Nuotiolla herkkujen kokkailuja, kohteena Jäminkipohjan laavu!

Kummitädin kanssa dinosaurusjahdissa

Lokakuun lopulla pohdimme, että olisi kiva hurauttaa johonkin uuteen kohteeseen missä ei olla käyty. Kuitenkin sopivan ajomatkan päähän tampereesta, alle 2h suuntaansa. Kun pikkuisen tutki karttasovelluksia löytyi Jäminkipohjasta laavu, kivan oloisella paikalla kartan maaston muotojen mukaan. Mitään kummempaa tietoa ei googlailuilla löytynyt, joten kuullostaa hieman seikkailulta!

Ilma olisi muuttumassa säätietojen mukaan; aurinkoa, ei liian viileä kuitenkaan. Eräipanan paljon eräilevä kummitäti innostui myös ajatuksesta ja pomppasi matkaan mukaan! Ajateltiin että, on syytä ottaa omat puut mukaan ja nyt jotain speciaalia herkkua ruuaksi! Jotain kohtuullisen helppoa ja nopeaa Pizza, se toimii yleensä aina, ei liian haastavan hidasta lapsen näkökulmasta. Kuitenkin varmuudenvuoksi mukaan paketti nuudeleita, neljävuotiaan makunystyröiden mielipide voi vaihtua sekunissa ja syödä pitää kuitenkin (vältellään nälkä kiukkuja). Jälkiruokana pettymystä ei tuota sokeriöveri Snickersmutakakku.

Tarkkailkaamme mutakakun koostumusta; mutainen on ja makea!
Ja pizza..juuri ne oman maun mukaiset täytteet pääsee tulille!

Kotona laitettiin yhdessä raaka-aineet minigrip pusseihein ja purkkeihin. Eräipanasta kasvisten pilkkominen on loistavaa puuhaa, samoin kuin pizza taikinan teko. Eli pienet esivalmistelut kotona, pääsee helpolla ulkona. Loppuun sujautetaan reseptit 🙂

Auto starttasi pikku vesisateessa kohti Ruovettä, tarkemminottaen Jäminkipohjaa joka on Tampereen Teiskon suunnalta tultuna ennen Ruovettä. Eräipana jaksoi hyvin laulaa omia hevi laulujaan auton takapenkillä ja suunnitella suklaapatukan upottamista kakkuun. Kuitenkin, uni vei voiton ja tuhina kuului kohta. Pikku päiväunet eivät ole pahitteeksi hänelle, jaksaapa olla vauhdissa ja paremmalla tuulella myöskin. Eräipanalla ei automatkalla ole ulkovaatteita päällä, joten mukavempi matkustaa & ulkona ei tule vilu niin herkästi kun ei hikoile autossa.

Saavuttuamme oletettavasti oikeaan paikkaan joutui miettimään, voiko autoa jättää tänne. Paikka oli päättyvän tien varressa ja tie päättyi talon pihaan josta lähti pellolle tie. Jätimme auton tien varteen, siten että siitä pääsi turvallisesti kaikki ohi. Eräipanakin heräsi ja vähän venyteltiin ja puskapissasi ennen kun alettiin laittamaan ulkovaatteita. Kerros pukeutuen oli helpoin olla, sekä nopeasti laittaa lisää tai vähentää. Lähdettyämme kävelemään oli sade tauonnut, mutta kohta ropisi hieman vettä ja nopsaan sadetakki & hattu ylle. Pelolla meni hyvä traktori ”polku” ja siitä kävelimme kohti oletettavaa laavua. Kun ura loppui, siirryimme pellon reunaan kävelemään ja pian metsään meni aivan pellon kulmasta vähän kuljetun polun jälki. Järvi näkyi kokoan, olimmehan pikku niemessä kokoajan. Eräipana huomasi pian korkean pikku rakennuksen, PuuCeehän se oli ja oikealla puolella, rannan tuntumassa näkyi laavun katto. Olipa helppo matka!

Tärkeitä tutkimuksia erilaisten heinäkasvien parissa. On kastikoita, koiranheinää, juolaheinää..

