Syksyn yöt ulkosalla ja mitä huomioida pienten kanssa.

Mihinkäs se kesä meni? Nopsaan meni vaikka oltiinkin käsi paketissa ja parantelu toipilaana. Hieman muutti kesä suunnitelmiamme,mutta ei voi mitään. Onneksi nyt syksyksi käsi ehtii toipua ja metsästys kausi on päässyt jotenkin vauhtiin!

Mutta mites se telttailu ja laavuilu näin syksyn tullen? Sataa, on kosteutta, säät viilenee, yöt pimenee,arki on koittanut päiväkoteineen.

Meillä on onneksemme metsää lähettyvillä,se helpottaa välimatkoja ajatellen paljon. Omien lähimaastojen hyödyntäminen kannattaa ja takapihakin on loistava! Jokamiehenoikeuksilla saa hyvin vapaasti sen teltan pystyttää metsään, mikä nyt sitten mukavimmalta paikalta tuntuu. Kunhan nyt ei kenenkään pihaan parkkeeraa tavaroidensa kera ja jos aikoo olla pitkään niin asiasta tulee kysyä maanomistajalta. Myös luonnonsuojelualueet tulee huomioida. Kansallispuistoissa on merkattuja paikkoja helposti joita käyttää.

Mutta mitä päälle lapselle kun säät vaihtuu minuutin välein? Käytännössä homma ei ole rakettitiedettä, etenkin jos kyseessä on jo näin iso kuin 4v. Mutta hieman suunnittelua ja oman lapsen tuntemusta saa varata. Ihan pienen kanssa sitten enemmän matkaan mukaan lämpöä ja läheisyyttä sekä retkikohteen valintaa kannattaa miettiä. Tietysti jokaisen harrastuneisuus ja asennekkin ratkaisee miten lähteä vaikka harjoittelemaan ulkona yöpymisiä vielä vauva iässä olevan kanssa syksyllä. Meillä Eräipanan ensimmäiset syys yöt vielä vauva iässä alkoi takapihalta. Niinsanottu varustelu ja sään viileys piti huomioida kesää paremmin, miten vaipanvaihto, ruokailut ja pepun pyyhintä tehdään nopeasti maastossa, onko mikä paras alustana ja millaiset vaatteet saa pian päälle takaisin. Pärjäänkö yksin vai otetaanko toinen aikuinen tai nuori apukäsiksi matkaan mukaan?

Kosteus on aina toki haaste, koska se kylmentää aikuistakin hyvin. Lapsen makuupussin tai rataspussin tulisi olla hengittävä ja kosteutta sietävää jotta vesi ei kondensoidu, kerry pintaan ja humahda sisuksiin. Kerrospukeutuminen niin ihan pienelle kuin jo tällaiselle isollekkin on mielestäni toimivaa. Pienien kanssa se nopeus on vain valttia juurikin vaippa hommissa. Meillä oli aluksi vauva iässä haalari välikerrastona, mutta melko pian todettiin että se hidastaa ja siirryttiin kaksiosaiseen jolloin ei esim sukkahousuja tarvinnut kokonaan riisua. Myös miten Eräipana kulki matkassa vaikutti. Kun on tiiviisti kantorepussa ihan vanhemman iholla vaikutti sekin lapsen lämpöön ja myös omaan. Meillä Eräipana on kova kuumakalle ja hikoilija kuten äitinsäkin. Kun Eräipana oli Manducassa edessä kyydissä ja hänellä päällä haalari,niin aukaisin usein lapsen haalarin vetoketjua jotta kuumuus helpottaisi. Silloin myös oman takin vetoketju oli auki yleensä lapsen kohdalla. Kunnon kaulahuivi itsellä ja lapsella kypärämyssy & pipo niin yläosa pysyi lämpöisenä. Lapsen kantamiseen tarkoitettua takkia ei ollut koskaan käytössä. Lämmin kantorepun suoja oli olemassa mutta kuivilla pakkasilla käytössä. Sain onneksi silloin kosteille säille kyllä kosteutta pitävän tuulisuojan, silloin oli pakko puolestaan pienentää lapsen vaatekertaa.

Nyt Eräipanan ollessa 4v on homma helpompaa vaatetukselta, vaikka vauhtia ja itsenäisyyttä touhuissa on (joka luo vaatteen ominaisuuksille haastetta). Nyt on todettu että samaa materiaalia olevat retkeilyhousut kuin aikuisillakin toimii parhaiten. Kostealla säällä kuorihousut (sateessa kurahousut + pitkätkalsarit /ohuet colleget) ja kuivemmalla retkeilyhousut /takki. Myös vaatteiden oikea pesu j akäsittely esim. vedenhylkimistä edistävillä tuotteilla kannattaa tai vahaaminen. Kannattaa katsoa käytettyinä, uutena melko suolaisen hintaisia! Kunnon kerrospukeutuminen saapuu jälleen kohta kun syksy etenee. Meillä ohut merinovilla on toiminut parhaiten näin alkusyksystä. Myöhemmin talvella oletettavasti siirrytään paksumpaan versioon joka on haalarin alla vaikka pulkkamäessä hyvä.

