Skinners, sukkakenkäilyä aikuiselle ja lapselle!

Yhteistyössä vaeltajan kaupan kanssa

Saimme Eräipanan kanssa testiin Vaeltajankaupasta Skinners sukkakengät. Tarkoitus oli arvioida, miten luonnossa liikkuminen, niin aikuisen kuin lapsen näkökulmasta tuntuu. Sukkakengistä ja muusta paljasjalka kenkäilystä on tullut paljon kysymyksiä kesällä 2021. Tästä syystä oli hyvä tehdä rehellinen arvio, mitkä ovat edut ja mahdolliset heikkoudet sukkakengissä, kun liikutaan ulkona ja miten toimivat sisätiloissa.

Koon valinta oli kohtuullisen helppoa, ohjeistus jalan mittaamiseen ja sukkakengän valintaan löytyi Vaeltajankaupan verkkosilvulta helposti. Itseä mietitytti koon valinta, joten kysyin lisää varmuudeksi asiakaspalvelusta.

Yksi äärettömän hyvä puoli heti alkuunsa oli Skinnerssien helppous. Ne mahtuvat erittäin pieneen tilaan, vaikka taskuun tarvittaessa. Tästä voi jo päätellä että materiaali taittuu hyvin ja on kevyttä. Pestä saa, ohjeen mukaan pesukoneessa hienopesussa nurinpäin. Valmistuksessa on mm. käytetty päälliosassa antibakteerista hopealankaa, sekä keino-ja luonnonkuituja jotka siirtävät kosteutta hyvin.

Meillä sukkakenkien käyttö lähti heti käyntiin kun posti toi nopeasti paketin. Eräipana ei meinannut aluksi uskoa, että ”sukkasillaan” saa lähteä viemään koiria lenkille. Nopeasti Skinnerssit sujahti jalkaan, ilman sukkaa alla tällä kertaa. Pukeminen on siis hyvin helppoa. Eräipanan iloa oli hauska seurata kun sukkakengillä pääsi hiipimään hipi hiljaa, kiipeämään paremmin kalliota, tasapainoilu tukillakin onnistui helpommin! Itse koin suuren helpotuksen siitä että mikään ei purista jalkaa ja todella tuntee mitä jalan alla on, uskomaton kevys. Toki jos astuu männyn kävyn päälle, saattaa se hieman tuntua, pohjassa on rosoinen, vain 2mm ohut kaksikerroksinen polymeerinen pohja. Terävät lasinsirut kannattaa tietysti kiertää. Lähimetsän polulla ja kävelytien asfaltilla oli siis ensimmäiset liikkeet sukkakengillä.

Ensimmäinen ”Skinners retki”, tarkoituksella painavan rinkan kanssa oli kiinnostava kokemus. Myös Eräipana otti oman pikku rinkkansa mukaan yö retkelle. Sää oli kuiva ja lämmin, ajettiin Isojärven kansallispuistoon yöksi laavulle ja mukana oli varmuudeksi myös teltta. Ajomatkalla oli myös jalassa Skinnersit ja tuntuma auton polkimiin on hyvä, eikä jalka kuitenkaan luisu pois polkimelta. Rinkkani oli pakattu painavaksi +25kg. Kävelymatka oli vain 2,5km, mutta siinä huomasi miltä tuntuu kävellä painon kanssa, kuin sukkasillaan. Itselläni on yliliikkuvat nivelet ja tossuilla ei tulisi samaa tukea nilkalle kuin vaelluskengissä. Yllätyksenä oli kuitenkin että rauhallisessa tahdissa Skinnerssit tuntuivat hyvältä rinkan kanssa. Juokseminen rinkan kanssa oli puolestaan inasen haasteellisempaa, juuri sen takia että omat nilkat saattaisivat lähteä paikoiltaan. Muuten itse en kokenut tätä sukkakengillä ja painavalla rinkalla kulkua pahan tuntuiseksi. Skinnerssien yksi ominaisuus on aktivoida pieniä lihaksia jaloissa ja se on itselleni tärkeää, juurikin nivelien yli liikkuvuuden takia. Itse Eräipana antoi oman rinkkansa kanssa arvioksi 10+ ja kiikkui näppärästi pitkospuilla ja polkujen ulkopuolella tarkkailemassa mahdollisia majavia. Eräipanasta oli mukavaa kun mutakin tuntuu pohjan läpi kivalta ”löllykältä”.

