Heramaanjärvi ympäri, osa Kaarinanpolun reittiä. Veden kirkkaus vetää hiljaiseksi Eräipanankin!

Voimaa ulkoilusta!

Vappu! Siinä yksi hyvä lisä syy lähteä herkku retkelle. Eräipana rakastaa kaikkea lehti-ja voitaikina sekä croissantti taikina aineksista valmistettua. Ei ole omena kauas puusta pudonnut! Itse olen pienestä asti himoinnut näitä taikinoita, niin suolaisessa kuin makeassa ruuan valmistuksessa.

Otettiinpa kohteeksi kangasalla sijaitseva Heramaanjärvi. Heramaanjärven lenkki kuuluu Kaarinanpolun retkeilyreitistöön, joka yhdistyy Birgitanpolkuun. Tästä saa siis halutessaan 60km lenkin! Kuva alla on otettu jyväskyläntieltä käännyttäessä Säynäjärventielle.

Perinteinen, epävakainen sää oli vallitseva ilmanala. Pukeutua tuli Eräipanan lämpimästi, mutta ei kuumasti. Joten kerrospukeutuminen oli hyvä asia. Laitettiin merinovillaiset pitkät kalsarit ja päälle ohuet puuvilla housut ja siihen kuorihousut päälle. Yläosaan merinovillainen pitkähihainen aluspaita ja päälle fleece takki ja siihen kuoritakki. Päähän kevyt pipo pikku hikoilijalle tänään. Mukana oli lämpöisempi merinovillainen pipo myös, koska tauolla voi tulla kylmä kun pää on märkä oletettavasti. Jalkaan kengät jotka kestäisi kuraa edes hieman ja niissä olisi syvät urat, kiipeämistä olisi edessä. Käsiin kevyet tumput ja mukaan sormikkaat.

Edellisenä iltapäivänä olimme käyneet myös Heramaanjärven rannalla ja silloin kokkailtiin kaasulla pinaattilättyjä täytteineen ja ei kierretty koko lenkkiä. Öljyä tarvitsee kunnolla näiden lättyjen kanssa, kuvasta näköjään uupuu nimittäin öljypullo 😉

Nyt jätettiin auto Säynäjärventien ja uudentalontien kupeessa olevaan isohkoon levennykseen. Polku kierrokselle / järvelle lähtee Säynäjärventien ja Heramaanjärventien risteyksestä. Siinä kohdassa on heikko mahdollisuus jättää autoa, jotta ei tuki kulkua Heramaantien liikenteelle.(maastoliikennelaki 2 luku 4 §) Siitä onkin puomissa myös muistutus tästä.Punaisissa palloissa oikea ylin on auto, vasen ylhäällä polun aloitus jossa kyltit, alin pallo koht ajosta lähdimme nyt ylhäältä katsoen vasemmalle. Sovellus kuvassa on karttaselain.

Liikkeelle lähtö tälle lenkille on selvästi osoitettu. Me lähdimme kiertämään lenkkiä vastapäivään, eli suunnaksi kyltiltä Heramaanjärvi 1km. Siniset merkinnät puissa olivat tiuhaan merkattu ja sinänsä reitti oli selvä. Kulkiessa järvelle oli matkalla myös pieni oja jonka yli kulki silta (pari lankkua). Siinä kiinnostavaa oli leikkiä ”kolme pukkia sillalla”, satu on jäänyt Eräipanan mieleen ja hänestä on kiva leikkiä että sillan alla on peikko ja hän saa jakaa puheenvuorot joka pukille 🙂 Järven rantaan kulku on helpohkoa polkua, ei suuria nousuja. Vaellussauva oli nyt oleellinen osa Eräipana matkaa,kuraa/ metson kakkaa sillä oli hyvä kaivaa tai nojailla tyylikkäästi lepohetkillään. Pari pyytäkin nähtiin eilen täällä (ja niiden kakkaa myös 😀 ) Niillä main siniset merkinnät menee hieman soisevaan maastoon ja vieressä kulkee selkeä polku kuivemmalla maalla.

Mahtuisikohan peikko olemaan tuolla alla?
Myös matemaattiset plus ja miinus laskut kepeillä on Eräipanasta hyvää puuhaa. Välillä keskellä polkuakin….

Saavuttuamme Heramaanjärvelle pidettiin juomatauko ja tehtiin suunnitelma. Kierretään noin puoleenväliin lenkkiä ja kokkaillaan sopivassa, tuulettomassa kohdassa. Tästä sanottakoon, että järven rannassa on parikin LAITONTA tulipaikkaa (toinen härskisti kieltomerkin vieressä.. Tulta EI saa tehdä omine nokkinneen mihin tahansa, kaiken lisäksi tämä on luonnonsuojelualuetta. Avotulenteko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Suora lainaus. Ympäristöministeriö, Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella
Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä,Pekka Tuunanen,Markus Tarasti,Anne Rautiainen (toim.)Avotulenteko on sallittu rikoslain (4luku 5§) nojalla pakkotilassa. Pakkotilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä hengen tai terveyden suojelemista esimerkiksi jäihin pudonnutta lämpimänä pidettäessä.

Muutenkin muistettava retkeillessä vastuullisuus jättämästään jäljestä esim. ei roskata ja suositaan valmista polkua, ei revitä kasveja. Retkikeitintä voi käyttää, meillä mukana kaasukeitin.

Lähdettiin Kaarinanpolun suuntaan ja vastapäivään siis. Tässä polku kulkee hienosti meidän vasemmalla puolella, todella kirkaan järven rannalla. Oli mahtavaa nähdä järven pohjaa todella hyvin ja tätä Eräipanakin ihmetteli, koitti bongailla kaloja. Tämän erämaajärven pinta-ala on 20,6 ha joten kyllä sinne kalojakin mahtuu. Kalastonhoitomaksulla kalastaminen onnistuu täällä (18-64v), mato-ongintaan tai pilkkimiseen kalastonhoitoimaksua ei tarvita. Myös sukeltajat ovat viehättyneet järvestä, juurikin tämän kirkkauden vuoksi. Heramaanjärvi on 2016 liitetty metso-ohjelman mukaan suojelukohteeksi Lihasulan säätiön kautta.

Matka jatkui Eräipanan juostessa ja taistellessa näkymättömiä ninjoja vastaa. Välillä hän kokeili, osuuko kepillä kuinka hyvin isin heittämään käpyyn. Välillä saatiin lumisadetta niskaan pikku kuurona ja pian taas paistoi aurinko, tuuli oli onneksi heikkoa.

Metsän puolelle siirryttäessä tuuleminen loppui kokonaan. Polku lähti kohti ylämäkeä ja se oli lopussa melko jyrkkä. Isojen kivien kohdalla Eräipana halusi ehdottomasti pysähtyä tutkimaan, olisiko koloissa eläimiä? Ei ollut. Metsä oli pääsääsntöisesti havupuu painotteista ja tuoksui auringossa aivan ihanalta! Kalliolta oli hienoa ihastella näkymää järvelle ja aurinko tuntui nyt suosivan meitä. Taskussa helposti saatavilla oleet ”energipommi rusisnat = tavalliset rusinat) olivat olleet hyvänä lisävirtana kulkiessa Eräipanalle. Nyt kuitenkin alkoi nälkä hiukomaan ja etenkin jälkiruoka kiinnosti pienintä ulkoilijaa. Eli ruokailuun sopivasti, yksi metson kakka kuvakin tämän kuvasarjan loppuun 😉

Otettiin hyvä kohta polun sivusta, johon ei tuuli kävisi. Kokkailu tarvikkeet omista pusseistaan esiin ja roskapussi & muut tarvikkeet helposti ulottuville. Isi touhusi Eräipana kanssa sillä välin kun minä laittelin keittimelle pikaruuan; nakit ja muusi. Valmis perunamuusi jauhe on kätevä nopeutensa ansiosta, sinne suolaa ja voita sekaan, aikuisten makuun voi olla vaikka villivihannekset siellä joukossa pehmenemässä. Kun muusi oli valmis laitettiin nakit pannulle jossa oli öljyä. Ruoka valmis! Lisukkeena oli mukana minitomaatteja.

Jälkiruoka valmistui samassa kattilassa missä oli muusi tehty, huljautus vedellä, pyyhkiminen talouspaperilla, paperi roskapussiin ja öljy kattilaan kuumenenmaan. Kuumaan öljyyn laitettiin kaupan croissantti purkista taikinaa, jota oli kohtuullisen helppo näpertää kiepauttamalla ympyräiseksi. Itse otin kolmion ja rullasin sen croissantti muotoon, veitsellä poikki keskeltä ja siitä sai sormen kätevästi läpi ja melkein munkin muotoiseksi. Rasvassa ne paistuivatkin nopeasti! sitten kiepautus sokerissa (varovasti,koska öljyinen ”munkki” on kuuma!)

