Sadetta,pimeää ja nuotio puuhat arkena.

Vielä ei ollut pimeys laskeutunut, hyvä näpertää tikkuja puukolla varovasti.

Mitä täällä tuumitaan kun syksy on käynnissä? Tuntuu että on uhmaikä vahvimmilaan ja ulkona ollaan kuitenkin kokoajan. Eräipana on saanut osansa tänäkin vuonna siitä mitä on olla metsästämässä, marjastamassa tai sienessä. Välillä ollut äidin mukana eri tapahtumissa myös. Mutta nyt kun syksy on todellakin ”päällä” ja sää vaihtele jatkuvasti on se välillä haaste, tietenkin. Ei ole koskaan varmaa sataako taivaalta kenties pieniä vihreitä miehiä tai keijupölyä? Asiaa kaunistelematta on totta että ei aina nappaisi lähteä pimeään ja vesisateeseen retkelle tai jotain muuta puuhailemaan. Joskus koirien lenkitys aamu viideltä sateessa ja pimeässä ei tuntuisi mukavimmalta vaihtoehdolta, vaan peiton vetäminen korville & ”adios”. Ulkoillessa, loppujen lopuksi kuitenkin melkein joka kerta on ollut ilo huomata että kannatti lähteä. Aamuisin virkistyy tahtomattaankin ja iltaisin aivot virittyvät jälleen kun saa happea!

Mikä helpottaa lähtöä pimeään ja kaatosateeseen on varmasti myös se, että siihen on vain tottunut. Myös oman lapsen vilkkaus on syy miksi on pakko olla ulkona. Siellä on tilaa purkaa energiaa ja kuralätäköissä saa pomppia. Esimerkisi lapsen osallistaminen takapihan siivoamiseen talviteloille tai riistan talviruokinnan aloittamisessa, on aktiviteettia jolla saa paremman rauhan iltoihin. Oma asenne toki ratkaiseen ja mitä on valmis tekemään, astumaan pois mukavuusalueelta tai kokeilemaan uutta? (Mutta) Myös vaatetus on iso olennainen kysymys, jos ei omista vaikka itse kumisaappaita, eipä se ole helppoa lähteä vesisateeseen. Meillä on panostettu ulkoiluvaatteisiin, tässä korostan että kaikkea ei todellakaan ole ostettu uutena. mutta tarve on pakkotanut hankkimaan vaatteet joka säälle.

Mitä siellä kuraisessa, pimeässä märässä säässä voi sitten tehdä? Keskellä arkista viikkoa, kun töiden jälkeen on yleensä hämärtyvää (ainakin päivätyöläisillä) tuntuu että aika loppuu päivästä valon vuoksi Värit ovat alkaneet katoamaan, pikku hyönteisiä ei pörrää enään, sienet ja marjat ovat jo kohta ei syötävässä kunnossa. Bingo voisi olla kurabingoa.

Mutta! Ainakin meillä toimii illan hämärtyessä otsalamput (oma on Nitecore Hc60-Nl1834 & Pezl Actik Core, ipanan Pezl tikkid eli lasten oma malli joka silmille turvallisempi) tulen tekeminen, ruokailu/välipala ulkona, muiden lasten kanssa mahdolliset heijastin bongaus leikit pihassa (ennalta suunniteltu heijastin rata toimii myös rasti tehtävänä, joissa kysymyksiä isommille), tähtien tunnistaminen. Sisällä ollaan myös nikkaroitu hyvällä sotkun määrällä lintulautoja syksyllä.

Esimerkisi olimme vesisade iltaruoka retkellä laavulla juuri. Todella hämärä päivä, itselläkin hyvin vetämätön olo ja ajattelin että työpäivän jälkeen haetaan Eräipana päiväkodista ja katsotaan elokuvaa möllötellen (ei se väärin ole). toisaalta.. koko päivä sisällä tarkoittasi itselle myös unetonta yötä ja mitäpä jos päiväkodissa ei olisi oltu ulkona ja lapsi käy ylikierroksilla. Päätettiin miehen kanssa että napataan Eräipana päiväkodista suoraan matkaan laavulle kokkailemaan. Sade yltyi ja mietin että onko tässä mitään järkeä. Pakattiin tulentekovälineet, EA-pakkaus, helpot ruuat nuotiolle, Eräipanalle vaihtovaatetta, puukot ja otsalamput. Päälle kuori vaatteet, joista tieto että nämä vielä kestää sateen. Perinteinen sadeasu on aina hyvä, mutta itse ”kuumakallena” sen kanssa olo on yhtä tuskaa. Yleensä vain tosi myrskyllä käytössä tai jos istuu veneessä / on stabiilimpaa olemista kaatosateessa. Reppuna meillä oli 40l Karrimor SF Thor käytössä ja sinne mahtuu loistavasti kaikki! Myös hyvä sadesuoja löytyy ja helppo aukaisu, siten että koko reppua aukeaa U-mallisen vetoketjun ansiosta (helppo päästä käsiksi nopeasti tavaroihin).

