Pimeyden aika, pitäisikö lähteä talviunille vaiko tuuleen ja tuiskeeseen?

Kohuakin herättänyt risukeitin. Valtion mailla käyttö sallittua siellä missä liikkuminenkin. Kun EI ole ruohikko- tai metsäpalovaroitus voimassa!

Loka-Marraskuu on aikaa jolloin monen tekee mieli linnottautua sisälle, vetää viltti korviin ja ryhtyä talviunille.

Täällä Eräipana on ollut kiireinen loka- marraskuussa ja kovin paljoa ei ole ehtinyt miettimään pimeyden tuomaa mahdollista väsymystä. Äitiä on puolestaan (onneksi) työllistänyt mukavat luontoretket ja luontojuhlat asiakkaiden kanssa (huomioiden kaikki koronaan liittyvä turvallinen toiminta!). Tarvitsee toivoa että ihmisten mielenkiinto retkeilyä,”eräilyä” kohtaan säilyy ja ajatus siitä miten kulkea luonnossa vastuullisesti. Eri kohde vinkkejä on kyselty paljon, huomaa että osa haluaa kulkea vähemmän tunnetuilla ja heille uusilla reiteillä. Myös niiden paikkojen etsiminen ja omien kontaktien käyttäminen eri kaupungeissa on antoisaa. Perinteiset erätaidot kiinnostavat myös enenevin määrin ja monet lasten huoltajat toivovat näiden opettamista lapsilleen. Myös tuote testaukset, suunnittelut, haastattelut ja vastaaminen eri kautta tuleviin kysymyksiin kuuluu arkeen meillä, oman aikansa se toki vie.

Perinteisiä erätaitoja, ”bushcraft” modernisti ilmaistuna, voi olla esim. tuluksilla tehty tuli tai taulan valmistaminen.
Mielenkiintoisia asioita ollut matkassa mukana, aamukahvi seurana Yle aamu.
Ruutisavun sisäampumarata laajenee Vantaalta Tampereelle ja pääsin katsomaan missä vaiheessa hommat ovat. Hyvältä näyttää!
Miten erä plasmasytytin toimii kun säät kylmenevät?
Lasten luontosynttäreillä oli suuria summia ulkona jahdissa, luontopolun, slacklinen ja tulusrautojen sekä nuotio ruuan lisänä.

Eräipana on päiväkotipäivien jälkeen oman jaksamisen mukaan saanut määritellä paljon mitä tehdään. Välillä on ollut todella väsynyt Eräipana ja ollaan puuhailtu sisällä asioita ja tehty vain pieni lenkki lähimetsässä koirien kanssa. Tämä opettaa myös lapselle eläinten hoidosta ja vastuun ottamisesta. Sisällä ollaan opeteltu vaatteiden vahaamista (lasten haalarien ”strategiset paikat”, polvet /peppu on ollut hyvä vahata), tuliporan valmistamista, taulan tekoa, piikivien lohkomista, suunnistus kartan merkkejä, lumijälkien opettelua, katseltu luonto-ohjelmia herkkujen kera.. näitä ”eräily asioita”. Ampumarata on myös tuttu lähikohde silloin kun on vielä valoisaa. Kun Eräipana on mukana, on treeni aika hieman lyhyempi, jotta hän jaksaa olla kiinnostunut asiasta vaikka ei pääse vielä itse ampumaan.

Hämärä hiipii nopeasti ja sade ropisee hennosti järven pintaan.

Jos ja yleensä kun, Eräipanalla on virtaa niin lähdetään arkisinkin helpoille pikku retkille. Myös ns. mikroretkeily takapihalla on mukavaa, popcornit vaikka marinol keittimellä! Välillä on autossa valmiina retkivarusteet päiväkodilta haettaessa, etenkin jos ilma on mukavan selkeä. Sitten suunnataan ennalta ajateltuun paikkaan. Yleensä silloin on mukana lämpimän ruuan ainekset ja jälkiruoka. Autossa kuitenkin aina ns. hätävara ruokaa / välipalaa. Vaatteet on pakattuna mukana, jos on tarve vaihtaa vaikkapa eri kengät maastoa ajatellen tai paksummat tumput. Koska pimeä tulee aikaisin on se huomioitava siten että kaikille on omat toimivat otsalamput ja autossa yksi varalamppu aina (=turvallisuus). Lähiseutujen laavut ja tulipaikat ovat olleet meillä kovalla käytöllä arkisin. Siinä pysyy itsekkin hyvin kartalla kuinka paljon kohteissa ihmiset käy, puista sen huomaa melko helposti ja missä kunnossa paikat ovat. Välillä on tullut ikäviä yllätyksiä vastaan ja melkoisia roska kasoja on saanut kärrätä pois.