Kun pystyttää telttaa näin sateiden aikana on tärkeää että muistaa pingottaa päälliosa kunnolla! Jos sen hoitaa huonosti tulee pian sateet sisään asumukseen. Tarppi teltan yläpuolelle on myös hyvä lisuke tai tilanantaja tarvittaessa. Seinien koskettelua kannattaa välttää jotta pintajännitys pysyy! Pohjan viileys alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan kun ollaan maan tasolla yötä.Siksi eristävyyden kanssa saa jo miettiä mitä makuupussin ja pohjan väliin laittaa. Meillä on käytössä ympärivuoden Eräipanalla ilmatäytteinen alunen ja sen lisänä paksu solumuovi. Telttapaikan valinnoissakin on syytä aina muistaa että kylmyys viihtyy kuopissa. Teltassa plussaa on toki ettei tuuli tule sisään helposti ja vaatteiden vaihto on mukavempaa, koska onhan teltassa lämpöisempää.

Laavuissa on nykyään meidän Eräipanan helpompi jo nukkua ja erityisen hienoa hänestä on kun sieltä näkee ympärilleen! Tuulen suojana tarvittaessa on tarppi ollut mukana. Laavussa vaatteiden vaihto käy onneksi melko rivakasti kun on kyseessä pieni ihminen ja Eräipana on oppinut myös pussissa riisumisen ja pukemisen (unille mentäessä vaatteet pois ja kerrasto päälle. Sukkien kanssa ei taistella enään, kun ei suostu niitä pitämään). Nyt oli myös jo toinen makuupussi oman pikku pussin päällä, sitä sai sitten kuitenkin aukaistua jos tulee kuuma. Pipoa saa jo salaa ujuttaa Eräipanan päähän kun hän on nukahtanut, ohut trikoopipo tai ohut merino pipo on jo hyvä yön viileydessä. Nyt meinaakin jo ”neuloosi” iskeä ja miettii millaisen pipon kutoisi. Mutta vielä ei ole makuupussiin laitettu uudelleen lämmitettäviä kädenlämmittimiä lisukkeeksi.

Kenkinä meillä on ollut nyt syksyllä sään mukaan joko kevyet kumpparit tai kalvolliset kengät. Enään ei viiletetä paljasjalkakengissä joihin ihastui. Tasainen pohja liukkaalla aiheutti kolhuja metsäsässä joten syvä uralliset kengät ovat olleet maastossa käytössä nyt. Jos matkat eivät ole kävellessä pitkiä on välillä jaksanut ottaa vaihtokengät mukaan, yleensä ne kevyet kumisaappaat. Hedelmäpusseja on aina mukana, kengät jos kastuvat jossain välissä. sitten vain kuivat sukat jalkaan,muovipussi päälle ja kengät takaisin.

Ruokaa kannattaa miettiä myös siten mikä on helppoa valmistaa jos sataa. Avotuli harvemmin silloin toimii, ellei ole sattumoisin katoksellinen paikka. Avotulihan on muuten ihana syksyllä kun pimenee ja tuli tuo lämpöä. Myös kosteiden vaatteiden kuivaaminen on siinä näppärää. lapsia usein tuli kiehtoo ja saa pysähtymään joskus hetkeksi. Meillä olen pienestä asti Eräipanaa opettanut tulen käsittelyyn ja kokkailun avuksi. Kaasu on toki näppärä siinä missä monipolttoainekkin. Niiden kanssa ei vain teltassa sovi kokkailla, kaasu onnettomuudet ovat kuitenkin mahdollisia. Teltan absidissa ollaan pakkotilanteissa laitettu ruokaa kaasulla,todella varoen ja hyvällä tuuletuksella (tätä en siis suosittele). Siksipä tarppi (kuten huonolaatuisessa alakuvassa) on ollut kätevä lisä retkillä, sen alla voi kokkailla huolettomammin. Tarpin saa pikku treenillä nopeasti kasattua katokseksi vaikkapa loue tyyliin tai ihan mielikuvitusta käyttäen. Laavussa puolestaan ruuan lämmitys kaasulla onnistuu helposti. Lämmin ruoka pitääkin vilua poissa hyvin ja esimerkiksi lämminkuppi välipalat ovat käteviä. Ruokatermos on myös yksi hyvä keino vaikka päiväretkillä tai ruuan tekeytymiseen. Meillä esimerkiksi nuudelit ovat ”se juttu” Eräipanalle ja monesti nuudelit saavatkin tekeytyä ruokatermoksessa kun aamulla lähdetään jatkamaan matkaa. Eli kuumennettu vesi (samalla kun vaikka aamukahvit keitetty) nuudelit kuumaan veteen termokseen). Silloin voi vain avata termoksen ja ruoka on valmiina. Pikkuisen kanssa maidon/ ruuan lämmitys onnistui nopeiten kaasulla. Itse en voinut imettää Eräipanaa, joten tästä syystä maitojen lämmittely retkillä tuli tutuksi ja maitojauheet.

