Änäkäinen,Saarijärvenkierto teltassa yöpyen.

Laitetaanpa itse Eräipana näppäimistön ääreen kertomaan miltä tuntui omin jaloin kulkea kierros karhunpolun maisemissa.

Äitin käsi oli nyt ihan rikki. Lääkäri sille sanoi eilen Lieksassa että nyt ei rouva sitten rasita sitä lainkaan,ei edes rinkkaa selkään. Vaarana oli tulehduksen pahentuminen metallilevyn ympärillä sisäisesti ja mahdolline vernmyrkytys. Näinkin kun äiti itkeä tihrusti salaa tukikohdan saunan lauteilla, kyllä se hakkasi päätä myös mäntyyn asiasta ja manaili keskenään jotain.Vanhemmat joutuvat laittamaan koko suunnitelmat nyt matkalta uusiksi koska tämä ikävä juttu tapahtu reissun toisena päivänä ja viikko oli tarkoitus Pohjois-Karjalassa samoilla.

Äiti ja isi keskustelivat kynttilän valossa yöllä ja joivat kahvia karttoja tutkien. Jotain helppoa ja sovellettavaa piti keksiä. Onneksi vanhemmilla on kokemusta retkien suunnittelusta ja muovaamisesta paljon. Eniten harmitti kun kahden yön retki Ystävyydenpuiston Elimyssaloon piti perua,se oli äidille erityisesti kova pala.

Seuraavana päivänä pakattiin tavarat ja äiti ja isi kertoi suunnitelmasta jolla pääsee todella helpolla!

Suunnitelmaan kuului Änäkäisen virkistysmetsä josta on vain muutama kilometri itärajalle ja Karhunpolku kulkee siitä näppärästi lävitse myös. Vanhat panssariesteet ja juoksuhaudat,korsut ja luolat ovat täällä myös. Niihin olemme tutustuneet jo aiemmin täällä liikkuessamme, joten alue on tuttua. Tuo Kivivaarantiehän on se niinsanottu Rukajärventie ja Salpalinjan kulku paikka. Maasto on juuri sopivan tasaista sekä helppokulkuista,ajatellen minua Eräipanaa ja äitiä jonka verenkierto ei saa nyt lähteä vilkastumaan runsaasti. Alueelle on helppo päästä autolla, on myös matkailuautoille/vaunuille omat paikat. Tulipaikoille pääsee esteettömästi ja kotakin olisi käytössä sekä mahdollisuus laavuun. Alueella on viisi tulipaikkaa joista pari hormillista (kodan luona), siitä pääsee myös helpoiten uimaan. Alueella saa myös kalastaa kun ostaa luvan ja veneen saa vuokrata Annukan kahvilan kautta. Alueen puuhuolto on hyvä ja kohde siisti kaiken kaikkiaan! Nyt taktiikka olisi seuraava helppoudessaan: veisimme autolla yöpymispaikalle valmiiksi tavarat,kokoaisimme sinne teltan valmiiksi odottamaan. Sitten ajaisimme järven toiseen päähän jossa parkkipaikka,auto sinne. Kävelisimme puolet reitistä joka olisi siis teltalle (Saarijärven laavun kohta). Siinä olisimme yön ja aamulla kävelisimme toisen puolikkaan reittiä autolle. Sitten hyppy autoon ja 5-10 minuutin ajolla noutamaan teltta ja tavarat. Eli nyt on simppeli suunnitelma jota näppärä käyttää tällaisessa tilanteessa!

Niin,autolla pääsee laavulle tuomaan tavarat helposti. Kauniilla paikalla järven rannalla koko kohde!

Äiti ja isi ottivat ison Jääkäri XL rinkan johon mahtui melkein kaikki tarvittava. Pienempään Haglöfs OxO 65l rinkkaan loput. Mukana oli: teltta,makuupussit,aluset,EA-pakkaus,ruokaa (jota oli taas liikaa),tulenteko välineet, ruuan valmistukseen vain tarpeelliset paistinpannu & kattila, yö vaatteet = merinokerrastot, villasukat varmuudeksi,puukko,silmälasit (jos puolisokean äitin piilarit vaikka tippuisi),kosteuspyyhkeitä,hyttysmyrkky,pikku paketti,3x lautasta,mukia,luhaa. Narua on aina ja varakiiloja telttaan pari. Nyt aika kevyt varustus koska retki on lyhyt,vain yksi yö ja maasto tuttu rakenteiltaan sekä reitiltään entuudestaan,mutta aina voi toki tulla ylläreitä. Niin ja kamera äidillä on mukana, täällä tallustelee runsaasti karhuja ja juuri täällä niitä & ahma oli tavattu äsken. Kalastuslupia saa tännä https://verkkokauppa.eraluvat.fi/fi/ ja annukan kahvilasta https://www.facebook.com/kahvilaannukka/ sekä sivulla tietoa https://way.fi/annukan_kahvila joka on lähellä, Annukan kahvilasta saa myös soutuveneen avaimen kun sellaisen haluaa vuokrata!

Mummo miettii aina että ”miten te siellä uskallatte kulkea kun on paljon Suomen kansalliseläin karhuja (Ursus arctos). Karhulla onkin loistava haju-ja kuuloaisti.Mutta normaali karhu kiertää ihmisen aina ja lähtee pois Mutta suurpeto kun on ja villieläin niin hyvä muistaa myös se, erityisesti pentujen kanssa. Kuten suurpeto sivustolla todetaankin ”vaaratonta karhua ei ole”. Jos sattuisi tulemaan kuonotusten karhun kanssa toimia tulisi seuraavasti: peräänny rauhallisesti tulo suuntaasi hiljaa puhuen, älä tuijota silmiin. Karhu on sinua nopeampi ja osaa uida sekä kiivetä puuhun. Jos karhu kuitenkin hyökkää,mene mahallesi maahan ja suojaa käsillä niskaa ja ole liikkumatta! Hyvää,asiallista tietoa suurpedoista ja muunmuassa tapaamisista ja käyttäytymisestä löytyy: http://www.suurpedot.fi/ Eräipana suosittelee.

Eli sitten hurautettiin Änäkäiselle, Kivivaaran tielle! Tieltä 524 (Nurmijärventie) käännytään tielle 5241 (kivivaarantie) Siinä onkin opasteet. Tie on aluksi asfaltoitu mutt amuuttuu hiekkatieksi. Tien aivan alussa Kivivaarantien risteyksessä on opaste kyltti & tykki sekä uusi hieno laavu johon pääsee vaikka autolla viereen. Kivivaarantien varressa matkalla Änäkäiselle on myös kota oikealla puolella joka on vapaassa käytössä ja näkyy tielle sekä tähänkin pääsee siis autolla melkein sisälle 😉

Ajeltin Valamantietä pitkin ja tie kaartoi oikealle ylämäkeen. Pian huomattiin että tuttu laavu oli nenän edessä. Juoksin äkkiä autosta pois ja kirmasin rantaan! Nyt paikalla ei ollut yhtäkään ihmistä tauolla kalahommista, tässä kun on perkaupöydätkin. Äitiä ja isiä autoin kohta kasaamaan teltan ja purkamaan isoimmat kamat rinkoista sisään telttaan. Oltiin unohdettu päiväreppu kotiin joten nyt se Haglöfs toimitti repun virkaa. Tavarat saatiin nopeasti paikalleen ja ilma oli ihana! Ei liian kuuma ja pieni tuulenvire. Eli nyt vain autolla Saarijärven parkkipaikalle josta lähdetään kierrolle.

Saarijärven laavulla oli tilaa hyvin teltalle j0hon ei itikat iskisi kuten laavussa nukuttaessa!

Paikalla oli pari matkailuautoa ja yksi teltta. Pari kalastajaa oli juuri lopettamassa hommat ja olivat saalistakin saaneet, aikoivat paistella tässä kodan edustalla tulilla. Me jatkoimme nyt Saarijärven kierrolle joka kuljettiin myötäpäivään. Opasteet täällä ovat hyvin selvät ja minä bongailin merkkejä puista. Sitten meni sotajuttuihin! Isi kertoi minulle tarkkaan sodan vaiheista,hevosista,kiviesteistä,panssarivaunuista,aseista,polttopulloista,lotista… Ja äiti kipitti hieman edellä nenä maata viistäen milloin missäkin pusikossa. Mustikoita oli muuten todella runsaasti ja sen näki myös kasvoilta,komea sininen ilmestys!

Polku on helppoa kuljettavaa,vain mielestäni loivaa nousua tällä puolella järveä (toinen puoli tasaista suo maastoa) tuumii Eräipana. Jaksoin juosta lähes koko matkan,en tiedä miksi mutta mieli teki juosta. Äiti ja isi välillä käskivät pysähtymään ja pidettiin rauhallisia mustikka ja vesi taukoja. Toki silloin kun juttelin isin kanssa sota juttuja niin tahti oli verkkaisempaa. Yleensä kuljen poluilla äidin ja isin välissä,koska kyy on sellainen mihin ei saisi astua,tai jos suurpeto tulisi vastaan. Eksyminen olisi oikeastaan vaikeaa,kun tietää että on kiertämässä järveä ympäri. Puhelimen kuuluvuudet eivät täällä oikein toimi aina, joten vanhemmilla karttaselaimen ( https://www.karttaselain.fi/ ) esiladatut kartat aina matkassa mukana ja akkua puhelimissa. Äidillä on myös Maastokartat,Omariista ja MapiGIS sovellukset karttoina. Toki tännekkin kun lähdettiin niin laitettiin mummolle viestiä että ollaan muuten kiertämässä Saarijärven kiertoa.