Ja kaiken kruunaa tietysti jäätelö! Neljä jäätelöpuikkoa mahtu ruokatermokseen ja olivat siellä reilun kaksi tuntia. Kunnolla ei ehtinyt kotoa lähdettäessä pakastamaan ruokatermosta ihan kylmäksi,se auttaa tuotteen kylmänä pysymiseen. Kuuma munkki. kylmä jäätelö ja vielä valmis kermavaahto. Taattu rasva-sokeri ähky. Siinä syötiin kaikessa rauhassa jälkkärit ja juomana oli mehua, joka oli jauhe mikä sekoitetaan veteen.

Matka jatkui ruokailun jälkeen kaarinanpolku kylttien mukaisesti. Päädyimmekin tielle (Jotostie) josta lähtee polku myös kohti Lihasulaa. Jatkoimme tietä oikealle Kaarinanpolku kylttien suuntaan, tässä oli myös kyltti luonnonsuojelu alueesta hyvänä muistutuksena. Myös Lihasulan yhdistyksen mökki ohitettiin joka on järven rannassa. Kaarinanpolku jatkuu viitoitettuna järven ympäri, eikä kulje järven rantaa pitkin tämän osuuden jälkeen. Maasto on aluksi lähes mäntymetsää ja muuttuu kuusikoksi myös. Hyvää polkua hyppiä ja pullistella, ainakin Eräipanasta.

Loppuosuudella ylitettiin myös Heramaanoja joka oli kurainen, mutta onneksi pikku pitkokset kulki yli hyvin. Eräipanasta toki kura on parasta ikinä ja pikku taistelu oli, saako kuraan mennä hyppimään. Eli, ei se Eräipanakaan aina ole helpoin henkilö omine tahtoineen reissussa.

Iso nousun kipuaminen edessä ja juomatauko! Aurinko paistoi jälleen ja Eräipanalla alkoi jalka painaa. Joinakin päivinä saattaa vain väsyttää, vaikka intoa lapsella riittäisi. Hyvä muistaa pitää silloin taukoja ja keskittyä johkin ihan muuhun. Voidaan vaikka katsella puhelimen kartta sovelluksista missä ollaan ja mitä kasveja,lintujen ääniä tai tuoksuja on nyt.

Aivan polun lopulla tulee varoitus kyltti, joka on ihan aiheestaä. Hyvin jyrkkä laskeutuminen edessä. Tässä sai olla rämäpää ipanakin tarkkana,koska maa oli hyvin liukas saten jälkeen. Matkan lopussa tie alkoi näkyä ja pullahdettiin lähelle autoa polulta, ei siis kohtaan josta lähdettiin kylttien mukaan, vaan hieman aijemmin. Tästä näytti moni muukin kulkeneen, näin saatiin ympyrä aikaan 🙂 Polku olisi muuten jatkanut Heramaanjärven rantaan, josta olisi tultu samaa lähtöreittiä autolle. Pituutta reitille tuli oman kelloni mukaan 4,97km. Tässä toki voi olla pieni heitto, leikkien ja reitin tutkimisen kanssa tullen.

Oikein mukava kohde päivän luonto seikkailulle!

Nyt on meillä takapiha telttailut tovin arjessa tauolla…tuo piha on yksi iso kurakenttä ja lähellä uuden asuin alueen rakennustyöt. Valtatien viereltä on metsää kaadettu runsaasti ja meluvalleja ei ole. Myös lumi ei ole pehmentämässä ääntä ja tämä meteli tulee läpi korvatulppien. Saa nähdä pystyykö itse enään nukkumaan ulkona kotonaan! (kiukku hymiö tähän jos sellaisen saisi). Mutta muuten täällä nautitaan keväästä ja sen mahdollistamista asioista!

Kuva: Rami Marjamäki / Prokuvat

Norojärvenlaavu ja pimeässä retkeilyn taikaa.

Vielä on retkeilyä pimeässä!

Pimeässä retkeily on aina haasteellisempaa, vaikka se sitten onkin klo:16.00 päivällä.Nyt yksi mukava kohde joka on tuttu otettiin hämärä kohteeksi. Norojärven laavu on Kangasalla ja pienen järven edustalla. Laavu on Kaarinanpolun retkeilyreitistön pohjoispäässä. Osoite on Norontie joka on Jyväskyläntien varressa, monesti puomi tien edessä, jolloin käveltävää tulee hieman enemmän hiekkatietä myöden. Myös Haukijärven tien kautta pääsee Kaarinapolulle, josta laavulle. Haukijärventietä voi ajaa n.250m Jyväskyläntieltä käännyttäessä ja kääntyä pikku tielle vasemmalle jossa on kääntöpaikka. Jos teiden varsilla on puomit kiinni tulee huomioda että jättää auton mahdollisimman reunaan turvallisesti ja haittaa aiheuttamatta niin luonnolle kuin muulle liikenteelle. Maastopysäköintilaki onkin välillä hyvin kimurantti asia, joten jos aihe kiinnostaa ihan syvemmin niin tässä lakitekstiin linkki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19951710

Metsään mennään!

Vaikka nyt mennään valoa kohden talvipäivän seisauksen jälkeen, on pimeys / hämäryys kuitenkin täällä etelä-suomessa vallistsevaa. Siksipä retket arkisin tapahtuvvat poikkeuksetta hämärissä. Ilman ulkoilua lamaantuisi lopullisesti. Itse henkilökohtaisesti olen huomannut piirteeni vuosien aikana ”passiivisuus passiovoi, aktiivisuus aktivoi”. Kokeeko muut samoin?

Norojärven laavulle takaisin. Pimeänä iltapäivänä oli portti auki Norontiellä ja sinne ajoimme suoraan päiväkodista. Pikku riski toki ajaa aukiolevan puomin ollessa auki, mutta se riski otettiin. Pimeys oli jo laskeutunut. Auto parkkiin, nokka kohti lähtö suuntaa.

Eräipanalle oli varattu mukaan oma otsalamppu, koska hän kuitenkin on jälleen retkikunnan johtaja. Myös oma puukko löytyi äidin repusta. Mukana oli ruuat, tulenteko välineet, EA laukku, vaihtotumput eräipanalle ja aikusten otsalamput.

Vaikka Norojärven laavu ja sen reitti on tuttu, niin maisema ja sen muodot muuttuvat kummasti pimeässä. Esimerkiksi polun lähtökohta suoraan puskaan voi näyttää sellaiselta ”tästäkö se muka meni?”. Lapsen kanssa hämärässä retkeillessä on miellyttävämpää ottaa tuttu kohde, jossa eksymisen riski olisi vähäisempi. Vaikka olisi puhelimessa kartta sovellukset ja kellossa GPS niin tunne eksymisestä on ikävä, vaikka ei olisi mitään hätää edes. Myös tieto liikuttaessa siitä, että on teiden sisäpuolella helpottaa omaa mieltä. Eli tässäkin hyvä huomioida etukäteen mihin on matkalla ja mitä ympäristössä on karttojen mukaan. Lähtökohtaisesti Kaarinanpolun merkinnät ovat hyvät ja polku paljon kuljettu. Mutta, pimeässä tuttukin polku näyttää suppeammalta ja sen ympäristöä on vaikea hahmottaa. Etäisyydet saattavat tuntua erilaisilta myös kun kulkee pimeässä, sekä aika voi tuntua pidemmältä.

Lyhytkin matka voi tuntua pimeässä pitkältä.

Itseäni kiinnostaa paljon ihmisen reagointi ja toimintakyky pimeässä, koska olemme kaikki erilaisia. Päätyössäni monesti keskustellaan peloista ja pimeän pelko on yksi mikä nousee usein esille. Tämän pelon koskemus on inhimillistä ja koostuu monesti kokemuksista ja ennakkoajatuksista. Vielä kun otettaisiin retkeily mukaan pimeän pelkoon, niin paketti on aika kova pala. Tästä syystä puolestaan Erä- ja luonto-oppaana pidän aiheesta pimeässä kulkeminen ja toimiminen pimeässä. Monia ihmisiä olen vienyt retkille, totuttelemaan pimeän kokemisen tunteeseen. Voidaan kulkea yhdessä turvallisesti vaikka laavulle, tehdä ruokaa ja halutessa yöpyä laavussa / teltassa.

Norojärven polku alkaa tästä kohdin suoraan puskaan menemisellä. Mutta polku itsessään on todella selkeä ja kyltti tulee pian myös vastaan. Nyt Eräipana oli kiukkuinen ja ihme ettei oma agentti Nero Naru otsalamppu lentänyt pöpelölikköön. Syynä oli simppeli suklaa, miksi jälkiruokaa ei saa heti!? Annettiin kiukulle tilaa. Hetken uhmaa kesti ja vanhempien yhteen hiileen puhaltaminen ja linjassa pysyminen, jälkiruoka ruuan jälkeen. Pian Eräipana huomasi että uhma ei auta ja lähti johdattamaan meitä polkua pitkin eteen päin. Kohta tuli valtava kurakko eteen, siellä muhi alligaattoreita ja oli parempi että isi kantoi tästä yli.

