Pirkanmaan kolme suurempaa aluetta retkeilyyn lasten kera, Eräipanan suosikit.

Talvellahan mennään, vaikka lumikengillä, kun ipana oli pieni ja rinkkaan vielä mahtui.

Kesäloma, tuli ja meni. Nyt on ollut erittäin vähän aikaa jonka olisi saanut antaa kirjoittamiselle. Mutta otetaampa nyt tämänlainen tauon jälkeinen aloitus!

Monesti ne lähimmät valmiit kohteet jää kirjoittelematta mitenkään erityisemmin ylös, lähinnä sosiaalisessa mediassa pääkohtia, plussia tai miinuksia lähinnä. Joten nyt härkää sarvista ja parista omasta suosikki kohteesta asiaa. Pienempiä tunnettuja alueita lasten kanssa retkeilyyn on tullut mainittuakkin monesti, kuten; Kintulammi https://kintulammi.fi/ tai Helposti sovellettavat Kaarinan polku https://visitkangasala.fi/kohde/kaarinanpolku/ & Birgitanpolku https://www.visitlempaala.fi/content/fi/1/20738/Birgitanpolku-retkeilyreitti.html. Suurempia alueita mitkä tekevät vaikutuksen Eräipanaan omilla piirteillän on toki monia, mutta nämä kolme ovat mahdollinen kärki meillä 😉 Muita helmiä kuten Rusunreitti, Otamus, Kuasmankiäppi, Ritajärvi, Ellivuori, Torisevan rotkojärvet unohtamatta..Lista on melko pitkä, lähti sitten mihin suuntaa Pirkanmaata tahansa ❤ Suoalueita löytyy myös ja tunnetuin on varmasti Siikaneva https://www.luontoon.fi/siikaneva . Toinen mukava suo on Lakkasuo Orivedellä, sinne pääsee myös melko helposti bussilla https://orivesi.fi/matkailijan-oivallinen-olotila-visit-orivesi/kohdekorttien-arkisto/lakkasuo/ .

Suot, ne ovat ihmeellisiä koko ekosysteemiltään ❤ tuoksut ja värit kauken hyvän lisänä.

Laipanmaa Pälkäneen ja Kangasalan alueella. Laipanmaa on helposti kesäaikaan saavutettavissa, talvella sakin hieman selvitellä pääsekö rajalan kämpän parkkipaikalle miten. Yleensä tie aurataan ja tukkirekat liikkuvat alueella. Laipanmaa jää nopesti huomaamatta muun hyvän tarjonnan seasta, mutta kohteena mukavan monipuolinen, päiväretkistä yö retkiin.

Laipanmaasta löytyy hyvä tietopaketti omilta verkkosivuiltaan https://www.laipanmaa.fi/ . Itse on kiertänyt Laipanmaata kesät- talvet pitkään, mutta entäpä kun Eräipana siirtyi mukaan? Pienennä vauva ikäisenä hän kulki toki helposti rintarepussa tai kantorinkassa. Maaston vaihtelevuus oli silloin hyvä tiedostaa, millaista kalliota tai liukkautta olisi, missä on helpoin vaikka vaihtaa vaippaa? Laavuilla toki helponta operoida vaippojen kanssa, mutta saa ne vaipat alusen päällä maassakin vaihdettua lämpimillä ilmoilla helposti myös. Tätäkin on ihan hyvä harjoitella etukäteen ulkona, vaikka takapihalla. Asiaa siis helpotti alueen tuntemus ennalta. Nyt kun Eräipana on kasvanut, jaksaa hän itse patikoida poluilla ja alueen helpoilla tie osuuksilla hyvin. Esimerkiksi luontopolku on hyvä tapa kuluttaa energiaa, luontopolun pituus on 3km joten pienen kanssa siihen saa menemään vaikka koko päivän. Luontopolkukin on maastoltaan vaihtelevaa ja nousuja on jonkin verran. Yksi laavu osuu myös hyvin luontopolulle. Mutta, kuten on huomattu, ei ole mahdottomuus tehdä päiväretkeä lapsen kävellen itse yli 10km. Toki kaikki riippuu lapsesta ja aikuisista. Tavoite ei meillä ole kuitenkaan suorittaa retkeillessä. Tuo Elamon kierros 11km on Eräipanalle iso suoritus ja yleensä ei tehdä tällaista spurtteja. Maasto Elamon kierroksella on kuitenkin verrattaen helppoa ja suuren suuria nousuja ei ole reitillä. Lapsen näkökulmasta kiinnostavaa on pitkospuut, lammet, järvet, vanhat puut ja laavut joissa taukoilla. Toki taukoja pidetään muutenkin. Laipanmaan pisin kierros on Hirvijärven kierros joka on todella viehättävä! Siinä maasto on vaihtelevin ja tämän tykkään tehdä yhden yön taktiikalla, vaikka sen toki voi juosta aikuisena nopeastikkin, mutta maisemien vuoksi kiva ottaa rauhassa. Hirvijärven kierros on 12km ja siihen mahtuu myös portaitakin, joten mahdollinen liukkaus on hyvä huomioda niissäkin.

Se mikä Laipanmaassa viehättää, on sen rauhallisuus. Alue on todella seesteinen yleensä ja tuntuu että sitä ei ole löydetty kunnolla. Joten jos alue on uusi tuttavuus niin kannattaa kurkata tämä mahdollisuus lastenkin kanssa.

Pukala Orivellä. Toinen isompi alue retkeilyyn. Pukalassa lasten kanssa retkeilyyn, etenkin kesällä puoleensa vetää helppous. Helpolla tarkoitan reittien pituuksia ja mahdollisuuksia kiertää juuri itselle sopivia matkoja. Matkoja on helppo esim lyhentää ”omiksi rengasreiteiksi” alueella kulkevien pikku teiden avulla, näin on tehty itse. Maisemat ovat kauniita ja myös melontaan sopivaa vesistöä on. pukalan sivustot verkossa ovat mielstäni hyvät reitti kuvauksineen https://www.luontoon.fi/pukala/reitit

Täällä meidän porukka on viihtynyt hyvin niin kesällä kuin talvellakin. Talvella tosin teiden kanssa on vähän niin ja näin. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on ollut joko itse jumissa tai ollut kaivamassa jotakuta muuta lumesta. Eli kannattaa varautua pidempään kävelyyn auratuilta teiltä. Meillä on ollut ahkio tästäkin syystä hyvä väline lapsen kanssa retkeillessä.