Matka taittui auringossa laavua kohti,komeita kelottuneita aihkimäntyjä oli paljon ja rinteen päällä kulkeva polku tarjosi upeita erämaa maisemia näin pienellekkin. Kohta polku kaartoi oikealle ja laavu häämötti rannassa. Piti päästä äkkiä PuuCeelle! Onneksi se oli todella siistissä kunnossa ja joku oli sinne jättänyt paketin vauvojen kosteuspyyhkeitäkin!

Isi alkoi sahaamaan rankoja puuliiteristä ja minä siinä auttelin näppäränä poikana. Pilkottiin puut paikalla olleella kirveellä ja isi vielä pienensi niitä puukolla. kiehisiä olen koittanut harjoitella tekemään ja melkien olen mestari siinä. Äiti laittoi tulet tuomiini puihin nuotiolla, nyt ei ollut onneksi metsäpalovaroitustakaan. Kohta meillä oli lounas tulossa ja kieltämättä lämmin ruoka olisi jo paikallaan! Vieläkään ei karhuja näkynyt, tosin minun komeat kutsuhuudot saattoivat karkoittaa ne. Äiti ja isi välillä kehoittivat että oleppas hiljempaa.. Välillä on kovin haasteellista pysyä paikoillaan sellaista nanosekuntia ja kiva kokeilla miten vanhemmat suhtautuvat jos teen jotain mistä on monta kertaa puhutte ettei niin toimita. Puhuvat jostain uhmaiästä. Se uhmaikä saattaa välillä kuulemma tehdä retkeilystäkin monimutkaisempaa, mutta kovasti he jaksavat kanssani retkeillä ja selittää maltilla asioita jotka jotenkin unohtuvat kaiken kiinnostava keskellä. Sitten aina he kehuvat kun osaan yhtäkkiä vaikka nimetä jonkin linnun,kasvin tai luonnon muodostelman, muistini on terävä!

Ruuan jälkeen tutkittiin lähi maastoa polkujen ulkopuolella. Siellä oli kaikkea kiinnostavaa lapsen näkökulmasta! Paljon kaatuneita puita missä kiivetä sekä kallioita, niin ja joku karhun kakkakin! Sitten kuljettiin Karhunpolkua hieman ja se päätyi hiekkatielle jossa oli mielestäni maailman upeimpia dinosauruksen hampaita! En olisi malttanut lähteä takaisin teltalle millään.

Laavulla harjoiteltiin hieman puukon käyttöä ja kohta oli kuulemma jo iltapala lättyjen aika,äidillä oli valmiit jauhot mukana niin se oli nopeaa! Tosi vikkelästi aika kuluu täällä metsässä. Sain autella lättyjen paistossa ja se on mielestäni ihanaa. Olin vähän villillä tuulella ja äiti laittoi minut rakentamaan kaatuneen lahon puun osista tornia hirsimökki tavalla. Koitin keskittyä asiaan mutta järvi veti puoleensa myös. Isin kanssa sitten heiteltiin leipiä hetki kunnes päädyin lättyjen luokse taas tutkimaan tilannetta.

Kummasti alkoi väsyttämään ja vanhemmat totesi että paras pestä hampaat ja hipsiä yöpuulle. Äiti ja isi olivat puhdistelleet veden puhdistimella vettä lisä ja minusta se maistui vähän suolta, mutta ei se haittaa! Astiatkin pestiin ja vanhemmat ovatkin kertoneet että miten imeytetään ns.tiskivedet maastoon, ei siis jätetä veteen ruuan tähteitä! Meillä ollut tiskiaineina PlanetPurea, Ole Hyvää ja Sonettia. Kompostoituvat PuuCeehen. Täällä muutenkin esim kalan perkeet on hyvä hävittää maastosta jottei ne houkuttele eläimiä.

Nyt kun hampaat kiilsi sai mennä telttaan,kengät absidiin ja vaatteet pois! Mukava ohut merinovilla kerrasto päälle vaikka protestoin hieman asiaa. Mielestäni liian kuuma, mutta äiti sanoi että illalla ja yöllä on viileää. Suostuin pitkin hampain kerrastoon, mutta makuupussi jätettin molemmilta sivuiltaan auki.Olinkin nyt ainoa jolla oli ilmatäytteinen patja käytössä, extra mukavuutta. Juttelin ja juttelin ja juttelin..ei sittenkään uni meinannut tulla, pissahätäkin tuli pariin kertaan. Viimein kuitenkin hiljaisuus ja vanhempien puhumattomuus sai minut nukahtamaan.

Myöhemmin sain kuulla että vanhemmat olivat istuneet laavulla vielä juttelemassa ja syömässä jotain herkkuja nuotion ääressä. Kaippa nekin haluavat sitä jotakin aikuisten aikaa ja siinähän minä olin teltassa ihan silmien alla kuitenkin.

Aamulla sitten syötiin tuhti aamupuuro ja isillä oli jokin valmis puuro missä oli hedelmiä. Minusta tavallinen puuro on parempaa,erityisesti tuoreilla mustikoilla! Teltta jätettiin pystyyn ja kaikki tavara sinne mitä ei tarvitsisi kävellessä reittiä loppuun kodalle, josta Saarijärvenkierto alkoi ja autokin siellä odotti. Matka olisi vajaa 2km ja lähinnä tasaista suo maastoa ja upeita pitkoksia! Mukaan otettiin EA-pakkaus,vettä,pähkinöitä & rusinoita ja isille kiikarit!

Polku lähti kiertämään järveä ensin metsässä ja pian oltiin järven rantaa myöden kulkemassa. Joku oli tehnyt oman tulipaikan joka ei olisi virallinen,sitä ihmeteltiin. Samassa paikassa oli myös rangoista tehty laavun runko johon saisi vain pressun päälle heittämällä majapaikan. Tästä sitten matka jatkui kohti suo osuutta! Se olisi parasta! Lakkoja pullahteli ihan pitkoksienkin vieressä ja niitä poimittiin aikas paljon matkaan mukaan. Itse en vielä kovin niistä pidä mutta poimiminen on kivaa, samalla näkyi sisiliskoja,rupisammakon poikasia, sinisiipiä,hämähäkkejä,kihokkeja… Siten poikettiin tutkimassa pikku suo saarekkeet, niihin pääsyssä oli minusta paljon jännitystä ja pikkuisia ahvenia vilisi vedessä paljon,aivan jalkojen alla! Isolumpeen-Pohjanlumpeen kukkia kasvoi järvessä runsaasti ja huomattiin myös tutkimus purkki puussa. Yleensä niissä on paikan koordinaatit tiesi äiti kertoa.

Loppu etapilla jossa on pitkä pitkos osuus,halusin ottaa juoma tauon ja rusinoita & pähkinöitä. Istuttiin pitkoksilla ja katseltiin järvelle ja toiselle puolelle suota, tuntui että meitä tarkkailtaisi metsästä kauempaa. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta,pieni tuuli kävi ja suo tuoksui taivaalliselta! Äiti tarkisti metsäpalovaroitukset ja nyt ne olivat täälläkin voimassa, aamulla vielä ei ollut. Tauko teki hyvää ja nyt oli minussa taas hurja virta! Päästyämme kodalle oli siellä kalastajia jälleen lähdössä vesille. Parkkipaikalle oli tullut yksi matkailu autokin lisää, taitaa olla oma-aikaa ihmisillä. Ajellessa takaisin Kivivaaran tielle huomattiin myös muilla tulipaikoilla ihmisiä leiriytymässä ja samoin muilla parkkipaikoilla. Ajoimme Saarijärven laavulle jossa nyt äiti ja isi pakkasivat reippaasti tavarat minun ohjeistuksella. Huomaa että vanhemmat tuntevat varusteteet hyvin koska pakkaaminen oli nopeaa. Äiti sanookin aina että harjoitella kannattaa pakkaamista,jotta se sujuu helpommin kun retkeilee pienten kanssa..kumma lause 😉 Äiti ja isi yleensä myös laittavat minulle pikku apulais hommia pakatessa.

Pikkuinen retki oli mielestäni todella kiva! Tykkään nukkua teltassa, vaikka laavu on mukavampi. Nyt oli teltta vaihtoehtona itikoiden vuoksi, telttaan ne eivät tulisi heti pureksimaan. Tälläisen kolmevuotiaan kanssa Saarijärven kierto onnistuu myös tällä taktiikalla. Reitti on hyvä myös ihan päiväretkenä kun tauottaa matkan lapsen mukaan. Maaston muodot ovat mukavat,koska on kaunista harjannetta ja myös suota!