Retken johtajakin pitää välillä kädestä kiinni, ihan toki siksi ettei isi eksy 🙂

Matka alas viettävälle polulle, joka johtaa laavulle on noin 240m. Mutta pimeässä sekin tuntuu suuremmalta. Lapsen kanssa näin hämärässä matka on oikein hyvä päiväkoti päivän jälkeen. Tekemistä kuitenkin riittää laavulla. Polku laavulle alas olikin melko liukas, joten joukon johtajakin sai kulkea varovaisesti. Pezil Tikkid otsalampussa joka meidän johtajalla on, löytyy 20lm ja se on oikein riittävä sekä turvallinen silmille. Itsellä on käytössä 1000lm otsalamppu säädettävyydellä, mutta lapsi kuitenkin useimiten sillä sohii muiden silmiin tarkoituksetta. Pimeässä on myös hyvä treenata silmiä, harvoin täyttä tehoa tarvitsee edes.

Laavulla oli valmiina tulet edellisiltä kävijöiltä, joten nyt päästiin helpolla! Eräipana lisäsi pari puuta ja laitoimme ruuat tulille. Käytiin katsomassa rannassa jäitä. Pieni n.3cm jää oli tullut rantaan. Kova into oli Eräipanalla saada jäähän reikä ja onnistuttiin yhdessä siinä. Tässä olikin sitten hyvä hetki puhua jäistä ja että sinne ei mennä nyt.

Jään vahvuus tutkimuksia osa 1.

Tulilla oli Eräipana lemppari makkaraa ja hyvin eksoottinen makea ”möhnä”. Nopeaa ja helppoa! Kasviksia oli myös mukana. Eräipanalla on siis eksoottinen maku makkaran lisukkeena, joillekin aamupala, jälkiruoka tai välipala. Hieman eri versio kaurahyveestä. Eli lohkottuja päärynöitä, kaurahiutaleita ja paljon hunajaa! Kaurahyve kokataan voissa ja möhnä hunajassa & parissa rkl vettä. tämä kypsytetään pannulla sekoitellen ja sitä sitten makkaran lisukkeena, no kai sitä huonompiakin vaihtoehtoja voisi olla?

Pimeälle taivalle kohoavat liekkien kipinät mietityttivät Eräipanaa. Ne olivat hänestä tänään erityisen hienoja ja kerrankin höpötys hiljeni niitä ihaillessa. On hienoa huomata myös että lapsi osaa haltioitua tästä tunnelmasta! Aikuisille tuli on lumoava elementti, mutta vetoaa myös lapsiin monin tavoin ja hiljentyminen & tulen ihmettely on taito lapsille. Muuten Eräipana olikin tulen kimpussa leikkien että se on tulivuori. Ihme että haalari on pysynyt ehjänä, myös kipinöiden suhteen. Vaikka kuinka opettaa että miten tulta turvallisesti käsitellään ja tulessa olevat / sen ympärillä metallit ovat kuumia niin kyllä paristi on sormea saatu jäähdytellä (kesällä palovamma geeli ja kylmäpussi on hyvä yhdistelmä)

Tuli vangitsee katseen ja hiljentää välillä jopa lumoutuneen lapsenkin

Ruokailun jälkeen oli pakko alkaa pikkuhiljaa pakkailemaan ja retkikunnan johtaja veisteli uutta vaellussauvaansa sillä välin. Vaellussauvana toimii nyt löydetty makkaratikku, sillä on myös hyvä tökkiä äitiä ahteriin. Kun matka autolle jatkui laitettiin lamput päähän ja rinnettä ylös. Nyt Eräipanalle sanottiin että hiljaa ja kuunneltiin mitä ympäriltä kuuluu? Havainto oli autotien ääni. Puhuttiin että jos eksyisi pimeässä on hyvä pysähtyä ja koittaa havainnoida ääniä. Täällä autotie (Jyväskyläntie) kuuluu hyvin, joten autotietä kohden liikkuttaessa päätyisi ihmistenilmoille. Mutta nyt käytettiin polkua kuitenkin 🙂

Tutkimukset siitä miltä kuusetkin näyttivät pimeässä ja isot kivet tekivät Eräipanaan vaikutuksen, mielikuvituksen keinoin joulutontut varmasti lymyilivät niiden suojissa. Eräipana kertoi myös aikeestaan viedä päiväkodin yksi tyttö retkelle syömään vaahtokarkkeja ja ajattelinkin että isompana voikin olla hyvä treffi keino 😉 Kokeiltiin myös ilmana otsalamppuja kulkemista ja todettiin että melko hyvin voi nähdä kun silmä tottuu pimeyteen. Samalla mietittiin eri elänten pimeässä näkökykyä. Miten selkärankaisilla on kahdenlaisia valoresptoreja silmissä; sauva- ja tappisoluja. Eläimet jotka ovat hämäräaktiivisia omaavat yleensä isommat silmät, jotta ne voisivat kerätä vähäisenkin valon reseptoreihinsa. Hämärä eläimillä suurin osa silmän verkkokalvolla olevista soluista, tai kaikki ovat sauvasoluja.

Tällä retkellä oli mukana uudelleen täytettävä kahvi pussi, helppoa!

Palatessa autolle sai olla tarkkana ettei kävelisi ohi vasemmalle lähtevän pienemmän polun. Tässä hyvänä tunnisteena oli kyltti Kaarinanpolku, sen läheltä kulku vasemmalle missä oli päättyvä tie ja auto. suurimmat kurat kopisteltiin pois ja hyppy autoon! Onneksi porttikin oli auki ja pääsimme kohti kotia. reilu kaksi tuntia meni ja nyt uni tulisi varmasti paremin kun Eräipana menee untenmaille. Kotona mietittiin vielä iltapuuron ääressä että kuinka moni metsän eläin on talviunilla tai horrostamassa tai mitkä eläimet vaihtavat väriä? Lumikon ja kärpän erottaa ainakin mustasta hännänpäästä, lumikko on vitivalkoinen ja kärpällä musta hännänpää.

Nyt toivotetaan kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Uusi vuosi tuo näillä näkymin muutoksia Eräipanan äidin elämään, hyvällä luontoon liittyvällä tavalla, jos nyt asiat saadaan suunnitellusti etenemään 🙂 Toivotaan siis parasta!

Kapeen luontopolun laavut! Hiljaisuutta ja kuivattua kananmunaa!

Onnea on hyvät laavut ja ulkoilu maastot!

On onni että Pirkanmaallakin on paljon mukavia kohteita jotka ovat hieman tuntemattomampia. Tämäkin kohde ei ole kovin tunnettu ja kuitenkin vain n.60km Tampereen keskustasta. Matkojen pituudet ovat tosin suhteellisia, mitä pitää lyhyenä ja myös onko autoa käytössä.

Marraskuun lopussa lähdettiin viettämään perhe aikaa ja se on todella arvokasta. Arki on muuten hyvin aikataulutettua, äidin päätyö sekä erä- ja luonto-oppaan työt + lisäopinnot vaativat suunnittelua. Aika joka arkisin on pyhitetty perheelle, on päiväkodin jälkeen aina Eräipana nukkumaan menoon. Sitten alkaa suunnittelut, projektit, markkinointi ja kirjoitustyöt jotka liittyvät erä puoleen. Tästä syystä harrastuksetkin ovat sellaisia mitä voi tehdä yhdessä, kuten retkeily. Välillä se on liitettynä erä- ja luonto-oppaan työhöni.

Äti, mikä tämä jäkälä on? Männynrunkojäkälää ainakin löytyy ja paisukarvejäkäläsuvun edustajia

Nyt suunnattiin katsomaan oliko Tampereella Kapeen luontopolun laavut missä kunnossa ja millaset reittimerkinnät olivat. Polku on todella huonosti tunnettu ja tästä syystä se ei ole niin selkeä kuin moni muu kohde. Kapeen kyläyhdistys on pääasiallinen ylläpitäjä ja heidän toimestaan nämä hienot laavut onkin rakennettu talkoo voimin vuonna 1999.

Reitti on niinsanotusti yksisuuntainen, eli ei ympyrä reitti. Tosin saa siitä ympyränkin jos vaikka kulkee hiekkatietä takaisin toiselle pysäköinti kohdalle.

Jos haluaa Kapeeseen suunnata niin osoite on Pohjankapeentie 134. Siitä käännytään hiekkatielle jonka varresta lähtee polku metsään. Autolle on pieni levennys tien reunassa. Eteenpäin ajettaessa pikkutietä löytyy isompi levennys ja kyltti Piikkistenvuori.

Me lähdimme nyt Piikkistenvuoren pisteeltä. Kartassa jonka otin karttaselain sovelluksesta on Piikistenvuori alempi,eteläinen pallo. vasen,itäinen pallo toinen levennys. Laavu on ylin,pohjoisin pallo ja taustalla kuva laavusta. Punainen isompi tie on Pohjankapeentie, Tampeensuunnasta tultaessa saavutaan kartassa idästä, vasemmalta.