Pimeys on myös syytä huomioida jo ihan turvallisuus syistäkin. Pimeässä kompurointi ei ole kovin mukavaa ja siinä satuttaa helposti maastossa itsensä tai sylissä kulkevan. Pimeässä asiat muuttavat muotoaan ja tuttukin metsä /polku voi näyttää oudolta. Lapsista monesti se oma tasku- tai otsalamppu on maailman hienointa! Kunhan ei soikaise muita. Lapsille onkin suunniteltu omia silmäystävällisempiä lamppuja. Näin syksylläkin kun päiväretkillä tulee pimeys iltaisin kuten alakuvassa ehkä näkyy 🙂

Mitähän vielä tulisi mieleen lapsen vaatetuksesta tai ulkona syys nukkumisesta? Jos teille tulee jotakin mieleen niin laittakaahan viestiä. yhteyden saa muutenkin joko tänne tai sähköpostiin eraipana@hotmail.com myös instagramissa voi laittaa viestiä sekä facebookissa 🙂

Eräipanan oma iloinen katsaus Pirkkalan laavulle, lintutorniin, rannalle ja lampaisiin ja….

Kasailin hinoja muotoja eri luonnon materiaaleista laavulla myös

Koska Eräipanan äidin käsi on vieläkin paketissa niin laitetaanpa itse ipana kirjoittamaan!

Äiti ja mummo päätti eräänä kauniina ja helteisenä kesäkuun päivänä että olisi mukava matkailla jossakin lähellä. Äiti oli kuullut että Pirkkalassa olis kiva laavu, lintutorni ja uimaranta joten sinne voisi lähteä!

Pakattiin mukaan toiveestani lätty tarpeet (valmisjauhe pussi, vettä, voita ja paistinpannu, sokeria ja hilloa). Mukana toki muutenkin vettä ja mehua, kahviakin näppärästi termariin ja maitoa pikku pulloon. Viimemetreillä äiti muisti onneksi lastankin paistamiseen. On kyllä kivaa että nyt kun äidin olisi hieman haasteellisempaa kahden kanssani olla liikkeellä, niin mummo on mukana ❤ Kovasti nyt vaan odottaa että voisi lähteä muuallekkin telttailemaan kuin takapihalle, mutta viikolla äiti ei pääse kanssani kahden, mälsää.

Ensiapupakkaus oli toki myös repussa mukana ja kaasukeitin kokkailuun. Metsäpalovaroitus on nyt voimassa kaikkialla ja äiti ei itse tee tulia edes hormillisissa kohteissa. Olisihan tulen äärellä kuuma kaiken lisäksi. Uima kamppeet mahtuivat hyvin vielä mukaan koska oli vain pieni päiväretki suunnitelmana. Lisä eväänä heitettiin reppuun ruisnappuloita ja pähkinöitä naposteluun.

Ajomatkalla nautiskelin rock musiikkia radiosta ja huutelin turvaistuimestani aikuisille että isommalle! Niitä kovin nauratti vaan! Pappilan laavulle olikin helppo löytää, ajettiin E12 tietä kunnes tulin Pirkkala/Säijä kyltti,sinne sitten. Anian rantatietä ajeltiin kauniissa maisemissa Pirkkalan vanhallekirkolle. Autolla päästiin parkkiin Pappilantiellä olevalle isolle parkkipaikalle joka on helppo nähdä ja opasteet selkeät. (Pappilantie 65, Pirkkala)

Miljöö on todellaa viehättävä vanhoine rakenuksineen! Päätettiin ensimmäisenä suunnata lintutornille joka oli rannassa, vieressä kirkkovene vajakin ja laituri. Mummoa kauhistutti lintutorni joka oli minun mielestä melko matala ja maisemat mahtavat Pyhäjärvelle josta näkyi Nokiakin hyvin Tampereen lisäksi! Ihailtin maisemia ja kiikaroitiin näkyisikö lintuja. No,kalalokkeja & haarmaalokkeja ainoastaan näkyi vesillä liihottelemassa.

Laskeuduttuamme lintutornista jatkoimme luontopolkua rantaa myöden, tornista nähden alas vasemmalle. Polku oli todella hyvässä kunnossa ja helppoa kuljettavaa, alue on tosiaan Pirkkalan seurakunnan ja matkalla oli kauniita hengellisiä runojakin!