Tätä Änäkäisen aluetta Eräipana voi suositella kyllä ihan rehdisti koko sydämestään. Täällä on yleensä rauhallista, selkeät polut, hyvät puitteet retkeilyyn helposti (saavutettavuus esim.autolla tulipaikoille,esteettömyyttä) ja oma ekopistekkin!

Seuraavaksi äiti kirjoittelee muusta mitä täällä Pohjois-Karjalassa puuhattiin ja nähtiin. Sekä mitä vinkkejä voi antaa,kun lähtee omille poluille tutkimaan maastoa uudessa paikassa. Mukavaa ja rauhaisaa viikon jatkoa kaikille ❤

Tampereen Maisansalon poluilla,kaunista luontoa lisukkeena terassi jäätelö ja uimaranta! Kevytretkeilyä helteellä.

Lapsuus, niin se kaikki mikä liittyyy myös vahvasti luontokokemuksiin. Muistan miten välillä käytiin läheisellä maisansalon luontopolulla/ lenkkipolulla. Se kulki osittain kodin lähellä jossa asuimme hetken ja siellä oli huikea, iso kiipeily kallio. Sinne kalliolle välillä tuli mentyä ilman lupaa, tämän nyt isompana onkin äidille myöntänyt 😉

Tampereelta 32km päässä on Maisansalo,ulkomailla Teiskossa niin kuin laulussakin kerrotaan. Siellä on tämä lenkkipolku upeissa Näsijärven maisemissa, Maisa Juhlaravintola & Country Bistro + kesäterassi vene satamineen ( http://www.restaurantmaisa.fi/ ) ja SFC -Pirkanmaa karavaanari alue jolla ihana uimaranta (https://www.sfcpirkanmaa.fi/2017/01/24/maisansalo/. ) Bussi nro 90M tai 90Mx kulkee ravintolan eteen, joten saavutettavissa myös bussilla (https://joukkoliikenne.tampere.fi/aikataulut-ja-reitit.html). Nämä kolme ”kohdetta” ovat toisistaan hieman erillään (Ravintolalta on noin 800m polun alkuun ja ravintolalta uimarannalle kävellen noin 1km)

Kuvassa polku katkoviivana joka kuljettiin.Sininen pallo olemme me polun alku päässä/loppupäässä,miten päin nyt kiertääkään 🙂

Koska oma käsi on edelleen valitettavasti paketoituna niin jälleen se Eräipanan mummo astuu kuvioihin. Mummon kanssa kevytretkeily on todella hyvä asia ja samalla voi todeta miten asiat sopii lapselle kuin jo iäkkäämmälle.

Mummo nappasi meidät kyytiin ja hihkui että nyt mennään lapsuus maisemiin katsomaan onko lenkkipolku enään olemassa ja jätskille sekä uimaan! No mikäpä siinä, hyppy kyytiin ja evästä matkaan. Kuumalla säällä hyvä olla vettä, suolaista ja motivaatioherkkuja. Motivaatioherkut tarkoittavat esim. Eräipanan herkku cashewpähkinää tai muumikeksiä jolla lapsi siirtyy meillä hyvin tarvittaessa paikasta toiseen tauolle.

Ajo kesti Koljonseläntie 7 osoitteeseen puolisen tuntia,ei ruuhkia tai liikennettä. Siinä on asuin alueen parkkipaikka, johon sai jätettyä auton ja polun aloituspiste oli ihan vieressä. Näyttipä kaikki muuttuneen omista lapsuusajoista! Tuntuu että aika on tehnyt tehtäväänsä ja paikka jotenkin rapistut, leikkipaikalla eri ruohokasveja ja polun alkupää epäselvästi havaittava. Alku on pikku silta joka alkaa Jyväkorventien vierestä.

Polku kulki aluksi kevyttä alamäkeä, päätettiin kohta kääntyä ylämäkeen ja kiertää ympyrä polku myötäpäivään. Lasten rattaiden kanssa haastellinen kulku. Eräipana juoksi lujaa edellä ja oli innoissaan uusista maisemista! Välillä hän katosi puun tai kiven taakse, hurjasti sieltä pelästyttäen meitä. Juomaan piti Eräipanaa välillä pysäyttää. Alku oli sekametsä painotteista ja välillä lehtomaista. Sitten saavuttiin kohta ranta maisemiin! Tästä näkymästä jopa 3v osasi olla iloinen! Kaunista Näsijärveä ja kalliota. Polku on valaistu, mutta en tiedä onko talvisin täällä latua niinkuin silloin yli 20v sitten 🙂 Eräipana olikin sekunissa juoksemassa kalliolla ja matkalla rantaan tutkimaan vettä tai kallio kiipeily rutikuivan jäkälän rapistessa oli ilmeinen riemu. Harvoin Eräipana tuumaa että jäädään tänne asumaan! Itse katseli että mihin tässä kiinnittäisi riippumaton ja ihailisi järveä..sitten kun ottaisi vaikka oman hetken itselleen tai miehen kanssa.

Mummo tutki mustikoiden kypsymis tilaa ja ainakin joissain kohdin näytti hyvältä! Eräipana ihmetteli järvellä kiiitäviä veneitä ja kerroin että ne ovat matkalla Maisansalon ravintolalle, sinne mihin mentäsiin jäätelölle! Matka kulki hyvin polulla ja järvenranta maisema jatkui ja jatkui.. Yhdessä niemen nokassa oli ”yllättäen” luvaton tulipaikka. Olkootkin vaikka mitkä maisemat niin hurja veto kyllä! Mummokin pyöritteli päätään. Istuttiin useammalla tauolla, kuumuus ja maisemat hyvä syy istua ja ihmetellä. Luonnossa oli vaikka mitä kiinnostavaa ja 3v oli peppu pystyssä koko ajan tutkimassa milloin mitäkin hyönteistä tai kiveä tai miten mänty oli vaurioitunut jossain kohtaa kauan sitten,saaden kummallisen viirun kylkeensä. Siinä testataan äidin luonnon tuntemusta hyvin! Miksi? Mikä? Miten? milloin? Mitä sitten? Kysely vaihe kun on päällä. Oikeastaan se on hyvä, saa työstää omaa päätään! Välillä sai itsekin laittaa silmät kiinni ja vetää aurinkoista ilmaa keuhkoihin, kuunnellen kesää! Koitetaan myös välillä saada Eräipanaa pysähtymään ja laittamaan silmät kiinni ja kertoa mitä haistaa? Äänien jaottelu on vielä haasteellista, mutta haju ja tuntoaistin harjoitteet toimii hyvin!

Polku loppupäästään oli kuusimetsä painotteista ennen kun palasi lähtöpisteelleen. Reitillä oli nousuja jonkin verran ja ylhäällä maastokartta sovelluksen kuva missä näkyy korkeuskäyriäkin. Pituus oli noin 3km piti mitata matka mutta, hieman myöhässä laitoin ”trippi mittarin” päälle ja polulta poikettiin useissa kohdin. Mutta ei paljoa tuo 3km heitä varmasti. Tulipa siinä se oma kiipeily kalliokin vastaan, voi kuinka se oli pienentynyt..tai minä kasvanut!

Suunnattiin autolle ja hurautettiin noin 700m. Maisa Juhlaravintola Country Bistro:n parkkipaikalle. Eräipana juoksi jo lujaa kohti ravintolan terassia kun olin matkalla katsomaan veneiden parkkipaikkaa, siellä se oli paikallaan ja aika täynnä, eikä ihme. Sijainti ravintolalla on huikea! Info tapahtumista ja toiminnasta oli ilmoitustaululla parkkipaikalla ja verkossa ajantasaiset tiedot. Omassa päässä oli heti miljoona ideaa mitä tänne saisi matkailun suhteen! Mutta nyt keskityttiin jäätelöön, vaikka pyöritteli vaikka mitä retki juttuja ja kotieläin pihoja mielessään. Eräipanan iloiksi oli leikkipaikka myös paikalla ja yksi frisbeegolf maali. Ruokalista näytti hyvältä ja iloisia ihmisiä oli paikalla nauttimassa kesästä. Busseja kulki melko hyvin tähän, ne kun näkyivät terassille asti. Palvelu oli myös hyvää ja lapsille näytti olevan syöttötuoleja terassillakin sekä käsidesi huomioitu portilla. Kiinnostusta itsessäni herätti myös savusauna, jota ainakin paketti sauna hetkinä ruokineen mainostetaan.

Siitä jouheva siirtyminen SFC-Pirkanmaa karavaanarien alueelle (Kuterintie 34, 34260 Terälahti). Noin kilometri kävellen ja autolla pari. Eli hurautettiin viidessä minuutissa parkkiin. Karavaanari alueella on yleensä oma pikku kauppa,mutta nyt se oli suljettuna koronan vuoksi. Parkkipaikalta oli selkeät opasteet rantaan. Koirille oli oma ranta ja koiratarhaus juoksenteluun, karavaanareilla on myös omat saunat ja grillikota alueella.