Ihan ensimmäisiä laavu öitään Eräipana viettikin juuri Pukalassa, Roninmaan laavulla, ellen väärin muista. Siitä on todella kauniit näkymät järvelle ja pikku saarelle johon johtaa oma silta. Myös telttalle on tilaa kohtuullisen hyvin, vaikka pikku saari on kivisempi. Laavun kupeeseen mahtuu pari telttaa. Kun lapsi jaksaa jo kävellä pidempää lenkkiä, tulee mahdollisuuksia toki lisää. Maasto on vaihtelevaa Pukalassa ja pikku kiipeilyyn saa varautua. Puhelimen kuuluvuus voi olla myös heikkoa välillä, itselläni joskus katoaa kuuluvuudet Pukalassa. On myös hyvä muistaa että alueelle saa metsästyslupia (metsästyshän EI kuulu jokamiehen oikeuksiin ) Tästä syystä välillä kuljetaan reittien ulkopuolella Eräipanan kanssa. Meille tämä on siis plus merkintä, puhtaan ruuan puolesta, kuten ne metsän sienet ja marjatkin.

Pukalassa parasta on laaja alue valmiita reittejä, joita on helppo lyhentä. Roninmaan laavun edessä oleva pikku saari siltoineen innostaa helposti lapsia leikkiin!

Isojärvi Kuhmoisissa. Helppoa ja haasteita, mitä saisi olla? Majavia? Vuokralle kanootti? Kahvia ja pullaa kesällä? Vähän historiaa? Isojärvi on ollut Eräipanalle vauvasta asti tuttu juttu myös, välillä varsinaisnen tuttu juttu show, esim unohtuneiden vaippojen takia… Tässä on yksi hyvä sivusto jossa tietoa alueesta: http://isojarvioutdoors.fi/ sekä monelle ehkäpä jo tuttu:https://www.luontoon.fi/isojarvi

Isojärvessä viehättää mahdollisuus myös melontaan tai maastopyöräilyyn, reitit niihin ovat mielestäni hyvät. Pikkulasten kanssa aluelta löytyy esimerkiksi majavapolku, joka on 3km mittainen, lähinnä leveää metsätietä oleva reitti. Isojärvi on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus ja osittain tästä syystä maastoonkin mahtuu monenlaista näkymää ja reitteihin eroja. Osa reiteistä onkin vaativampia kallioden vuoksi. Eräipanan ollessa ihan pikkuinen, kantoreppu ikää, käytiin usein päiväretkillä näissä maisemissa. Siinä sai omat jalat työtä kesät-talvet. Yksi syy päiväretkeilyyn silloin juuri Isojärvellä oli hyvät ja toimivat rakenteet, kesällä esimerkisi kahvila, vähän luksusta joukkoon 😉 Puuhuolto on ollut mielestäni myös toimivaa ja reittien kunnostustyö oli hyvä! EsteetNyt kun Eräipana on jo iso 4v. on alueella hänellekkin enemmän annettavaa ja uusia asioita löytyy helposti. Isojärvi on melko suosittu, joten teltan kanssa liikuttaessa, saattaa joskus olla jopa haastetta saada paikkaa teltalleen. Toki kuten monesti, on kyse sesongista, eli kesästä.

Oli vaikeaa rajata kolmeen kohteeseen Pirkanmaata, joten siksi valitsin nämä isoimmat kohteet tällä erää. Pirkanmaa ja lähikunnat/ kaupungit ovat täynnä myös pieniä kohteita ja ns.tuntemattomiakin laavukohteita. Osa voi toki olla esim. metsästysseuran tai jonkin palvelun tuottajan tai vaikka partiolippukunnan oma, mutta kauniisti kysymällä on yleensä lupa yöpymiseen onnistunut. Toki rakenteita koskee omat lakinsa, ja niiden kanssa tulee toimeen hyvin 🙂

MUKAVAA SAAPUVAA SYKSYÄ! Seuraava savotta olisikin kesän Itä-Suomen reissu ❤

Laavu yön iloa Kintulammilla. Miten meillä extemboree yökyläillään 4-vuotiaan kanssa, keskellä viikkoa.

Kesäkuu oli saapunut ja lämmintä riitti! Eräipana oli jo muutamia öitä laavussa nukkunut kevään aikana ja telttailtu on omilla poluilla, ruuhkien välttämiseksi. Lähellä on onneksemme mukavia ja helposti saavutettavia laavuja, joille voi lähteä hieman extemboree yöksi kun pieni retki kutkuttele. Tässä yksi alkaneen kesän yökyläily 🙂

Kohteeksi otettiin Kintulammin luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Tampereella ja on melko tunnettu kohde.Eräippana toivoi kovin tätä paikkaa, koska tänä keväänä ei olla siellä yövytty.Hieman mietitytti olisko muitakin yön viettäjiä paikalla, ja varmuuden vuoksi teltta oli auton peräkontissa. Keskellä viikkoa ei välttämättä vielä olisi ihmisiä yöpymässä, kesälomakausikin monella vielä odottaa.