uusien kohteiden haaste voi olla että sinne ei päädykkään 🙂

Eräipanalla on pari omaa suosikki kohdetta (Tampereen Kintulammi ja Kangasalan Personkolo) joissa pääsee sopivasti luttaamaan vedellä tai rakentamaan majaa hakkuu alueen risuista. Aina on oma plasmasytytin mukana ja sillä valvotusti saa käristellä tuohta ja sytyttää nuotioita. Oma pikku ensipuukko tuottaa paljon iloa myös ja sen käsittelyssä allaan edistytty hyvin. Eri ruoka kokeiluja on tehty, mikä uppoaa lapseen ja mikä ei. Mutta aina mukana jotain sellaista mikä varmasti menee mahaan asti, kiukkuinen Eräipana jos ruokarytmi ei ole tasainen. Lintujen pesälaatikoiden ja pönttöjen tarkistus reissut ovat olleet myös lapsen kannalta tärkeitä. Tässä Eräipana on saanut itse olla rakentamassa pönttöjä ja näkee kuinka niitä tulee huoltaa ja kuka niissä asuu. Kesällä pönttöjen kiikarointi on todella mukavaa yhteistä puuhaa! Kun ajatellaan riistanhoitoa, niin mineraalikivien huoltotyöt ovat tärkeitä kun mennään talvea kohden. Sorkkaeläimet saattavat muuten suunnata teille suolauksen vuoksi, muutenkin ruokinnalla pidetään huolta ravinnon saannista ja voidaan vaikuttaa toivonmukaan kulkureitteihin.

Vesi kiinnostaa aina Eräipanaa monien lapsien tavoin. Pikku kävyt toimii hyvin laivoina.

Kaatosateella retkeily on välillä kiinnostavaa ja sitä on myös hyvä harjoitella, koskaanhan ei voi olla varma myöskään mitä taivaalta yllättäen tulee. Pienemmällä sateella on puolestaan hyvä treenata tulentekoa kosteissa olosuhteissa. Vesisade retkeily ei kuullosta houkuttelevalta, mutta ilma on ainakin raikasta! Vaatetuksella on silloin toki suuri merkitys. Jos olet itse luttumärkä ja viluinen niin siitä on hohto kaukana. Jos puolestaan olet kuivana ja lämpöisenä laavulla kokkaamassa jotakin erityisen hyvää kaasukeittimellä, ei tilanne ole lainkaan niin ikävä!

Lämmin juoma lämmittää koko kehoa hyvin

Viikonloppuisin voidaankin sitten suunnata pidemmälle, mielellään paikkoihin jotka ovat itselle uusia tai missä tulee käytyä harvemmin. Niiden kanssa on tullut kiinnostavia seikkoja, esimerkiksi polku loppuu kesken tai alueella on kattavat metsähakkuut meneillään. Näissä tilanteissa ollaan sitten ”metsähaahuiltu” ja tehty kaasukeittimellä ruuat. Yleensä kun lähtee uuteen kohteeseen tietämättä siitä mitään muuta kuin mahdollisen sijainnin, on kaasukeitin mukana. Mukavaa voi olla vaikka asiat eivät menisi suunnitellusti 🙂 Tulenteosta valtionmailla vielä mainittakoon, liittyen risukeittimeen. Eli risukeittimen käyttö on sallittua siellä missä kulkeminenkin, kun EI ole päällä ruohikko- ja metsäpalovaroitusta. Tästä oli hyvin paljon keskustelua kesän mittaan, mutta tämä on varmistettua tietoa metsähallitukselta.

Eräipana haluaisi rohkaista kaikkia ulos, siellä piristyy yleensä vaikka ilma ei aina olisi se houkuttelevin. Happi ja kevytkin liikunta auttaa unenkin kanssa monesti ja lapsikin saattaa olla tyynempi sisätiloissa.

”Äiti,tuleeko jo lunta ja pakkasta?”

Yle Radio Suomen aamussa, Eräipanan äidin haastattelu ulkona nukkumisesta.