Karttaselain on näppärä sovellus erityisesti jos käyttää lisäosia. Pääsee esiladattuihin karttoihin ja näkee mm.valtion metsästysalueet tai laavut.

Aluksi polku kulkee pientä ylämäkeä, sukeltaa sitten kanervikkoon, kivikkoon ja siitä havumetsään. Pienille jaloille kiivettävää hieman ja paljon juostavaa! Reitistä näkee että on todella vähän kuljettua, itse polku on melko heikosti näkyvissä välillä, mutta keltaiset narut pitävät polulla. Muutenkin huoli eksymisestä on pieni, teiden sisällä kun ollaan. Ihana hiljaisuus vallitsee ja Eräipanasta pitäisi pysähdellä tutkimaan kokoajan kiviä ja puussa kasvavia sammaleita. Eli hieman sai patistaa häntä kulkemaan eteenpäin. Laavut ovat kallion alapuolella ja hyvin hiljainen Pohjankapeentie melkein näkyy. Tielle on laavuita todella lyhyt matka.

Ruuan valmistus aloiteltiin heti, kauhea nälkä tulee ulkoillessa helposti, etenkin kun juoksee karkuun jälleen dinosauruksia, mönkii maassa, kiipeilee puiden runkojen yli ja väijyy kivien takana! Eräipana sai veistellä omalla puukollaan tuttuun tapaan ja auttaa puiden noudosta vajasta. Ruokana oli simppeliä makkaraa, lihapullia Eräipana toiveesta, vihanneksia ja kuivattua kanamunaa, joka muuntui nopeasti munakaaksi. Kuivattuun kanamunaan lisätään tilkka vettä minigrip pussiinsa, pyöritellään sormien välissä ja kaadetaan kuumalle rasvatulle pannulle. Ei siis vaadi pitkää tekeytymis aikaa joka on nälkäisen onni. Munakas on todella näppärä retkiruoka, koska siihen on helppo lisätä vaikka tonnikalaa tai tomaattia + mausteita. Eräipana on onneksi munakkaan ystävä. Jälkiruoka on aina toki tärkeä ja nyt se oli banaania & suklaata. Banaanin kuoreen viilto, suklaata sisään tulen päälle lämpiämään.

Vaikka pysähtyessä saattaa tulla vilu,niin Eräipana ei kaivannut lämmintä päälleen. Isi kyllä kaivoi repusta pieneen mahtuvan lisä paidan päälleen ja minä itse hikoilin ohuella SA-paidalla ja vuorettomalla takilla. Säidenkesto kyky meillä on kaikilla erilainen ja kokeilemalla selviää miten normaalisti oma keho toimii. Poikkeustilanteet ja sään yllätys ilmiöt toki aina ovat asia erikseen. Siksi EA-laukussa on syytä olla lämpöpeite kesälläkin mukana, esim. tajuttomuuden/ sairaskohtauksen/ eksymisen / kastumisen vuoksi. Eräipanalla vuoreton haalari, villahaalari ja alla ohut merino kerrasto. Jalassa laskettelu sukat pitkillä varsilla ja vaelluskengät. Päässä merinovillainen kevyempi pipo ja sormissa vuorelliset tumput. Vaihtovaatteena yleensä ainakin villasukat ja villatumput + oma kevytuntuvatakki joka sopii Eräipanalle jos vilu iskee (peittää koko pojan hyvin). Metsässä liikkuessa eräipanalla on yleensä heijastinliivi, näin hän pysyy paremmin silmien havaittavissa kun juoksee yleensä edellä.

Ulkoillessa tyyli on vapaa 🙂 Joten vaatetus sen mukaisesti

Laavulla oli kiva tutkailla, katseltiin luupeilla sammaleita, kiviä (jotka osottautuivat Afrikantähdiksi tietenkin) ja kuka oli syönyt mitäkin käpyjä. Parasta oli kuitenkin ”hups, kaaduin leikki”, ihan omaa iloaan Eräipana juoksi ja oli kaatuili tarkoituksella pehmeille sammaleille.

Aika kuluu nopeasti ja oli pakko pakkailla tavarat kasaan. Pakkaamista helpottaa aina kun joka asialle on omat pussinssa, likaiset astiat, pannut, ruuat, roskat, vaihtoivaatteet, tulentekovälineet… Näin purkaminenkin on helpompaa. Myös kotona on helppoa lähteä nopeasti jos on valmiina ns.pakolliset asiat aina (EA-laukku, tulipussi, minigripattu wc-paperi..)

Oikeaoppinen veistely tekniikka vaatii harjoitusta.

Palatessa olikin jo hämärämpää, samaa polkua käveltiin autolle ja matka tuntui jaloissa lyhyemmältä. Eräipana halusi oll seikkailu jaoston johtaja ja kulki edellä vaellussauvansa kanssa. Sillä oli hyvä myös osoitella missä lymysi mahdolliset dinosaurukset ja ketut. Tuttu linnun ääni oli ainoa ääni mitä kuului. Hyvin on Eräipana oppinut oman ”kärkilintunsa” äänen. Palokärki oli Eräipanan ensimmäinen lintu minkä oppi ja kärkilintu on melko hieno nimi myös 🙂 Palokärjen ääni on myös helppo erottaa lento äänineen.

Pieni lumisade saapui ja kallion päältä katseltiin maisemaa järvelle, samalla Eräipana keskittyneesti piirsi lumeen kolmijalkaisia avaruusolentoja. Hienoa taidetta! Myös pieniä luonnon omia taideteoksia näkyi, kun katseli muunmuassa eri torvijäkäliä. Oman kellon toimivuutta on hyvä kokeilla välillä, auton sijainti oli merkattuna kelloon ja takaisin suunnistaminen onnistuisi senkin avulla hyvin. Itsellä käytössä Garmin Instict, se on toiminut hyvin mm. Venäjän rajan tuntumassa Itä-Suomen erämaissa, jossa puhelimen kenttiä ei ole. Nyt kuitenkin ei tarvinnut harhailla autolle kellon avulla. Päästyämme levennykselle, oli kaikilla edelleen mahat täynnä ja olisi ehkä itse voinut kävellä vielä tovin (vähän turhan tuhdit eväät jälleen). Sitten vain haalari pois peräkontissa, kuraa riitti jostain syystä hyvin ja automatka on muutenkin mukavampi taittaa kevyissä asusteissa.

Kaiken kaikkiaan mukava päiväretki ja rauhallinen kohde! Tarvitsee vielä kiertää laavulle toiselta pysäköinti ”pallerolta” jokin päivä!

Mukavaa talven jatkoa kaikille, ehkä se lumi saapuu vielä tänne Etelä-Suomeenkin!

Mukavaa talven jatkoa kaikille! Nautitaan siitä mitä on ja mitä jaksaa tehdä, kukin tavllaan ❤

Syksyn yöt ulkosalla ja mitä huomioida pienten kanssa.

Mihinkäs se kesä meni? Nopsaan meni vaikka oltiinkin käsi paketissa ja parantelu toipilaana. Hieman muutti kesä suunnitelmiamme,mutta ei voi mitään. Onneksi nyt syksyksi käsi ehtii toipua ja metsästys kausi on päässyt jotenkin vauhtiin!

Mutta mites se telttailu ja laavuilu näin syksyn tullen? Sataa, on kosteutta, säät viilenee, yöt pimenee,arki on koittanut päiväkoteineen.

Meillä on onneksemme metsää lähettyvillä,se helpottaa välimatkoja ajatellen paljon. Omien lähimaastojen hyödyntäminen kannattaa ja takapihakin on loistava! Jokamiehenoikeuksilla saa hyvin vapaasti sen teltan pystyttää metsään, mikä nyt sitten mukavimmalta paikalta tuntuu. Kunhan nyt ei kenenkään pihaan parkkeeraa tavaroidensa kera ja jos aikoo olla pitkään niin asiasta tulee kysyä maanomistajalta. Myös luonnonsuojelualueet tulee huomioida. Kansallispuistoissa on merkattuja paikkoja helposti joita käyttää.

Mutta mitä päälle lapselle kun säät vaihtuu minuutin välein? Käytännössä homma ei ole rakettitiedettä, etenkin jos kyseessä on jo näin iso kuin 4v. Mutta hieman suunnittelua ja oman lapsen tuntemusta saa varata. Ihan pienen kanssa sitten enemmän matkaan mukaan lämpöä ja läheisyyttä sekä retkikohteen valintaa kannattaa miettiä. Tietysti jokaisen harrastuneisuus ja asennekkin ratkaisee miten lähteä vaikka harjoittelemaan ulkona yöpymisiä vielä vauva iässä olevan kanssa syksyllä. Meillä Eräipanan ensimmäiset syys yöt vielä vauva iässä alkoi takapihalta. Niinsanottu varustelu ja sään viileys piti huomioida kesää paremmin, miten vaipanvaihto, ruokailut ja pepun pyyhintä tehdään nopeasti maastossa, onko mikä paras alustana ja millaiset vaatteet saa pian päälle takaisin. Pärjäänkö yksin vai otetaanko toinen aikuinen tai nuori apukäsiksi matkaan mukaan?