Eräipana hihkui riemusta kun sanoin töiden jälkeen että, pakkaappa rinkkasi niin lähdetään Kintulammille laavulle yöksi.Hyppimis reaktio jee jee jee huudoilla kuului varmasti naapuriin asti. Oman rinkkansa pakkaamisessa ei Eräipanalla, 4v:n tarmolla kauaa kulunut. Rinkkana hänellä on Bergans Ruffen 18l. Tärkeimmät asiat oli hänellä pakattuina: pari ohutta Miina ja Manu kirjaa ja Villi luonto kirja, oma pikku nalle tyyny, puukko, vesipullo ja Papu niminen delfiini. Eli näillä pärjäisi kerrassan mainiostai yhden yön 😉

Äiti puolestaan pakkasi nopeasti mukaan oleellisia tarvikkeita myös. Meillä on valmiina omissa pusseissaan monet tarvikkeet, ne on sitten helppo nopeasti heittää rinkkaan ja tietää että niissä on kaikki tarvittava. Esimerkiksi tulenteko pussi, siellä on pitkät tulitikut, tuohta, pari sytyspalaa, myrskytikut minigroppussissa ja vähän ylimääräisenä kivana tulusraudat + taulaa sekä kätevä plasmasytytin, lunttua ja piitä. Itselläni rinkkana oli nyt Savotta Jääkäri XL joka on omaan selkään sopiva ja helppo säätää & todella tilava sekä kestävä. Ainoa miinus on itselle tuo tilan määrä, pakkohan ei ole pakata täyteen..mutta kun sitä tilaa, on niin äkkiä löytyy vähän kaikkea kivaa rinkasta 😀

Mukaan oli nyt helppo pakata vain oleellinen, sekä ylimitoitetusti ruokaa (oma heikko kohta). Mukaan tuli EA-pakkaus jossa kesä huomioitu,esimerkiksi punkkipihdit ja palovammageeli, ja lämpöpeitto on aina kesälläkin mukana. Eräipanalle ohut merino kerrasto ja ohut trikoo pipo yöksi myös. Vaihto kalsarit, sukat, kalvotakki, ohuet vaihto housut ja pitkähihainen vaihtopaita. välillä kun tuulee näitä ”OHO” ruuat kaatuu päälle tai ollaan suossa nenällään. Itselleni otin vain pitkähihaisen fleece takin, sukat ja sadeviitan. Itse pärjää hyvin vähällä ja etenkin jos pidemmiläkin reissuilla sietää hieman likaisuuden oloa.

Muuta mitä tuli mukaan oli J-P Peltosen sissipuukko,hammasharjat, hammaslanka, kampa, silmälasit ja piilolinssi vermeet, talouspaperia, käsidesiä, pieni pesusieni astioille. Kaasukeitin oli mukana myös. Kokkaus välineet 1x 1l kattila ja trangian pannu, pannu toimi kantena kun esim tehtiin poppareita ja yksi pieni sheikkeri. Iso lusikka-haarukka, kaksi pikkulusikkaa, yksi iso matala lautanen ja yksi syvä kuppi. Toki omat kuksat myös 😉

Nukkumiseen Eräipanalle oma rakas Deuter Little Star nalle korvainen makuupussi ja Xped ilmatäytteinen kesä makuualusta, siihen lisäksi ohut solumuovi. Lasten makuupusseissa on syytä huomioida, että niissä ei ole R-arvoja. Lasten pusseissa on hyvä huomioida, saako niitä jatkettua kun kasvun tahti on suuri. Pohjan eristävyys on A ja O yöpymisessä, koska pohjasta säteilee helpoiten kylmyys. Myös liika pukeutumine pussiin ei ole suositeltavaa, koska ilma ei muuten kierrä kerrosten välissä. Itselleni otin Ohto Kaira paksun solumuovin ja makuupussina Carinthian Tropen kesäpussi jossa on hyttys-suoja (oma suosikki pussi, koska hengittää todella hyvin ja on talvella hyvä lisäpussi). Mukana myös kevyt DD-hammock makuupussin sisäpussi, joka on silkki-viskoosia, lämmittää mukavasti ja pitää pussin siistinä. Nyt yöllä ei ollut käytössä, koska minä itse Eräipana halusi vain nalle pussinsa.

Sitten menoksi! Kintulammen suuntaan ja P2 pysäköinti alueelle. https://kintulammi.fi/reitit/ Nyt näytti yllättävän hiljaiselta, vain muutama auto. Jätettiin teltta autoon ja toivottiin että laavu olisi tyhjänä. Lähdettiin rauhaksiin kävelemään kohti Kintulammin laavua ja sä oli aivan mahtava edelleen!

Hyttysiä kylläkin riitti vaikka kuinka paljon, toviin en muista milloin täällä päin Suomea olisi näin runsaasti hyttysiä, tai sitten ne ovat alkaneet kiinnostumaan minusta. Päällä oli Eräipanlla pitkähinainen ohut puuvilla paita tästä syystä. Kaikkiin vaatteisiin oli laitettu hyttys ja itikka karkoitetta. Mukana oli myös Thermacell hyttyskarkoitin, joka meillä todettu erittäin toimivaksi. Itikan puremiiin ja kutinoihin Etono puikko on mukana myös. Eräipana saa isoja paiseta tavallisista hyttysistä ja niitä sitten pahimmassa tapauksessa raapii ja raapimis kohdat saattavat tulehtua. Myö atopia saattaa vaikutta herkkyytteen ihossa. Mutta, hyvin on pärjätty kun ennakoi tilannetta ja pyrkii välttämään pahimmat kuusikot.

Laavulle kävellessä ihmeteltiin miten lyhyessä ajassa pieni polku oli kasvanut jo mielestämme isoksi. Suosio on kaiken kaikkiaan lisääntynyt retkeilyssä ja sen homaa myös poluissa. Onneksi Kintulammi on pysynyt siistinä, vaikka esimerkiksi laittomia tulipaikkoja tulee välillä vastaan. Luonto on nyt todella vehreänä ja opeteltiin jälleen Eräipanan kanssa myrkkykasveja ja mitä sai syödä ja mitä ei. Lähtökohtaisesti pyydän aina Eräipanan näyttämään mitä suuhunsa laittaa. Mutta luottoa on tullut esimerkiski että erottaa sudenmarjan mustikasta. Myrkky kasveja koitettiin myös rannasta löytää, esimerkiksi myrkkykeiso tärkeää tunnistaa. Konnanmarja, kielonmarja, oravanmarja,näsiä siinä muutama mitkä on hyvä tunnistaa. Myös korpipaatsama ja lehtokuusama on luokiteltu myrkyllisiksi, mutta pieni määrä aiheuttaa harvoin oireita.