Samalla Isojärven reissulla huomasi itsekkin, kuinka mukavaa oli kiivetä kalliolla sukkakengillä, pysyi hyvin tuntumassa kallion pintaan. Eräipana halusi pitää sukkakenkiään jalassa mieluummin kuin mukana olleita lasten vaelluskenkiä. Yöllä laavusta pissalle noustessa oli helppo myös sujauttaa sukkakenkä jalkaan.

Skinnerseistä tuli nopeasti minun ja Eräipanan suosikit. Sukkakenkää käytettään niin kauppareisuilla kuin myöhemmin kesällä sienireissuilla. Vielä on vaikea arvioida miten jalkojen pikkulihakset ovat reagoineet muutokseen, että sukkakenkien käyttö on päivittäistä.

Pyöräillessä oli hieman haastetta, jos polkimet ovat korkeauraiset, kuten omassa maastopyörässä. Niinsanotussa mummopyörässäni puolestaan on sileät polkimet ja siten Skinnerseillä polkeminen onnistui mukavasti. Melonta reisuilla Skinnerssit saivat jälleen 10+ niin itseltäni kuin Eräipananalta. Välillä pitää kuitenkin astella vedessä, ties missä liejussa ja kivikossa. Silloin on mukavaa että on jotain jalassa ja mikä pitää otteen liukkaaseenkin pintaan. Sukkakenkä ei puolestaan paina, kuten vaikka kumisaapas, eikä vie turhaa tilaa kanootissa. Talvella avantouintiin Skinnerssit pääsevät myös mukaan.

Entäpä vesistöjen ylitykset syksyisellä vaelluksella? Olin viikon UKK:n pohjois osassa ja virtaavia kylmiä jokia oli runsaasti ylitettävänä. Ensimmäisellä ylityksellä laitoin skinnerssit jalkaan ja ylitettävä matka oli melko pitkä & kivinen, vettä oli polveen asti. Ensimmäisillä askelilla huomasi heti, että nyt on oikeat tossut hommaan! Paljon jokia kulkeneena oli ero selvä moniin taukotossuihin verrattaessa. Kaikki ylitykset reissussa meni mukavammin näin. Ystäväni halusivat myös kokeilla skinnerssejä ylityksissä. Paljon vaeltaneina ihmisinä oli heidän arvio myös ”lisätään ostoslistalle”. Ainoa haittapuoli oli hitaampi kuivuminen. Nuotion äärellä ei voi laittaa kovin lähelle kuitenkaan. Vaelluksella mukana oli jalkojen kuivaus rättinä lasten sideharso, sillä puristellen tossuja kuivuminen nopeutui hieman.

Kaiken kaikkiaan Skinnersien monipuolisuus arki käytössä on parasta. Eräipana on nyt ottanut omat Skinnersinsä päiväkotiin sisätossuiksi, niistä ei siis jää pintoihin jälkiä. Päiväkodin kiipeilyseinäkin kuulemma onnistuu paremmin,koska pohjassa on pitoa. Itse olen käyttänyt Skinnersejä myös kuntosalilla, siinä näen sen hyvän puolen että sukkakenkä on helppo pestä salilla olon jälkeen. Vaikka Skinners hengittää, voi hikoilua kuitenkin estää ohuella sukalla. Nyt viileämmällä säällä olen käyttänyt hieman paksumpaa sukkaa Skinnersin kanssa.

Oma äitini joka on ulkoilma ihmisiä, halusi kokeilla sukkakenkiä myös. Hänellä on saman kokoinen jalka kuin itselläni, joten oli kiva kuulla mitä tuumii vanhanajan ikäihminen. No,mummon ilme oli kerrassaan loistava kun saapui metsä kävelyltä. Kysymys kuuluikin ”mistäs näitä saikaan tilata?”. Äitini on hyvin skeptinen ns.nykyajan juttuja kohtaan ja ihmetteli paljasjalkailu buumia. Mutta, onneksi hän on myös utelias ja kuunteli mitä kerroin sukkakengistä ja niiden hyödyistä myös ihmisen fysiikkaan. Nytpä sitten hänkin on innostunut asiasta, juurikin siksi että ne ovat yksinkertaisesti mukavat jalkaan ja hän toivoo myös että lihaksisto, sekä tasapaino saavat apua näin myös ulkoillessa.

