syy miksi kierrettin reitti näin päin, lounas aika nimittäin! Vanhemmat tekivät tuli harjoituksia, tosin äidin käsi on vielä leikkauksen jälkeen siinä kunnossa ettei ilman tukea sillä mitään tehdä (eli hieman haastellista on kaikki vielä..). Äiti teki tulia magnesium tikulla ja tuohella,siinäkin auttelin innolla! Plasmasytytin oli myös mukana ja sillä tulen teko yksikätisenäkin onnistuisi helposti tuoheen. Tulen teossa kiinnostavinta oli ehdottomasti luuppi, sehän on kuin suurennuslasi! Luupilla kun otti hyvän pisteen auringon valolla ja pikku palan taulaa,niin sekunissa alkoi savuamaan! Aivan mahtavaa hihkuin ja isi kädestä pitäen opetti sitä tekniikkaa.

Laavu oli siistissä kunnossa ja oli puitakin puuliiterissä ja PuuCee oli myös siisti! Ruokaa odotellessa keksin hyvin myös omaa toimintaa kuten kivien kasaamista linnaksi ja löytämällä samalla timantteja joita oli hyvä esitellä äidille ja isille. Myös oman ”kivikirveen” väsäsin nopeasti. Itseni viihdyttäminen ei ole vaikeaa luonnossa,tekemistä ja tutkittavaa on joka puolella! Ruuan laitossa saa auttaa usein, nyt varsinkin kun äiti on yksikätinen. Nyt oli ruokana grillijuustoa, paistettuja perunoita ja lohta, sekä kurkkua. Eiliset perunat ja lohet oli helppo ottaa mukaan koska matkakin oli lyhyt niitä kantaa. Runsaasti vain voita pannulle! Äiti söi myös horsman lehtiä ”salaattina”,jota minä en vielä popsi, isillehän se on ihan mies ruokaa (terveysvaikutuksia esimerkiksi eturauhasvaivojen ennaltaehkäisyyn ja siinä on proteiinejakin rutkasti). Jälkiruokana oli perinteiseti kahvi / mehua ja keksejä ja vesimelonia oli matkassa mukana myös.

Ruuan jälkeen oli nuotion sammutus ja liikkeelle lähdön aika. Isin puhelimessa ei ollut enään kenttää ja maastokartat enään ei näkyvissä. Äidin sovelluksessa joka oli laajempi niin sijainti näkyi. Tämä on aina minustakin kiinnostavaa kun katsotaan missä ollaan kartasta ja on äiti koittanut suunistamistakin opettaa.

Matka jatkui kevyttä ylämäkeä meillä ja päädyimme hiekkatielle. Tässä kohtaa jos ei tietäisi mihin lähteä olisi näin ”väärinpäin” kierrettynä ehkä vaikea hahmottaa, lähteekö oikealle vaiko vasemmalle. Suunta oli oikealle tietä pitkin jota käveltiin kääntöpaikalle josta sujahdettiin metsään. Tästä syystä vastapäivään on helpompi kiertää jos ensimmäistä kertaa luontopolulla.

Metsässä oli polku selvä ja kivat kyltit luonnosta jatkuivat heti! Mielestäni kiinnostava peikko kallio kertoi että täällä oli mäyriäkin. Hämärämpi metsä osuus jatkui ja polku oli edelleen hyvää kulkea tälläisen pienen Eräipanan! Kevyitä nousuja tuli ja sanikkaisia kasvoi sekä mustikoita puski maasta. Piakkoin tultiin jälleen hiekkatielle, tässä huomattiin vasemmalla sininen viitta ja suuntasimme tietä pitkin sinne. Polku lähti nyt oikealle metsään, kuusi maisemiin. Polkua talsiessa lauleskelin ja kohta alkoi hieman väsyttämään kävely. Isi oli kiva ja otti harteille etten ihan väsyisi ja kyllästyisi. Saavuimme polkujen risteykseen jossa oli opaste taulu. Äidillä oli alueen retkikartta mukana ja katselimme näiden täsmäävyyksiä ja lukaisimme kyltit. Me jatkoimme oikealle tähän suuntaan kierrettäessä. Polku saapui heinikkoiselle ja avaralle vanhalle hakkuualueelle. Tässä olikin jo puhtia taas kävellä ja runsaasti eri perhosia lepatteli ympärillä ja heinäsirkat olivat aktiivisella tuulella. Äidin kanssa tutkailtiin rauhassa sirkkoja ja kun ei ollut kiire niin napostelin ”muutaman” rusinan samalla. Oli lämmintä ja aurinkoista jotenn lippis ja säännöllinen juomine oli todella tärkeää.