Suruvaippa ottaa auringon säteistä kaiken irti

Kävellessä bongailtiin perhosia, niistä Eräipana on tänä kesänä innostunut kunnolla! Nyt näkyi esimerkiksi runsaasti kauniin vihreän hohtavia kangasperhosia. Kuvan suruvaippa kuuluu täpläperhosiin ja alaheimona aitotäpläperhoset. Perhosia on alalajeineen todella paljon ja niiden opettelu vie kyllä aikaa. Myös perhosten talvehtinmien on kiinnostavaa! Nyt illalla pohditiin pitkään kiertosulkaista, joka tuli valon perässä paikalle.

Laavulla oli tyhjää! Päästiin levittämän ensimmäisenä nukkumis kamppeet laavuun ja tässä nykyään ”minä itse” Eräipana oli hyvin rivakka tässäkin. Pian oli kaikki unilelusta satukirjoihin järjstettynä. Sitten aloitettiin iltapalan teko, vaikka olihan matkalla syöty kävellessä pähkinöitä ja juotu vettä. Matka parkkipaikalta on alle 2km ja osa kulkua on hiekkatietä. Loppu osa hyvää polkua hieman vaihtelevin maastoin, mutta ei esimerkiksi pitkiä nousuja. Iltapalaksi oli puuroa ja päälle Eräipanan super lempparia: valmis jauhe kiisseliä. Kiisseliin lisätään vain vettä ja ravistellaan, annetaan tekeytyä 3min ja ihana makea kiisseli puuron päälle on valmis. Kieltämättä hyvää.. Itse olin ottanut jääkaapista croissantti purkin joka olisi pakko käyttää ja parmesan juustoa joka on kuivatavaraa. Ei mitään kauniita croissantteja tällä kertaa tikun nokassa, mutta taikina & juusto addiktille herkkua! Puuron jälkeen tehtiin popcorneja, ne on helppoja hyvä suolainen naposteltava ja valmistus ääniä ja räjähtelyä on lapsista kiva seurata. Mielestäni kattilassa öljyssä räjäytetyt popcornit vie aina voiton ja suolaa päälle 😛 Kahvina oli pikakahvi-kaakao pussukka, todella speciaali hyvää välillä! Aamuksi toinen samanmoinen pussukka mukana. Vettä oli mukana 2x 1,5l pulloa, koska matka oli lyhyt kävellä, jaksoi kantaa.

Mutta vedenpuhdistin on aina kesällä mukana, eikä se paina juurikaan ja on usein tarpeen. Esimerkiksi Kolilla toissakesänä oli helle, ja taukopaikan kaivossa olikin kyltti että vettä ei kannata juoda ilman keittämistä (meillä käytössä Sawyer Care Plus ).Kattila pestiin puuron ja poppareiden välissä ja tässä hyvä muistuttaa, että pesu vesi ei ole hyvä järveen huuhdottavaksi. Vaan puucee mahdollisuuksien mukaan tai imeyttäminen kauemmaa rannasta. Biohajoava saippua on paras aina luonnossa, jos pelkkä vesi ei riitä.

Aika kuluu nopeasti ja ilta hämärtyy. Lammella uiskenteli pari telkkää ja pikku saaressa oli kalalokkeja, ilmeisesti pesintä hommissaan. Alueen korppi myös lenteli yli, kuka nyt oli paikalla.Itselläni on luvalla alueella muutama linnunpönttö, niiden huolto ja seuranta on todella kiinnostavaa. Toivoisinkin erityisesti tukkakoskeloiden löytävän laatikkonsa.

Ilta puuhina hampaiden pesu, sujahdus yö asusteeseen ja kömpiminen. Varmistettiin että kaikki tavarat ovat paikoillaan,eikä lojumassa miten sattuu. Katsottiin että lähellä on tarpeelliset kamppeet,kuten otsalamppu ja tossut. Ihmeteltiin pusseista maisemaa, joka oli todella kauniin seesteinen. Kintulammin kämpältä kuului ääniä, joku siellä saunoi ja ui lämpöisessä vedessä. Iltasatuna oli Miina ja Manu retkellä, aika osuva valinta. Eräipana simahti yllättävän nopeasti, ilmeiseti rankka päiväkoti viikko takana ja nyt puuhailut ilta myöhään. Itse vielä koitin etsiä lisää tietoa eri perhosista ja käydä läpi niiden tarkempia tietoja. Yököt, kiitäjät,kehrääjät ja moni muu isoperhosten alalajistosta koittaa painua mieleen 🙂 Opitun saattaa unohtaa nopeasti, ellei asioita kertaa säänölisesti, ja niitä tunnista luonnossa.

Yöllä meillä oli hyvin rauhallista, Eräipana heräsi vain kerran pissalle ja nukahti heti takasin, oma delfiini kainalossa.Hyttyset pysyivät loitolla kun makuupussit ja pipot oli myrkytetty ja Thermacell oli päällä. Allergikkoina meillä on koko kesän lääkitys päällä ja itselläni astman kanssa tehostetumpi lääkitys. Tässä yksi syy miksi olen talvi-ihmisiä.

Aamulla hieman ennen kuutta noustiin ja makuupussista oli taas kiva kurkkia järven näkymiä! Laitellessani aamupalaa, Eräipanalla oli oma pikku puukkonsa ja teki sillä paikalla olleista makkara/ vaahtokarkki/ Crossantti (mikäväin käristettävä) tikuista terävämpiä. Metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa ja huolellinen tulen käyttö huomioituna, kokattiin tulella. Eräipana halusi voileipää, kiisseliä, mysliä ja jugurttia. Hmm tämäkin erikoisyhdistelmä onnistui helposti. Kuivattu Alpro soija jugurtti on kokemusteni perusteella helpoin ennallistettava. Kuivattua jugurtia minigripissä ja sinne hyvin vähän vettä kerrallaan ja puristellaan pussia. Jugurtit jäävät helposti karkeiksi ja jauhomaisen olosiksi. Kananmunaa ja kuivalihaa oli leivän päälle varattuna. Ritilällä paahdettu leipä on kyllä hyvää näiden lisukkeiden kanssa! Kesällä myös villivihannekset ovat kiva lisä. Kuivatun kananmunan käyttö on helppoa ja se saa ruuista monipuolisemman kivasti. Eli samoin kuin jugurtin kanssa ennallistaminen, eikä vaadi pitkää ennalistamis aikaa. Mutta, monesti olen laittanut edellisenä iltana aamupala kokkelin munat likoamaan ja näin rakenne on hieman tasaisempi. vaikkakin kokkelissa sillä ei itselleni ole niin merkitystä.