Päiväkodilla odotti kiukkuinen lapsi! Pahempi ärrimurri iski kun tultiin kesken leikin hakemaan. Ruokakin oli ollut kuulemma matokeittoa ja kakkaa. Vaatteiden pukeminen on kerrassaan kamalaa vapauden riistoa ja kurahousut saisi syöttää T-Rexille. Tällä asenteella oli mukava lähteä matkaan ja sade vaan jatkuu.

Ai minä murjotan? kiukuttelen?

Kohteena oli Kangasalan vehoniemen laavu koska; siellä oli takuulla puita, iso laavu, yleensä rauhallinen (tosin kuka lähtee hämärässä vesisateesa nuotiolle?), PuuCee, sopiva lyhyehkö kävelymatka joka hiekkatietä = paljon hyviä vesilätäköitä. Laavu muutoin esteetön, paitsi PuuCee/Puuliiteri. Myös potkupyörä oli mukana, ajateltiin että varmaan ilahtuu kun pääsisi potkuttelemaan, oma rinkkakin oli mukaan pakattu.

Kuitenkin, kun auto oli saatu sopivaan kohtaan ilmoitti Eräipana että ei varmasti ota potkupyörää saatika tyhmää ja rumaa rinkkaa. Vesisateessa jatkettiin sitten hiekkatietä eteenpäin ja asiaa helpotti kun piti kädestä kiinni. Kohta kuitenkin alkoi harmitus laantua eräipanalla ja kuralätäköt sekä hiekkakasat & isot kivet alkoivat kiinnostamaan. Loppumatka sujui hyppien, pomppien ja kiipeillen kivillä. Onneksi oli repussa sadesuoja ja aikuisillakin kengät joista vesi ei mene läpi. Sade muuttui kaatosateesta hieman pienemmiksi pisaroiksi, ihan hyvä niin koska kohta oltiin perillä.

Isin kädessä on hyvä taittaa matkaa

Laavulla haettiin heti kuivia puita liiteristä ja tuohta, sitten vaan pilkkomaan ihan pientä silppua siittä. Kun tulta sytyttää sateessa (tai märkiä puita) on syytä tehdä pohjatyö kunnolla jotta tuli pysyy ja syttyy hyvin. Ihan pieni silppu on välillä hyvä laittaa kosteassa säässä takin sisään kuivumaan, samalla kun pilkkoo muita puita. Oleellista on että puiden koko ”kasvaa” pikkuhiljaa tulessa. Eli ensin kuivat pikku silput & tuohet, tikut ja kiehiset. Sitten sormenpaksuista puuta ja siitä sitten suunta suurempaan. Kaikkiin kokoluokkiin itse teen sateella kiehisiä pintaan ja se on toiminut hyvin (ellei ole ihan tolkutun kaatosade).

Eräipana auttoi tekemällä omalla pikku puukolla (Marttiini Condor Junior, hyvä kahvan pinnoite & sormisuoja, pyöristetty kärki) silppua ja harjoitteli isin kanssa kiehisien tekoa. sitten kaivettiin hänelle oma plasmasytytin jolla sai sitten käristellä puun palojaan (Eräsytytin/ plasmasytytin.fi). Plasmasytytin on kaukana leikkikalusta joten tätä en suosittele lapsen käyttöön ilman todella tarkkaa valvontaa! Samalla äiti sai tulen syttymään. Sateen suojassa laavun alla sytytettiin tuohen pala ja pikkusilppu. Nopeasti ne tulipaikkaan ja kainalossa pieniä puun paloja. Pikkusilppua ja tikkuja saa olla todella paljon. Puut syttyivät ihme kyllä ensi yrityksellä ja saatin lisäiltyä ripeästi isompia puita. Tulen ylläpidossa ja elvytyksessä auttaa ilman saaminen. Siinä hyvänä apuna on vaikkapa istuinalunen ja sillä tulen ”leuhuttelu”. Tästä ipana kovasti pitääkin kun saa olla mukana tuli puuhissa!