Tamperelainen eräopas Suvi Björk vannoo raikkaan ulkoilman nimeen myös yöaikaan. Iltaisin hän laittaa alle kouluikäisen lapsensa nukkumaan, katsoo miehensä kanssa hetken telkkaria ja levittää sitten makuupussinsa takapihalle, oli sää mikä hyvänsä. Toisinaan lapsi nukkuu ulkona äitinsä kanssa. Naapuria öinen rutiini huolestutti aluksi, ja Suvilta kysyttiinkin kauniisti, onko kotona kaikki hyvin. On, ja unikin on laadultaan parempaa. Katri Tapola kävi katsomassa Suvi Björkin makuuhuonetta synkkänä ja myrskyisenä marraskuisena aamuna.

Linkki Yle Areenaan aukeaa tästä kuunneltavaksi 🙂

Mukavaa myrskyisää torstain jatkoa kaikille!

Karrimor SF Thor 40L

Yhteistyössä U.S. Eaglen kanssa, testissä Karrimor SF Thor 40L reppu.

Yksinkertainen, toimiva kokonaisuus.

Varusteiden testaaminen on itselleni yksi suosikki puuhista. Monissa tuotteissa, mitä arjessa käyttää retkillä ja ulkoillessa on paljon niin hyvää kuin jotain mitä voisi hioa. Kokemus on toki osittain myös henkilökohtainen, kuten miten reppu istuu selkään, tähän tosin voidaan säädöillä vaikuttaa osittain. Housuissa esimerkiksi pieniä asioita mitkä voivat vaikuttaa on vaikkapa punteissa napit, hiertävätkö ne? Näitä, ja materiaali seikkoja on kiinnostavaa huomioida, mitä ne kestävät kulutuksessa joka voi olla ryömimistä maassa, kiipeilyä puussa, hiihtovaellusta, metsästystä tai kevyttä makkaranpaistoa laavulla. Suomen sääolosuhteet ovat hyvin vaihtelevia ja ei ole tavatonta jos heinäkuussa saadaan rakeita niskaan. Tästä syystä materiaalit näyttelevät käyttöominaisuuksien rinnalla suurta osaa.

Karrimor SF Thor 40L kenttäreppu oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Karrimor merkkinä oli muutoin tuttu ja tietoa valmistajan historiasta oli hieman. Ison-Britannian tuote, Karrimor on niin siviili kuin ammattikäyttöön tuotteita valmistava merkki. 1946 aloitettu pienellä käsityö tuotannolla ja nyt vaativaan käyttöön markkinoilla!⁣

Nimi tuo melko maskuliinisen vaikutelman ja sotilaskäytön (SF= Special Forces). Sotilas käytössä onkin Karrimor tuotteita. Odotukset olivat siis melko korkealla, sotilas tarkoitukseen tehtäviä tuotteita on kokeiltu paljon ja itsellä käytössä todettu hyviksi. Toivonkin että ns. valtavirtamerkkien ohessa ihmiset löytäisivät helpommin myös ei niin tunnetut valmistajat.

Istuu selkään hyvin helppojen säätöjen ansiosta.

.

Materiaali. Karrimor SF Thor 40L materiaali oli syynissä hyvin, strategiset mitat: n. 60cm x 42cm x 32cm ja reppu painaa n. 1,6kg. Reppu on valmistettu KS500e kankaasta, 500 Denier Nylonia. Kangas on käsitelty vettä hylkivällä elastisella polyurethanella (PU). Loppu viimeistely on tehty kankaalle kestävällä, vettä hylkivällä DWR:llä joka tuo lisää veden sietoa tuotteelle. Ok. Eli pitäisi olla jopa ilman sadesuojaa hyvin vettä hylkivää. Testasin aikaa ottamalla milloin vesi menisi läpi. Kaadoin repun etuosaan vettä ja jäin odottelemaan. Molle taskujen kiinnikkeen ottivat kyllä veden vastaan, mutta sillä ei ollut nyt se suurin merkitys tässä. Aikaa kului 30 min ja ilman kosketusta vesi killui pinnalla edeleen. Joten hieroin ronskisti pintaa veden ollessa päällä ja sitten vesi menikin repun sisäpuolelle, eli vaatii kosketusta pidemmän vedessä ”uiton” aikana. Toisessa kohtaa kaadoin vettä repun päälle ja aloin hieroa kangasta voimakkaasti veden ollessa myös kankaan päällä. Vei aikaa huomattavasti enemmän että vesi alkoi mennä läpi (2 min jotta alkoi imeytyä hiljalleen). Esimerkikski teltoissa suositellaan aina pystytettäessä että pingotetaan kunnolla, saadaan pintajännitettä joka auttaa veden pitävyydessä. Reppujen kanssa se onkin haasteellisempaa, kun metsässä rymytessä osuu keppejä ym varusteisiin.