Aamupalan jälkeen katsottiin että nuotio on hyvin sammutettu ja tavaroiden pakkaaminen onnistunut, ilman että mitään jäisi. Tuntui kyllä kevyemmältä lasti nyt palatessa 🙂 Vielä pisut ja hammaspesut. Matkalla autolle tuli muutama aamuvirkku vastaan, on kyllä ihana lähteä aamusta liikkeelle, kun ei ole tukalan kuumakaan. Aamuisin luontokin on vielä jotenkin raukean oloinen ja kun osaa ottaa kiireettä, ilman paineita saa stressiä purettua. Jos suinkin, niin keskellä viikkoa on mahdollisuus lähteä yökylään, niin se kannattaa, ainakin meillä 🙂 Nyt pääsen itse aloittamaan työt kotona ajallaan ja Eräipanalla olikin sovittuna mummola päivä. Itseäni auttaa jaksamaan tällainen aamu paljon, työpäivä sujuu huomattavasti paremmin kun alun on voinut ottaa toiminnallisesti, mutta rauhassa, luonnon helmassa ❤

Tällainen reissu kuvaus tähän väliin. Seuraavaksi haluaisin napata uuden kohteen, joka ei olisi niin tunnettu. Monista paikosta löytyyy hyvin tietoa verkosta tai eri kartta sovelluksita, mutta osa on jäänyt huomiotta. Näitä koitan kartoittaa ja mitkä kohteet ovat kaikkien käyterttävissä, mitkä puolestaan yksityisen mailla ja ovessa lappu käytön rajaamisesta tai luvan kysynnästä. Lakipykälät ovat välillä kiemuraisia ja itse kysyn aina luvan jos menen yksityisen maille, jossa laavu tai muu rakenne. Esimerkiski hirviporukoilla tai partioiden lippukunnilla on omia laavuja sekä kotia, heiltä yleensä kysymällä on saanut luvan käyttää rakennetta. Lakipykälistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja mitä sisältyy tarkemmin asiaan kun tulkitaan vaikka jokamiehnoikeuksia. Mutta jätetään se nyt tässä kohtaa 😉

Nyt hyvää kesäkuun jatkoa ja mukavia ulkoilu hetkiä kaikille! Instagramin, facebookin tai sähköpostin kautta saa yhteyden, jos jokin retkeily asia mietityttää 🙂

Heippa jälleen Kintulammi! Nähdään pian!

Halimasjärven luonnonsuojelualue. Ympyrälenkki pienillekkin kulkijoille.

Eräipana pienempänä esteen ylitys puuhissa Halimasjärvellä

Otettiimpa vanhempi kuva heti alkuun, Eräipanan taapero vuosilta. Tampereella Atalassa on luonnonsuojelu alue, Halimasjärvi. sen ympäri kulkee mukava pikku polku joka on vajaan 2km pitkä. Osan matkaa kulkee myös pitkospuut, mutta esteetön reitti ei ole. Alue on muodostunut kahdesta yhdistyneestä luonnonsuojelualueesta, joka on perustettu 1988.

Tämä paikka on meille todella tuttu ja rakas, vieressä kun asutaan. Ehkäpä tästä syystä on jäänyt ns.itsestään selvyytenä kirjoittamatta paikasta. mutta nytpä korjataan asia!

Kesän vihreys iskee hyvin!

Atalaan Tampereella pääsee melkoisen helposti julkisilla, keskustasta noin 12km ja on Itä-Tamperetta. Bussi nro 8. tulee lähimmäksi Halimasjärveä, pysäkki 5262 Ahkionkatu. Myös muut bussit jotka kulkevat Aitolahdentietä, ovat hyviä. Bussipysäkeiltä ei ole järvelle pitkää matkaa. Kuvassa näkyy sinisellä ympyrällä pysäkit ja Halimasjärvi oikealla. Saa hieman käsitystä reitistä järvelle 🙂 Jos saapuu omalla autolla, ei varsinaista pysäköinti aluetta ole, vaan pitää lähi katujen paikkoja katsella säädöksiä noudattaen.

Reitille järven ympäri pääsee suoraan uimarannalta, joka on järven etelä-osassa. Siellä on laituri josta voi pulahtamaan melko syvään veteen, joka on tummaa ja humuspitoista. Kyltti rannalla kertoo alueen luonnosta ja sen suojeltavista eläimistä, sekä kasveista. Metsä on osittain lehtomaista ja esimerkiksi myrkylliset näsiät viihtyvät täällä, kauniisti kukkien. Mutta osa metsää on puolestaan kangasmetsää. Aluella on puroja ja soistumaa, sekä yksi lähde. Lähdettä käytettiin joskus vedenotto paikkana, mutta nykyään tätä käyttöä ei ole. Valuma vesiä tulee niin Ollinojan alueelta kuin Halimasjärvenojalta sekä Petäjäsuolta. Nämä kuuluvat myös virkistysmetsä alueeseen joka on luonnonsuojelualueen ympärillä. Hyvät lenkkeily ja hiihto mahdollisuudet kulkevat aivan reitin kulmalla. Muunmuassa Kangasalle pääsee näitä reittejä hyödyntäen. Nyt tosin Ojalan/ Lamminrahkan asuinallueen rakennustyömaat saattavat sekoittaa reittejä. Kaarinanpolun Katajajärven laavullekkin on näitä polkuja kuljettu kätevästi, nyt olemme saaneet varoa tätä työmaata ja seurata tiedoite kylttejä.