Siinä ihmeteltiin että ompahan kauniilla paikalla laavu! Vesi tihku loppui ja saatiin sadetakki & hattu pois Nimin luki laavussa ”Tervasalmi”Puita ei ollut, eikä liiteriä. Omat puut olivat siis hyvä olla tai kaasukeitin / trangia / risukeitin. Istuttiin laavulle ja hetki vain ihailtiin maisemaa, Eräipanan kaivaessa maasta mitä upeinta katapulttia..eli vanhaa lahoa puun pätkää. Purettiin reput ja alettiin valmistelemaan ruokia. Kummitätii toi osan eväs tarpeista ja meillä oli kyllä melkoiset herkut nyt kasassa! Palasteltiin puita pienemmiksi puukolla & yhdellä halolla, hieman tervasta ja tuohta. Kohta oli hyvä nuotio ruuan laittoon valmiina! Eräipana viihdytti hyvin itseään kasaamalla maasta löytyneitä tikkuja ansoiksi ja kohta kummitäti oli osana katapultti leikkiä (kävyt toimivat loistavasti pommeina ja kummitäti olikin melkoinen koppari!).

Järveltä katsottuna laavu maastoutuu melko hyvin

Pizzat pääsivät ensimmäisenä paistoon, ohut pohja voidellulle pannulle + päälle täytteet, sitten folio päälle kanneksi ja melko korkealle paistumaan kun tuli oli vielä kohtalaisen iso. Pizzaa sai seurailla jottei sattuisi palamista. Eräipana näki äidin pizzan vamiina, totesi hän että en muuten syö pizzaa! Ei edes maistanut. No..onneksi oli nuudelit matkassa, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta että ruoka retkellä ei kelpaa. Retkillä me joustamme, jotta saadaan pidettyä retkeily lapsesta kivana. Ei muuta kun nuudelit marinolkeittimen päälle kiehumaan. Mukana oli kuitenkin lisukkeita kuten tomaattia & kinkkua jota sai pizzaan, eli ei ihan nuudelin voimalla menty..Nuotion hiillos oli jo niin pieni että pizza pannua sai pidettyä hiilloksen päällä suoraan

Täällä luonnonsuojelualueen keskellä oli kyllä hyvin rauhallista, ei mitään muuta kuin luonnon ääniä! Ja välillä tuon pienen retkeilijän iloisia hihkaisuja kun sai keppiään vuoltua.

Kun nuudelit olivat kypsyneet ja Eräipanalla ruoka lautasella, sai keittimelle laitettua helposti mutakakku aineet (nuudelikattilan nopea huuhtelu, mutta ei järveen vesiä vaan imeytys maahan / PuuCee jos nuudelia seassa)

Samalla kun mussuti pizzaa sai sekoitella mutakakkua möhnää hiljalleen, näytti ihanan tahmaiselta! Sopivan hetken koittaessa mutakakku omalle pannulleen ja matalalle kypsymään ritilälle hiilloksen päälle. Odotellessa tutkittiin järven rantaa ja Eräipana veisteli taistelu tikkua keskittyneesti. Samalla treenattiin turvallista puukon käsittelyä.

Mutakakusta tuli niin valtavan super ihanan äklöä, että jos ei sillä lähde makean himo niin ei millään. Kakusta jäi reippaasti vielä isillekkin kotiin viemisiä.

Näin leveästi on toki hyvä marssia doinosaurusten mailla

Mahat täynnä ja energia suonissa virraten lähdettiin dinosaurusten jahti retkelle. Kierrettiin eteenpäin vievää polkua kohti niemen nokkaa. Matkalla oli huikeita dinosauruksen luolia ja muna joka oli jumissa kaatuneen männyn juurakossa. Lähellä nimen nokkaa oli vesi laskenut huomattavan paljon. Ihanaa mutaa jossa näin aikuisenakin oli hauska kävellä ja löllytellä mutaa jalkojen alla. Mudassa näkyi hienosti myös kauriiden kavioiden pikkuisia jälkiä, eli siis tietysti dinosaurusten. Sää oli kerrassaan upean aurinkoinen ja huomaamattaan kuitenkin aurinko alkoi laskea. Leikkiessä ja mukaan heittäytyessä aikaa sujahtaa siivillä!

Palasimme samaa polkua takaisin laavulle ja siistimme paikat hyvään kuntoon..tai oikeastaan parempaan, muiden roskia ja juoma tölkkejä lähti mukaan. Tätä on ollut hyvä opettaa myös Eräipanalle, muidenkin roskat voi ja pitää ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaisesti.