Laavu oli hyvin lyhyen kävelyn päässä ja hieman ylempänä näkyi varaus kotakin jota myöhemmin katsotaan. Laavulla oli siistiä, oli puuliiteri ja PuuCee laavun takana, istuma paikkakin veden ääressä oli. Olin kyllä innoissani tästä laavusta ja etenkin kiinnosti tulipaikka jossa oli myös hormi ja halusin tutkailla tarkasti tätä erinäköistä tulipaikkaa. Askartelin erilaisia muotoja luonnon materiaaleista mitä löytyi maasta, helppoa opiskelua! Samalla myös hieman matematiikkaa numeroiden opiskelun merkeissä. Äiti kaiveli lätty aineet laavulla esiin ja sain auttaa kasaamaan kaasukeitintä. Alan osata jo itsenäisesti koota tuon pikku keittimen ja taikinan ravistelu pikku sheikkerissä oli minun hommiani myös 🙂 Paistamisessa sain hieman autella ja odotin innolla lättyjäni, koska ajattelin että mummo ja äiti selviää yhdellä. Tuli todella hyviä lättyjä ja niitä oli kiva syödä siinä kesäpäivässä, saatoin ehkä hieman innostua lättyjen syönnistä.. sattui tuo äidin kahvimuki käsiini ja säästin äidin kahvi myrkytykseltä kippaamalla mukin laavulta alas. Äiti mummo olivat kyllä sitä mieltä että se ei ollut nätisti tehty. Onneksi oli kuitenkin sitten kahvia lisää termarissa ja pyysin anteeksi ja lupasin että en enään tekisi noin.

Meillä kävi uskomaton onni laavulla! Seisoin rannassa isolla kivellä muina miehinä tarkkailemassa ja huomasin liikettä ranta kasvustossa, sieltä tuli isokoskeloita! Emo ja yhdeksän poikasta uiskentelivat esiin kalastus harjoituksiin. Äiti oli ihan innoissaan, nuo kaikki koskelot kun kuuluvat hänen suosikkeihinsa. Osasin olla hiljaa ja päästiin rantaan katsomaan kun linnut mellastivat vedessä, hauskaa katsoa kun yksi saa kalan ja kohta on pari jo ryöstö yrityksissä, ihan kuin juoksisivat veden pintaa pitkin! Emo uiskenteli tarkkana poikasten lähellä ja tarkkaili ympäristöä, linnut ovat kyllä todella kiehtovia ja äiti on opettanut miten lajeja voisi opetella (koko, elinympäristö, siipi ja- silmäjuovat, nokan ja jalkojen väri, nokan & pään malli, pyrstön pituus..).

Mieli teki uimaan ja emme tienneet missä tuo uimaranta olisi ja millainen se on. Käveltiin rannan luontopolkua pitkin eteenpäin ja nopeasti oltiin hulppean hirsitalon edessä ja siinä oli pieni hiekkaranta ja suuri laituri. Muutamia ihmisiä oli uimassa ja evästelemässä laiturilla, mummo kysäisikin että tietävätkö he missä on ranta jolla sopii uida. Vastaus oli että tässä! Tämä olikin osa pirkkalan seurakunnan aluetta edelleen ja tuo rakennus oli ”rantatupa”. Aluetta sopii käyttää silloin kun ei ole seurakunnan toimintaa. Ei muuta siis kuin uikkarit jalkaan ja polskimaan matalaan hiekkarantaan joka oli juuri sopiva tällaiselle vauhdikkaalle 3v:lle! Mummo ui kanssani ja äiti kasasi yhdellä kädellä hiekkalinnaa.

Kun uimiset oli uitu päätettiin kulkea samaa reittiä takaisin ja kurkkia mitä muuta täällä olisi. Kuljettiin laavun takaa ja törmättiin frisbeegolf rataan! Tutkailin tovin rataa ja olin varma että voittaisin äidin ja mummon tuossakin lajissa, pitää tulla ottamaan kisa! Myös PuuCee kutsui ja siellä oli todella siistiä sekä wc-paperikin. Seuraavaksi lisää jännää, kota! Kota oli lukossa ja sitä saisi vuokrata,oli kyllä todella komean näköinen jo ulkoakin päin.

Kipitettiin pappilan pihapiiriin ja mahtava yllätys sielläkin! Löysin lampaita, hieman ne uskalsivat tulla moikkaamaan ja ihan kauheasti olisin halunnut ottaa yhden mukaan tai jäädä tänne niiden kanssa asumaan. Äiti ja mummo kuitenkin torppasivat vaatimukseni, ihme tyyppejä nuo aikuiset.

No,onneksi pihasta löytyi jättikokoinen shakkilauta ja siinä sain veivata nappulaa mummon kanssa! Oli siinä tulipaikkakin sekä huvimaja vierssä ja pöytätennis pöytä, mutta ne eivät kiinnostaneet niinkuin tämä ”liisa ihmemaassa” löytö!