Kierros kiertää koko matkan järven rantaa. Matka alkaa mukavasti pitkospuilla, lähtipä sitten myötä- tai vastapäivään. Kierroksen pääsee aloittamaan myös Kumpulan suunnasta tulevalta polulta tai valaistun lenkkipolun varresta järven länsi puolelta.

Hyväkuntoiset pitkospuut kulkevat järven ympärillä kosteimmilla kohdilla, keväällä saattaa usein tulvia jollin pitkokset ovat tarpeen!
Kaksi pikku siltaa ylittävät lasku kohtien virrat

Pitkospuita pitkin kävellessä huomaa hyvin, miten metsässä kasvaa runsaasti eri kasveja. vanhat puut ovat kiinnostavia eri kääpineen ja tikkojen hakkaaminen koloineen. Metsässä asuu myös hämärän ystävä, liito-orava! Me emme ole tosin vielä törmänneet näihin söpöläisiin. Pohjantikka on myös havaittu täällä ja sen puuhia olemme saaneet katsella kyllä. Kaakkurit ovat yksi alueen harvinaisuus. Halimasjärvessä on rakennettuna pesäsaareke kaakkureille ja nyt kuluvanakin kesänä siellä on ollut elämää. Vesilintuja poikkeaa tässä kiitettävästi ja kiikarit ovat hyvä lisä retkelle.

Tavikin viihtyy hyvin täällä
Kaakkuri matkalla saarekkeelleen
Kyytiläiselle sopiva kohde 🙂 Jestas kun aika kuluu nopeasti! Nyt Eräipana kiitää vauhdilla joka paikkaan!
Polkuja mutkittelee lähimaastossa runsaasti ja saattaa törmätä vaikka isoon siirtolohkareeseen.

Polkua jatkettaessa eteenpäin, tulee pieniä siltoja eteen, näissä tulvii keväisin toisinaan, kun laskuvedet kulkevat Halimasjäven läpi. Rantaviivaa Halimasjärvellä on 950m. Mato-ongella täältä voi saada hyvin tummia isojakin ahvenia! Mato-ongintaan tai pilkkimiseen ei tarvita erikseen lupaa.

Eräipana haluaa aina kulkea pitkoksilla edellä, koska on hyvin mahdollista bongata ensimmäisenä puukiipijä. Tästä meillä on myös aina pikku kilpailu, koska puukiipijä maastoutuu runkoon kovin hyvin. Puukiipijän äänikin on hyvin hento pikku siritys. Tässä linkissä hyvä ääninäyte: https://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/puukiipija

Kun kierrosta kiertelee, näkyy useita ihmisten tekemiä polkuja metsään. Pikku puro etenkin on kerännyt runsaasti kävijöitä, ja hienoja vaahtoisia pyörteitä laskeutuu kivikon läpi Kumpulan suunnasta.

Syksyllä Halimasjärvi loista usein satumaisesti!
Liikkuva vesi kiehtoo

Iso kallio on noin puolessavälissä reittiä ja sinne kulkee myös ihmisten muodostamia polkuja, karttaan merkitty näköalapiakkana. Siellä sietää olla hyvin varovainen, etenkin näiden pienten nopea jalkaisten seikkailijoiden kanssa! Kallion edessä on iso laituri jossa on mukava evästellä helposti! Laittomien tulipaikkojen aluetta myös, ja monesti saa keräillä lasinsiruja tai roskia juuri tältä kohdalta. Aikoinaan tässä on ollut mökki, ellen väärin muista niin metsänhoitajan. Historiaa kun alueella on ollut pitkään, muussakin käytössä ennen asutuksen saapumista lähelle. Nyt mökki on purettuna ja vain vähäisiä raunioita näkyvissä.

Kaasukeitin on ook. Mutta ne lukuisat luvattomat tulipaikat ei. Pikku eväät tekee helposti hommasta retken tunnun 😉
Kolme hyvää kylttiä. Yksi uimarannan aloitus kohdassa järven itäpuolella, toinen Kumpulasta tulevalta polulta ja kolmas valaistun lenkkipolun varresta järven länsipuolella.

Pikkulintuja on hyvin paljon metsissä ja vain äänen perusteella voidaan tunnistaa,kuka missäkin lauloi. Keväisin rupikonnat ovat toden teolla vallanneet rantojen alueita ja näitä soidinmenoja ei voi olla kuulematta! Eräipanasta toki on parasta lystiä koittaa laskea rupikonnien määrää ja ihmetellä niiden puuhia. siinä saakin sitten toimia opettajan roolissa ja kertoa mitä tässä tapahtuu. Vesimyyriä myös lymyilee täällä. Hauskoja bongauksia on ollut, kun vesimyyrä istuu kaatuneella puunrungolla nakertamassa vesiukasvin paksua juurta ja me saadaan katsella ruokailuhetkeä ihan muina miehinä.

Vesimyyrä oli hyvinkin keskittynyt
Rupikonnia on keväisin todella paljon, välillä koko järvi on yhtä kuohuntaa ja kurnutusta.

Paikka on suosittu lähellä asuvien ihmisten keskuudessa ja helppoutensa vuoksi suosittu. Myös tämä pieni uimaranta tekee varmasti osuuden asiaan. Mutta täällä mekin viihdymme hyvin usein ja etenkin kun linnut palaavat, on niiden puuhia hyvä katsella riittävän etäältä. Kaakkurien pesintä rauhan toivoisi pysyvän ja että alue pysyisi siistinä jatkossakin (myös vedeltään), vaikka uusi asuinalue tulee viereen. ❤

Säällä kuin säällä ❤

Heramaanjärvi ympäri, osa Kaarinanpolun reittiä. Veden kirkkaus vetää hiljaiseksi Eräipanankin!

Voimaa ulkoilusta!

Vappu! Siinä yksi hyvä lisä syy lähteä herkku retkelle. Eräipana rakastaa kaikkea lehti-ja voitaikina sekä croissantti taikina aineksista valmistettua. Ei ole omena kauas puusta pudonnut! Itse olen pienestä asti himoinnut näitä taikinoita, niin suolaisessa kuin makeassa ruuan valmistuksessa.