Autolla peräkontissa riisuttiin jälleen kuraistakin kuraisemmat vaatteet pois ja puhdas eräipana autoon! Upea sumu laskeutui ja maalaismaisemat olivat todella rauhaisat. Nyt ajoimme hieman eri reittiä takaisin, koukaten Muroleen-Kapeen kautta. Jälleen totesimme että olipahan hyvä lähteä! Vaikka emme olleet varmoja mikä paikka on, niin katsomalla selviää 🙂

Pizza:

pohjaan (noin neljä isoa pizzaa, riippuu myös paistopannun koosta)

2 dlVettä
25 gHiivaa
5 dlJauhoja vehnä/ruis
1 RklÖljyä
Täytteet:
Esim. Tomaattimurskaa, sipulia,kinkkua, pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja juustoraastetta
Pohjan voi tehdä valmiiksi vaikkapa edellisenä iltana kotona. Me teimme smana aamuna, ja minigrip pussiin mukaan. Toimi ihan hyvin näin, myös rasia / kelmu toimivat. Tulipaikalla taikinasta sai helposti paineltua lättysen, sopivan ohuen muovi lautasen päällä josta pohja voidellulle pannulle (meillä Adabau). Täytteet päälle ja tulesta riippuen korkeus. Tuli on yllättävä välillä joten mieluummin esin korkeammalla jos liekit. Folio kansi buustaa hyvin kypsymistä, kannattaa siis seurat pizzan paistumista.

Snickers mutakakku:

125 gvoita, 125 g tummaa suklaata, 2 rkl vahvaa kahvia, 1 dl sokeria, ¾ dlvehnäjauhoja tai gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, 2 kananmunaa, 2 (à 50 g)Snickers-patukkaa, ripaus sormisuolaa, alumiinifoliovuoka kypsentämiseen

Paloittele tumma suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Nosta kattila tulelta/ keittimeltä, voin lämpö sulattaa myös suklaapalat. Sekoita joukkoon kahvi. Lisää sokeri, vehnäjauhot ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi. (kaikki raaka-aineet mukana, minigrip pusseissa. Kananmunat rikottuina valmiiksi pikku pullossa, helppo käsitellä näin).

 Kaada taikina nuotion kestävälle paistinpannulle (halkaisija 15 cm) tai alumiinifolioiseen paistovuokaan. Paloittele Snickers-patukat ja painele suklaapatukkapalat taikinan joukkoon. Ripottele päälle hiutalesuolaa. Peitä pannu alumiinifoliolla kypsennyksen ajaksi. Kypsennä hyvällä hiilloksella paistoritilän päällä 10–15 minuuttia, kunnes kakkutaikina on pinnalta kypsynyt kiinteäksi. Sisältä kakku saa jäädä taikinaiseksi.

Mukavaa marraskuun alkua kaikille!

 

Sadetta,pimeää ja nuotio puuhat arkena.

Vielä ei ollut pimeys laskeutunut, hyvä näpertää tikkuja puukolla varovasti.

Mitä täällä tuumitaan kun syksy on käynnissä? Tuntuu että on uhmaikä vahvimmilaan ja ulkona ollaan kuitenkin kokoajan. Eräipana on saanut osansa tänäkin vuonna siitä mitä on olla metsästämässä, marjastamassa tai sienessä. Välillä ollut äidin mukana eri tapahtumissa myös. Mutta nyt kun syksy on todellakin ”päällä” ja sää vaihtele jatkuvasti on se välillä haaste, tietenkin. Ei ole koskaan varmaa sataako taivaalta kenties pieniä vihreitä miehiä tai keijupölyä? Asiaa kaunistelematta on totta että ei aina nappaisi lähteä pimeään ja vesisateeseen retkelle tai jotain muuta puuhailemaan. Joskus koirien lenkitys aamu viideltä sateessa ja pimeässä ei tuntuisi mukavimmalta vaihtoehdolta, vaan peiton vetäminen korville & ”adios”. Ulkoillessa, loppujen lopuksi kuitenkin melkein joka kerta on ollut ilo huomata että kannatti lähteä. Aamuisin virkistyy tahtomattaankin ja iltaisin aivot virittyvät jälleen kun saa happea!