Meille nämä uudet tuttavuudet olivat yliveto! Voin rehdisti suositella kokeilemaan Skinnersejä yhtenä vaihtoehtona perinteisien kenkien ohessa. Vaeltajankaupan sivuilta löydät lisää infoa tuotteesta: https://www.vaeltajankauppa.fi/epages/vaeltajankauppa.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015021603/Categories/Braendit/Skinners

Ensiapu. Mitä jos…

oi ei! kauhea vekki päässä, mitäs nyt!? Tekoveri on Eräipanasta ihan paras juttu, joten sitä käytetään usein harjoitellessa.

Ajattelin tuoda tähän pari esimerkkiä mitä meillä on sattunut ja mitä on ensiapu laukussa mukana retkillä. Talvi ja kesä tuovat omat pienet ”viilaukset” pakkauksen sisältöihin. Henkilökohtaiseti olen näiden asioiden kanssa ollut tekemisissä vuosia, osittain työn vuoksi myös. Elvyttämistä esimerkiksi on joutunut käytännössä antamaan muutamia kertoja, ja kolari paikolla ollut monesti se ensimmäinen ohikulkija jostain syystä. Näiden asioiden kautta toivoo, että kun hätä tulee osaa toimia edes hiukan. Lopussa pari suoraa linkkiä jotka koen hyödyllisiksi.

Ajat päiväkodilta kotiin, näet kuinka pyöräilijä kaatuu asfaltiin lujaa, ilman kypärää selatessaan puhelinta. Mitä teet ensimmäisenä. Katsot tuleeko perässä ketään ja ajat sivuun, laittaen hätävilkut päälle, auto sammuksiin, lapselle käsky odottaa. Puhelin käteen, soitto 112 sovelluksella ja salamana paikalle. Kaiutin päällä olet yhteydessä hätäkeskukseen. Kaatunut vuotaa päästä pahan näköisesti verta, ei reagoi puhutteluun tai ravisteluun. Hengitys kulkee. Turvataan henkilön hengitysteiden avoimuus ja käännetään kylkiasentoon. Pään haavaa painetaan puhtaalla nenäliina nipulla, joka auton hanskalokerosta tuli käteen paikalle juostessa. Pian saapuu ambulanssi ja kaatunut saadaan ensihoidon matkaan. Yhteystiedot annetaan hoitohenkilökunnalle. Seuraavana päivänä saat kiitos puhelun.

Hyvin menee, kieputa kieputa!

Kuullostaako tutulta? Koskaan et voi tietää milloin olet tilanteessa ensimmäisenä. Monia hyvin erilaisia ensiapu tilanteita on, lähtien henkisestä ensiavusta nenäverenvuotoon, vierasesineeseen tai ruokaan tukehtumisen vaaraan ja siitä elvytykseen. Meillä ensiaputaitoja treenataan myös koko perheen kanssa, esimerkiksi haavojen sidontaa, missä on ensiapupakkaus, miten soitetaan 112. Eräipana 4v:lle puhutaan paljon miten toimitaan jos äidille tai isille / läheiselle sattuu jotakin, mitä neljävuotias voi tehdä? Ohjeena kotona on on että juoksee naapuriin ja jättää oven auki ja nyt saa huutaa apua! Puhelimen käyttöä ja 112 sovellusta on opetettu myös. Lapsien kanssa on helppo leikin kautta opetella ensiaputaitoja ja ikätasoon nähden sopivia harjoituksia on hyvä tehdä. Myös että lapsi tietää mistä löytyy puhdistusaine ja laastarit tai missä on päävirtakytkin ovat hyvää tietoa. Erämaassa yleensä on kummatkin vanhemmat mukana. Silloin on kerrottu joillekkin läheisille mihin lähdetään, millaista reitti, milloin pitäisi olla seuraavassa kohteessa. Mukana alueella jossa ei ole verkkoa on hätäviestintälaitteena ollut Garmin InReach, joita saa melko hyvin vuokralle. Tämän pystyn myös pariliittämään omaan kellooni. Omassa puhelimessa on myös hätäviesti painike joka lähettää sijaintitiedot & valmiin viestin kolmelle valitulle henkilölle. Tästä on ennalta sovittu näiden kolmen ihmisen kanssa, jos saavat viestin niin osaavat välittää tiedon eteenpäin. Jos olen kaksin Eräipanan kanssa liikkellä, kerrotaan aina mihin matkataan ja annetaan väliaika tietoja. Kaksin kulkiessa nyt lapsen ollessa isompi, on kerrattu missä on äidin astmalääke esimerkiksi (aina samassa paikassa rinkan/ repun sivustaskussa, josta ulkopuolinen sen saa helposti! Ja lapsi oppii muistamaan myös paikan). Retket on myös suunniteltu siten, että osaa arvioida itse reittiä ja varuisteita jotka edesauttavat turvallisuudessa. Esimerkiksi kengät liukkaalla säällä tai kallioilla.