Otettiinpa kohteeksi kangasalla sijaitseva Heramaanjärvi. Heramaanjärven lenkki kuuluu Kaarinanpolun retkeilyreitistöön, joka yhdistyy Birgitanpolkuun. Tästä saa siis halutessaan 60km lenkin! Kuva alla on otettu jyväskyläntieltä käännyttäessä Säynäjärventielle.

Perinteinen, epävakainen sää oli vallitseva ilmanala. Pukeutua tuli Eräipanan lämpimästi, mutta ei kuumasti. Joten kerrospukeutuminen oli hyvä asia. Laitettiin merinovillaiset pitkät kalsarit ja päälle ohuet puuvilla housut ja siihen kuorihousut päälle. Yläosaan merinovillainen pitkähihainen aluspaita ja päälle fleece takki ja siihen kuoritakki. Päähän kevyt pipo pikku hikoilijalle tänään. Mukana oli lämpöisempi merinovillainen pipo myös, koska tauolla voi tulla kylmä kun pää on märkä oletettavasti. Jalkaan kengät jotka kestäisi kuraa edes hieman ja niissä olisi syvät urat, kiipeämistä olisi edessä. Käsiin kevyet tumput ja mukaan sormikkaat.

Edellisenä iltapäivänä olimme käyneet myös Heramaanjärven rannalla ja silloin kokkailtiin kaasulla pinaattilättyjä täytteineen ja ei kierretty koko lenkkiä. Öljyä tarvitsee kunnolla näiden lättyjen kanssa, kuvasta näköjään uupuu nimittäin öljypullo 😉

Nyt jätettiin auto Säynäjärventien ja uudentalontien kupeessa olevaan isohkoon levennykseen. Polku kierrokselle / järvelle lähtee Säynäjärventien ja Heramaanjärventien risteyksestä. Siinä kohdassa on heikko mahdollisuus jättää autoa, jotta ei tuki kulkua Heramaantien liikenteelle.(maastoliikennelaki 2 luku 4 §) Siitä onkin puomissa myös muistutus tästä.Punaisissa palloissa oikea ylin on auto, vasen ylhäällä polun aloitus jossa kyltit, alin pallo koht ajosta lähdimme nyt ylhäältä katsoen vasemmalle. Sovellus kuvassa on karttaselain.

Liikkeelle lähtö tälle lenkille on selvästi osoitettu. Me lähdimme kiertämään lenkkiä vastapäivään, eli suunnaksi kyltiltä Heramaanjärvi 1km. Siniset merkinnät puissa olivat tiuhaan merkattu ja sinänsä reitti oli selvä. Kulkiessa järvelle oli matkalla myös pieni oja jonka yli kulki silta (pari lankkua). Siinä kiinnostavaa oli leikkiä ”kolme pukkia sillalla”, satu on jäänyt Eräipanan mieleen ja hänestä on kiva leikkiä että sillan alla on peikko ja hän saa jakaa puheenvuorot joka pukille 🙂 Järven rantaan kulku on helpohkoa polkua, ei suuria nousuja. Vaellussauva oli nyt oleellinen osa Eräipana matkaa,kuraa/ metson kakkaa sillä oli hyvä kaivaa tai nojailla tyylikkäästi lepohetkillään. Pari pyytäkin nähtiin eilen täällä (ja niiden kakkaa myös 😀 ) Niillä main siniset merkinnät menee hieman soisevaan maastoon ja vieressä kulkee selkeä polku kuivemmalla maalla.

Mahtuisikohan peikko olemaan tuolla alla?
Myös matemaattiset plus ja miinus laskut kepeillä on Eräipanasta hyvää puuhaa. Välillä keskellä polkuakin….

Saavuttuamme Heramaanjärvelle pidettiin juomatauko ja tehtiin suunnitelma. Kierretään noin puoleenväliin lenkkiä ja kokkaillaan sopivassa, tuulettomassa kohdassa. Tästä sanottakoon, että järven rannassa on parikin LAITONTA tulipaikkaa (toinen härskisti kieltomerkin vieressä.. Tulta EI saa tehdä omine nokkinneen mihin tahansa, kaiken lisäksi tämä on luonnonsuojelualuetta. Avotulenteko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Suora lainaus. Ympäristöministeriö, Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella
Lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä,Pekka Tuunanen,Markus Tarasti,Anne Rautiainen (toim.)Avotulenteko on sallittu rikoslain (4luku 5§) nojalla pakkotilassa. Pakkotilalla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä hengen tai terveyden suojelemista esimerkiksi jäihin pudonnutta lämpimänä pidettäessä.

Muutenkin muistettava retkeillessä vastuullisuus jättämästään jäljestä esim. ei roskata ja suositaan valmista polkua, ei revitä kasveja. Retkikeitintä voi käyttää, meillä mukana kaasukeitin.

Lähdettiin Kaarinanpolun suuntaan ja vastapäivään siis. Tässä polku kulkee hienosti meidän vasemmalla puolella, todella kirkaan järven rannalla. Oli mahtavaa nähdä järven pohjaa todella hyvin ja tätä Eräipanakin ihmetteli, koitti bongailla kaloja. Tämän erämaajärven pinta-ala on 20,6 ha joten kyllä sinne kalojakin mahtuu. Kalastonhoitomaksulla kalastaminen onnistuu täällä (18-64v), mato-ongintaan tai pilkkimiseen kalastonhoitoimaksua ei tarvita. Myös sukeltajat ovat viehättyneet järvestä, juurikin tämän kirkkauden vuoksi. Heramaanjärvi on 2016 liitetty metso-ohjelman mukaan suojelukohteeksi Lihasulan säätiön kautta.

Matka jatkui Eräipanan juostessa ja taistellessa näkymättömiä ninjoja vastaa. Välillä hän kokeili, osuuko kepillä kuinka hyvin isin heittämään käpyyn. Välillä saatiin lumisadetta niskaan pikku kuurona ja pian taas paistoi aurinko, tuuli oli onneksi heikkoa.