Uimaranta oli tyystin muuttunut omasta lapsuudesta. Suuret laiturit olivat kadonneet ja tilalla oli hiekkaranta ja vesitrampoliini. Ranta on mielestäni hyvä myös Eräipanan kaliperisille ihmisille. Uima aluetta on rajtatu poijuilla pienemmille, siinä syveneminen ei tapahdu niin jyrkästi. Ranta syvenee ei rajatulla alueella melko nopeasti, mutta sitten tulee ainakin yhdessä kohtaa matalempaa. Vesi turvallisuus pitää aina huomioida kuitenkin erityisestiu uimataidottomien lasten kanssa. Itse on koittanut harjoitella mm.vedestä pelastamista niin paljon kun voi ja elvyttämistä. Vedestä ihmisen pelastaminen on erittäin haasteellista ja siinä joutuu itsekin helposti vaaraan. Rannalla on asiaan kuuluvasti pelastusrengas ja heittoköysikin.

Eräipana nautti koko elementillään vedestä mummon kanssa. Itse sai touhuta rannalla sitten kasaten hiekkakasoja ja nauttien rauhaisasta ilmapiiristä! Käsi muistutteli olemassa olostaan kipuillen väilillä. Hieman kyllä harmittaa edelleen nämä ”tekevälle sattuu onnettomuudet”. Välillä Eräipana ja mummo tulivat tauolle, vettä, vesimelonia & ruisnappuloita sekä aurinkorasvaa! Hattu päässä oli ehdoton edellytys rantailuun. Äiti on tiukkis usein. Uinti treenit onnistui hienosti, mummo kun on vanha vesipeto uimamaisteri ja osaa opettaa lasta minun onneksi uimaan. Ihanaa oli kuulla niityllä myös heinäsirkkojen soittelua helteen siivittämänä! Hopeasinisiipikin vilahti uteliaana useaan otteeseen vierellä rannalla. Päätön pikku nukke puolestaan kiinnosti kovastio eräipanaa ja pohdittiin oliko kenties hauki tai särki vienyt pään mukanaan 😉

Kokonainen päivä meni tähän retkeen. Ilta oli jo pitkällä kun palattiin kotiin. Ihana päivä, kevytretki jossa valmiiden puitteiden ja palveluiden hyödyntämistä. Välillä on mahtavaa liikkua ilman isoa rinkkaa tai kompassin kanssa kulkua mikä on enemmän arjessa meillä mukana. Tänne blogiin koitankin kasata näitä monenlaisia kohteita ja tietysti kokemuksia ja omia mielipiteitä luonnossa liikkumisesta ja ns. eräilystä sekä ajoittain vaikkapa siitä metsästyksestä kun reissuilla lapsi mukana. Itse toivoo että erilaiset ihmiset,eri lähtökohdista löytäisivät tapansa olla luonnossa, ilman mitään kummempia paineita tai hifistelyjä ❤ Pidetään huolta luonnosta ja nautitaan siitä.

Eräipanan oma iloinen katsaus Pirkkalan laavulle, lintutorniin, rannalle ja lampaisiin ja….

Kasailin hinoja muotoja eri luonnon materiaaleista laavulla myös

Koska Eräipanan äidin käsi on vieläkin paketissa niin laitetaanpa itse ipana kirjoittamaan!

Äiti ja mummo päätti eräänä kauniina ja helteisenä kesäkuun päivänä että olisi mukava matkailla jossakin lähellä. Äiti oli kuullut että Pirkkalassa olis kiva laavu, lintutorni ja uimaranta joten sinne voisi lähteä!

Pakattiin mukaan toiveestani lätty tarpeet (valmisjauhe pussi, vettä, voita ja paistinpannu, sokeria ja hilloa). Mukana toki muutenkin vettä ja mehua, kahviakin näppärästi termariin ja maitoa pikku pulloon. Viimemetreillä äiti muisti onneksi lastankin paistamiseen. On kyllä kivaa että nyt kun äidin olisi hieman haasteellisempaa kahden kanssani olla liikkeellä, niin mummo on mukana ❤ Kovasti nyt vaan odottaa että voisi lähteä muuallekkin telttailemaan kuin takapihalle, mutta viikolla äiti ei pääse kanssani kahden, mälsää.

Ensiapupakkaus oli toki myös repussa mukana ja kaasukeitin kokkailuun. Metsäpalovaroitus on nyt voimassa kaikkialla ja äiti ei itse tee tulia edes hormillisissa kohteissa. Olisihan tulen äärellä kuuma kaiken lisäksi. Uima kamppeet mahtuivat hyvin vielä mukaan koska oli vain pieni päiväretki suunnitelmana. Lisä eväänä heitettiin reppuun ruisnappuloita ja pähkinöitä naposteluun.

Ajomatkalla nautiskelin rock musiikkia radiosta ja huutelin turvaistuimestani aikuisille että isommalle! Niitä kovin nauratti vaan! Pappilan laavulle olikin helppo löytää, ajettiin E12 tietä kunnes tulin Pirkkala/Säijä kyltti,sinne sitten. Anian rantatietä ajeltiin kauniissa maisemissa Pirkkalan vanhallekirkolle. Autolla päästiin parkkiin Pappilantiellä olevalle isolle parkkipaikalle joka on helppo nähdä ja opasteet selkeät. (Pappilantie 65, Pirkkala)

Miljöö on todellaa viehättävä vanhoine rakenuksineen! Päätettiin ensimmäisenä suunnata lintutornille joka oli rannassa, vieressä kirkkovene vajakin ja laituri. Mummoa kauhistutti lintutorni joka oli minun mielestä melko matala ja maisemat mahtavat Pyhäjärvelle josta näkyi Nokiakin hyvin Tampereen lisäksi! Ihailtin maisemia ja kiikaroitiin näkyisikö lintuja. No,kalalokkeja & haarmaalokkeja ainoastaan näkyi vesillä liihottelemassa.

Laskeuduttuamme lintutornista jatkoimme luontopolkua rantaa myöden, tornista nähden alas vasemmalle. Polku oli todella hyvässä kunnossa ja helppoa kuljettavaa, alue on tosiaan Pirkkalan seurakunnan ja matkalla oli kauniita hengellisiä runojakin!

Laavu oli hyvin lyhyen kävelyn päässä ja hieman ylempänä näkyi varaus kotakin jota myöhemmin katsotaan. Laavulla oli siistiä, oli puuliiteri ja PuuCee laavun takana, istuma paikkakin veden ääressä oli. Olin kyllä innoissani tästä laavusta ja etenkin kiinnosti tulipaikka jossa oli myös hormi ja halusin tutkailla tarkasti tätä erinäköistä tulipaikkaa. Askartelin erilaisia muotoja luonnon materiaaleista mitä löytyi maasta, helppoa opiskelua! Samalla myös hieman matematiikkaa numeroiden opiskelun merkeissä. Äiti kaiveli lätty aineet laavulla esiin ja sain auttaa kasaamaan kaasukeitintä. Alan osata jo itsenäisesti koota tuon pikku keittimen ja taikinan ravistelu pikku sheikkerissä oli minun hommiani myös 🙂 Paistamisessa sain hieman autella ja odotin innolla lättyjäni, koska ajattelin että mummo ja äiti selviää yhdellä. Tuli todella hyviä lättyjä ja niitä oli kiva syödä siinä kesäpäivässä, saatoin ehkä hieman innostua lättyjen syönnistä.. sattui tuo äidin kahvimuki käsiini ja säästin äidin kahvi myrkytykseltä kippaamalla mukin laavulta alas. Äiti mummo olivat kyllä sitä mieltä että se ei ollut nätisti tehty. Onneksi oli kuitenkin sitten kahvia lisää termarissa ja pyysin anteeksi ja lupasin että en enään tekisi noin.

Meillä kävi uskomaton onni laavulla! Seisoin rannassa isolla kivellä muina miehinä tarkkailemassa ja huomasin liikettä ranta kasvustossa, sieltä tuli isokoskeloita! Emo ja yhdeksän poikasta uiskentelivat esiin kalastus harjoituksiin. Äiti oli ihan innoissaan, nuo kaikki koskelot kun kuuluvat hänen suosikkeihinsa. Osasin olla hiljaa ja päästiin rantaan katsomaan kun linnut mellastivat vedessä, hauskaa katsoa kun yksi saa kalan ja kohta on pari jo ryöstö yrityksissä, ihan kuin juoksisivat veden pintaa pitkin! Emo uiskenteli tarkkana poikasten lähellä ja tarkkaili ympäristöä, linnut ovat kyllä todella kiehtovia ja äiti on opettanut miten lajeja voisi opetella (koko, elinympäristö, siipi ja- silmäjuovat, nokan ja jalkojen väri, nokan & pään malli, pyrstön pituus..).

Mieli teki uimaan ja emme tienneet missä tuo uimaranta olisi ja millainen se on. Käveltiin rannan luontopolkua pitkin eteenpäin ja nopeasti oltiin hulppean hirsitalon edessä ja siinä oli pieni hiekkaranta ja suuri laituri. Muutamia ihmisiä oli uimassa ja evästelemässä laiturilla, mummo kysäisikin että tietävätkö he missä on ranta jolla sopii uida. Vastaus oli että tässä! Tämä olikin osa pirkkalan seurakunnan aluetta edelleen ja tuo rakennus oli ”rantatupa”. Aluetta sopii käyttää silloin kun ei ole seurakunnan toimintaa. Ei muuta siis kuin uikkarit jalkaan ja polskimaan matalaan hiekkarantaan joka oli juuri sopiva tällaiselle vauhdikkaalle 3v:lle! Mummo ui kanssani ja äiti kasasi yhdellä kädellä hiekkalinnaa.