Lopussa myös suu suppuun 😀 Hieno kääre ja verenvuoto saatu tyrehtymään, näin istuma asennossakin.

Erittäin hyvät ja kattavat ensiapu ohjeet löytyvät punaisenristin sivuilta ja niihin tutustumista suosittelen. Tässä suora linkki valikkoon jossa yleimpiä onnettomuuksia: https://www.punainenristi.fi/ensiapu/ensiapuohjeet/ Toinen hyvä sivu johon kannattaa tutustua erilaisien vaaratilanteiden syntymisen ennaltaehkäisyä ajatellen on:https://www.kotitapaturma.fi/ikaryhmatietoa/lapset/#46797e46

Ensimmäinen retkeily tapaturma oli Eräipanan ollessa ihan pieni ja oppinut juuri kävelemään. Lähdettiin läheiselle laavulle kauniissa pakkassäässä. Äiti laittelee ruokaa lautaselle ja isi pakkaa laavulla lepääviä tarvikkeita reppuun. Pikkuinen Eräipana auttelee parhaansamukaan ja kipittää äidin luota isin luokse. KOPS! Laavun reuna tuleekin vastaan suoraan kasvoille ja lapsi kaatuu selälleen itkien. Kolahdus oli melkoinen ja sitä säikähti itsekin. Nopea ajatus oli että ”lapsi itkee, hyvä!” Eli on ainakin tajuissaan. Vaikka kaikki tapahtui sekunissa, niin aika tuntui hitaalta. Se miten yhdellä jalan siirrolla olit jo lapsessa kiinni, toteamasa että on tajuissaan ja mitä mahdollisesti aletaan paikkaamaan. Psyykkinen tila ottaa vallan silloin, poistutaan mukavuusalueelta ja siirrytään vaaran alueelle, toisilla siirtyminen tapahtuu paniikin alueelle. Näillä eri alueilla ihmine toimii erilailla, ja tästä syystä oman itsensä tunteminen hätä tilanteen sattuessa on hyvä tiedostaa. Objektiivien uhka ei ole olennaisin, vaan tulkinta tilanteesta. Myös aiemmat kokemukset voivat ohjata tilannetta. Eräipana oli lyönyt nenänsä lujaa terävään laavun reunaan. Hampaat olivat säästyneet siis. Koska verta vuosi nenästä, otettiin pikkuinen etukumaraan asentoon. Etukumarassa ei veri vuoda nieluun. Pyyhittiin suurimmat veret nenästä. Jos kyseessä olisi lapsi joka osaisi niistää, olisi pyydetty tyhjentämään nenästä veret niistämällä. Painettiin sieraimia (etuosa, ei nenän juuren luinen alue) kohti rustoa ja lapsi ei itkenyt enään. Otettiin aikaa milloin nenää alettiin puristamaan etukumarassa, 5min. kuluttua oli vuoto lakannut. Jos nenäverenvuoto ei meinaa tyrehtyä, on syytä lähteä kohti lääkäriä. Seurailtiin tilannetta ja Eräipana vaikutti tarkkaavaiselta jälleen. Otettiin nyt hyvin rauhallisesti ja syötiin eväät & lähdettiin pois. Koska osuma tuli päähän, oli syytä tarkkailla pikkuisen epäonnisen retkeilän vointia. Onneksi mitään ei tästä kolauksesta seurannut.

epäonnen retkeltä, vielä nenä kunnossa.