Äiti oli bongannut vielä keinunkin pappilan pihasta, mutta ovelasti kierrettiin se,koska muuten olsin varmasti senkin halunnut mukaan.

Autolle kun käveltiin ihailtiin vielä kauniita ruusuja joille kaikille oli oma nimikylttikin. Maisemaa nuo aikuiset kyllä jaksoivat ihailla, oli peltoa, järveä, kukkia, vanhaa ajan patinaa, eli kaikkea mitä kulttuurimaisemiin kuuluu ❤

Voisin näin 3v:nä todeta että todella kiva päivä! Aikaa meillä meni ja onneksi oli myös lisä naposteltavaa ja paljon vettä mukana. Äiti ja mummo eivät ihan olleet varautuneet näin kivaan pitkään päivä retkeen, joten ensi kerralla ruoka mukaan!

Ja tekemistä riittää näin lapsen näkökulmasta aina!

Katsotaampa sitten mitä äiti keksii, jotakin helppoa varmasti koska nyt sen käsi onkin mädäntynyt,yök! Mutta, äiti totesi että huonomminkin voisi olla kun oli ajanut pahan kolari paikan ohi ja takana tullut pillit ulvoen pari paloautoa. Silloin äiti jälleen painotti sitä, että EA taidot on hyvä hallita ja ainakin 112 sovellus puhelimessa sekä ensiapulaukku autossakin!

Eräipanan laavuyö Pukalan Valkeajärvellä. Miksi kiiltomato loistaa?

Pukala,tuo ”Etelä-Suomen Inari! Pirkanmaalla on polutonta metsää vaikka kuinka paljon,on mukava kulkea välillä reiteillä ja yöpyä laavuilla. Eräipana onkin mielellään laavussa yötä, sieltä voi tarkkailla vaikka tähtitaivasta!

Nyt Eräipana pääsisi laavulle yöksi, kaikella 3v energialla kävely Valkeanimen laavulle oletettavasti sujuisi. Valkeaniemi valikoitui joukosta vähän testi mielessä lapsen kävelyn jaksamisen suhteen. Kohde on meille vanhemmille tuttu entuudestaan ja se on plussaa. Maaston vaihtelevuus korkeuseroineen olisi lapselle haaste ehkä. Mutta matka,vajaa 3km ei olisi liian pitkä tarvittaessa kantaa (lapsenkatorinkkaa ei mukaan).

Koska laavuista ei voi ikinä tietää olisiko siellä iso porukka yöpymässä,napattiin Husky Bright 4 teltta mukaan. Eräipana oli ihan liekeissä,isikin pääsee mukaan lomapäivän puitteissa!

”isi, sää olisit sitten niinkun se triteratops,joten kuljeppa perässä!”

Pakattiin vain tarpeelliset:

Nukkumiseen: 2x ilmatäytteistä alustaa, yksi paksu Kaira solumuovi & 2x ohutta solumuovia. 2x aikuisten makuupussia (vilukissa miehelle talvipussi),1x juniori talvi pussi ja lasten Deuter little star. Mies oli jemmannut myös pikku nalle tyynyt rinkkaansa itselleen 😀

Rinkkoina Savotta Jääkäri XL ja Haglöfs oxo 65l, eräipanalla Haglöfs Corker xs

Ruokina: auto evääksi mennessä Eräipanalle banaani ja mehua (energiaa kävelyyn). Perunamuusi jauhe,voita rasiassa,suolaa. Makkaraa joka illaksi muusin kanssa,sinappi,ketsuppi,kurkkua. Herkkuina jälkiruoaksi keksejä ja suklaata. Pannukahvia ja maitojauhetta. Illaksi & aamuksi puuroa + speciaalisti lättyjä lisäksi aamulle (valmisjauhe johon vain vesi)+sokeria. Välipalana kuivattuja aprikooseja ja mustikka-vadelma kiisseliä (blå band). Lounaaksi Eräipanan ikuisuus ykkönen, nuudelit! Kuivattua kanaa & porkkanaa mukana joukossa. Päivällis aikaan oltaisiin varmaan jo kotona, mutta vara ruokana on kuitenkin pussi risottoa. Naposteluun koko pikku porukalle sopii paahdetut härkäpavut, rusinat ja cashewpähkinät.

Vaatetus: oli melko kevyt. Suojaavaa vaatetta itikoilta ja risuilta etenkin Eräipanalle joka kovin kutiaa hyttysistä ja mäkäristä. Eli kevyttä pitkähihaista T-paidan päälle. Iltaa ja aamua ajatellen lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta (säätiedoite lupaili tuulta ja ehkä mini sadekuuroja seuraavalle päivälle). Lippikset ja aurinkolasit sekä sormikkaat miehille. Yö asuina kaikilla oli merino kerrastot ja villasukat sekä ohuet pipot. Itselläni oli lämmin ohut huppari tarvittaessa takin alle ja miehellä ohut untuvatakki, Eräipanalle lämmin fleece ”taukotakkina” jos tarvisi. Tossuja ei otettu mukaan tälle matkalle taukokengiksi.