Kosteus on aina toki haaste, koska se kylmentää aikuistakin hyvin. Lapsen makuupussin tai rataspussin tulisi olla hengittävä ja kosteutta sietävää jotta vesi ei kondensoidu, kerry pintaan ja humahda sisuksiin. Kerrospukeutuminen niin ihan pienelle kuin jo tällaiselle isollekkin on mielestäni toimivaa. Pienien kanssa se nopeus on vain valttia juurikin vaippa hommissa. Meillä oli aluksi vauva iässä haalari välikerrastona, mutta melko pian todettiin että se hidastaa ja siirryttiin kaksiosaiseen jolloin ei esim sukkahousuja tarvinnut kokonaan riisua. Myös miten Eräipana kulki matkassa vaikutti. Kun on tiiviisti kantorepussa ihan vanhemman iholla vaikutti sekin lapsen lämpöön ja myös omaan. Meillä Eräipana on kova kuumakalle ja hikoilija kuten äitinsäkin. Kun Eräipana oli Manducassa edessä kyydissä ja hänellä päällä haalari,niin aukaisin usein lapsen haalarin vetoketjua jotta kuumuus helpottaisi. Silloin myös oman takin vetoketju oli auki yleensä lapsen kohdalla. Kunnon kaulahuivi itsellä ja lapsella kypärämyssy & pipo niin yläosa pysyi lämpöisenä. Lapsen kantamiseen tarkoitettua takkia ei ollut koskaan käytössä. Lämmin kantorepun suoja oli olemassa mutta kuivilla pakkasilla käytössä. Sain onneksi silloin kosteille säille kyllä kosteutta pitävän tuulisuojan, silloin oli pakko puolestaan pienentää lapsen vaatekertaa.

Nyt Eräipanan ollessa 4v on homma helpompaa vaatetukselta, vaikka vauhtia ja itsenäisyyttä touhuissa on (joka luo vaatteen ominaisuuksille haastetta). Nyt on todettu että samaa materiaalia olevat retkeilyhousut kuin aikuisillakin toimii parhaiten. Kostealla säällä kuorihousut (sateessa kurahousut + pitkätkalsarit /ohuet colleget) ja kuivemmalla retkeilyhousut /takki. Myös vaatteiden oikea pesu j akäsittely esim. vedenhylkimistä edistävillä tuotteilla kannattaa tai vahaaminen. Kannattaa katsoa käytettyinä, uutena melko suolaisen hintaisia! Kunnon kerrospukeutuminen saapuu jälleen kohta kun syksy etenee. Meillä ohut merinovilla on toiminut parhaiten näin alkusyksystä. Myöhemmin talvella oletettavasti siirrytään paksumpaan versioon joka on haalarin alla vaikka pulkkamäessä hyvä.

Kun pystyttää telttaa näin sateiden aikana on tärkeää että muistaa pingottaa päälliosa kunnolla! Jos sen hoitaa huonosti tulee pian sateet sisään asumukseen. Tarppi teltan yläpuolelle on myös hyvä lisuke tai tilanantaja tarvittaessa. Seinien koskettelua kannattaa välttää jotta pintajännitys pysyy! Pohjan viileys alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan kun ollaan maan tasolla yötä.Siksi eristävyyden kanssa saa jo miettiä mitä makuupussin ja pohjan väliin laittaa. Meillä on käytössä ympärivuoden Eräipanalla ilmatäytteinen alunen ja sen lisänä paksu solumuovi. Telttapaikan valinnoissakin on syytä aina muistaa että kylmyys viihtyy kuopissa. Teltassa plussaa on toki ettei tuuli tule sisään helposti ja vaatteiden vaihto on mukavempaa, koska onhan teltassa lämpöisempää.

Laavuissa on nykyään meidän Eräipanan helpompi jo nukkua ja erityisen hienoa hänestä on kun sieltä näkee ympärilleen! Tuulen suojana tarvittaessa on tarppi ollut mukana. Laavussa vaatteiden vaihto käy onneksi melko rivakasti kun on kyseessä pieni ihminen ja Eräipana on oppinut myös pussissa riisumisen ja pukemisen (unille mentäessä vaatteet pois ja kerrasto päälle. Sukkien kanssa ei taistella enään, kun ei suostu niitä pitämään). Nyt oli myös jo toinen makuupussi oman pikku pussin päällä, sitä sai sitten kuitenkin aukaistua jos tulee kuuma. Pipoa saa jo salaa ujuttaa Eräipanan päähän kun hän on nukahtanut, ohut trikoopipo tai ohut merino pipo on jo hyvä yön viileydessä. Nyt meinaakin jo ”neuloosi” iskeä ja miettii millaisen pipon kutoisi. Mutta vielä ei ole makuupussiin laitettu uudelleen lämmitettäviä kädenlämmittimiä lisukkeeksi.

Kenkinä meillä on ollut nyt syksyllä sään mukaan joko kevyet kumpparit tai kalvolliset kengät. Enään ei viiletetä paljasjalkakengissä joihin ihastui. Tasainen pohja liukkaalla aiheutti kolhuja metsäsässä joten syvä uralliset kengät ovat olleet maastossa käytössä nyt. Jos matkat eivät ole kävellessä pitkiä on välillä jaksanut ottaa vaihtokengät mukaan, yleensä ne kevyet kumisaappaat. Hedelmäpusseja on aina mukana, kengät jos kastuvat jossain välissä. sitten vain kuivat sukat jalkaan,muovipussi päälle ja kengät takaisin.

Ruokaa kannattaa miettiä myös siten mikä on helppoa valmistaa jos sataa. Avotuli harvemmin silloin toimii, ellei ole sattumoisin katoksellinen paikka. Avotulihan on muuten ihana syksyllä kun pimenee ja tuli tuo lämpöä. Myös kosteiden vaatteiden kuivaaminen on siinä näppärää. lapsia usein tuli kiehtoo ja saa pysähtymään joskus hetkeksi. Meillä olen pienestä asti Eräipanaa opettanut tulen käsittelyyn ja kokkailun avuksi. Kaasu on toki näppärä siinä missä monipolttoainekkin. Niiden kanssa ei vain teltassa sovi kokkailla, kaasu onnettomuudet ovat kuitenkin mahdollisia. Teltan absidissa ollaan pakkotilanteissa laitettu ruokaa kaasulla,todella varoen ja hyvällä tuuletuksella (tätä en siis suosittele). Siksipä tarppi (kuten huonolaatuisessa alakuvassa) on ollut kätevä lisä retkillä, sen alla voi kokkailla huolettomammin. Tarpin saa pikku treenillä nopeasti kasattua katokseksi vaikkapa loue tyyliin tai ihan mielikuvitusta käyttäen. Laavussa puolestaan ruuan lämmitys kaasulla onnistuu helposti. Lämmin ruoka pitääkin vilua poissa hyvin ja esimerkiksi lämminkuppi välipalat ovat käteviä. Ruokatermos on myös yksi hyvä keino vaikka päiväretkillä tai ruuan tekeytymiseen. Meillä esimerkiksi nuudelit ovat ”se juttu” Eräipanalle ja monesti nuudelit saavatkin tekeytyä ruokatermoksessa kun aamulla lähdetään jatkamaan matkaa. Eli kuumennettu vesi (samalla kun vaikka aamukahvit keitetty) nuudelit kuumaan veteen termokseen). Silloin voi vain avata termoksen ja ruoka on valmiina. Pikkuisen kanssa maidon/ ruuan lämmitys onnistui nopeiten kaasulla. Itse en voinut imettää Eräipanaa, joten tästä syystä maitojen lämmittely retkillä tuli tutuksi ja maitojauheet.

Pimeys on myös syytä huomioida jo ihan turvallisuus syistäkin. Pimeässä kompurointi ei ole kovin mukavaa ja siinä satuttaa helposti maastossa itsensä tai sylissä kulkevan. Pimeässä asiat muuttavat muotoaan ja tuttukin metsä /polku voi näyttää oudolta. Lapsista monesti se oma tasku- tai otsalamppu on maailman hienointa! Kunhan ei soikaise muita. Lapsille onkin suunniteltu omia silmäystävällisempiä lamppuja. Näin syksylläkin kun päiväretkillä tulee pimeys iltaisin kuten alakuvassa ehkä näkyy 🙂

Mitähän vielä tulisi mieleen lapsen vaatetuksesta tai ulkona syys nukkumisesta? Jos teille tulee jotakin mieleen niin laittakaahan viestiä. yhteyden saa muutenkin joko tänne tai sähköpostiin eraipana@hotmail.com myös instagramissa voi laittaa viestiä sekä facebookissa 🙂

Eräipanan oma iloinen katsaus Pirkkalan laavulle, lintutorniin, rannalle ja lampaisiin ja….

Kasailin hinoja muotoja eri luonnon materiaaleista laavulla myös

Koska Eräipanan äidin käsi on vieläkin paketissa niin laitetaanpa itse ipana kirjoittamaan!