Falavel jumissa kurkussa. Ei varsinaien vierasesine, mutta jumissa tiukasti. Oltiin kaksin kokkailemassa päivällistä, kaunis Isojärven kansallispuisto oli kohteena. Yksi yö oli takana ja nyt kotiin paluu häämötti 3v:llä retkeilijällä. Uusi tuttavauus falavel oli kesän hitti ja helppo valmistaa ulkonakin kaasulla tai tulilla. Nyt Eräipana veteli kauhealla tahdilla ruokaa, vaikka on muistutettu että ei saa hotkia. No kohta kuului köhimistä ja kakomista. Tuttu tunne itsellekkin ja siinä voi iskeä paniikki pian! Totesin että nyt on pahasti jumissa ruuat kurkussa! Äkkiä poika polvien päälle syliin, siten että pää oli alempana vartaloa. Viisi napakkaa lyöntiä lapojen väliin (suhteutetaan lapsen kokoon. Vauvoilla sylissä pito hieman eri, kts.punaisen ristin sivuilla hyvä ohje). Neljännellä lyönnillä lähti valtava falavel köntti nielusta, huh helpotus. Henkisesti oli valmiina jo ottamaan puhelimen 112 sovelluksen esiin.Heimlichin ote olisi ollut seuraavana käytössä. Näitä kahta otetta olisi jatkettu vuorotellen, kunnes pelastushenkilöstö olisi tullut paikalle. Pahimmillaan olisi pitänyt aloittaa elvytys jos Eräipana olis mennyt tajuttomaksi. Onni onnettomuudessa!

Alla kuvissa hieman harjoiteltiin tilannetta jossa äiti olikin pyykkejä laitellessa kaatunut. Miten karjutaan apua tai juostaan etupihaan huutamaan tai koputtelemaan naapureiden oville. Myös 112 sovellusta ja puhelimessa puhumista on treenattu. Tässä kokeiltiin hengittääkö äiti, reagoiko ravisteluun tai puhutteluun ja miten saisi käännettyä kylki asentoon. Isi neuvoi vierestä ja hieman autteli 🙂 kutittelu lopuksi sai kummasti äidin hereille ❤

Missä haavateippi! Huutaa Eräipanan isi. Eräipana taisi olla 2v kin paikattiin säären terävää haavaa. Oltiin Itä-Suomessa ja aikalailla ”keskellä ei mitään” Matkaa naapuri valtion rajalle 5km. Viiltohaavoja voi syntyä melko helposti, esimerkiski paperista tai puukosta tai tölkin kannesta. Tällä kertaa oli kyseessä viimeinen vaihtoehto. Haava oli kuitenkin ikävän pitkä ja syvä. Eräipana oli tutkinut ruoka tarpeitamme hyvin hartaasti ja huudahti ”pipi” kun käteen oli tullut haava. Haava oli kesäaikaa elettäessä käsivarren sisäpuolelle. Puhdistettiin haava mukana olleella puhdistetulla vedellä, jota valutettiin ylhäältäpäin haavaan. Vesi oli onneksi kylmää, koska kylmä supistaa verisuonia (miksi oli kýlmää, oli puhdistettu lähteestä). Todettiin että haavassa ei ole vierasesinettä, kuten hiekkaa tai sammalta, laitettiin antieptistä puhdistusainetta vielä ja paineltiin kuivaksi sideharsolla. Sitten haavateippi, myös perhosteippinä tunnettu päälle, jotta reunat pysyisivät toisisaan kiinni ja jäljestä jäisi siistimpi. Taas hyvä muistus itselle, älä jätä ananaspurkin kantta suojaamatta matalalle.

Palovammat kesällä. Minä itte! Neljävuotiaan kovalla tahdolla ei tunnu aina kaikki menevän muistiin, mitä saa tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi juurikin tämä ruuanlaitto ja tuli. Ruuanlaitto on toki hyvä asia ja että on kiinnostunut asiasta aidosti, siinä pysyy myös lapsi hyvin silmissä ja keskustelu (tai inttämis) yhteys ja aito läsnäolo. Mutta, nyt retkellä Eräipana halusi kovasti keittää kahvia ja saikin auttaa veden kaadossa kattilaan, veden kiehumisen tarkkailu ja kahvinporojen kaatamisessa kattilaan. Mutta, kun äiti käänsi selkänsä halusi Eräipana ottaa kuumasta kahvasta kiinni ja kaataa kuksaan kaffet. Vaikka on puhuttu sata ja yksi kertaa että lepäämässä olevat ruokailu astiat ovat kuumia. Koska oli kuuma ilma niin lähin kylmä asia oli tällä hetkellä järvi. Äkkiä käsi järveen. Palovammoja´voi aiheuttaa moni muukin asia kuten höyryt, nesteet tai syövyttävät aineet. Eräipana istu käsi järvessä ja minä hain alumiinisen juomapulloni ja palovammageelin. Eräipana sai jatkaa jäähdytyshoitoa puristamalla kylmää pulloa 15min. Näin palo ei pääse etenemään syvemmälle. Tämän ensi jäähdyttelyn jälkeen halusi eräipana vielä pitää pitkän aikaa kylmää märkää sukkaani kädessä (khöm,sukka oli puhdas 😉 )Palovammageeli jäähdytti ja kosteutti ihoa mukavasti, vaikka sattui edelleen. Punainen jälki jäi muistoksi kahvipannun kahvasta ja siinä on edelleen haalea muistutus merkki.