Ja tuli vangitsee loisteellaan. Näin onnistuu tulen hapen saanti hyvin.

Ruokana oli risottoa jossa paistettua tomaattia lisänä. Riisi oli eiliseltä päivälliseltä ja jauhelliha paistui nopeasti tulella. Nämä yhteen, paljon öljyä kattilassa ja tomaattia pilkottuna sekaan sekä herne-maissi-paprika sekoitusta (joka kotona otettu pienempään erään purkissa), mausteet sekaan! Kurkkua oli mukana omassa purkissaan, se kun on parasta Eräipanan mielestä. Jälkiruokana oli kahvia ja erityis yllärinä kindermuna Eräipanalle. Erityis jälkiruoka reippaalle sadesään ulkoilijalle! Omassa juomapullossa oli mukana myös puolukkatuoremehua, joka kuuluu myös suosikkeihin.

Tuli tuo kummasti tunnelmaa kun illat pimenevät.

Ilta oli jo pimeä ja otsalampulle kyllä tarvetta. Mutta mikäs siinä ollessa sateella, suojassa ja hörppiä kahvia. Meillä Eräipana saa kahvia myös, tosin ainakin puolet on siitä maitoa. On kiva olla niinkuin muutkin. Siinä istuskellessa käytiin läpi jo hyvillä mielin päivän tapahtumia, mitä oli askarreltu päiväkodisssa, kuka leikki ja kenen kanssa, mitä mahtaa mummolle kuulua, oliko kummisetä missäpäin, saako tyttöjä pussailla päiväkodissa, miksi joku kiroilee, oliko pimeässä nyt jännittävää (jos on niin miksi). Käytiin läpi ihmisten ja eläinten aisteja ja miten niillä pimeässä pärjää, todettiin että pimeys herkistää ihmisen aisteja muun muassa kuuloa.

Otsalampun iloa! Kunhan ei näytellä silmiin, myöskään omiin silmiin1

Kello lähestyi seitsemää, pakattiin tavarat ja katsottiin ettei jäänyt mitään laavulle. Meillä arkisin mennään 20.00 yöunille. Sadesuoja repun päälle ja matka kohti autoa otsalamppun valossa alkoi. Eräipana on aina tohkeissaan, kun saa kulkea erityisesti äidin lamppu päässään ja tutkia ympäristöä sen kanssa. Eikä tarvitse edes lähteä vaikkapa olohuonetta pidemmälle! Nyt oli virtaa Eräipanassa ja etenkin kun näki jo melko lähellä autoa, ison metsäkoneen työssään! siinä jos jossain oli kunnon valot ja miten se katkoikaan puut siisteiksi pinoiksi karsien ne samalla. Näitä ihaillaan välillä YouTubessa tai Instagramissa 😀

Palatessa autolle, oli puolestaan äidin käsi hyvä

Autossa riisuttiin takakontissa kuravaatteet ja sitten menoksi! Loppujen lopuksi oli kiva, märkä, pimeä reissu. hyvää ulkoilua kaiken kaikkiaan ja omakin mieli oli huomattavasti virkeämpi. Eräipanan kiukku oli jäänyt jo menomatkalla hiekkatien mutkaan ja hyvä niin! Kotona lämmin suihku, voileipä ja lämmin maito, sitten pieni mies nukahtikin ennen kuin oli ehtinyt pöö sanomaan. Ulkoilu on täällä todettu parhaaksi unilääkkeeksi kaikille ja unet silloin myös Eräipanalla tasaisia. Itse olen opetellut nyt pakosta nukkumaan sisällä, lähellä tehdään uutta asuinaluetta, joka vaikuttanut ison tien liikenteen ääniin. Metsää on kaadettu tien ja kodin välistä runsaasti ja peltorit päässä ei oikein osaa nukkua, vielä. Tässä koittaa nyt löytää markkinoilta kaiken äänen eristäviä korvatulppia ja kokeilla sitä kuppikuulokkeiden kanssa nukahtamista. Sisällä nukkuminen on itselleni haaste ja ulkona nukkuessa unenlaatu on parempi, sekä aamulla olo pirteämpi. Ehkä tähän löytyy ratkaisu, miten saada melu pois pihalta!