Kun uimiset oli uitu päätettiin kulkea samaa reittiä takaisin ja kurkkia mitä muuta täällä olisi. Kuljettiin laavun takaa ja törmättiin frisbeegolf rataan! Tutkailin tovin rataa ja olin varma että voittaisin äidin ja mummon tuossakin lajissa, pitää tulla ottamaan kisa! Myös PuuCee kutsui ja siellä oli todella siistiä sekä wc-paperikin. Seuraavaksi lisää jännää, kota! Kota oli lukossa ja sitä saisi vuokrata,oli kyllä todella komean näköinen jo ulkoakin päin.

Kipitettiin pappilan pihapiiriin ja mahtava yllätys sielläkin! Löysin lampaita, hieman ne uskalsivat tulla moikkaamaan ja ihan kauheasti olisin halunnut ottaa yhden mukaan tai jäädä tänne niiden kanssa asumaan. Äiti ja mummo kuitenkin torppasivat vaatimukseni, ihme tyyppejä nuo aikuiset.

No,onneksi pihasta löytyi jättikokoinen shakkilauta ja siinä sain veivata nappulaa mummon kanssa! Oli siinä tulipaikkakin sekä huvimaja vierssä ja pöytätennis pöytä, mutta ne eivät kiinnostaneet niinkuin tämä ”liisa ihmemaassa” löytö!

Äiti oli bongannut vielä keinunkin pappilan pihasta, mutta ovelasti kierrettiin se,koska muuten olsin varmasti senkin halunnut mukaan.

Autolle kun käveltiin ihailtiin vielä kauniita ruusuja joille kaikille oli oma nimikylttikin. Maisemaa nuo aikuiset kyllä jaksoivat ihailla, oli peltoa, järveä, kukkia, vanhaa ajan patinaa, eli kaikkea mitä kulttuurimaisemiin kuuluu ❤

Voisin näin 3v:nä todeta että todella kiva päivä! Aikaa meillä meni ja onneksi oli myös lisä naposteltavaa ja paljon vettä mukana. Äiti ja mummo eivät ihan olleet varautuneet näin kivaan pitkään päivä retkeen, joten ensi kerralla ruoka mukaan!

Ja tekemistä riittää näin lapsen näkökulmasta aina!

Katsotaampa sitten mitä äiti keksii, jotakin helppoa varmasti koska nyt sen käsi onkin mädäntynyt,yök! Mutta, äiti totesi että huonomminkin voisi olla kun oli ajanut pahan kolari paikan ohi ja takana tullut pillit ulvoen pari paloautoa. Silloin äiti jälleen painotti sitä, että EA taidot on hyvä hallita ja ainakin 112 sovellus puhelimessa sekä ensiapulaukku autossakin!

Kaupunkiluontoa uittotunnelilla, kulttuurilla,kahvilla ja uimarannalla hipaistuna!

Eräipana täällä hei!

Kaunis kesäpäivä olisi edessä ja olisi mukavaa tehdä jotakin jännittävää. yleensä äiti ja isi vie johonkin metsä puuhiin, tutkimusmatkalle, bongaamaan tipuja, päiväretkelle tai yöksi laavuun. Tänään oli kuitenkin jotain erilaista luvassa.

Mummoa nimittäin kiinnosti kovin kotikaupunkimme uittotunneli joka yhdistää Näsijärven ja pyhäjärven. Vaikka mummokin on ikänsä Tampereella asunut, niin tämä oli uusi juttu hänelle. Äiti puolestaan on kiikuttanut välillä kajakkia järvestä toiseen tämän kautta, vettä kun tunnelissa ei ole. Kahvilakin löytyy tunnelin Näsijärven puoleisesta päästä heti, Pyhäjärven puolella löytyy Kurpitsatalo melko läheltä. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan käveltäväksi 3km.

Maisemat ovat upeat näillä kulmilla, pyynikin ainutlaatuinen harju ja sen munkkikahvila ovat myös lähellä. Ne ovatkin monelle tutumpia kuin läheinen Pispalan alue ja tuo tunneli jonne kävellessä näkee kaunista kaupunkiluontoa.

Äiti ajatteli että voitaisiin samalla kun käytäisiin tunnelin kahvilassa tutkailla kaunista rantaa jossa kulkee myös PyhäNäsi pyöräilyreitti. Lisää reitistä löytyy tästä: https://pyhanasi.fi/

Auto jätettiin Tahmelan (Tahmelankatu 25) uimarannan parkkipaikalle, siinä olisi sopiva 4h pysäköinti kiekolla. Uimaranta on todella siisti ja hyvät pukuhuoneet sekä WC:t löytyvät maksutta. Rannalla on myös leikkipaikka & pöydät syömiseen. Iso kenttä leikkeihin löytyy myös ja vieressä on viljelypalstoja. Viljelypalstat ovatkin todella suosittuja ja sellaisen saaminen on täällä kuulemma haasteellista. Maisemat hivelevät silmiä ja ranta kutsui luttaamaan! rannalla on myös nurmitilaa paljon sekä puita joiden alla olisi kiva viettää aikaa varjossa.

Äiti oli ottanut meille osan eväistä ja mummo toisen osan. Äiti laittoi kotona makkarkeittoa ruokatermokseen, pari banaania, mehua ja keksiä. Mummo oli ottanut aikuisille salaattia ja minulle vielä lemppari kitkat suklaata ja mehua. Vettä piti olla runsaasti mukana, mummolla olikin hyvää kuplavettä jota sain juoda myös. Aiemmin en oikein tykännyt kuplista mutta tänä kesänä olen alkanut niistä pitämään. Myös kalalokki 303 saapui paikallle huomattuaan meidät, onneksi ei ihan pöydälle hyppinyt tai kakkinut niskaan närkästyneenä.

Jatkettiin kävelyä verkkaisesti kävely/ pyörätietä, tai minä siis juoksin ja aikuiset mateli perässä. Välillä kyllä pysähdyin ihmettelemään milloin mitäkin; maassa lojuvaa roskaa tai soutuveneitä venepaikoillaan. Väillä sai varoa pyöräilijöitä. Äiti on koittanut opettaa että pitää kulkea sivussa ja pysähtyä kun sanotaan seis! Mutta tämäpä välillä unohtuu minulta ja äidin kunto kasvaa!

Hiekkatie kulki vehreässä rannassa ja leikkipaikkoja ja yksi maton pesupaikkakin ohitettiin. Luonto oli todella vihreää ja oli saanut monia ulkoilijoita nauttimaan auringosta. Vasemmalla näkyi harjua ja sen asutusta, kohta ohitettiinkin Kurpitsatalo ja sen ympärillä oli myös viljelypalstaa jossa innokkaita city viljelijöitä oli kuokkineen. Pysähdyinkin äidin mielestä nolosti huutamaan asiaa eräälle kuokka ihmiselle että ”onko siellä matoja?! Vosin onkia niillä ahvenia! onko sinulla jossain enemmän maataloa?” Kurpitsatalolla olisi myös kahvilakin sekä soutuvene/ kanootti vuokraa & viljelyksiin tutustumista ym ym.

Tästä saatte lisää infoa kurpisatalosta: https://kurpitsatalo.net/

Matka jatkui ja hiekkatie kaarsi loivaan ylämäkeen ja muuttui ihan pikku toviksi asfaltiksi (Vierenmäenkatu). Sitten jälleen sujahdus hiekkatielle (Hyhkyn rantapolku) ja alamäkeen rantaa kohden vasemmalle. Pyhäjärvi oli koko ajan näkyvillä ja isoja vanhoja puita oli varjostamassa rantaa. Siisti nurmialue osui eteen ja pidettiin juomatauko, olimme kävelleet noin 850 metriä tähän mennessä. Järvellä polski kanadanhanhia, pari telkkää, isokoskelo ja sinisorsia, kalalokkeja kaarteli ilmassa ja pikkulintuja, kuten talitintti sirkutteli puissa & pensaissa. Ötökoistä upein oli niittysusikki hämähäkki ja niittysylkikuoriainen. Ihanan rauhallista aluetta ja autoteiden äänetkään eivät kuuluneet. minulla oli paljon kysymyksiä ilmassa: miksi tie kulkee tässä, kenen vene tuo on, miksi kanadanhanhen päässä on valkoista, onko uittotunnelilla alligaattoreita, saako jäätelöä?