EA Pakkauksesta:

Meillä toimii oiso molle tasku retkillä EA laukkuna. Tämän saa näppärästi nimittäin kiinni joko rinkan ulkopuolelle tai monesti töissä/ harrastuksissa vyölle. Sisältö riippuu myös hieman retken pituudesta ja sijainnista sekä ketä on mukana tai vuoden ajasta. Perus varusteita ovat mukana yleensä: desinfiointiaine, rullalaastaria, sideharsoa, joustoside, ihoteippiä, perhosteippiä, pinsetit, kertakäyttöhanskat,haavapyyhkeitä, permanenttitussi, elvytyssuoja suulle, vanulappuja, vanupuikkoja, pikkusakset,avaruuslakana, sormienlämmittimet, hakaneuloja, rasvalappuja, parin päivän lääkkeet jotka käytössä päivittäin, kipulääkkeitä. Lisäksi jos lähdetään pariksi yöksi tulee mukaan: kuumemittari ja rakkolaastaria. Talvella mukana on myös uudelleen lämmitettävät sormien/varpaiden lämmittimet,toine avaruuslakana. Kesällä puolestaan palovammageeliä ja punkkipihdit sekä kyypakkaus. Monia aikuisille sattuneita havereita on hoidettu retkillä, niistä varmasti myös lapsi on oppinut miten tulee toimia. Esimerkiksi luunmurtuman ensiapu, pyörtyneen ensiapu, henkinen ensiapu, kolaripaikalla toiminen etc. Toivoisinkin että jokainen kertaa omia ensiapu taitojaan ja voisi myös lasten kanssa rohkeasti harjoitella näitä.

112 muistiin ja treenailemaan 🙂

Karrimor SF Thor 40L

Yhteistyössä U.S. Eaglen kanssa, testissä Karrimor SF Thor 40L reppu.

Yksinkertainen, toimiva kokonaisuus.

Varusteiden testaaminen on itselleni yksi suosikki puuhista. Monissa tuotteissa, mitä arjessa käyttää retkillä ja ulkoillessa on paljon niin hyvää kuin jotain mitä voisi hioa. Kokemus on toki osittain myös henkilökohtainen, kuten miten reppu istuu selkään, tähän tosin voidaan säädöillä vaikuttaa osittain. Housuissa esimerkiksi pieniä asioita mitkä voivat vaikuttaa on vaikkapa punteissa napit, hiertävätkö ne? Näitä, ja materiaali seikkoja on kiinnostavaa huomioida, mitä ne kestävät kulutuksessa joka voi olla ryömimistä maassa, kiipeilyä puussa, hiihtovaellusta, metsästystä tai kevyttä makkaranpaistoa laavulla. Suomen sääolosuhteet ovat hyvin vaihtelevia ja ei ole tavatonta jos heinäkuussa saadaan rakeita niskaan. Tästä syystä materiaalit näyttelevät käyttöominaisuuksien rinnalla suurta osaa.

Karrimor SF Thor 40L kenttäreppu oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Karrimor merkkinä oli muutoin tuttu ja tietoa valmistajan historiasta oli hieman. Ison-Britannian tuote, Karrimor on niin siviili kuin ammattikäyttöön tuotteita valmistava merkki. 1946 aloitettu pienellä käsityö tuotannolla ja nyt vaativaan käyttöön markkinoilla!⁣

Nimi tuo melko maskuliinisen vaikutelman ja sotilaskäytön (SF= Special Forces). Sotilas käytössä onkin Karrimor tuotteita. Odotukset olivat siis melko korkealla, sotilas tarkoitukseen tehtäviä tuotteita on kokeiltu paljon ja itsellä käytössä todettu hyviksi. Toivonkin että ns. valtavirtamerkkien ohessa ihmiset löytäisivät helpommin myös ei niin tunnetut valmistajat.

Istuu selkään hyvin helppojen säätöjen ansiosta.

.