EA-laukku sai haavansulkuteippi täydennyksen tarkistuksessa. Säännöllinen tarkistus on hyvä tehdä! Myös tulenteko pussi tarkistettiin ja puhelimien akut. Myös tieto että ollaan matkalla Valkeajärven maisemiin ilmoitettiin mummolle varmuudeksi. Kartta ja kompassi myös matkassa. Oma pieni pään sisäinen turvallisuus suunnitelma on totuttu tapa ajan myöden.

Kartta ja kompassi kulkee yleensä mukana

Sitten MENOKSI! Mataka sujui aurinkoisesti ja poikettiin nappaamassa jäätelötkin vielä, ihan loma olo! Ajellessa Eräipana tarkkaili kurkia ja oli vakuuttunut että ne ovat sukua dinosauruksille, pterosaureille. Matka taittui hyvin ja tiet olivat hyvässä kunnossa näin tavalliselle famarimallin ”epänelivedolle”. Ajoimme reittiä Tampereen Teiskon kautta Siitinjärven parkkipaikalle. Terälahdesta eteenpäin ja suunta kohti Kaanaata, tielle Moottorikeskuksentie. Sitä ajetaan kunnes ohitetaan moottorikeskus ja lentokenttä. Heti tuleekin oikealle tie nimeltä Vehokyläntie. Vehokyläntie tulee risteykseen josta käännytään Ukaantielle vasemmalle. Tietä ajetaan kunnes se haarautuu loivasti oikealle ja nimeksi vaihtuu Enokunnantie, sen varresta löytyykin Pukalan opasteet jo ja jatketaan suoraan tietä Juurakko. Tie muuttuu Metsisianpoluksi jonka varrelta tie kääntyy oikealle melko jyrkkään alamäkeen ja Siitinjärven parkkipaikalle (vasemmalle jatkuisi tässä haaraumassa Valkealahdentie). Oriveden kautta on myös helppo reitti, mutta Teiskolaisena on kotoisaa kurvailla tätä reittiä 😉

Kahvi hetki, hyvä hetki

Olimme hämmästyneitä että Siitinjärven parkkipaikalla oli vain pari autoa, sää kun oli niin mahtava! Eräipanalla pärisi lujaa ja oli jo puskassa ennen kuin ehti sanoa että ”kengät jalkaan!”. No hänet saatiin kiinni ja kengät koipiin. Matkan teko lapsen tahtiin on hidasta..ja sitten vauhdikasta..ja taas hidasta.. Eli ainakin meillä varataan aina aikaa reippaasti kävelyyn, on aikaa ihmetellä. Ajan antaminen lapsen kiinnostuksille, vaikka sille käävän ihailulle on tärkeää, sillä saa hyvin positiivistä vivahdetta hommaan ja lapsi tulee kuulluksi.

Reissussa juteltiin myös siitä kuka oli Elvis ja millaista musiikkia Elvis teki. Eräipanalla on omia lemppari lasten lauluja, mutta hevi ja rock iskee tähän pieneen. Metsässä kulki hyvä polku ja se on selkeästi merkittynä maastoon. Pukalan reitistö on sinänsä kiva, että jos jostain syystä eksyisi, päätyy aina jollekkin rielle tai järven rannalle. Pukalan erityis piirre on myös se että siellä saa metsästää, Orivesi onkin hyvää linnustus maastoa ja Eräipanan äiti siellä myös metsästänyt. Tulevana syksynä pääsee Eräipana mukaan metsälle jälleen.

Polku kulki metsässä, pitkoksilla, kalliolla ja järven rannassa. Maastossa kalliota ja kevyttä nousua. Korkeimmalta kalliolta alas laskeuduttaessa kohti järven rantaa sai pitää villiä Eräipanaa kädestä kiinni. Eräipanan vauhti hiipui noin puolessa välissä ja silloin pidettiin taukoa ja näytettiin retkeily kartasta missä ollaan. Motivoitiin laavun saavuttamisella ja miten saa autella tulien teossa. Energiaa riitti tauon jälkeen siis hyvin!

Maisemat olivat aivan mahtavat! Järven ranta ja auriko oli täydellinen yhdistelmä hiljaisuudessa! Välillä tosin saattoi kuulua kun Eräipana karjui dinosauruksena. Silloin palautellaan meluamisesta ja kerrotaan ettei eläinten kodissa saa huutaa ja ihmiset tulevat tänne nauttimaan hiljaisuudesta, ettei karjuminen ole sopivaa. Dinosaurukset osaavat nimittäin myös hiipiä ja kuiskutella 😉

Laavulla kamppeet pois harteilta ja sahaamaan rankoja puuliiteriin ja kirvestä heiluttelemaan. Rankoja oli runsaasti ja puu työt teki hyvää yläkropalle! Valmiit halot olivat loppuneet. Miehen kanssa vuoroteltiin sahaamisen ja pilkkomisen kanssa. Eräipana auttoi sahatessa rangan kiinnipidossa ja välillä isiä, sai viedä halkoja laavulle. Näin homma sujui nopeasti ja tulet saatiin pian! Paikalla hieman kauempana oli yksi riippumatto retkeilijä, muistutettiin Eräipanaa että nyt pitää erityisesti antaa muille rauhaa ja osasi ollakkin nätisti sekä kysyä haluaako tulille.