Näihin kysymyksiin kaikkiin en saanut suoraa vastausta, äiti väittää että ei myös tunne kaikkia vastaantuliojoita. Lähestyimme itse uittotunnelia ja pyörätien merkkejä sekä hiekkatietä seuraten löysi hyvin paikalle. Täällä on myös veneiden laskupaikka joten saa varoa mahdollista liikennettä. Jatkoimme kyltin mukaisesti oikealle uittotunneliin. Tunnelin vieressä on myös info taulu tunnelista ja sen historiasta, minua se ei liiemmin kiinnostanut. mutta äitiä ja mummoa se kyllä kiinnosti. Pian sujahdinkin viileään pitkään tunneliin joka oli mielestäni aivan mahtava! Koitin juosta seinää pitkin kuten spiderman, mutta ei ihan vielä onnistunut. Saavutin melko nopeasti tunnelin suuta, äiti joutui juokseman jälleen kiinni, koska pelkäsi että juoksen uittotunnelin kahvilan parkkipaikalle.

Kahvilasta lisää tästä: http://www.kahvilaepila.com/uittotunneli_kahvila.html

Uittotunnelin päällä kulkeekin Paasikiventie josta pääsee tähän kahvilalle myös ja uittotunnelin venesatmaan. Ihana aurinkoinen näsijärvi kimalteli edessä ja kivikkoinen ranta kutsui heittelemään ensin muutaman kiven. Rantaan sai myös veneen kiinni ja alueella on myös vesijettien harjoitusrata. Jäätelö kuitenkin veti puoleensa ja astelimme kahvilalle. Kahvila oli todella siisti ja siinä oli katettu terassi sekä ulkopuolella pöytiä myös sekä bajamajat. Istuttiin herkuttelemassa ilman kiirettä ja ihailtiin myös kahvilla olevaa koiraa. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä ja pari lasta kaivoi pikku hiekkalaatikkoa joka oli pihassa.

Takaisin kävellessä (juostessa) olikin energinen olo koska oli saanut jäätelöä! Tunnelin jälkeen sain katsella veneiden laskupaikassa Pyhäjärven puolella laiturilta veteen. Vähän kyllä harmittaa että jotkin ihmiset ovat törkymöykkyjä ja ovat heitelleet veteenkin roskia.

Kun päästiin takaisin parkkipaikalle, oli vielä aikaa leikkiä tällä Tahmelan uimarannan leikkipaikalla! Mielestäni kiva vaihtoehto jos tulee Tampereelle ja haluaa ulkoilla helposti rannan tuntumassa ja kahvitella kulttuurimaisemissa!

Vauhdikasta viikonlopun jatkoa kaikille ja hellettähän on luvassa, taitaa ranta kutsua Eräipanaa ainakin!

Rantakoiviston laavu, lintutorni ja mahdollinen lentolisko

19

Eräipana täällä omin pikku sormin kirjoittelee. Ennen kuin tuo nimeltä mainitsematon korona saapui kunnon ryminällä, käytiin äidin kanssa lintutornilla ja metkalla polulla. Oli siellä laavukin johon pääsi todella helposti!

Oli kivan aurinkoista ja minun mielestä paras kura-aika ikinä! paljon lätäköitä ja polkuja joissa voi tepastella iloisesti, välillä kaivaa kunnolla mutaa mukaan (suosittelen taskuja). Äidistä ja isistä on välillä jotenkin ikävää kun hieron tätä ruskeaa töhnää auton kylkeen tai juoksen istuimeen kurahousuilla.

Tänään äiti ajatteli että mennään lintutornille lähelle. Äidillä oli alkanut etätyöt ja se on minusta toisaalta kivaa, saa osallistua kaikkiin palavereihin verkossa ja huudella puheluihin omia kannanottoja. Äiti on onneksi hyvä ”multi taskaaja”, tiskaa ja hoitaa ihmisten murheita keskittyneesti ja asiat onnistuu niin kuin kuuluu. Onneksi osaan leikkiä ihan itte, leegot, palapelit, tussit, liitutaulu, majat,koirat, muovailuvahat, hamahelmet..tekemistä kyllä on!Jostainsyystä äidin sydän hyppää välillä kurkkuun kun yllättäen olen nopeasti istumassa ikkunalaudalla kärppää kyttäämässä (naapurin pihalla semmoinen musta hännänpäinen juoksenteli eilen nimittäin siellä). rauhallisina hetkinä äiti nappaa sohvalle kainaloon ja tutkitaan Koiramäki kirjoja. Välillä on ikävä kaikkia niitä päiväkodin kavereita ja muita kavereita joita ei nyt juuri saakkaan enään nähdä. Mutta, nyt oli työt tehtynä joten liikkeelle!

15

Nyt sitten laitettiin lämpöiset ulkovaatteet minulle, koska kävi kylmä tuuli ja aurinkolasit nenälle! Äitikin laittoi tiukasti pipon päähän! Äiti laittoi suosikki ikinä koskaan maapallon herkkua, nuudeleita. Raa´at nuudelit mausteineen ruokatermokseen ja kuuma vesi päälle. Sitten kurkkua pilkottuna purkkiin,mehua pulloon, kahvi termopulloon ja keksejä mukaan! Äiti on siis tosi hyvä kokki 😉 Mutta meikäläisen herkkuja nuo kaikki! Muuta kivaa oli toki kiikarit, olen saanut käyttää äidin kiikareita, kun äiti opettaa miten ne toimii. Myös äitin kamera kiinnostaa kovasti, mutta se aina riistetään käsisitä kun sen nappaan. Mielestäni melko julmaa, viimeksi tein todella hyvät säädöt kameraan ja äiti sai sellaisia negatiivii tyylin kuvia sitten paljon!

Osoitteeksi otetettiin Kangasalan frisbeegolf radan parkkipaikka, Atrakuja
36200 Kangasala. Käveltävää olisi 500m ja kulku kävelytietä laavulle. Ainakin näin lumettomaan aikaan laavulle ja polulle pääsee vaikka vaunujen tai pyörätuolin kanssa!

Käveltiin rivakasti kohti laavua ja minusta oli mahtavaa että oli katseltavana myös jokin iso rakennustyömaa frisbee golf radan kupeessa, paljon kaivureita sekä nostureita!

Laavulle juostessa näkyi polun oikealla puolella isoja kuusia ja niiden alla oli mainio juosta äitiä karkuun! Laavu oli hurjan siisti ja puitakin oli seinustalla paaaaljon! Juoksin innolla laavuun ja karjuin sieltä nuudelien kutsuhuutoa. Äiti aina jaksaa muistutella että ei saa karjua dinosaurus ääniä ulkona

10

Nuudelit saapuivat. ne olivatkin turvonneet todella paljon ja olivat hurjan kuumia! Äiti palvelu toimi hyvin, minä nakersin kurkkua-äiti puhalteli nuudelia-nuudeli matkasi suuhun-kurkku-nuudeli-kurkku… Hyvin toimi. Sitten kun sanoin röyh ja keksiä kiitos niin äiti veti loput nuudelit. Jälkiruoka oli ihana ja aurinko paistoi. Ei ketään missään…eikun joku meni juuri edessä kulkevalla laudoitetulla polulla vaunujen kanssa.

laitettiin roskat roskiksieen ja siivoilin muidenkin karkkipapereita roskiin, törkymöykkyjä sanon minä, kun on kerran roskiskin!

6

Kipitin  nopeasti polulle ja oli huisin hienoa että se oli laudoista tehty! Lähdetiin laavulta vasemmalle ja äiti koitti pysyä perässä. Välillä jäin kyllä tutkimaan mitenköhän paljon olisi kuraa jos hyppäisi polulta alas? Muutama ihminen tuli vastaan ja hekin kiersivät kaukaa. Äiti oli neuvonut nyt väistämään kunnolla ihmisiä ja koitin uskoa parhaani mukaan. Lintuja (niitä pieniä joiden olemassa olon huomaa vain äänestä) oli paljon liikkeellä ja mahtavinta oli huomata se torni! Matkaa tuolle tornille oli noin 200m laavulta. Äiti laittoi minut kulkemaan tikkaat edellään ja opasti miten kuljetaan rauhallisesti ylös, yksi jalka kerrallaan ja pidetään kiinni kaiteesta. Äiti kyllä piti kiinni kokoajan. Hienosti se meni ja olen varmasti nopeampi kuin marakatti!

16

Ylhäältä näkyi vielä jäässä oleva Kirkkojärvi. Viime keväänä äiti oli nähnyt täällä paljon erilaisia sukeltaja- ja puolisukeltaja lintuja! Nyt sain kiikarit käsiin, äiti kertoi että niillä ei saa missään tapauksessa katsoa aurinkoon. Tähystelinkin tiiviisti puiden alla pomppivia mustarastaita ja pikkuisia sinitiaisia sekä ihan varma kiiltäväsuomuinen lentolisko! Polulla alapuolellamme ei ollut ruuhkaa, muutama ihminen käveli ohi rauhaksiin. Pari ihmistä kyllä huomasi minut kiikarointi puuhissa ja huikkasi ”onko näkynyt lintuja?” osasin kertoa että mustarastaita ja muumikeksejä, naureskellen jatkoivat matkaansa. Napsittiin tosiaan vähän keksiä ja mehuakin samalla. Äidillä oli tuo lapsenkantorinkka mukana kun se ei tiennyt kuinka pitkä lenkki tehtäisiin.