Äiti ja mummo päätti eräänä kauniina ja helteisenä kesäkuun päivänä että olisi mukava matkailla jossakin lähellä. Äiti oli kuullut että Pirkkalassa olis kiva laavu, lintutorni ja uimaranta joten sinne voisi lähteä!

Pakattiin mukaan toiveestani lätty tarpeet (valmisjauhe pussi, vettä, voita ja paistinpannu, sokeria ja hilloa). Mukana toki muutenkin vettä ja mehua, kahviakin näppärästi termariin ja maitoa pikku pulloon. Viimemetreillä äiti muisti onneksi lastankin paistamiseen. On kyllä kivaa että nyt kun äidin olisi hieman haasteellisempaa kahden kanssani olla liikkeellä, niin mummo on mukana ❤ Kovasti nyt vaan odottaa että voisi lähteä muuallekkin telttailemaan kuin takapihalle, mutta viikolla äiti ei pääse kanssani kahden, mälsää.

Ensiapupakkaus oli toki myös repussa mukana ja kaasukeitin kokkailuun. Metsäpalovaroitus on nyt voimassa kaikkialla ja äiti ei itse tee tulia edes hormillisissa kohteissa. Olisihan tulen äärellä kuuma kaiken lisäksi. Uima kamppeet mahtuivat hyvin vielä mukaan koska oli vain pieni päiväretki suunnitelmana. Lisä eväänä heitettiin reppuun ruisnappuloita ja pähkinöitä naposteluun.

Ajomatkalla nautiskelin rock musiikkia radiosta ja huutelin turvaistuimestani aikuisille että isommalle! Niitä kovin nauratti vaan! Pappilan laavulle olikin helppo löytää, ajettiin E12 tietä kunnes tulin Pirkkala/Säijä kyltti,sinne sitten. Anian rantatietä ajeltiin kauniissa maisemissa Pirkkalan vanhallekirkolle. Autolla päästiin parkkiin Pappilantiellä olevalle isolle parkkipaikalle joka on helppo nähdä ja opasteet selkeät. (Pappilantie 65, Pirkkala)

Miljöö on todellaa viehättävä vanhoine rakenuksineen! Päätettiin ensimmäisenä suunnata lintutornille joka oli rannassa, vieressä kirkkovene vajakin ja laituri. Mummoa kauhistutti lintutorni joka oli minun mielestä melko matala ja maisemat mahtavat Pyhäjärvelle josta näkyi Nokiakin hyvin Tampereen lisäksi! Ihailtin maisemia ja kiikaroitiin näkyisikö lintuja. No,kalalokkeja & haarmaalokkeja ainoastaan näkyi vesillä liihottelemassa.

Laskeuduttuamme lintutornista jatkoimme luontopolkua rantaa myöden, tornista nähden alas vasemmalle. Polku oli todella hyvässä kunnossa ja helppoa kuljettavaa, alue on tosiaan Pirkkalan seurakunnan ja matkalla oli kauniita hengellisiä runojakin!

Laavu oli hyvin lyhyen kävelyn päässä ja hieman ylempänä näkyi varaus kotakin jota myöhemmin katsotaan. Laavulla oli siistiä, oli puuliiteri ja PuuCee laavun takana, istuma paikkakin veden ääressä oli. Olin kyllä innoissani tästä laavusta ja etenkin kiinnosti tulipaikka jossa oli myös hormi ja halusin tutkailla tarkasti tätä erinäköistä tulipaikkaa. Askartelin erilaisia muotoja luonnon materiaaleista mitä löytyi maasta, helppoa opiskelua! Samalla myös hieman matematiikkaa numeroiden opiskelun merkeissä. Äiti kaiveli lätty aineet laavulla esiin ja sain auttaa kasaamaan kaasukeitintä. Alan osata jo itsenäisesti koota tuon pikku keittimen ja taikinan ravistelu pikku sheikkerissä oli minun hommiani myös 🙂 Paistamisessa sain hieman autella ja odotin innolla lättyjäni, koska ajattelin että mummo ja äiti selviää yhdellä. Tuli todella hyviä lättyjä ja niitä oli kiva syödä siinä kesäpäivässä, saatoin ehkä hieman innostua lättyjen syönnistä.. sattui tuo äidin kahvimuki käsiini ja säästin äidin kahvi myrkytykseltä kippaamalla mukin laavulta alas. Äiti mummo olivat kyllä sitä mieltä että se ei ollut nätisti tehty. Onneksi oli kuitenkin sitten kahvia lisää termarissa ja pyysin anteeksi ja lupasin että en enään tekisi noin.

Meillä kävi uskomaton onni laavulla! Seisoin rannassa isolla kivellä muina miehinä tarkkailemassa ja huomasin liikettä ranta kasvustossa, sieltä tuli isokoskeloita! Emo ja yhdeksän poikasta uiskentelivat esiin kalastus harjoituksiin. Äiti oli ihan innoissaan, nuo kaikki koskelot kun kuuluvat hänen suosikkeihinsa. Osasin olla hiljaa ja päästiin rantaan katsomaan kun linnut mellastivat vedessä, hauskaa katsoa kun yksi saa kalan ja kohta on pari jo ryöstö yrityksissä, ihan kuin juoksisivat veden pintaa pitkin! Emo uiskenteli tarkkana poikasten lähellä ja tarkkaili ympäristöä, linnut ovat kyllä todella kiehtovia ja äiti on opettanut miten lajeja voisi opetella (koko, elinympäristö, siipi ja- silmäjuovat, nokan ja jalkojen väri, nokan & pään malli, pyrstön pituus..).

Mieli teki uimaan ja emme tienneet missä tuo uimaranta olisi ja millainen se on. Käveltiin rannan luontopolkua pitkin eteenpäin ja nopeasti oltiin hulppean hirsitalon edessä ja siinä oli pieni hiekkaranta ja suuri laituri. Muutamia ihmisiä oli uimassa ja evästelemässä laiturilla, mummo kysäisikin että tietävätkö he missä on ranta jolla sopii uida. Vastaus oli että tässä! Tämä olikin osa pirkkalan seurakunnan aluetta edelleen ja tuo rakennus oli ”rantatupa”. Aluetta sopii käyttää silloin kun ei ole seurakunnan toimintaa. Ei muuta siis kuin uikkarit jalkaan ja polskimaan matalaan hiekkarantaan joka oli juuri sopiva tällaiselle vauhdikkaalle 3v:lle! Mummo ui kanssani ja äiti kasasi yhdellä kädellä hiekkalinnaa.

Kun uimiset oli uitu päätettiin kulkea samaa reittiä takaisin ja kurkkia mitä muuta täällä olisi. Kuljettiin laavun takaa ja törmättiin frisbeegolf rataan! Tutkailin tovin rataa ja olin varma että voittaisin äidin ja mummon tuossakin lajissa, pitää tulla ottamaan kisa! Myös PuuCee kutsui ja siellä oli todella siistiä sekä wc-paperikin. Seuraavaksi lisää jännää, kota! Kota oli lukossa ja sitä saisi vuokrata,oli kyllä todella komean näköinen jo ulkoakin päin.

Kipitettiin pappilan pihapiiriin ja mahtava yllätys sielläkin! Löysin lampaita, hieman ne uskalsivat tulla moikkaamaan ja ihan kauheasti olisin halunnut ottaa yhden mukaan tai jäädä tänne niiden kanssa asumaan. Äiti ja mummo kuitenkin torppasivat vaatimukseni, ihme tyyppejä nuo aikuiset.

No,onneksi pihasta löytyi jättikokoinen shakkilauta ja siinä sain veivata nappulaa mummon kanssa! Oli siinä tulipaikkakin sekä huvimaja vierssä ja pöytätennis pöytä, mutta ne eivät kiinnostaneet niinkuin tämä ”liisa ihmemaassa” löytö!

Äiti oli bongannut vielä keinunkin pappilan pihasta, mutta ovelasti kierrettiin se,koska muuten olsin varmasti senkin halunnut mukaan.

Autolle kun käveltiin ihailtiin vielä kauniita ruusuja joille kaikille oli oma nimikylttikin. Maisemaa nuo aikuiset kyllä jaksoivat ihailla, oli peltoa, järveä, kukkia, vanhaa ajan patinaa, eli kaikkea mitä kulttuurimaisemiin kuuluu ❤

Voisin näin 3v:nä todeta että todella kiva päivä! Aikaa meillä meni ja onneksi oli myös lisä naposteltavaa ja paljon vettä mukana. Äiti ja mummo eivät ihan olleet varautuneet näin kivaan pitkään päivä retkeen, joten ensi kerralla ruoka mukaan!

Ja tekemistä riittää näin lapsen näkökulmasta aina!

Katsotaampa sitten mitä äiti keksii, jotakin helppoa varmasti koska nyt sen käsi onkin mädäntynyt,yök! Mutta, äiti totesi että huonomminkin voisi olla kun oli ajanut pahan kolari paikan ohi ja takana tullut pillit ulvoen pari paloautoa. Silloin äiti jälleen painotti sitä, että EA taidot on hyvä hallita ja ainakin 112 sovellus puhelimessa sekä ensiapulaukku autossakin!