Kohta oli ruoka valmiina ja huomasi että oli kyllä nälkä, sinne upposi lemppari makkara ja muusi voilla! Ruokailu sujui hyvin (aina ei; on kiukuttelua, en syö, pahaa, kuumaa, tyhmää, syötä, huidotaan…) Ise söi ja siististi kaiken lisäksi rauhallisesti maisemaa ihaillen. Edessä tyyni ja aurinkoinen järvi ❤ Jälkiruuan jälkeen laitettiin patjat ja pussit paikoilleen laavuun, Eräipana sai ihanan välipaikan.

Sitten tutkittiin maastoa ja katsottiin missä kunnossa PuuCee on, hyvässä ja siistissä kunnossa! Tuli jotenkin omat lapsuuden retket mieleen, miten jännittävää oli aina uusi teltta tai laavu paikka! Ilta alkoi hiipiä ja Eräipanan uniaika oli venynyt pitkälle, retkillä saa ottaa löysästi. Tehtiin puuro Eräipanalle ja iltatoimet kuten hampaiden pesu & kerrastoon sujahdus. Sitten lapsi pussiin ja vanhemmat myös, näin meillä nukahdetaan parhaiten. Luettiin vielä Miina ja Manu kirja joka on pehmeä sulloa rinkkaan, monesti iso ilo tuokin. Pian Eräipana tuhisi hyvin pussissaan ja saatiin salaa pipo sujautettua päähän, se kun on inhokki! Talvisin se tuottaa ongelmaa kun ei meinaa pipo pysyä päässä, siksi aina hyvä kypärämyssy. Itse kyllä herään herkästi pienimpäänkin lapsen liikahdukseen, mutta Eräipana nukkuu ulkona levollisemmin kuin sisällä, onneksi.

Nyt oli äidillä ja isillä ns. omaa aikaa, saatiin kerrastot päällä istua ja jutella kahvien sekä suklaan merkeissä! Tyylikästä parisuhde aikaa, mutta meidän näköistä, ompa meillä samanlaiset vaellukengätkin kruunaamassa kaiken. Näissä kohdissa on hyvä saada puhuttua arjesta, mitäs ensiviikolla syödään, mikä olisi kiinnostava taito oppia eräilyn suhteen, mihin kesälomalla uskaltaisi matkata (olisiko rakas Itä-suomi?), miksi hampaasta lähti nyt paikka, mitä voisi istuttaa ystävän haudalle. Asiat ovat moninaisia ja ulkona puhuminen on jotenkin helpompaa, etenkin kun maisema on omaan silmään täydellinen. Sitten unille Eräipanan viereen joka nukkui niin rennosti kuin lapsi voi nukkua.

Yöllä oli yllättävän hiljaista ja vain yksi pissahätä yllätti Eräipanan. Silloin hän mönkii ihan kasvoille ja kertoon hätänsä. Toistaiseksi ei ole tullut tilannetta että hän lähtisi yksin pissalle yöllä. Siitä on toki puhuttu että aina herätetään aikuinen! Takaisin nukahtaminen tutuksi käyneeseen nalle korvaiseen pussiin ei tuottanut ongelmaa. Välillä takaisin nukahtaminen voi ottaa aikaa jos alkaa höpöttely. Pyritäänkin olemaan aina hiljaa ja korkeintaan kuiskutellaan pari sanaa ja sanotaan kauniita unia ja pusut päälle.

Aamulla olikin koleaa ja harmaata, sumusade. Lämpimät vaatteet kerraston päälle kaikille, mukavempi aloittaa aamu lämpimästi. Eräipanan vaatteet olivat olleet lämpiämässä äidin kainalossa joten hänellä oli extra palvelu 🙂 Puuro heti kaasulla puuro nopeasti, se upposi hyvin kaikille pähkinöiden kera ja lämmitti. Laittelin samalla lättyjä muutamalla puulla nuotiolle, tihkukin oli laantunut hetkeksi. Lättyjä kun oli luvattu, oi että ne olivat hyviä! Jälleen pikku sumusade nousi, laavussa istuen ei voisi olla mukavampaa kuin nyt, lätyt ja lämmin olo ilman hoppua. kahvit siinä kiehuivat samalla nuotion loppu tulilla. Äidin ja isin hommiin kuului pakkaaminen, Eräipana sai sillä välin katsella kirjaansa laavussa ja nakertaa vielä pähkinöitä.