Metsän puolelle siirryttäessä tuuleminen loppui kokonaan. Polku lähti kohti ylämäkeä ja se oli lopussa melko jyrkkä. Isojen kivien kohdalla Eräipana halusi ehdottomasti pysähtyä tutkimaan, olisiko koloissa eläimiä? Ei ollut. Metsä oli pääsääsntöisesti havupuu painotteista ja tuoksui auringossa aivan ihanalta! Kalliolta oli hienoa ihastella näkymää järvelle ja aurinko tuntui nyt suosivan meitä. Taskussa helposti saatavilla oleet ”energipommi rusisnat = tavalliset rusinat) olivat olleet hyvänä lisävirtana kulkiessa Eräipanalle. Nyt kuitenkin alkoi nälkä hiukomaan ja etenkin jälkiruoka kiinnosti pienintä ulkoilijaa. Eli ruokailuun sopivasti, yksi metson kakka kuvakin tämän kuvasarjan loppuun 😉

Otettiin hyvä kohta polun sivusta, johon ei tuuli kävisi. Kokkailu tarvikkeet omista pusseistaan esiin ja roskapussi & muut tarvikkeet helposti ulottuville. Isi touhusi Eräipana kanssa sillä välin kun minä laittelin keittimelle pikaruuan; nakit ja muusi. Valmis perunamuusi jauhe on kätevä nopeutensa ansiosta, sinne suolaa ja voita sekaan, aikuisten makuun voi olla vaikka villivihannekset siellä joukossa pehmenemässä. Kun muusi oli valmis laitettiin nakit pannulle jossa oli öljyä. Ruoka valmis! Lisukkeena oli mukana minitomaatteja.

Jälkiruoka valmistui samassa kattilassa missä oli muusi tehty, huljautus vedellä, pyyhkiminen talouspaperilla, paperi roskapussiin ja öljy kattilaan kuumenenmaan. Kuumaan öljyyn laitettiin kaupan croissantti purkista taikinaa, jota oli kohtuullisen helppo näpertää kiepauttamalla ympyräiseksi. Itse otin kolmion ja rullasin sen croissantti muotoon, veitsellä poikki keskeltä ja siitä sai sormen kätevästi läpi ja melkein munkin muotoiseksi. Rasvassa ne paistuivatkin nopeasti! sitten kiepautus sokerissa (varovasti,koska öljyinen ”munkki” on kuuma!)

Ja kaiken kruunaa tietysti jäätelö! Neljä jäätelöpuikkoa mahtu ruokatermokseen ja olivat siellä reilun kaksi tuntia. Kunnolla ei ehtinyt kotoa lähdettäessä pakastamaan ruokatermosta ihan kylmäksi,se auttaa tuotteen kylmänä pysymiseen. Kuuma munkki. kylmä jäätelö ja vielä valmis kermavaahto. Taattu rasva-sokeri ähky. Siinä syötiin kaikessa rauhassa jälkkärit ja juomana oli mehua, joka oli jauhe mikä sekoitetaan veteen.

Matka jatkui ruokailun jälkeen kaarinanpolku kylttien mukaisesti. Päädyimmekin tielle (Jotostie) josta lähtee polku myös kohti Lihasulaa. Jatkoimme tietä oikealle Kaarinanpolku kylttien suuntaan, tässä oli myös kyltti luonnonsuojelu alueesta hyvänä muistutuksena. Myös Lihasulan yhdistyksen mökki ohitettiin joka on järven rannassa. Kaarinanpolku jatkuu viitoitettuna järven ympäri, eikä kulje järven rantaa pitkin tämän osuuden jälkeen. Maasto on aluksi lähes mäntymetsää ja muuttuu kuusikoksi myös. Hyvää polkua hyppiä ja pullistella, ainakin Eräipanasta.

Loppuosuudella ylitettiin myös Heramaanoja joka oli kurainen, mutta onneksi pikku pitkokset kulki yli hyvin. Eräipanasta toki kura on parasta ikinä ja pikku taistelu oli, saako kuraan mennä hyppimään. Eli, ei se Eräipanakaan aina ole helpoin henkilö omine tahtoineen reissussa.

Iso nousun kipuaminen edessä ja juomatauko! Aurinko paistoi jälleen ja Eräipanalla alkoi jalka painaa. Joinakin päivinä saattaa vain väsyttää, vaikka intoa lapsella riittäisi. Hyvä muistaa pitää silloin taukoja ja keskittyä johkin ihan muuhun. Voidaan vaikka katsella puhelimen kartta sovelluksista missä ollaan ja mitä kasveja,lintujen ääniä tai tuoksuja on nyt.

Aivan polun lopulla tulee varoitus kyltti, joka on ihan aiheestaä. Hyvin jyrkkä laskeutuminen edessä. Tässä sai olla rämäpää ipanakin tarkkana,koska maa oli hyvin liukas saten jälkeen. Matkan lopussa tie alkoi näkyä ja pullahdettiin lähelle autoa polulta, ei siis kohtaan josta lähdettiin kylttien mukaan, vaan hieman aijemmin. Tästä näytti moni muukin kulkeneen, näin saatiin ympyrä aikaan 🙂 Polku olisi muuten jatkanut Heramaanjärven rantaan, josta olisi tultu samaa lähtöreittiä autolle. Pituutta reitille tuli oman kelloni mukaan 4,97km. Tässä toki voi olla pieni heitto, leikkien ja reitin tutkimisen kanssa tullen.

Oikein mukava kohde päivän luonto seikkailulle!

Nyt on meillä takapiha telttailut tovin arjessa tauolla…tuo piha on yksi iso kurakenttä ja lähellä uuden asuin alueen rakennustyöt. Valtatien viereltä on metsää kaadettu runsaasti ja meluvalleja ei ole. Myös lumi ei ole pehmentämässä ääntä ja tämä meteli tulee läpi korvatulppien. Saa nähdä pystyykö itse enään nukkumaan ulkona kotonaan! (kiukku hymiö tähän jos sellaisen saisi). Mutta muuten täällä nautitaan keväästä ja sen mahdollistamista asioista!

Kuva: Rami Marjamäki / Prokuvat