Eräipanan laavuyö Pukalan Valkeajärvellä. Miksi kiiltomato loistaa?

Pukala,tuo ”Etelä-Suomen Inari! Pirkanmaalla on polutonta metsää vaikka kuinka paljon,on mukava kulkea välillä reiteillä ja yöpyä laavuilla. Eräipana onkin mielellään laavussa yötä, sieltä voi tarkkailla vaikka tähtitaivasta!

Nyt Eräipana pääsisi laavulle yöksi, kaikella 3v energialla kävely Valkeanimen laavulle oletettavasti sujuisi. Valkeaniemi valikoitui joukosta vähän testi mielessä lapsen kävelyn jaksamisen suhteen. Kohde on meille vanhemmille tuttu entuudestaan ja se on plussaa. Maaston vaihtelevuus korkeuseroineen olisi lapselle haaste ehkä. Mutta matka,vajaa 3km ei olisi liian pitkä tarvittaessa kantaa (lapsenkatorinkkaa ei mukaan).

Koska laavuista ei voi ikinä tietää olisiko siellä iso porukka yöpymässä,napattiin Husky Bright 4 teltta mukaan. Eräipana oli ihan liekeissä,isikin pääsee mukaan lomapäivän puitteissa!

”isi, sää olisit sitten niinkun se triteratops,joten kuljeppa perässä!”

Pakattiin vain tarpeelliset:

Nukkumiseen: 2x ilmatäytteistä alustaa, yksi paksu Kaira solumuovi & 2x ohutta solumuovia. 2x aikuisten makuupussia (vilukissa miehelle talvipussi),1x juniori talvi pussi ja lasten Deuter little star. Mies oli jemmannut myös pikku nalle tyynyt rinkkaansa itselleen 😀

Rinkkoina Savotta Jääkäri XL ja Haglöfs oxo 65l, eräipanalla Haglöfs Corker xs

Ruokina: auto evääksi mennessä Eräipanalle banaani ja mehua (energiaa kävelyyn). Perunamuusi jauhe,voita rasiassa,suolaa. Makkaraa joka illaksi muusin kanssa,sinappi,ketsuppi,kurkkua. Herkkuina jälkiruoaksi keksejä ja suklaata. Pannukahvia ja maitojauhetta. Illaksi & aamuksi puuroa + speciaalisti lättyjä lisäksi aamulle (valmisjauhe johon vain vesi)+sokeria. Välipalana kuivattuja aprikooseja ja mustikka-vadelma kiisseliä (blå band). Lounaaksi Eräipanan ikuisuus ykkönen, nuudelit! Kuivattua kanaa & porkkanaa mukana joukossa. Päivällis aikaan oltaisiin varmaan jo kotona, mutta vara ruokana on kuitenkin pussi risottoa. Naposteluun koko pikku porukalle sopii paahdetut härkäpavut, rusinat ja cashewpähkinät.

Vaatetus: oli melko kevyt. Suojaavaa vaatetta itikoilta ja risuilta etenkin Eräipanalle joka kovin kutiaa hyttysistä ja mäkäristä. Eli kevyttä pitkähihaista T-paidan päälle. Iltaa ja aamua ajatellen lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta (säätiedoite lupaili tuulta ja ehkä mini sadekuuroja seuraavalle päivälle). Lippikset ja aurinkolasit sekä sormikkaat miehille. Yö asuina kaikilla oli merino kerrastot ja villasukat sekä ohuet pipot. Itselläni oli lämmin ohut huppari tarvittaessa takin alle ja miehellä ohut untuvatakki, Eräipanalle lämmin fleece ”taukotakkina” jos tarvisi. Tossuja ei otettu mukaan tälle matkalle taukokengiksi.

EA-laukku sai haavansulkuteippi täydennyksen tarkistuksessa. Säännöllinen tarkistus on hyvä tehdä! Myös tulenteko pussi tarkistettiin ja puhelimien akut. Myös tieto että ollaan matkalla Valkeajärven maisemiin ilmoitettiin mummolle varmuudeksi. Kartta ja kompassi myös matkassa. Oma pieni pään sisäinen turvallisuus suunnitelma on totuttu tapa ajan myöden.

Kartta ja kompassi kulkee yleensä mukana

Sitten MENOKSI! Mataka sujui aurinkoisesti ja poikettiin nappaamassa jäätelötkin vielä, ihan loma olo! Ajellessa Eräipana tarkkaili kurkia ja oli vakuuttunut että ne ovat sukua dinosauruksille, pterosaureille. Matka taittui hyvin ja tiet olivat hyvässä kunnossa näin tavalliselle famarimallin ”epänelivedolle”. Ajoimme reittiä Tampereen Teiskon kautta Siitinjärven parkkipaikalle. Terälahdesta eteenpäin ja suunta kohti Kaanaata, tielle Moottorikeskuksentie. Sitä ajetaan kunnes ohitetaan moottorikeskus ja lentokenttä. Heti tuleekin oikealle tie nimeltä Vehokyläntie. Vehokyläntie tulee risteykseen josta käännytään Ukaantielle vasemmalle. Tietä ajetaan kunnes se haarautuu loivasti oikealle ja nimeksi vaihtuu Enokunnantie, sen varresta löytyykin Pukalan opasteet jo ja jatketaan suoraan tietä Juurakko. Tie muuttuu Metsisianpoluksi jonka varrelta tie kääntyy oikealle melko jyrkkään alamäkeen ja Siitinjärven parkkipaikalle (vasemmalle jatkuisi tässä haaraumassa Valkealahdentie). Oriveden kautta on myös helppo reitti, mutta Teiskolaisena on kotoisaa kurvailla tätä reittiä 😉

Kahvi hetki, hyvä hetki

Olimme hämmästyneitä että Siitinjärven parkkipaikalla oli vain pari autoa, sää kun oli niin mahtava! Eräipanalla pärisi lujaa ja oli jo puskassa ennen kuin ehti sanoa että ”kengät jalkaan!”. No hänet saatiin kiinni ja kengät koipiin. Matkan teko lapsen tahtiin on hidasta..ja sitten vauhdikasta..ja taas hidasta.. Eli ainakin meillä varataan aina aikaa reippaasti kävelyyn, on aikaa ihmetellä. Ajan antaminen lapsen kiinnostuksille, vaikka sille käävän ihailulle on tärkeää, sillä saa hyvin positiivistä vivahdetta hommaan ja lapsi tulee kuulluksi.

Reissussa juteltiin myös siitä kuka oli Elvis ja millaista musiikkia Elvis teki. Eräipanalla on omia lemppari lasten lauluja, mutta hevi ja rock iskee tähän pieneen. Metsässä kulki hyvä polku ja se on selkeästi merkittynä maastoon. Pukalan reitistö on sinänsä kiva, että jos jostain syystä eksyisi, päätyy aina jollekkin rielle tai järven rannalle. Pukalan erityis piirre on myös se että siellä saa metsästää, Orivesi onkin hyvää linnustus maastoa ja Eräipanan äiti siellä myös metsästänyt. Tulevana syksynä pääsee Eräipana mukaan metsälle jälleen.

Polku kulki metsässä, pitkoksilla, kalliolla ja järven rannassa. Maastossa kalliota ja kevyttä nousua. Korkeimmalta kalliolta alas laskeuduttaessa kohti järven rantaa sai pitää villiä Eräipanaa kädestä kiinni. Eräipanan vauhti hiipui noin puolessa välissä ja silloin pidettiin taukoa ja näytettiin retkeily kartasta missä ollaan. Motivoitiin laavun saavuttamisella ja miten saa autella tulien teossa. Energiaa riitti tauon jälkeen siis hyvin!

Maisemat olivat aivan mahtavat! Järven ranta ja auriko oli täydellinen yhdistelmä hiljaisuudessa! Välillä tosin saattoi kuulua kun Eräipana karjui dinosauruksena. Silloin palautellaan meluamisesta ja kerrotaan ettei eläinten kodissa saa huutaa ja ihmiset tulevat tänne nauttimaan hiljaisuudesta, ettei karjuminen ole sopivaa. Dinosaurukset osaavat nimittäin myös hiipiä ja kuiskutella 😉

Laavulla kamppeet pois harteilta ja sahaamaan rankoja puuliiteriin ja kirvestä heiluttelemaan. Rankoja oli runsaasti ja puu työt teki hyvää yläkropalle! Valmiit halot olivat loppuneet. Miehen kanssa vuoroteltiin sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Eräipana auttoi sahatessa rangan kiinnipidossa ja välillä isiä, sai viedä halkoja laavulle. Näin homma sujui nopeasti ja tulet saatiin pian! Paikalla hieman kauempana oli yksi riippumatto retkeilijä, muistutettiin Eräipanaa että nyt pitää erityisesti antaa muille rauhaa ja osasi ollakkin nätisti sekä kysyä haluaako tulille.