Sadesään retkeilyllä toimi hyvin sadesuojan kanssa.

Kangasta ei ole palosuojattu, eli kokeilin hyvin varovasti miten kangas suhtautuu tuleen. Sytkällä kärvensin pieneltä alueelta, josta palo ei haittaisi käyttöä pahimmillaan. Kuumeni nopeasti ja tummuminen alkoi myös pian. Eli ei kannata jättää nuotion viereen/ kaasukeittimen lähelle, ellei toivo reikiä reppuun.

Säädöt. Todella yksinkertaiset ja helpot. Sotilas tuotteissa on pyritty yleensä pitämään kaikki ylimääräinen pois ja nopeaan mahdollisuuteen tehdä säädöt. Lannevyön lukko on tyyliltään ”Bergbuckle”. Jos kyseinen lukkomalli ei ole entuudestaan tuttu, niin ei kannata jättää kokeilematta. Pikku harjoittelulla saa helposti yhdellä kädellä auki. Lantiovyö ei ole pehmustettu, mutta tuntui napakalta kuitenkin. Kiitosta saa oikealla puolella oleva viilekkeen (olkaimet) aukaisu lukituksen poisto. Eli saat aukaistua koko viilekkeen ja reppu on helppo poistaa selästä vikkelästi, esimerkiksi painavan repun pois ottaminen on näin helpompaa. Repun sai hyvin lähelle selkää, tukevasti ja tilaa selän ja repun väliin jäi kohtuullisen mukavasti ilmankiertoa ajatellen. Selkäpuolella on pehmusteet ja ilma kulkee hyvin pehmike paneelien muodon vuoksi. Näin naisena, myös säädöt toimivat mitoituksiltaan hyvin, jäi varaa rinnoille ja lantiovyö itselläni ei ainakaan hiertänyt mittojen puitteissa. Viilekkeet ovat puolestaan hyvin pehmustetut ja aika näyttää miten sitten pysyvät muodossaan. Säätöjen jälkeen ns.ylijäävä hihna on helppo kääriä ja mukana on tarrat joilla sen saa pysymään poissa roikkumasta (paitsi edessä olevissa viilekkeiden kiristimissä). Nostokahva on kangasta ja hyvin jämäkän oloinen. Itse toivoisin sen olevan hieman suurempi jotta tarttuminen talvella hanskoilla helpompi jos kahvasta nostelee.

Vetoketjut. Lempi aiheeni. Niiden kanssa tulee monesti suurimpia ongelmia ja puutteita. Ensinnäkin repusta löytyy vain 4 vetoketjua. Repun sisältöön pääsee hyvin käsiksi, koska U:n mallinen vetoketju aukaisee sen kokonaan (kahdet vetimet). Repun päällä olevaan pikku taskuun näin ollen myös kaksi vedintä. Päälokeron vedin ja itse vetoketju on järeä ja kulkee hyvin ilman että esim. kangasta jäisi väliin. Ylhäällä olevan pikkutaskun vetoketju on myös iso ja samoin vetimet, niihin on siis helppo tarttua. Repun oikeassa sivussa on pitkä vetoketju selkäosaan. Itse olen pitänyt selkäosan taskuissa kovalla pakkasella esim istuinalustaa. Myös suorassa pysyvien asioiden säilytyksen hyvä, kuten kartta. Sivun vetoketju on pienempi, kuin myös vetimen metalliosa. Valmiina ollut vetimen naru on jämäkkä joten aukaisu tumput kädessä onnistuu. Sitten ainoa miinus pisteen saava vetoketju. Sadesuoja joka sijaitsee repun alapuolella on pienen vetoketjun takana. Tämän haaste on se, että sisätaskun sisässä, aivan vetoketjun juuressa on sijoitettuna sadesuojan pidikelenkki. Muovinen pidike ottaa kiinni helposti vetoketjuun kun aukaisee / sulkee vetoketjua. Tässä saa siis hieman harjoittaa sorminäppäryyttä. Vetoketju on pienempi hammastukseltaan ja myös metallivedin. Vetimessä kuitenkin hyvä naru josta saa otteen. Muuten vetoketjuissa ei ole moitetta.