17

Alas mennessä äiti meni edellä ja varmisti minun peruutus askelitani, hyvin meni! Käveltiin vielä todella matalalle alikulkutunnelille joka johti tälle luontopolulle myös. Juteltiin samalla vähän autojen korjaamisesta, poneista, suklaasta & hammaspeikoista, vieraille ihmisille karjumisesta (mutta kun olen dinosaurus!) ja linnuista. Äiti totesikin jälleen että ”sinun kanssa ei kyllä hiljaista hetkeä ole”. Kerroin myös että oltiin isin kanssa juuri pelastamassa nukkumatti joka oli jäänyt tulivuoreen jumiin, mutta isillä ja minulla oli supervoimia ja saatiin nukkumatti pelastettua ja..

Takaisin kävellessä tulikin jo enemmän ihmisiä vastaan, varmaan päivällis heillä mennyt ja ulkoilu kutsui. Muutamalle huusin hentoisesti että laavulla voi keittää haukikeittoa! Luulen että kuulivat ja ensi kerralla ovat keitto puuhissa.

Jatkettiin vielä tätä todella helppokulkuista puupolkua eteenpäin kunnes kävin pissalla puuntakana. Sitten tuumittiin että voidaan palata autolle päin, polku kuitenkin kiertää vielä pitkän matkan ja pitää kuulemma joutaa kotiin siivoamaan!? Luonto-ja kulttuuripolku on noin 10.5km kokonaisuudessaan. Hirveä banaanin himo iski yllättäen kesken matkan ja istahdin vielä polun reunalle välipalan väipalalle. Vielä lintubongauksena heinä- eli sinisorsa pariskunta, ihme tyyppejä kun pyrstö vaan jää kellumaan pinnalle kun ne ruokailevat ( niiden ruokaa on lähes sama kuin omani; selkärangattomat, vesi- ja rantakasvit, hyönteiset sekä äyriäiset) ❤

14No, onhan tässä muutakin isillekin kerrottavaa kun tullaan kotiin! Lentoliskoja ei nimittäin ole pihassa näkynyt, mutta täällä niitäkin oli, varmasti! Välillä harmittaa kun isin työpäivät on joskus eri tahdissa kuin äidin tai että meillä ei ole jokapäivä karkkipäivä 😉 Nyt kun tätä kirjoittelen ollaankin oltu eristyksissä koronalta ja seikkailtu ties missä pöpeliköissä äidin kompassin ja kartan kanssa. Kohta osaan varmasti itsekkin ottaa suuntaa 😀 Koitetaan kaikki nyt pysyä kotona ja niissä lähimetsissä ❤

13

Äiti hihkuu että ”tsemppiä meille kaikille!”

Lapinsaaren laavulle!

 

34jooo

Ihana aurinkoinen sunnuntai koitti ja ennen suurinta korona epidemiaa, uskalsi vielä ulkoilla reippaammin. Päätettiin että tänään lähdettäisiin ulos syömään Kangasalle Lapinsaaren laavulle. Toki jos näyttäsi siltä että paikalla olisi muitakin ihmisiä paljon liikkeellä, niin menisimme kauemmas kaasu- ja risukeittimen kanssa.

Lapinsaaren laavu on erittäin helppo saavuttaa ja jos lastenrattaissa on maastorenkaat niin laavulle pääsee niilläkin jyräämään. Matkaa tuosta venerannasta laavulle on noin 300m. Paikalle löytää hyvin myös osoitteella Lapinsaarentie 85, 36120 Kangasala.

Vaikka aurinko paistoikin todella kirkkaasti, oli kova tuuli. Koska kyseessä on saari oli selvää että tuuli tuntuisi entistä kylmemmältä. paljon vaatetta siis päälle! Kerrospukeutuminen on Eräipanalla suosiossa ja materiaaliat jotka eivät atooppista ihoa kutita / ärsytä.  Alle Nordbjørn icicle Merinovillainen kerrasto, päälle Ruskovillan merino haalari, lämmin kohta pieni Reiman untuva haalari, lämpöiset tumput (vara tumput mukaan), perinteiset Kuomat jalkaan ja Didriksons talvihattu päähän!

19

Ajomatka oli lyhyt ja ennen kuin edes Eräipana ehti huomatakkaan oltiin jo perillä. Jäällä näkyi muutamia pikkijöitä ja parkkipaikalla oli yksi auto meidän lisäksi. Mönkiä joka oli myös parkissa kiinnosti erityisesti Eräipanaa ja kovasti tivasi miksi ihmeessä meillä ei moista ole.

viimeksi täällä käydessä oli paikalla vain nuotiopaikka ja omat puut tuli olla mukana. Tämä kohde onkin ollut monien retkiluistelijoiden kohteena pitkään.

35

Nyt käveltiin saarelle ja jo mennessä huomattiin voimakas tuuli, onneksi tuli laitettua itsellekkin kunnon kerrasto ja kamppeet. matkalla Eräipana kiinnostui hillittömästi polun varteen kertyneistä jäistä. Puikkoontuneen jään tuhoaminen oli pikku dinosaurukselle mahtavaa! Eli aikaa kului matkalla joka ei todella päätä huimaa… Sitten heti saaren puolella näkyi muutama kiinnostava laho puu ja niiden tutkailu otti aikanasa. Tutkittiin oliko kenties tikka ollut tekemässä koloja ja näkyikö toukkia? Huomattiin samalla puuliiteri ja PuuCee:kin!

17

1

Kohta pikkuisen mäen nyppylän takaa erottui laavu! Todella mukavasti antoi tuulensuojaa ja näköalat olivat järvelleMutikonsalmelle kauniit. Paikalla ei näkynyt ketään joten parkkeerattiin lounaalle tähän. Laitettiin tuli ja makkarat sinne iloisesti kypsymään. Mukana oli pari kaasu pullon jämää ja tarkoitus oli saada ne loppuun. Tehtiin siinä kahvivedet sopivasti niillä jämilla ja Eräipanalle toivomansa valmis purkkiruoka speciaali. Välillä on hänestä kiva saada muutakin, kun äidin kotiruokia. Kaasun käyttö on äärettömän nopea tapa saada pian ruokaa, ainakin näin valmisruuan lämmityksessä ei kuin minuutti mene ja ruoka on kuumaa. Purkin sisältö vain kattilaan ja sekoitelaan tehokkaasti.  Sillävälin kun makkarat olivat kypsät ehti Eräipana  vetäistä ruokansa äidin syättämänä, jotta tarvisi tumppuja ottaa pois ja suoraan kattilasta.  Jälkiruokana makkara toimi lapseen hyvin 😀

4

Kohta paikalle saapui muitakin, hieman viluisen oloisia ihmisiä. Tuulen huomioiminen on hyvin tärkeää ulkoillessa!

Kipitettiin tämä pikkkuinen saari ympäri ja huomattiin viereisessä olevassa keittokatoksessa olevan myös makkaran paistelijoita. Huikattiin morot ja jatkettiin matkaa. Polkua pitkin olikin saareen jo saapumassa enemmän väkeä, parkkipaikalle myös näytti tulleen autoja lisää. Ilmeisesti satuimme hyvällä ajoituksella paikalle.

8

11

14

Jatkettiin ulkoilua ”samoillen” Toosilan niemessä, eli venerantaa eteenpäin ja metsään. Oli ikävä huomata kuinka paljon oli kaikenlaista roskaa ja rojua ympäri rantaa ja lähi metsää. Eräipanaa kiinnosti kovasti jää ja siitä lähtevä rasahtelu ääni. Yksi kiinnostava railo  näkyi Mutikonsalmessa jossa juuri oli ollut ihmisiä pilkillä. Jään liikkuessa huomasi miten joissan kohdin vesi tuli jään päälle. Lokit puolestaan ovelina kyttäsivät pilkkiaukoilla ja ajattelivat varmaan kalojen suoraan hyppäävän nokkaan.

25

Eräipana halusi tutkailla kunnolla metsää ja varsinainen aarre oli dinosauruksen hampaat jotka roikkuivat kiven lohkareesta. Niiden syömistä kiellettiin, mutta ei ollut simppeliä muistaa ohjeistusta. Toinen löytö oli melko tuore kuollut nuori uros kettu. surullinen näky, heinänkorsi suussa. Ulkoisesti ei havaittu mitään vaurioden jälkiä joten mysteeriksi jäi mihinlie kettu kuollut. Myöskään sairaalta ulkoisesti ei tämä yksilö vaikuttanut.

Aikaa saatiin kulumaan hyvin. Etenkin kun Eräipanassa riitti virtaa vaikka puolelle Tampereelle. Juttujen kuunteleminen oli kyllä mahtavaa! Erityisesti Eräipanasta on hienoa olla tutkimusmatkailija joka johdattaa joukkoaan kivikautisessa maastossa. Samalla on hurjan helppoa opettaa lapselle eri sammaleita ja vaikka lintuja, kuka on hakannut puihin koloja. lapsen oppimis ja muistikapasiteetti on uskomaton, voi kun omakkin olisi noin terävä! Kaikessa mitä puuhailee on hyvä sanoittaa mielestäni asioita ääneen, kuten kaasun käytössä eri vaiheita tai miksi puusta ei saa repiä tuohta.