Paikalle saapui muutamia retkeilijöitä kun alettioin olemaan valmiita. Eräipana halusikin loruilla heille: ”kalalokki kakki,se oli kuin nakki. Iskäkin kakki ja sillä on iso kalapakki!” Hurjan hieno riimi siis,melko kakki siis jälleen näköjään meno! Muut saivat helposti vielä sytytettyä tulen uudelleen.Nyt kävely huppu päässä pienessä pikku sumu sateessa ei kulkenut niin hyvin Eräipanalla. Matkaa olisi ympyräreittiä kolmisen kilometriä. Sade loppui mutta tuuli viileästi, piti motivoida pientä retkeilijää ja jutella hellän mukavia ja innostavia juttuja, veisi ajatuksen pois matkan pituudesta. Koska lapsi oli selvästi hyvien, pitkien unien jälkeen kuitenkin ”vedoton” niin napatiin lyhyempi reitti, hiekkatietä (Eli tie on Metsisianpolku vasemmalle, kun pöllähti merkatulta reitiltä, kun suunta kohti kohti lapinraunioita ja Vähä-Musturia. Silloin tämä on tie joka muutoin ylitetään). Matka kuluu helpommin kuin polulla ja matka lyhenee kilometrin verran (Valkeajärven laavulta Siitinjärven parkkipaikalle oli tietämyöden 2,02km). Lapin rauniot jäi nyt näkemättä Eräipanalta, mutta hiekkatiellä olikin kaikkea mahtavaa! Maassahan oli dinosauruksen hampaita! Eli valkoista kiveä, näin helpolla saadaan matka taittumaan hyvin ja ”äääiti en tahdo kävellä” unohtui. Myös kiiltomadon toukan bongaus oli ihan mahtavaa Eräipanasta, nyt sitten ihmetystä riittää miten eläin tuottaa itse valoa? Kumpikin sukupuoli voi tuottaa valoa, mutta naaras erityisesti houkuttelee sillä koiraita. Ilmiö perustuu bioluminesenssiin joka syntyy kemiallisessa entsyymi reaktiossa,lusiferaasientsyymi hapettaa lusiferiiniyhdisteen oksilusiferiiniksi. Kiiltomato muuten haisee yleisesti mädäntyneeltä. Kiiltomadon toukka on melkoinen peto,tappaa saaliinsa erittämällä myrkkyä ja lamaannuttaa siten saaliinsa. Sitten se pihtimäisillä puruelimillä haukkaa saaliistaan paloja. Kiiltomadon toukat ovat hyödyllisiä mm. tuhoamaan lehtokotiloita puutarhassa. Aikuiset kiiltomadot puolestaan eivät syö mitään.

Parkkipaikan lähestyessä alkoi tien pientareella näkyä autoja jonoksi asti! Nyt näkyi paikan suosio sekä lomapäivä,Helatorstai. Ihmettelyn ohessa Eräipana pysähtyi syömään aprikooseja, autolla tehtiin kylmään veteen kiisselit, nyt kun lounas jäi syömättä reitin lyhenemisen myötä. Vaikka ei mennyt suunnitellusti niin retki oli todella kiva, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja nyt oli ainakin kaikilla hyvä mieli ja reippaastihan Eräipana käveli ja loppu matkalla jalat saikin juoksenteluun virtaa! Autossa pieni mies sitten jaksoi tovin hereillä ja parastahan oli valtava metsäkone joka antoi meille tietä ajaen metsään!

Lisää mukavia retkiä ja laavu öitä toivotaan tälle kesälle paljon! Nyt etenkin lähiseutu retkeily kunniaan 🙂 Pukalassa on myös hyvät mahdollisuudet melontaan, sienestykseen,marjastukseen,hiihtoon,kalastukseen,metsästykseen,pyöräilyyn ja uintiin. Huomioiden jokamiehen oikeudet ja metsästys/kalastonhoitomaksut. Myös erilaiset tehtävät lasten kanssa onnistuvat hyvin, leikittiin ”olen kuin leikkiä” Eräipana nappasi kieron kepin ja kertoi ”olen kuin tämä käärme keppi, nopea ja kiemurteleva!” (osui kyllä oikeaan).

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja nautitaan tästäkin vuodenajasta retkeillen vastuullisesti!

Otetaan rennosti ilolla!

Tässä on Eräipanan kesän rallatus jonka radiossa kuuli ja kiinnitti tuttuihin sanoihin heti huomion: kuksa, metsä, sauna, kesä, vene, onkiminen. Ei ollut tällä kertaa heviä tai toinen lemppari ”Ikuinen vappu” jossa matkataan pohjoiseen ❤ Kesään tämä kyllä sopii hyvinkin!