Nyt toivotetaan hyvää viikon jatkoa kaikille, ulkoillaan sen verran kukin tyylillämme mikä hyvältä tuntuu ja kaikkea voi ainakin kokeilla!

Yllätyksiä kyttäyskopissa,Pohtiolammi!

15

19.5.2019. Nyt tuntuu kesältä jo toden teolla, saa varustautua aurinkorasvalla, lippiksellä ja vesipullolla mihin menikin. Olin miehen kanssa kaksin pitkästä aikaa pikku yön yli retkellä Isojärven kansallispuistossa ja ipana sai olla mummon kanssa viettämässä laatuaikaa. Nyt sitten vielä olikin viikonloppua jäljellä ja sää hellii, mihin mentäsi yhdessä että ipanakin saa jotain uutta koettavaa ja vapaata tilaa kiitämiseen?

Ipana ei ollut aijemmin käynyt Kangasalla Pohtiolammella jossa on myös sääksikeskus. Sääksi on sellaine nimi itselle että se menee aina ristiin sen pikku itikka sääsken kanssa (Suora lainaus wikipediasta: Tieteellisesti kaikki hyttyset ovat sääskiä, mutta kaikki sääsket eivät ole hyttysiä). Kalasääksi puolestaan on ns. vanhentunut nimitys, eli pelkkä sääksi riittää. Nimen historia on puolestaa värikästä ja Suomalais-Ugrilaista perää kuten se sääski, sääksä, siekso..  Myös historiassa on linnulla ollut merkitystä eri heimoilla mm. sielujen välittäjä lintuna, vaaroista varoittajana.

9

Pohtiolammi on mukava paikka viettää päivää, siellä kun saa pelata minigolfia ja kalastaa lohiakin & savustaa ne paikanpäällä, maksusta toki. Alue on osa  Kangasalan Sarsaa, siellä kulkee myös pieni luontopolku joka jossa muinaismuisto on historiallisia kohteita. Osoitteena on Pohtiolammentie 64, 32670 KANGASALA

Päädyimme siis sinne lähtemään ja elimme toivossa sääksen näkemisestä. Nyt oli syytä tosiaan laittaa ipanalle kunnon kesäkamppeet ja ottaa mukaan evästä. Koska ipanalla on paha atopia vaatii se kesäaikaan hieman vähemmän lääkinnällistä rasvaamista, mutta aurinkosuojan tulee olla hyvä, koska iho reagoi aurinkoon voimakkaasti. Myös silmien valoyliherkkyys on meillä yksi seikka lisänä, silmä oirehdintaa buustaa myös voimaks allergia siitepölyille. Onneksi ipana on pienestä asti ollut sillä linjalla että aurinkolasit on hieno juttu koska äidillä ja isälläkin on sellaiset. Siinä muutama juttu mitä meillä vaaditaan lisä huomioina näin kesäisin.

Tampereelta Pohtolammille ajoi vain 15min ja opasteet olivat hyvin selkeät. Tielle 12, eli Lahdentielle josta rampille Kuhmoinen/ Orivesi /Sahalahti oikealle, rampilta käännös vasemmalle joka on Sahalahdentietä. Suoraan ja opasteet tulevat esiin. Mobilian automuseo on myös ihan vieressä virikkeineen. Tilaa oli parkkipaikalla yllättävän hyyvin säähän ja aukioloon nähden. Pohtiolampi on auki la-su 11-17. Muutoin jos mielii sääksiä katselemaan voi auton jättää Sahalahdentien portille josta on sääksi tornille lyhyt matka kävellä (n.300m)

2

Parkkipaikalta ipana bongasi heti leikkipaikan, samanlainen kuin silloin kun oli itse lapsi ja usein täällä vieraili vanhempien kanssa. Keinut ja liukumäki oli pakko testata muutamaan otteeseen ennen kun iso torni sääksikeskuksen vieressä herätti kiinnostusta.

Kipuaminen näkötorniin on oma projektinsa, etenkin kun tornista asteli pari prinsessaa samalla ikätasolla ipanan kanssa. Taisi olla ihastusta ensi vilkaisulla 😉 Tornin rappuset ovat tällaiselle kaksi vuotiaaalle kohtuulisen hyvät kiivettävät.