Kohta oli ruoka valmiina ja huomasi että oli kyllä nälkä, sinne upposi lemppari makkara ja muusi voilla! Ruokailu sujui hyvin (aina ei; on kiukuttelua, en syö, pahaa, kuumaa, tyhmää, syötä, huidotaan…) Ise söi ja siististi kaiken lisäksi rauhallisesti maisemaa ihaillen. Edessä tyyni ja aurinkoinen järvi ❤ Jälkiruuan jälkeen laitettiin patjat ja pussit paikoilleen laavuun, Eräipana sai ihanan välipaikan.

Sitten tutkittiin maastoa ja katsottiin missä kunnossa PuuCee on, hyvässä ja siistissä kunnossa! Tuli jotenkin omat lapsuuden retket mieleen, miten jännittävää oli aina uusi teltta tai laavu paikka! Ilta alkoi hiipiä ja Eräipanan uniaika oli venynyt pitkälle, retkillä saa ottaa löysästi. Tehtiin puuro Eräipanalle ja iltatoimet kuten hampaiden pesu & kerrastoon sujahdus. Sitten lapsi pussiin ja vanhemmat myös, näin meillä nukahdetaan parhaiten. Luettiin vielä Miina ja Manu kirja joka on pehmeä sulloa rinkkaan, monesti iso ilo tuokin. Pian Eräipana tuhisi hyvin pussissaan ja saatiin salaa pipo sujautettua päähän, se kun on inhokki! Talvisin se tuottaa ongelmaa kun ei meinaa pipo pysyä päässä, siksi aina hyvä kypärämyssy. Itse kyllä herään herkästi pienimpäänkin lapsen liikahdukseen, mutta Eräipana nukkuu ulkona levollisemmin kuin sisällä, onneksi.

Nyt oli äidillä ja isillä ns. omaa aikaa, saatiin kerrastot päällä istua ja jutella kahvien sekä suklaan merkeissä! Tyylikästä parisuhde aikaa, mutta meidän näköistä, ompa meillä samanlaiset vaellukengätkin kruunaamassa kaiken. Näissä kohdissa on hyvä saada puhuttua arjesta, mitäs ensiviikolla syödään, mikä olisi kiinnostava taito oppia eräilyn suhteen, mihin kesälomalla uskaltaisi matkata (olisiko rakas Itä-suomi?), miksi hampaasta lähti nyt paikka, mitä voisi istuttaa ystävän haudalle. Asiat ovat moninaisia ja ulkona puhuminen on jotenkin helpompaa, etenkin kun maisema on omaan silmään täydellinen. Sitten unille Eräipanan viereen joka nukkui niin rennosti kuin lapsi voi nukkua.

Yöllä oli yllättävän hiljaista ja vain yksi pissahätä yllätti Eräipanan. Silloin hän mönkii ihan kasvoille ja kertoon hätänsä. Toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että hän lähtisi yksin pissalle yöllä. Siitä on toki puhuttu että aina herätetään aikuinen! Takaisin nukahtaminen tutuksi käyneeseen nalle korvaiseen pussiin ei tuottanut ongelmaa. Välillä takaisin nukahtaminen voi ottaa aikaa jos alkaa höpöttely. Pyritäänkin olemaan aina hiljaa ja korkeintaan kuiskutellaan pari sanaa ja sanotaan kauniita unia ja pusut päälle.

Aamulla olikin koleaa ja harmaata, sumusade. Lämpimät vaatteet kerraston päälle kaikille, mukavempi aloittaa aamu lämpimästi. Eräipanan vaatteet olivat olleet lämpiämässä äidin kainalossa joten hänellä oli extra palvelu 🙂 Puuro heti kaasulla puuro nopeasti, se upposi hyvin kaikille pähkinöiden kera ja lämmitti. Laittelin samalla lättyjä muutamalla puulla nuotiolle, tihkukin oli laantunut hetkeksi. Lättyjä kun oli luvattu, oi että ne olivat hyviä! Jälleen pikku sumusade nousi, laavussa istuen ei voisi olla mukavampaa kuin nyt, lätyt ja lämmin olo ilman hoppua. kahvit siinä kiehuivat samalla nuotion loppu tulilla. Äidin ja isin hommiin kuului pakkaaminen, Eräipana sai sillä välin katsella kirjaansa laavussa ja nakertaa vielä pähkinöitä.

Paikalle saapui muutamia retkeilijöitä kun alettioin olemaan valmiita. Eräipana halusikin loruilla heille: ”kalalokki kakki,se oli kuin nakki. Iskäkin kakki ja sillä on iso kalapakki!” Hurjan hieno riimi siis,melko kakki siis jälleen näköjään meno! Muut saivat helposti vielä sytytettyä tulen uudelleen.Nyt kävely huppu päässä pienessä pikku sumu sateessa ei kulkenut niin hyvin Eräipanalla. Matkaa olisi ympyräreittiä kolmisen kilometriä. Sade loppui mutta tuuli viileästi, piti motivoida pientä retkeilijää ja jutella hellän mukavia ja innostavia juttuja, veisi ajatuksen pois matkan pituudesta. Koska lapsi oli selvästi hyvien, pitkien unien jälkeen kuitenkin ”vedoton” niin napatiin lyhyempi reitti, hiekkatietä (Eli tie on Metsisianpolku vasemmalle, kun pöllähti merkatulta reitiltä, kun suunta kohti kohti lapinraunioita ja Vähä-Musturia. Silloin tämä on tie joka muutoin ylitetään). Matka kuluu helpommin kuin polulla ja matka lyhenee kilometrin verran (Valkeajärven laavulta Siitinjärven parkkipaikalle oli tietämyöden 2,02km). Lapin rauniot jäi nyt näkemättä Eräipanalta, mutta hiekkatiellä olikin kaikkea mahtavaa! Maassahan oli dinosauruksen hampaita! Eli valkoista kiveä, näin helpolla saadaan matka taittumaan hyvin ja ”äääiti en tahdo kävellä” unohtui. Myös kiiltomadon toukan bongaus oli ihan mahtavaa Eräipanasta, nyt sitten ihmetystä riittää miten eläin tuottaa itse valoa? Kumpikin sukupuoli voi tuottaa valoa, mutta naaras erityisesti houkuttelee sillä koiraita. Ilmiö perustuu bioluminesenssiin joka syntyy kemiallisessa entsyymi reaktiossa,lusiferaasientsyymi hapettaa lusiferiiniyhdisteen oksilusiferiiniksi. Kiiltomato muuten haisee yleisesti mädäntyneeltä. Kiiltomadon toukka on melkoinen peto,tappaa saaliinsa erittämällä myrkkyä ja lamaannuttaa siten saaliinsa. Sitten se pihtimäisillä puruelimillä haukkaa saaliistaan paloja. Kiiltomadon toukat ovat hyödyllisiä mm. tuhoamaan lehtokotiloita puutarhassa. Aikuiset kiiltomadot puolestaan eivät syö mitään.

Parkkipaikan lähestyessä alkoi tien pientareella näkyä autoja jonoksi asti! Nyt näkyi paikan suosio sekä lomapäivä,Helatorstai. Ihmettelyn ohessa Eräipana pysähtyi syömään aprikooseja, autolla tehtiin kylmään veteen kiisselit, nyt kun lounas jäi syömättä reitin lyhenemisen myötä. Vaikka ei mennyt suunnitellusti niin retki oli todella kiva, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja nyt oli ainakin kaikilla hyvä mieli ja reippaastihan Eräipana käveli ja loppu matkalla jalat saikin juoksenteluun virtaa! Autossa pieni mies sitten jaksoi tovin hereillä ja parastahan oli valtava metsäkone joka antoi meille tietä ajaen metsään!

Lisää mukavia retkiä ja laavu öitä toivotaan tälle kesälle paljon! Nyt etenkin lähiseutu retkeily kunniaan 🙂 Pukalassa on myös hyvät mahdollisuudet melontaan, sienestykseen,marjastukseen,hiihtoon,kalastukseen,metsästykseen,pyöräilyyn ja uintiin. Huomioiden jokamiehen oikeudet ja metsästys/kalastonhoitomaksut. Myös erilaiset tehtävät lasten kanssa onnistuvat hyvin, leikittiin ”olen kuin leikkiä” Eräipana nappasi kieron kepin ja kertoi ”olen kuin tämä käärme keppi, nopea ja kiemurteleva!” (osui kyllä oikeaan).

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nautitaan tästäkin vuodenajasta retkeillen vastuullisesti!

Otetaan rennosti ilolla!

Tässä on Eräipanan kesän rallatus jonka radiossa kuuli ja kiinnitti tuttuihin sanoihin heti huomion: kuksa, metsä, sauna, kesä, vene, onkiminen. Ei ollut tällä kertaa heviä tai toinen lemppari ”Ikuinen vappu” jossa matkataan pohjoiseen ❤ Kesään tämä kyllä sopii hyvinkin!