Mikä helpottaa lähtöä pimeään ja kaatosateeseen on varmasti myös se, että siihen on vain tottunut. Myös oman lapsen vilkkaus on syy miksi on pakko olla ulkona. Siellä on tilaa purkaa energiaa ja kuralätäköissä saa pomppia. Esimerkisi lapsen osallistaminen takapihan siivoamiseen talviteloille tai riistan talviruokinnan aloittamisessa, on aktiviteettia jolla saa paremman rauhan iltoihin. Oma asenne toki ratkaiseen ja mitä on valmis tekemään, astumaan pois mukavuusalueelta tai kokeilemaan uutta? (Mutta) Myös vaatetus on iso olennainen kysymys, jos ei omista vaikka itse kumisaappaita, eipä se ole helppoa lähteä vesisateeseen. Meillä on panostettu ulkoiluvaatteisiin, tässä korostan että kaikkea ei todellakaan ole ostettu uutena. mutta tarve on pakkotanut hankkimaan vaatteet joka säälle.

Mitä siellä kuraisessa, pimeässä märässä säässä voi sitten tehdä? Keskellä arkista viikkoa, kun töiden jälkeen on yleensä hämärtyvää (ainakin päivätyöläisillä) tuntuu että aika loppuu päivästä valon vuoksi Värit ovat alkaneet katoamaan, pikku hyönteisiä ei pörrää enään, sienet ja marjat ovat jo kohta ei syötävässä kunnossa. Bingo voisi olla kurabingoa.

Mutta! Ainakin meillä toimii illan hämärtyessä otsalamput (oma on Nitecore Hc60-Nl1834 & Pezl Actik Core, ipanan Pezl tikkid eli lasten oma malli joka silmille turvallisempi) tulen tekeminen, ruokailu/välipala ulkona, muiden lasten kanssa mahdolliset heijastin bongaus leikit pihassa (ennalta suunniteltu heijastin rata toimii myös rasti tehtävänä, joissa kysymyksiä isommille), tähtien tunnistaminen. Sisällä ollaan myös nikkaroitu hyvällä sotkun määrällä lintulautoja syksyllä.

Esimerkisi olimme vesisade iltaruoka retkellä laavulla juuri. Todella hämärä päivä, itselläkin hyvin vetämätön olo ja ajattelin että työpäivän jälkeen haetaan Eräipana päiväkodista ja katsotaan elokuvaa möllötellen (ei se väärin ole). toisaalta.. koko päivä sisällä tarkoittasi itselle myös unetonta yötä ja mitäpä jos päiväkodissa ei olisi oltu ulkona ja lapsi käy ylikierroksilla. Päätettiin miehen kanssa että napataan Eräipana päiväkodista suoraan matkaan laavulle kokkailemaan. Sade yltyi ja mietin että onko tässä mitään järkeä. Pakattiin tulentekovälineet, EA-pakkaus, helpot ruuat nuotiolle, Eräipanalle vaihtovaatetta, puukot ja otsalamput. Päälle kuori vaatteet, joista tieto että nämä vielä kestää sateen. Perinteinen sadeasu on aina hyvä, mutta itse ”kuumakallena” sen kanssa olo on yhtä tuskaa. Yleensä vain tosi myrskyllä käytössä tai jos istuu veneessä / on stabiilimpaa olemista kaatosateessa. Reppuna meillä oli 40l Karrimor SF Thor käytössä ja sinne mahtuu loistavasti kaikki! Myös hyvä sadesuoja löytyy ja helppo aukaisu, siten että koko reppua aukeaa U-mallisen vetoketjun ansiosta (helppo päästä käsiksi nopeasti tavaroihin).

Päiväkodilla odotti kiukkuinen lapsi! Pahempi ärrimurri iski kun tultiin kesken leikin hakemaan. Ruokakin oli ollut kuulemma matokeittoa ja kakkaa. Vaatteiden pukeminen on kerrassaan kamalaa vapauden riistoa ja kurahousut saisi syöttää T-Rexille. Tällä asenteella oli mukava lähteä matkaan ja sade vaan jatkuu.

Ai minä murjotan? kiukuttelen?