Meillä äiti paineli edellä ja isi perässä. Raput tosin ovat tuttuja kotoakin, helpottanee hieman. Kaiteet ovat sen verran matalat että lapsen on niistä hyvä myös ottaa tukea. Ylhäällä on vielä 90cm henkilön turvallista, ellei rapun aukkoa oteta lukuun. Näkymät kalalammelle ja lintukosteikkoon on tästä lähimmästä näköala tornista hyvät.

Meillä oli mukana kiikarit Tristar optiikalla 10x42ja niillä saa hyvin jo kohdennettua linnut. Ipana kiikarien käsittely on vielä hieman haparoivaa ja ei ihan pääse selvyyteen näkeekö hän niillä mitää todellisuudessa. Ainakin kyllä kovin väittää että niillä näkee lähelle. Ipanan mielestä oli huippua kun sai olla korkealla, kaikki korkeat paikat kiinnostaa kovin muutenkin. Tornista havaittiin lähimmässä kosteikossa polskivan punasotka ja heinäsorsia pari. Taivaalla liiteli harmaalokkeja ja pellolla tai tolppien päissä komeita tummasiipisempiä selkälokkeja. Pari joutsenta näkyi selvästi kauemmaisella kosteikolla. Pikkulintuja ei varsinaisesti näkynyt mutta kuului kyllä, ainakin äänestä pääteltiin että paikalla oli peipposia ja pajulintuja.

DSC_0217.JPG

Alastullessa ipana kertoi vakasti että aikoo vielä mennä liukumäkeen. Pikku suostuttelulla kuitenkin rappusten alapäässä saatiin suunta rannan polkua kohti ja matka sääksitorniin. Polun varella oli häkkejä joihin myöhemmin ilmaantunee kanoja.Matka toiselle yleisötornille on lyhyt, noin 70m sääksikeskuksen pihasta nähden. Lintujen tarkkailu tornit ovat ihan kosteikon kupeessa ja niihin on isona plussana esteetön pääsy, eli pyörätuolillakin sujuu.

10

Ai tälle yleisötornille? Jatkettiinpa eteenpäin!

Ohitettiin yleisötorni ja suunnattiin hieman eteenpäin. Polku jatkui hieman uudemmalle varsinaiselle kosteikkotornille. Samassa tornissa on myös vuokrattava koppi ja se on hyvä huomioida rauhan suhteen. Tähänkin torniin on esteetön pääsy, loistavaa! Aluella on toki kuvauspiilokojuja vuokrattavana ja niistä hyvät infot löytyy sääsksikeskuksen sivuilta ( https://www.saaksisaatio.fi/saaksikeskus ). Ipana  kiisi polulle ja perehtyi hyvin tarkkaan pikku ötököihin ja ihmetteli linnunpönttöjen määrää polun varrella.17

16

19

Esteetön pääsy,loistavaa!

Ihanan vehreää enkä yhtään ihmettele miksi linnut täällä viihtyvät. Meidät kuitenkin yllätti olemassaolollaan neljä ihan pientä oravanpoikasta. Ihmeissään ja uteliana siitä meitä katselivat. Hurjan suloisiahan nuo olivat ja annettiin niille rauha, palattiin toiselle yleisötornille, josko tovin kuluttua oravat olisivat siirtyneet. Ipanaa kylläkin olisi tuo orava asia kiinnostanut enemmänkin! Ipanan äänen volyymi taso meinasi nousta kokoajan ja muistuttelua ettei saa mennä lähelle sai jankata rahallisesti kuiskaillen. Uskon että oravat herättävät vielä paljon keskustelua. lapsen opettaminen kuiskaamaan onkin yksi haaste meillä, kun ipana innostuu on volyymi taso nouseva 🙂

 

Ipanaa piti muistutella edelleenkin että nyt tulisi olla hiljaa, pari sinisorsaa taaperteli juuri tornin juurella ihmetellen. Ipanalle lintutornissa oleminen oli kieltämättä hieman ehkä pitkästyttävää, mutta yritettiin ainakin. Pikku selitystä miksi tällainen torni on tehty ja mitä siellä kosteikossa meni. Onneksi lintuja oli runsaati uimassa näköetäisyydellä. Ipanalle kerrottiin punasotkasta joka nukkui lammessa, tukkasotkista jotka uiskentelivat ja parista isosta joutsenesta. Myös yksi tavi porskutteli iloisesti vedessä. JA SITTEN! kun olit juuri saanut ipanan syliin tuolilta seisomasta ja lintuja katselemasta, laittanut kameran kaiteelle… niin silloin tietysti se kaunis sääksi liiteli kohdalle! Ja missä on kamera, ei ainakaan valmiina H hetkellä. Silloin kyllä harmitti, mutta tulipahan nähtyä tuo upea petolintu. Ipanan ei valitettavasti tainnut lintua huomata, mutta huomasi kyllä että alaspäin portaisiin vois lähteä jo. Pienen ihmisen kärsivällisyys varsinaisessa lintubongailussa on vielä malttamatonta, oletan kuitenkin että joka kokemuksella on merkityksensä. Intoa ainakin riittää uusiin paikkoihin!