30joo

26

13

Aurinkoinen päivä alkoi kääntyä iltaa kohden ja kuljettiin Toosilan niemen halki autolle. Meidän auto olikin ainoa enään paikalla. Kiva päivä ulkona takana ja autossa mietittiin vielä kettua ja Eräipana rouskutteli ruisnappuloita samalla. Jälleen savun tuoksuisena oli mukava palata kotiin ja huomata että mieli oli paljon virkeämpi. Jaksaa ilta puhteina alkaa perkaamaan pyykkivuorta 😉

5

Valoa päivään Vehoniemen laavulta!

 

7Kaunis ilma perjantaiana  13..3.2020sai aikaan sen että suoraan töistä lähdettiin liikkeelle, lähellä on laavu jossa ei olla käyty?! No nytpä mennään! Kohteena on siis Vehonimen laavu, Kangasalan puolella ja vieressä,voisi sanoa on  Vehoniemen automuseo & näkötorni sekä saarikylien retkiluistelu paikka. Tämä laavu on vain jotenkin päässyt lipsumaan ohi.

89876579_10157832526268267_5720238213059051520_o

 

Katselin kohteen ajoreitin ja näytti ihan tie menevän perille, puomi tosin olisi edessä, mutta siitä kävely matka olisi hyvin lyhyt ja tietä sekin noi 800m. Sain tietää myöhemmin että talvisin ei ole kunnossapitoa tiellä, tosin nyt ei ole lunta. Mutta muutoin jos olisi lunta niin pulkka tai lapsenkantorinkka/ muu lapsenkanto väline mukaan niille, jotka eivät itse vielä jaksa kävellä. Myös hiihtolatu kulkee tästä ohi 🙂

 

Nyt oli tarkoitus vain mennä katsomaan mikä paikka oikein olisi fasiliteeteiltaan, napattiin koirat samalla kätevästi lenkille. Otettiin tutusti suunta lahdentielle ja kohti ihanaa kaivannon kanavaa jossa kohta jälleen pääsee kuoreita lippomaan! Siitä kohta tie kääntyykin kohti Vehoniemen näkötornia ja automuseota, vanhalle pälkäneen tielle. Eräipana huomasi heti mihin tultiin, korkeiden paikkojen rakastajana näkötornit vetää häntä aina puoleensa…ja toki ne autot siinä vieressä. Luvattiin että palatessa voidaan käydä näkötornissa ihailemassa upeita Roineen sekä Pielisen maisemia. Tie jatkoi kulkua harjanteella ja kohta loiva oikea suunta alas, saavuttiin vehoniemen kylään. Kohta vasemmalla näkyikin puinen kyltti; Vehoniemen laavu (vastapäätä tie nimeltä Vehoniemenkylätie). Myös google maps tunnisti ”vehoniemen laavu” kohteen.  Auton sai hyvin parkkiin tukkimatta tietä ja tästä lähtisi myös polkuja kohti vehonimen harjua ja maastokarttojen mukaan muitakin polkuja kulkee maastossa runsaasti.

Yksi hyvin kiinnostava asia tarvinee käydä katsomassa laavun lähellä. Nimittäin suuri suppa, punamultalukko on laavusta noin 800m päässä ja kaiken lisäksi oletettavasti pohjoismaiden suurin!

Mutta yhteen päivään sopii hyvin supan tutkailu ja yhdistäen sen Vehoniemen laavuun, on lapsiperheen päivä paketissa. Toki jos laavulta suuntaa kohti suppaa on huomioitavaa kulku polulla ja nousut! Vaikka suppaa karttojen mukaan lähestyisi suunnasta kuin suunnasta on aina ylämäkeä, mutta supalle pääsee Varalantietä lähimmäksi autolla.

Toinen kiinnostava asia oman mittapuun mukaan lähellä on Kirvunlinna, linnavuori Pälkäneen puolella. Sinne pitänee kyllä tehdä jo ihan erikseen reissu.

Takaisin laavulle! Kuljimme kävellen sutkakkaasti ohi puomin joka ilmeisimmin suljettaisiin yöksi, ainakin kyltin mukaan. Tie oli pääosin sulaa ja mukavia lätäköitä tuli hypittäväksi tuon tuosta. Pieniä polkuja lähti metsään välillä tien varrelta. Kavioiden jäljistä päätellen myös hevoset ulkoilevat koirien lisäksi täällä.

 

1

25

Tien vasemmalla puolella, meno matkalla  oli isoja soramonttuja ja jotakin jännittäviä nappuloita tolpissa. Kaupungin hiekkakuoppia. Eräipana koki selkeästi olevansa villi ja vapaa kun juoksi tietä innolla ja harmitteli kun ei kyseisiin nappuloihin ylettynyt. Myös hiekkakasojen alla oleva suuri lätäkkö kiinnosti ja pakko sinne oli koittaa saada heitettyä pari kiveä. Vieläkään ei tullut ketään vastaan, vain taakse jäävä havupuupainotteinen metsä piti ääntä. Autojenkaan ääntä ei kuulunut, ihana hiljaisuus (vai liekö osana korona joka rajoittanut kulkemista, tiedä häntä.)

8

Onneksi oli pukeuduttu lämpimästi, todella kylmä kaakkoistuuli puhalsi auringon paisteen ohessa. Eräipanalla oli merino kerrasto, villahaalari ja hyvin tuulta eristävä haalari vahvikkeilla jotka ottaakin kunnolla osumaa. Käteen lämpöiset rukkaset (ja toiset reppuun kastumisen varalta) ja lämmin mutta hikoavassa päässä parhaaksi todettu merino pipo, niin ja perinteinen kauluri! Kengiksi otettiin lämpöiset Sorelit joiden kumiosa pitää vesileikeissäkin osansa.

Matka laavulle taittui ilman sen kummempia mutkia ja laavu oli helppo saavuttaa. Maisemat laavulla oli hyvinkin hiekkaiset. Näkymät olivat suoraan hiekkamonttuun ja kallioon, sekä sen takana siintävään männikköön (josta pääsisi supalle 😉 ). Laavu oli todella iso ja itse tulipaikka melko etäällä laavusta. Nukkumiseen soveltuu kuitenkin vain noin kahdelle aikuiselle. Puuliteri oli olemassa ja siellä oli puitakin vielä. Ulkohuussi oli paikalla ja sekin siisti sekä wc-papeeria löytyi, nyt kun sitäkin ihmiset ovat hamstranneet.

4

2

22

18

Kohteessa oli jotain kivaa, niin erilainen kuin yleensä. Ei perinteistä järvenranta tai suo maisemaa. Ajatukset vei jotenkin kesäiltaan, kesäilta hiekkakuopalla jossa olisi hiljaista ja tuli räiskyisi tuossa betoni rinkulassa. Erilainen kuvaa hyvin paikkaa. Lapsille kuitenkin on tekemistä kun tässä on todellakin tilaa juosta ja helppo pitää silmällä. Perinteisiä leikkejä kuten tervapataa, väriä, kapteeni käskee tai kukapelkää mustekalaa (uusi nimi oman lapsuuden leikille…). Täällä voisin kuvitella pitäväni itse vaikka lapsille erilaisia tutkimusretkiä ja havainnointia hiekka ja kivi ympäristöstä. Kivien muotojen ja pintojen tutkiminen on sangen kiintoisaa puuhaan ja etenkin kun otaa vielä luupit matkaan. Tilaa on ainakin ruokailuun kunnolla!

3

Eräipanan oli iha pakko päästä täälläkin korkealle, oman vuoren huiputus! Sopiva hiekkakasa kutsui ja antaa palaa! Veikkaamme isin kanssa että tuo lapsi heiluttelee vielä jonkin vuoren huipulla isona.

Onneksi oli mukana pillimehua koska kyllähän juostessa hiki tulee! Toki reppuun oli sujautettu myös aina EA-pakkaus, puukko, otsalamput ja vettä & ruisnappuloita. Autossakin on aina jokin ruoka hätävära jemma.

6

Poikettiimpa siten luvatusti siellä näkötornilla ja nähtiin maisemien lisänä pyrstötiaisia iso parvi harmaalepässä istumassa. Hurjan suloinen lintu, valkoinen pää saa sen näyttämään hyvin sympaattiselta! Sääli ettei oma kamera ihan tarkenna lintuihin asti kauniisti tuolta etäisyydeltä. Aurinko laski hissukseen ja mukava uuteen paikkaan tutustuminen suoritettu! Uusien kohteiden haaliminen on kiinnostavaa, välillä on tullut toki pettymyksiä, välillä tiputtu kartalta ja välillä löytynyt jotakin aivan mahtavaa, joskus ei kohdetta ole edes ollutkaan.

10

11

Omien polkujen kulkeminen on kuitenkin välillä hyvin tervettä itselleni yksin, ottaa kartta kouraan ja marssia uuteen metsään! Tämä puolestaan antaa varmuutta liikkua maastossa ja avaa uusia ovia sitä kautta.

Ja nyt, koska korona peruutti kotimaan matkailumessuihin valmistautumisen, sai aikaa kirjoitteluun! Yritetään säästyä kaikki tuolta virukselta ja metsään uskaltanee mennä ❤