Materiaali. Karrimor SF Thor 40L materiaali oli syynissä hyvin, strategiset mitat: n. 60cm x 42cm x 32cm ja reppu painaa n. 1,6kg. Reppu on valmistettu KS500e kankaasta, 500 Denier Nylonia. Kangas on käsitelty vettä hylkivällä elastisella polyurethanella (PU). Loppu viimeistely on tehty kankaalle kestävällä, vettä hylkivällä DWR:llä joka tuo lisää veden sietoa tuotteelle. Ok. Eli pitäisi olla jopa ilman sadesuojaa hyvin vettä hylkivää. Testasin aikaa ottamalla milloin vesi menisi läpi. Kaadoin repun etuosaan vettä ja jäin odottelemaan. Molle taskujen kiinnikkeen ottivat kyllä veden vastaan, mutta sillä ei ollut nyt se suurin merkitys tässä. Aikaa kului 30 min ja ilman kosketusta vesi killui pinnalla edeleen. Joten hieroin ronskisti pintaa veden ollessa päällä ja sitten vesi menikin repun sisäpuolelle, eli vaatii kosketusta pidemmän vedessä ”uiton” aikana. Toisessa kohtaa kaadoin vettä repun päälle ja aloin hieroa kangasta voimakkaasti veden ollessa myös kankaan päällä. Vei aikaa huomattavasti enemmän että vesi alkoi mennä läpi (2 min jotta alkoi imeytyä hiljalleen). Esimerkikski teltoissa suositellaan aina pystytettäessä että pingotetaan kunnolla, saadaan pintajännitettä joka auttaa veden pitävyydessä. Reppujen kanssa se onkin haasteellisempaa, kun metsässä rymytessä osuu keppejä ym varusteisiin.

Sadesään retkeilyllä toimi hyvin sadesuojan kanssa.

Kangasta ei ole palosuojattu, eli kokeilin hyvin varovasti miten kangas suhtautuu tuleen. Sytkällä kärvensin pieneltä alueelta, josta palo ei haittaisi käyttöä pahimmillaan. Kuumeni nopeasti ja tummuminen alkoi myös pian. Eli ei kannata jättää nuotion viereen/ kaasukeittimen lähelle, ellei toivo reikiä reppuun.

Säädöt. Todella yksinkertaiset ja helpot. Sotilas tuotteissa on pyritty yleensä pitämään kaikki ylimääräinen pois ja nopeaan mahdollisuuteen tehdä säädöt. Lannevyön lukko on tyyliltään ”Bergbuckle”. Jos kyseinen lukkomalli ei ole entuudestaan tuttu, niin ei kannata jättää kokeilematta. Pikku harjoittelulla saa helposti yhdellä kädellä auki. Lantiovyö ei ole pehmustettu, mutta tuntui napakalta kuitenkin. Kiitosta saa oikealla puolella oleva viilekkeen (olkaimet) aukaisu lukituksen poisto. Eli saat aukaistua koko viilekkeen ja reppu on helppo poistaa selästä vikkelästi, esimerkiksi painavan repun pois ottaminen on näin helpompaa. Repun sai hyvin lähelle selkää, tukevasti ja tilaa selän ja repun väliin jäi kohtuullisen mukavasti ilmankiertoa ajatellen. Selkäpuolella on pehmusteet ja ilma kulkee hyvin pehmike paneelien muodon vuoksi. Näin naisena, myös säädöt toimivat mitoituksiltaan hyvin, jäi varaa rinnoille ja lantiovyö itselläni ei ainakaan hiertänyt mittojen puitteissa. Viilekkeet ovat puolestaan hyvin pehmustetut ja aika näyttää miten sitten pysyvät muodossaan. Säätöjen jälkeen ns.ylijäävä hihna on helppo kääriä ja mukana on tarrat joilla sen saa pysymään poissa roikkumasta (paitsi edessä olevissa viilekkeiden kiristimissä). Nostokahva on kangasta ja hyvin jämäkän oloinen. Itse toivoisin sen olevan hieman suurempi jotta tarttuminen talvella hanskoilla helpompi jos kahvasta nostelee.