 

 

Otettiin välipalat tornin juurella; uusi termari hyvällä käytöllä, voileipää ja smoothieta ipanalle. Siinä olikin hyvä istuskella, nauttia auringon säteistä ja ihmetellä kimalaisia. Tukittiin nimillä kaikkia maassa kasvavia kasveja, hyvää opettelua itsellekkin  tunnistaa kaikkia oljenkorsia. Hyvin hiljaista oli, ketään muita ei näkynyt. Ipana koitti syöttää kimalaiselle smoothietaan mutta huonolla menestyksellä, välillä ötökkä intoilu lähtee vähän käsistä pikku miehellä. Niin ja PuuCee on vieressä myös.

Palattiin takaisin kosteikkotornille yleisöosaan ja sieltä oli hyvät näkymät myös kyttäyskoppeihin joihin pari innokasta kuvaajaa menikin. Se vasta ipanansta olikin jännittävää! Kovasti olisi sinne halunnut lähteä myös, mutta veikkaampa että tarvitaan parit ikävuodet lisää että jaksaisi keskittyä olennaiseen. Tällä tornilla ei ollut niin runsaasti vesilintuja kuin ensimmäisellä, mutta yksi oravanpoikanen saapui rapistellen tuolien alle tutkimaan ketäs täällä nyt on? Siinä oltiin ihan hipihiljaa ja ihmeteltiin oravaa, ipanasta se olisi tokii pitänyt saada mukaan koirien seuraksi. Yllättävän peloton orava oli ja pitkään ihmetteli siinä meitä. Koska linnut eivät olleet niinkään kiinnostuneita tästä kosteikko tornin lammesta jatkettiin takaisin sääksikeskuksen tuntumaan.

Parkkipaikan kupeesta lähtee pieni luontopolku jonka varrella on esihistoriallisia kaivauksia ja löytöjä. Nyt tosin ne olivat puiden lehtien peitossa ja ipanaa ei historian luento voinut vähempää kiinnostaa. Enemmän jännää oli istua isän harteilla ja katsella näkyykö viereisellä ratsastus kentällä hevosia, kopoti kopoti iskä! Lenkki on hyvin lyhyt ja polku kiertää lehto metsässä joka tuoksuu tähän aikaan vuodesta aivan ihanalta, tuomet kun kukkivat sopivasti.

34

38

33

Luontopolkua ei rattailla ihan helposti pääse kulkemaan vaikka polku on selkeä eikä kovinkaan juurikkoinen, mutta saisi siinä lykkiä ihan reippaasti. Polkua voi ”lyhentää” ensimmäiseltä muinaismuisto merkiltä vasemmalle kulkien ylärinteeseen, pikku ympyrän muodostaen ja sääksi keskus näkyy kokoajan.

Pienet jalat kipitti hurjaa vauhtia ylä ja alamäet, välillä niin vauhdilla että kompastuu omiin jalkoihinsa. Välillä osuu maastosta esiin huikeita keppejä jotka olivat onkina kun dinosauruksia ongittiin puskasta.  Ja kun sääksikeskus on nähtävillä keinuineen oli sinne vielä mentävä ja torniin ja liukumäkeen ja… Eli näin sai todellakin päivän kulumaan hyvin, ilman kiirettä se on ihanaa. Tietäen että kotona ei odota pyykkivuori, ruuanlaitto tai lattioden pesu, perus perhe arki siis. Tällaiset kiireettömät päivät ovat todellakin kullan arvoisia kokoperheelle. Nyt miehen isommat lapset eivät olleet meillä, mutta olettevasti lohen onginta heitäkin kiinnostaisi.

37

Jos tykkää simppelistä toiminnasta, kuten minigolfista, lohen ongista,& pienestä luonto kävelystä, historiasta  ja jos vähänkin linnut kiinnostavat niin voin suositella pohtiolampea.

36

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!