Kohteena oli Kangasalan vehoniemen laavu koska; siellä oli takuulla puita, iso laavu, yleensä rauhallinen (tosin kuka lähtee hämärässä vesisateesa nuotiolle?), PuuCee, sopiva lyhyehkö kävelymatka joka hiekkatietä = paljon hyviä vesilätäköitä. Laavu muutoin esteetön, paitsi PuuCee/Puuliiteri. Myös potkupyörä oli mukana, ajateltiin että varmaan ilahtuu kun pääsisi potkuttelemaan, oma rinkkakin oli mukaan pakattu.

Kuitenkin, kun auto oli saatu sopivaan kohtaan ilmoitti Eräipana että ei varmasti ota potkupyörää saatika tyhmää ja rumaa rinkkaa. Vesisateessa jatkettiin sitten hiekkatietä eteenpäin ja asiaa helpotti kun piti kädestä kiinni. Kohta kuitenkin alkoi harmitus laantua eräipanalla ja kuralätäköt sekä hiekkakasat & isot kivet alkoivat kiinnostamaan. Loppumatka sujui hyppien, pomppien ja kiipeillen kivillä. Onneksi oli repussa sadesuoja ja aikuisillakin kengät joista vesi ei mene läpi. Sade muuttui kaatosateesta hieman pienemmiksi pisaroiksi, ihan hyvä niin koska kohta oltiin perillä.

Isin kädessä on hyvä taittaa matkaa

Laavulla haettiin heti kuivia puita liiteristä ja tuohta, sitten vaan pilkkomaan ihan pientä silppua siittä. Kun tulta sytyttää sateessa (tai märkiä puita) on syytä tehdä pohjatyö kunnolla jotta tuli pysyy ja syttyy hyvin. Ihan pieni silppu on välillä hyvä laittaa kosteassa säässä takin sisään kuivumaan, samalla kun pilkkoo muita puita. Oleellista on että puiden koko ”kasvaa” pikkuhiljaa tulessa. Eli ensin kuivat pikku silput & tuohet, tikut ja kiehiset. Sitten sormenpaksuista puuta ja siitä sitten suunta suurempaan. Kaikkiin kokoluokkiin itse teen sateella kiehisiä pintaan ja se on toiminut hyvin (ellei ole ihan tolkutun kaatosade).

Eräipana auttoi tekemällä omalla pikku puukolla (Marttiini Condor Junior, hyvä kahvan pinnoite & sormisuoja, pyöristetty kärki) silppua ja harjoitteli isin kanssa kiehisien tekoa. sitten kaivettiin hänelle oma plasmasytytin jolla sai sitten käristellä puun palojaan (Eräsytytin/ plasmasytytin.fi). Plasmasytytin on kaukana leikkikalusta joten tätä en suosittele lapsen käyttöön ilman todella tarkkaa valvontaa! Samalla äiti sai tulen syttymään. Sateen suojassa laavun alla sytytettiin tuohen pala ja pikkusilppu. Nopeasti ne tulipaikkaan ja kainalossa pieniä puun paloja. Pikkusilppua ja tikkuja saa olla todella paljon. Puut syttyivät ihme kyllä ensi yrityksellä ja saatin lisäiltyä ripeästi isompia puita. Tulen ylläpidossa ja elvytyksessä auttaa ilman saaminen. Siinä hyvänä apuna on vaikkapa istuinalunen ja sillä tulen ”leuhuttelu”. Tästä ipana kovasti pitääkin kun saa olla mukana tuli puuhissa!

Ja tuli vangitsee loisteellaan. Näin onnistuu tulen hapen saanti hyvin.

Ruokana oli risottoa jossa paistettua tomaattia lisänä. Riisi oli eiliseltä päivälliseltä ja jauhelliha paistui nopeasti tulella. Nämä yhteen, paljon öljyä kattilassa ja tomaattia pilkottuna sekaan sekä herne-maissi-paprika sekoitusta (joka kotona otettu pienempään erään purkissa), mausteet sekaan! Kurkkua oli mukana omassa purkissaan, se kun on parasta Eräipanan mielestä. Jälkiruokana oli kahvia ja erityis yllärinä kindermuna Eräipanalle. Erityis jälkiruoka reippaalle sadesään ulkoilijalle! Omassa juomapullossa oli mukana myös puolukkatuoremehua, joka kuuluu myös suosikkeihin.