Vetoketjut. Lempi aiheeni. Niiden kanssa tulee monesti suurimpia ongelmia ja puutteita. Ensinnäkin repusta löytyy vain 4 vetoketjua. Repun sisältöön pääsee hyvin käsiksi, koska U:n mallinen vetoketju aukaisee sen kokonaan (kahdet vetimet). Repun päällä olevaan pikku taskuun näin ollen myös kaksi vedintä. Päälokeron vedin ja itse vetoketju on järeä ja kulkee hyvin ilman että esim. kangasta jäisi väliin. Ylhäällä olevan pikkutaskun vetoketju on myös iso ja samoin vetimet, niihin on siis helppo tarttua. Repun oikeassa sivussa on pitkä vetoketju selkäosaan. Itse olen pitänyt selkäosan taskuissa kovalla pakkasella esim istuinalustaa. Myös suorassa pysyvien asioiden säilytyksen hyvä, kuten kartta. Sivun vetoketju on pienempi, kuin myös vetimen metalliosa. Valmiina ollut vetimen naru on jämäkkä joten aukaisu tumput kädessä onnistuu. Sitten ainoa miinus pisteen saava vetoketju. Sadesuoja joka sijaitsee repun alapuolella on pienen vetoketjun takana. Tämän haaste on se, että sisätaskun sisässä, aivan vetoketjun juuressa on sijoitettuna sadesuojan pidikelenkki. Muovinen pidike ottaa kiinni helposti vetoketjuun kun aukaisee / sulkee vetoketjua. Tässä saa siis hieman harjoittaa sorminäppäryyttä. Vetoketju on pienempi hammastukseltaan ja myös metallivedin. Vetimessä kuitenkin hyvä naru josta saa otteen. Muuten vetoketjuissa ei ole moitetta.

Tilavuus ja taskut. 40L on hyvä perus retkeilykoko. Menee päiväretkille ja yökäyttöönkin pienellä varustuksella. Mutta, lisää tilaa saa hyvin molle taskujen avulla! Tässä hyvä puoli on molle taskuille kiinnikeluuppien määrät ja sijainnit. Molle kiinnikeluuppeja on etupaneelissa neljä, sivuissa kolme ja pohjassa vielä kolme riviä. Olkaviilekkeissä on myös kiinnityksille mahdollisuutta, pieniä molletaskuja tai klipisillä vaikka lamppu kiinni.Taskuihin on helppo sitten laittaa kaikki mitä saattaa tarvita nopeasti tai vaikka makuualusen kiinnitykseen. Sivussa on isot taskut. Repun kyljissä kulkee vahvat kiristysremmit joiden avulla repun saa hyvin kutistettua ja tiiviin kokoiseksi. Kaikki klipsit ovat vahvoja ja isokokoisia joka helpottaa hanskat kädessä työskentelyä. Repun sisäpuolella päätaskussa on iso avoin tasku selkäpaneelissa, sinne sopii esimerkiksi juomarakko loistavasti. Juomarakko on huomioitu muutenkin repussa. hyvät ulostulot niin oikealla kuin vasemmalla. Sadesuojassa on myös ulostulot juomarakon letkulle. Miinuksena itse koen, että pikkutaskussa ei ole yhtä pientä klipsiä sisäpuolella. Tämä on täysin oma mielipide ja totuttu asia, avaimet talteen klipsiin.

Kaiken kaikkiaan reppu on käytössä osottautunut toimivaksi suuremman luokan repuksi. Mukana reppu on ollut metsästysreissuilla kuin päiväretkillä.Sadesäässä ja auringossa. Metsästysreppu tämä ei varsinaisesti ole, mutta käytännöllisyydellään passeli siihenkin. Lasten kanssa retkeillessä mahtuu hyvin nuotioreissun tavarat tänne, ja juomarakkoa käyttämään oppinut lapsi voi hörpätä helposti suoraan repun letkusta vettä. Reppu saa minulta hyvät arvosanat huolettomuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi. Iso tasku joka avautuu kokonaa helpottaa reissuja huomattavasti! Tämän repun kun saa kutistettua sivulla olevien remmien ansiosta,käy tämä vaikka työreppuna. Ulkonäöllisesti tyylikkään ja uskottavan näköinen, laadukas vaikutelma. Näitä reppuja ei kadulla tule joka päivä vastaan, joten voi hieman erottua massasta. Massasta erottumiseen voi lisätä vaikka buustiksi tarran etupaneeliin, jossa sille oma paikkansa. Hinta- laatusuhde on mielestäni kohdallaan.

Lopuksi vielä linkki U.S Eaglen Karrimor tuotteiden sivulle: Karrimor

Ilta seikkailut jatkukoon!

Iso kiitos U.S Eagle että saimme olla testaajina!

Terveisin Suvi ja Eräipana