Tilavuus ja taskut. 40L on hyvä perus retkeilykoko. Menee päiväretkille ja yökäyttöönkin pienellä varustuksella. Mutta, lisää tilaa saa hyvin molle taskujen avulla! Tässä hyvä puoli on molle taskuille kiinnikeluuppien määrät ja sijainnit. Molle kiinnikeluuppeja on etupaneelissa neljä, sivuissa kolme ja pohjassa vielä kolme riviä. Olkaviilekkeissä on myös kiinnityksille mahdollisuutta, pieniä molletaskuja tai klipisillä vaikka lamppu kiinni.Taskuihin on helppo sitten laittaa kaikki mitä saattaa tarvita nopeasti tai vaikka makuualusen kiinnitykseen. Sivussa on isot taskut. Repun kyljissä kulkee vahvat kiristysremmit joiden avulla repun saa hyvin kutistettua ja tiiviin kokoiseksi. Kaikki klipsit ovat vahvoja ja isokokoisia joka helpottaa hanskat kädessä työskentelyä. Repun sisäpuolella päätaskussa on iso avoin tasku selkäpaneelissa, sinne sopii esimerkiksi juomarakko loistavasti. Juomarakko on huomioitu muutenkin repussa. hyvät ulostulot niin oikealla kuin vasemmalla. Sadesuojassa on myös ulostulot juomarakon letkulle. Miinuksena itse koen, että pikkutaskussa ei ole yhtä pientä klipsiä sisäpuolella. Tämä on täysin oma mielipide ja totuttu asia, avaimet talteen klipsiin.

Kaiken kaikkiaan reppu on käytössä osottautunut toimivaksi suuremman luokan repuksi. Mukana reppu on ollut metsästysreissuilla kuin päiväretkillä.Sadesäässä ja auringossa. Metsästysreppu tämä ei varsinaisesti ole, mutta käytännöllisyydellään passeli siihenkin. Lasten kanssa retkeillessä mahtuu hyvin nuotioreissun tavarat tänne, ja juomarakkoa käyttämään oppinut lapsi voi hörpätä helposti suoraan repun letkusta vettä. Reppu saa minulta hyvät arvosanat huolettomuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi. Iso tasku joka avautuu kokonaa helpottaa reissuja huomattavasti! Tämän repun kun saa kutistettua sivulla olevien remmien ansiosta,käy tämä vaikka työreppuna. Ulkonäöllisesti tyylikkään ja uskottavan näköinen, laadukas vaikutelma. Näitä reppuja ei kadulla tule joka päivä vastaan, joten voi hieman erottua massasta. Massasta erottumiseen voi lisätä vaikka buustiksi tarran etupaneeliin, jossa sille oma paikkansa. Hinta- laatusuhde on mielestäni kohdallaan.

Lopuksi vielä linkki U.S Eaglen Karrimor tuotteiden sivulle: Karrimor

Ilta seikkailut jatkukoon!

Iso kiitos U.S Eagle että saimme olla testaajina!

Terveisin Suvi ja Eräipana

Eräipanan isi esille

Ensiaskelia, turvallisesti isin kanssa ❤

Isänpäivä tuli ja meni. Siitäpä mieleen pullahtikin että vosin lyhyesti esitellä hyvinkin oleellisen osan perhettä,isi. Eräipanan isi on suurin idoli lapselleen ”Eräipanalle” melkoinen isin poika. Vaikkakin äiti on se ”supermies” ja ”tosi kova äijä” kuten on Eräipana todennut, otettakoon nyt positiivisena (on äiti kuitenkin välillä se rinsessakin).

Ja taas sitä mentiin,voi haukotus!

Mutta isi. Meillä aviomieheni on ollut mukana vahvasti kaikissa eräily asioissa. Miehelläni on vahvat taidot luonnossa liikkumisesta ja eräilystä vuosi kymmenet. Mieheni kautta olen oppinut myös osan asioista ja kärsivällisyyttä pienissä hienosäätö puuhissa. Eräipanan isi on todella näppärä näpertäjä ja yhdessä tulee tehtyä iltaisin eri ”tee se itse” viritelmiä, kun Eräipana on simahtanut. Muunmuassa tulimäntä on yksi hauskimmista viritelmistä. Isillä on vilkas mielikuvitus ja idearikkaus. Kuitenkin jalat maassa ja pää maltillisesti pilvilinnoissa, realisti.