Tuli tuo kummasti tunnelmaa kun illat pimenevät.

Ilta oli jo pimeä ja otsalampulle kyllä tarvetta. Mutta mikäs siinä ollessa sateella, suojassa ja hörppiä kahvia. Meillä Eräipana saa kahvia myös, tosin ainakin puolet on siitä maitoa. On kiva olla niinkuin muutkin. Siinä istuskellessa käytiin läpi jo hyvillä mielin päivän tapahtumia, mitä oli askarreltu päiväkodisssa, kuka leikki ja kenen kanssa, mitä mahtaa mummolle kuulua, oliko kummisetä missäpäin, saako tyttöjä pussailla päiväkodissa, miksi joku kiroilee, oliko pimeässä nyt jännittävää (jos on niin miksi). Käytiin läpi ihmisten ja eläinten aisteja ja miten niillä pimeässä pärjää, todettiin että pimeys herkistää ihmisen aisteja muun muassa kuuloa.

Otsalampun iloa! Kunhan ei näytellä silmiin, myöskään omiin silmiin1

Kello lähestyi seitsemää, pakattiin tavarat ja katsottiin ettei jäänyt mitään laavulle. Meillä arkisin mennään 20.00 yöunille. Sadesuoja repun päälle ja matka kohti autoa otsalamppun valossa alkoi. Eräipana on aina tohkeissaan, kun saa kulkea erityisesti äidin lamppu päässään ja tutkia ympäristöä sen kanssa. Eikä tarvitse edes lähteä vaikkapa olohuonetta pidemmälle! Nyt oli virtaa Eräipanassa ja etenkin kun näki jo melko lähellä autoa, ison metsäkoneen työssään! siinä jos jossain oli kunnon valot ja miten se katkoikaan puut siisteiksi pinoiksi karsien ne samalla. Näitä ihaillaan välillä YouTubessa tai Instagramissa 😀

Palatessa autolle, oli puolestaan äidin käsi hyvä

Autossa riisuttiin takakontissa kuravaatteet ja sitten menoksi! Loppujen lopuksi oli kiva, märkä, pimeä reissu. hyvää ulkoilua kaiken kaikkiaan ja omakin mieli oli huomattavasti virkeämpi. Eräipanan kiukku oli jäänyt jo menomatkalla hiekkatien mutkaan ja hyvä niin! Kotona lämmin suihku, voileipä ja lämmin maito, sitten pieni mies nukahtikin ennen kuin oli ehtinyt pöö sanomaan. Ulkoilu on täällä todettu parhaaksi unilääkkeeksi kaikille ja unet silloin myös Eräipanalla tasaisia. Itse olen opetellut nyt pakosta nukkumaan sisällä, lähellä tehdään uutta asuinaluetta, joka vaikuttanut ison tien liikenteen ääniin. Metsää on kaadettu tien ja kodin välistä runsaasti ja peltorit päässä ei oikein osaa nukkua, vielä. Tässä koittaa nyt löytää markkinoilta kaiken äänen eristäviä korvatulppia ja kokeilla sitä kuppikuulokkeiden kanssa nukahtamista. Sisällä nukkuminen on itselleni haaste ja ulkona nukkuessa unenlaatu on parempi, sekä aamulla olo pirteämpi. Ehkä tähän löytyy ratkaisu, miten saada melu pois pihalta!

Nyt toivotetaan hyvää viikon jatkoa kaikille, ulkoillaan sen verran kukin tyylillämme mikä hyvältä tuntuu ja kaikkea voi ainakin kokeilla!

Rusunreitti, Sastamala. Ennen pandemiaa päiväretki.

41

Jälleen aloitetaan sanoilla, ennen koronaa. Siksi näin koska nyt me välttelemme jokaista julkista paikkaa, metsässäkin. Kuljemme terveys edellä ja hipsimme nyt omia polkuja lähimaastoissa. Välillä ootetaan suuntaa kartalla ja kompassilla, hyvää treeniä aina. Muuttihan tämä paljon suunnitteluja ja tapahtumia.

Mutta sitten asiaan! Sastamala, tuo mahtava kaupunki meidän näkö vinkkelistä lähellä. Siellä on hienoja maastoja niin omien polkujen ja vesien kulkijoille ja innostavia kohteita!