Polulla oli kiva kaatunut iso koivu, siinä leikin myös hetken voimamiestä ja yritin siirtää koivua polulta. Jätin sen kuitenkin paikalleen niin muutkin voivat kokeilla sen painoa. Mielestäni puun pinta tuoksui myös hyvältä ja se oli ihanan lämpöisen & rosoisen tuntuinen käsissä. paljon jälleen pikku hyönteisiä oli havaittavissa,äiti nappasi niistä muistoksi kuvia minulle, ajattelin perustaa ötökkä gallerian!

Polun varrelle osui jäänteet vanhasta savupirtistä ja mäkiuunista. Todella kiinnostavaa historiaa josta oli omat taulunsakin paikalla. Äiti ja isi pähkivät että ei siitä loppujen lopuksi niin kovin pitkää aikaa ole kun hevoset toimivat peltotöissä ja pyykättiin pyykkilaudalla kesät-talvet.

Tässä ajattelin ottaa lisää hörppyä vesipullosta ja vielä oli pieni matka kuulemma käveltävänä. Tottapa tuo oli, matka tielle oli melko lyhyt ja siinäkin ehti vielä ihmetellä kuinka kuusien latvat hipoivat taivasta tai miten eri kastikkaheinät huojuivat kevyessä tuulessa tai miten eri sammalet kasvoivat vihreän eri sävyissä ympärillä. Äiti välillä pyysi pysähtymään ja saattoi pyytää laittamaan silmät kiinni ja osoittaa kuusta, testasi olinko havainnoinut maastoa. Toki olen tähän leikkiin vielä ehkä liian pieni… mutta sitä voi soveltaa toki. Tai sitten äidillä voi olla vaikkapa eri värisiä lappuja taskussa ja kun pysähdytään hän pyytää nostamaan pikku pussista yhden lapun. sitten minun pitää löytää lapun värinen asia luonnosta. Välillä ne laput ovat eri muotoja tai jopa kasveja!

Polku tuli tielle josta näkyikin jo parkkipaikka alamäessä. Eli jos reitti kuljettaisiin suositellusti oikein niin polku alkaisi tästä.

Äiti nappasi harteille ja oli myös iloinen siitä kuinka reippaasti, ihan huomaamattani kävelin tuon noin 3km. Äiti kun unohti laittaa kellon ”matkamittarin” laavulla takaisin päälle niin tarkka matka jäi mittaamatta. Uskon kyllä että 3km on todella tarkka ja meillä varmasti tulisi pikku lisä metrejä koska polulta piti välillä ottaa etäisyyttä tutkimaan milloin mitäkin. Tänään minulla ei ollut edes yhtä hernettä nenässä ja se varmasti ilahdutti vanhempia! Välillä tulee joku ärrimurri,kuulemma aivan normaalia. Silloin toivonkin että vanhemmat ovat rauhallisia kun minua kiukuttaa, se ainakin minulla toimii parhaiten (vaikka kyllä ne varmasti laskevat sataan monesti). Tarkoitus on saada kivoja yhteisiä retkiä ja hetkiä joista kaikki nauttii. Toki joskus tulee yllätyksiä matkaan ja niihin ei aina voi varautua. Äiti käy aina kuulemma päässään läpi mitä voi sattua ja miten silloin toimia, myös sitä henkistä treeniä (jos minä Eräipana vaikka kiukuttelisin, niin mitkä ovat parhaimpia kikkoja kiukusta pois kääntämiseen. Jokaine huoltaja kun on lapsensa expertti ja neuvoja voi kysyä muilta, mikä teillä toimii tai onko ideoita).

Todella kiva reitti näin lapsen näkökulmasta ja ainakin tänään erittäin rauhallinen, ainoita ääniä olivat vain luonnon omat äänet. Äiti ja isi pitivät myös luontopolusta ja sen vaihtelevasta maastosta. Kunhan muistaa varoa liukkaita kiviä tai juuria joihin kompastua.

Käykää tutustumassa lisää Laipanmaan reitteihin osoitteessa https://www.laipanmaa.fi/

Nyt me jatkamme Itä-Suomen reissun odotuksissa ja toivotamme hyvää viikonloppua ihan jokaiselle, töihin ja vapaille ❤