”pää pilvissä”

Isi on myös sosiaalialan ihminen ammatiltaan, niin kuin äitikin. Ammatti yhdisti aikoinaan meidät ja yhteiset mielenkiinnon kohteet. Eräipanalla on myös neljä mahtavaa sisarusta isin puolelta,he ovatkin välillä ovat kuvissakin vilahdelleet. Valokuvia otettaessa toki välillä on isi kameran takana ja hyvin tuo isi on suhtautunut tähän ”Eräipana” tapaan tuoda ihmisille esille äidin ammattia ja perheiden luontoon lähdön neuvontaa.

Pikku marttyyri takana

Mitäs se isi tykkää tehdä? Muuta kuin näpertää pikkutarkkuutta vaativia asioita ja viettää eräily elämää. Isi rakastaa lukemista, harrastaa kahveja, ihailee kauniita asioita kuten antiikkia. Eräipanan isi on todella lehmänhermoinen ja tyyni ihminen, hänelle on helppo puhua surut ja murheet myös niiden ulkopuolisien ❤ Monia onkin kiinnostanut onko meillä iso ikäero? Riippuu näkökulmasta 😉

Jä näin sitten puhallusputki toimii

Isyys on kaiken kaikkiaan moninainen asia jota isänpäivä nosti esiin jälleen. Isyyttä on niin montaa kuin isejäkin. Toisilla ei ole isä hengissä, toisen isä ei ole läsnä, ei olla väleissä, on anteeksi antamattomia tekoja, on isejä vankiloissa/ muissa laitoksissa, on isejä eri kodeissa, on isejä joista ei tiedetä. Mutta kuka määrittää hyvää isyyttä, jokaine itse. (ellei rikota tiettyjä rajoja joita ei tule hyväksyä)

Breikki kohti Saarenmaata, vaati tuhtiä jätskiä ja kahvia, isin kanssa pohdintaa. Onko Kaalin kraaterilla meteoriitin paloja?

Keep it simple,tälläinen on isi, juuri Eräipanalle täydellinen, turvallinen aikuinen, hellä, rakas isi ❤

Nuotiolla herkkujen kokkailuja, kohteena Jäminkipohjan laavu!

Kummitädin kanssa dinosaurusjahdissa

Lokakuun lopulla pohdimme, että olisi kiva hurauttaa johonkin uuteen kohteeseen missä ei olla käyty. Kuitenkin sopivan ajomatkan päähän tampereesta, alle 2h suuntaansa. Kun pikkuisen tutki karttasovelluksia löytyi Jäminkipohjasta laavu, kivan oloisella paikalla kartan maaston muotojen mukaan. Mitään kummempaa tietoa ei googlailuilla löytynyt, joten kuullostaa hieman seikkailulta!

Ilma olisi muuttumassa säätietojen mukaan; aurinkoa, ei liian viileä kuitenkaan. Eräipanan paljon eräilevä kummitäti innostui myös ajatuksesta ja pomppasi matkaan mukaan! Ajateltiin että, on syytä ottaa omat puut mukaan ja nyt jotain speciaalia herkkua ruuaksi! Jotain kohtuullisen helppoa ja nopeaa Pizza, se toimii yleensä aina, ei liian haastavan hidasta lapsen näkökulmasta. Kuitenkin varmuudenvuoksi mukaan paketti nuudeleita, neljävuotiaan makunystyröiden mielipide voi vaihtua sekunissa ja syödä pitää kuitenkin (vältellään nälkä kiukkuja). Jälkiruokana pettymystä ei tuota sokeriöveri Snickersmutakakku.

Tarkkailkaamme mutakakun koostumusta; mutainen on ja makea!
Ja pizza..juuri ne oman maun mukaiset täytteet pääsee tulille!

Kotona laitettiin yhdessä raaka-aineet minigrip pusseihein ja purkkeihin. Eräipanasta kasvisten pilkkominen on loistavaa puuhaa, samoin kuin pizza taikinan teko. Eli pienet esivalmistelut kotona, pääsee helpolla ulkona. Loppuun sujautetaan reseptit 🙂

Auto starttasi pikku vesisateessa kohti Ruovettä, tarkemminottaen Jäminkipohjaa joka on Tampereen Teiskon suunnalta tultuna ennen Ruovettä. Eräipana jaksoi hyvin laulaa omia hevi laulujaan auton takapenkillä ja suunnitella suklaapatukan upottamista kakkuun. Kuitenkin, uni vei voiton ja tuhina kuului kohta. Pikku päiväunet eivät ole pahitteeksi hänelle, jaksaapa olla vauhdissa ja paremmalla tuulella myöskin. Eräipanalla ei automatkalla ole ulkovaatteita päällä, joten mukavempi matkustaa & ulkona ei tule vilu niin herkästi kun ei hikoile autossa.