68

Me päädyimme kiertämään Rusun reitin, oikein näppärän 5km lenkin jolle osui laavu kohdalle. Myös vaihtehtona 3km lenkki. Mutta me vain otettiin rennosti ja Eräipana jaksaisi 5km ainakin suurimmalta osalta. Polut toimivat talvella myös latuina. Polkujen merkinnät ovat todella hyvät ja minä pidän polkuja melkeimpä lenkkipolkuina, niin hyväkuntoisia ja leveitä suurimmaksi osaksi ovat. Lasten kanssa kulkevalle voisin suositella.

Aurinkoisen päivän startti alkoi Lantulatalolta jonka edessä on ihan loistava lasten aidattu leikkipaikkakin! Osoite Lantulatalolle on Vatajantie 396, 38220 Sastamala. Myös lähelle laavua pääsee autolla, osoite on silloin Rusuntie joka on pieni tie mikä erkanee Vesilahdentieltä. Rusuntie on päättyvä tie ja päättyykin hieman ennen laavua joka on mennessä tien vasemmalla puolella ja näkyy melkein tielle kallion päältä.

43Aurinko paistoi ihanasti ja taivas oli lähes pilvetön. Vaatetuksessa huomioitiin mahdollinen kura/ kastuminen, tuuli puhalsi hieman viileästi. Laitettiin GoTex haalari joka hengittää ja alle ei tarvitse laittaa paljoa (merino alusasu riitti meillä). Mukaan napattiin varmuudeksi villahaalari matkaan. Kauluri ja lämmin pipo, kuraa sietävät kengät. Mukana muutoin kuten aina, EA-pakkaus, puukko, tulenteko välineet, ruokaa ja hätävära evästä. Katsottu että on akussa virtaa ja havainto mihin ollaan menossa. Etukäteen muistutus millaista maastoa olisi luvassa kartasta (oman puhelimen maastokartat sovellus ja karttaselain ja verkossa kartta tästä Rusunreitti ). Itselle jalkaan Alpina Trapper kengät jotka tukee hyvin jalkaa ja rullaa mahtavasti. Ollut vähän nilkat muuten koetuksella lähiaikoina. päälle vakio Sastan vaatteet jotka on kyllä olleet itselleni loisto valinta! Kovalla kulutuksella monenlaisessa käytössä kestäneet hyvin! Jos olisin yksin liikenteessä olisin kertonut jollekkin läheiselle minne olen suuntaamassa.

 

69

67

Päästiin Lantulatalolle ja siinä näkyikin heti kivasti lähtö luontopolulle talon taka kulmalta. Sovittiin että kiehtova leikkipaikka on sitten kierroksen jälkeen kohteena.  Matka alkoi hyvin merkatulla reitillä jota oli todella helppo pienilläkin jaloilla kulkea.  Alussa ohitettiin vanha luhistumaisillaan oleva lato joka olisi ollut kiinnostava Eräipana mielestä. Alun nousu oli melko loiva ja välillä ihmeteltiin aurinkoon heränneitä muurahaisia tai info kylttejä. Ennen isompaa mäkeä oli jotain mahtavaa nähtävissä ja kuultavissa, raivaussaha! Metsää siistittiin ja sitähän piti tuijotella tovi.

55

Kohta polku suuntasi ylemmäs ja mäen jälkeen eräipana oli vaatimassa rinkkaan, ilmeisesti juokseminen mäessä veti voimia. Vähän mehua pullosta ja matka jatkuu isin selässä. Polku oli nyt tasaista ja edelleen todella hyväsä kunnossa kävellä ja maasto vaihtui enemmän kangasmetsäksi. Eräipana lauleskeli iloisti rinkasta ”yksi pieni elefantti…” ja hyytyi lauluiltaan vasta sitten kun yllättäen tuli pikku lumikuuro. Lumisade olikin pieni ja paikallinen, nopeasti ohimenevä. Välillä saattoi haistaa ihan suopursun tuoksunkin! Polku päätyi Rusuntielle jossa oli myös selkeä kulkusuunta merkattuna vasemmalle tietä pitkin. Saavutimme laavua joka oli tien vasemmalla puolella mäen päällä, tähän saisi auton myös parkkiin. Nyt Eräipana halusi juoksemaan jälleen, joten antaa palaa! Edessä oli pikku kallio jonka varrella puucee ja puuvaja.

56

Laavu oli todella siisti ja kaiken kaikkiaan miellyttävä! aurinko paistoi jälleen ja se sai metsän näyttämään satumetsältä kun istui laavulla kalliolla. Laitettiin tulet ja Eräipanan toiveesta perinteistä makkaraa! Samalla laitetettiin kahvivedet tulille, perinteistä nokipannu kahvia. Nuo ekologiset Kupilkan tuotteet ovat palvelleet hyvin! Kurkkua ja omenaa oli makkaran kavereina ja jälkiruokana keksejä. Mikäs siinä istuskellessa, hilaista oli. juurikun tehtiin lähtöä saapui muita paikalle, mainio ajoitus nyt tämän pandemian vuoksi ja olipa heille valmiit tuletkin nyt.  Käsihygienia muistutuksena puhdistuliinoja, niitä on yleensä aina repussa.

39

Matka jatkui laavun takaa polulle joka oli hieman kivikkoisempaa, sai katsoa mihin jalkansa asettaa. Varoitus kylttikin oli laavulta lähtiessa kivikosta. Polku päätyi taasen isommalle polulle ja hauska kylttikin oli asetettu, oletettavasti hiihtäjiä ajatellen 😀

(VARO ettet sitte kaaru tosa alakurvissa!)

27

 

Eräipana jaksoi taas ihan uudella energialla kiitää ja pomppia milloin minkäkin kannon nokassa. Täällä on turvallista juosta, ei liikennettä. Jäiset lätäköt kiehtoi ja niitä olipakko päästä aian sörkkimään ja kokeilla kestääkö painoa.

Todella mahtava kuusi tuli eteen, sitä ei voinut olla huomaamatta. Kyseessä oli varsinainen nähtävyys kyltteineen, Haapamäen pihkuusi. Ikää tällä kuusella oli 130v . Tässä näkyikin vielä rakenteiden merkkejä asutuksesta. Voi kun kuusi osaisikin puhua, kertoa kaiken sen mitä on nähnyt; ketä täälä on asunut, mitä on sodissa tapahtunut, millaista kulkijaa  poluilla on kulkenut. Tässä ihasteltiin kuusta ja tutkailtiin ympäröivää sammal metsää joka loisti auringossa. Metsä eliöieen, kasveineen, eläimineen on äärimmäisen kiinostava, mitkä lajit viihtyvät täällä ja miksi. Onko juuri tämä asutus tuonut juuri tänne jotain uutta?

4parempi

 

Jälleen kulku jatkui selkeällä polulla ja heijastimiakin oli sen varrelle laitettu. Näin pimeässäkin pysyisi reitillä. Kuusen luota matka oli takaisin Lantulatalolle lyhyemmän oloinen ja aika hurahti vauhdilla-.

Eräipanan tahti oi reippaampi kuin vanhempiensa, olikohan makkaraa buustattu jollakin? Vai oliko auringolla asiaan vaikutusta? Välillä oli hyvä tulla pitämään äitiä tai isiä kadestä ja katsoa että nekin jaksaa.

13

Lantulatalolla vielä viimeiset ”mehut irti” Eräipanasta ja leikkipuisto teki vaikutuksen. sattuipa paikalle yksi pienempikin lapsi vanhempineen, mutta isossa leikkipaikassa tilaa riitti pitämään nyt välimatkaa. Myös paikallinen rouva tuli jutulle lenkille lähtiessään, mukava saada vaihtaa kuulumisia! Paikallsten ihmisten kanssa on aina kiva jutella koska heiltä kuulee aina jotakin uutta. Meille uusi tieto oli että Lantulatalolla järjestetään joka viikko ruokailu tilaisuus ja nyt se on laitettu jäihin koronan vuoksi.

5

Kotiin lähtiessä aurinko vieläkin paistoi ja pellolla kökki yksi kauris ihmettelemässä. Kotiin päästyä toivottiin että tauti ei jatkaisi voimistumista. Toisin kuitenkin kävi ja paha pandemiahan tästä tuli. Mutta, joka tapauksessa hyvää ja turvallista kevään jatkoa kaikille ❤ Ja tuo toukka kuva on ihan vain Eräipanan toiveesta täällä 😀

19

 

31