Saavuttuamme oletettavasti oikeaan paikkaan joutui miettimään, voiko autoa jättää tänne. Paikka oli päättyvän tien varressa ja tie päättyi talon pihaan josta lähti pellolle tie. Jätimme auton tien varteen, siten että siitä pääsi turvallisesti kaikki ohi. Eräipanakin heräsi ja vähän venyteltiin ja puskapissasi ennen kun alettiin laittamaan ulkovaatteita. Kerros pukeutuen oli helpoin olla, sekä nopeasti laittaa lisää tai vähentää. Lähdettyämme kävelemään oli sade tauonnut, mutta kohta ropisi hieman vettä ja nopsaan sadetakki & hattu ylle. Pelolla meni hyvä traktori ”polku” ja siitä kävelimme kohti oletettavaa laavua. Kun ura loppui, siirryimme pellon reunaan kävelemään ja pian metsään meni aivan pellon kulmasta vähän kuljetun polun jälki. Järvi näkyi kokoan, olimmehan pikku niemessä kokoajan. Eräipana huomasi pian korkean pikku rakennuksen, PuuCeehän se oli ja oikealla puolella, rannan tuntumassa näkyi laavun katto. Olipa helppo matka!

Tärkeitä tutkimuksia erilaisten heinäkasvien parissa. On kastikoita, koiranheinää, juolaheinää..

Siinä ihmeteltiin että ompahan kauniilla paikalla laavu! Vesi tihku loppui ja saatiin sadetakki & hattu pois Nimin luki laavussa ”Tervasalmi”Puita ei ollut, eikä liiteriä. Omat puut olivat siis hyvä olla tai kaasukeitin / trangia / risukeitin. Istuttiin laavulle ja hetki vain ihailtiin maisemaa, Eräipanan kaivaessa maasta mitä upeinta katapulttia..eli vanhaa lahoa puun pätkää. Purettiin reput ja alettiin valmistelemaan ruokia. Kummitätii toi osan eväs tarpeista ja meillä oli kyllä melkoiset herkut nyt kasassa! Palasteltiin puita pienemmiksi puukolla & yhdellä halolla, hieman tervasta ja tuohta. Kohta oli hyvä nuotio ruuan laittoon valmiina! Eräipana viihdytti hyvin itseään kasaamalla maasta löytyneitä tikkuja ansoiksi ja kohta kummitäti oli osana katapultti leikkiä (kävyt toimivat loistavasti pommeina ja kummitäti olikin melkoinen koppari!).

Järveltä katsottuna laavu maastoutuu melko hyvin

Pizzat pääsivät ensimmäisenä paistoon, ohut pohja voidellulle pannulle + päälle täytteet, sitten folio päälle kanneksi ja melko korkealle paistumaan kun tuli oli vielä kohtalaisen iso. Pizzaa sai seurailla jottei sattuisi palamista. Eräipana näki äidin pizzan vamiina, totesi hän että en muuten syö pizzaa! Ei edes maistanut. No..onneksi oli nuudelit matkassa, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta että ruoka retkellä ei kelpaa. Retkillä me joustamme, jotta saadaan pidettyä retkeily lapsesta kivana. Ei muuta kun nuudelit marinolkeittimen päälle kiehumaan. Mukana oli kuitenkin lisukkeita kuten tomaattia & kinkkua jota sai pizzaan, eli ei ihan nuudelin voimalla menty..Nuotion hiillos oli jo niin pieni että pizza pannua sai pidettyä hiilloksen päällä suoraan

Täällä luonnonsuojelualueen keskellä oli kyllä hyvin rauhallista, ei mitään muuta kuin luonnon ääniä! Ja välillä tuon pienen retkeilijän iloisia hihkaisuja kun sai keppiään vuoltua.

Kun nuudelit olivat kypsyneet ja Eräipanalla ruoka lautasella, sai keittimelle laitettua helposti mutakakku aineet (nuudelikattilan nopea huuhtelu, mutta ei järveen vesiä vaan imeytys maahan / PuuCee jos nuudelia seassa)

Samalla kun mussuti pizzaa sai sekoitella mutakakkua möhnää hiljalleen, näytti ihanan tahmaiselta! Sopivan hetken koittaessa mutakakku omalle pannulleen ja matalalle kypsymään ritilälle hiilloksen päälle. Odotellessa tutkittiin järven rantaa ja Eräipana veisteli taistelu tikkua keskittyneesti. Samalla treenattiin turvallista puukon käsittelyä.

Mutakakusta tuli niin valtavan super ihanan äklöä, että jos ei sillä lähde makean himo niin ei millään. Kakusta jäi reippaasti vielä isillekkin kotiin viemisiä.

Näin leveästi on toki hyvä marssia doinosaurusten mailla

Mahat täynnä ja energia suonissa virraten lähdettiin dinosaurusten jahti retkelle. Kierrettiin eteenpäin vievää polkua kohti niemen nokkaa. Matkalla oli huikeita dinosauruksen luolia ja muna joka oli jumissa kaatuneen männyn juurakossa. Lähellä nimen nokkaa oli vesi laskenut huomattavan paljon. Ihanaa mutaa jossa näin aikuisenakin oli hauska kävellä ja löllytellä mutaa jalkojen alla. Mudassa näkyi hienosti myös kauriiden kavioiden pikkuisia jälkiä, eli siis tietysti dinosaurusten. Sää oli kerrassaan upean aurinkoinen ja huomaamattaan kuitenkin aurinko alkoi laskea. Leikkiessä ja mukaan heittäytyessä aikaa sujahtaa siivillä!

Palasimme samaa polkua takaisin laavulle ja siistimme paikat hyvään kuntoon..tai oikeastaan parempaan, muiden roskia ja juoma tölkkejä lähti mukaan. Tätä on ollut hyvä opettaa myös Eräipanalle, muidenkin roskat voi ja pitää ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaisesti.

Autolla peräkontissa riisuttiin jälleen kuraistakin kuraisemmat vaatteet pois ja puhdas eräipana autoon! Upea sumu laskeutui ja maalaismaisemat olivat todella rauhaisat. Nyt ajoimme hieman eri reittiä takaisin, koukaten Muroleen-Kapeen kautta. Jälleen totesimme että olipahan hyvä lähteä! Vaikka emme olleet varmoja mikä paikka on, niin katsomalla selviää 🙂

Pizza:

pohjaan (noin neljä isoa pizzaa, riippuu myös paistopannun koosta)

2 dlVettä
25 gHiivaa
5 dlJauhoja vehnä/ruis
1 RklÖljyä
Täytteet:
Esim. Tomaattimurskaa, sipulia,kinkkua, pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja juustoraastetta
Pohjan voi tehdä valmiiksi vaikkapa edellisenä iltana kotona. Me teimme smana aamuna, ja minigrip pussiin mukaan. Toimi ihan hyvin näin, myös rasia / kelmu toimivat. Tulipaikalla taikinasta sai helposti paineltua lättysen, sopivan ohuen muovi lautasen päällä josta pohja voidellulle pannulle (meillä Adabau). Täytteet päälle ja tulesta riippuen korkeus. Tuli on yllättävä välillä joten mieluummin esin korkeammalla jos liekit. Folio kansi buustaa hyvin kypsymistä, kannattaa siis seurat pizzan paistumista.

Snickers mutakakku:

125 gvoita, 125 g tummaa suklaata, 2 rkl vahvaa kahvia, 1 dl sokeria, ¾ dlvehnäjauhoja tai gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, 2 kananmunaa, 2 (à 50 g)Snickers-patukkaa, ripaus sormisuolaa, alumiinifoliovuoka kypsentämiseen

Paloittele tumma suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna, kunnes voi sulaa. Nosta kattila tulelta/ keittimeltä, voin lämpö sulattaa myös suklaapalat. Sekoita joukkoon kahvi. Lisää sokeri, vehnäjauhot ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi. (kaikki raaka-aineet mukana, minigrip pusseissa. Kananmunat rikottuina valmiiksi pikku pullossa, helppo käsitellä näin).

 Kaada taikina nuotion kestävälle paistinpannulle (halkaisija 15 cm) tai alumiinifolioiseen paistovuokaan. Paloittele Snickers-patukat ja painele suklaapatukkapalat taikinan joukkoon. Ripottele päälle hiutalesuolaa. Peitä pannu alumiinifoliolla kypsennyksen ajaksi. Kypsennä hyvällä hiilloksella paistoritilän päällä 10–15 minuuttia, kunnes kakkutaikina on pinnalta kypsynyt kiinteäksi. Sisältä kakku saa jäädä taikinaiseksi.

Mukavaa marraskuun alkua kaikille!