Kuasman kiäppi Sastamalassa, oivallinen kohde!

Yksikätinen täällä nyt kirjoittelee erittäin kivasta kohteesta sastamalassa. Nyt saikin lisättyä tekstiin yllätyksekseni diasarjoina kuvia,jes!

Kävin taannoin ystäväni kanssa tutkimassa kohdetta, vietettiin yö laavulla/ riippumatossa ja jatkettiin kierros ympäri seuraavana päivänä. tarkoitus oli katsoa miten yöpymiset sujuisi ja millaista maasto olisi lasten kera. Koitan kesän aikan löytää kohteita jotka eivät olisi niin tunnettuja, mutta saatavilla.Toki muutenkin on välillä mukava mennä ihan kaksin ystävän kera!

Kuasman kiäppi, kohde sastamalassa johon tampereelta hurautti vajaassa tunnissa hyvällä säällä. kokonaisuudessaan Kuasman kiäppi olisi 13,5 km ja reittiä ylläpitää Kuorsumaan kyläseura ry. Nyt on ollut pelkkää hyvää sanottavaa kyläyhdistyksien/ seurojen reiteistä Sastamalassa, merkinnät todella selviä, tietoisku kylttejä ja puita on ollut aina sekä tuli/ laavu paikat siistejä. Etukäteistietona oli että ainakin lintutornin laavulla olisi puita. Tehtiin taktinen veto ja päätettiin jättää auto Hepokorventien parkkipaikalle josta ensin kävelisimme Kiikanhuhdanmäenlaavulle joka myös olisi järven rannassa. Siinä voisi nukkua yön ja jos puitakin olisi voisi kokkailla mukavasti tulilla höpöteleen rauhassa ja nukkua kunnon unet! Alueeseen kuuluu Kuorsumaanjärvi joka on osa Natura 2000 verkostoa.

OPASTE KUVA VISIT SASTAMALAN SIVULTA

Ajomatkalla bongailtiin ikkunasta laulujoutsenia, töyhtöhyyppiä, hiirihaukka ja kauriita sekä yksi kettu. Parkkipaikalla oli yksi auto ja henkilöautoja mahtuisi noin kuusi oman arvion mukaan siihen. Reitin aloitus Hepokorven parkkipaikalta oli hyvin selvä ja opaste kyltti helposti nähtävillä. Aurinko jatkoi paistamista ja lähdimme tietä eteenpäin. Kulku oli helppoa hiekkatiellä ja vaihtuttuaan poluksi ei kävely ollut haasteellista (esimerkiksi isoja mäkiä). ylitimme peltoja, kuljoimme soistuvassa suopursun tuoksuisessa mänty metssässä, ylitimme pienen sillan jonka alta kulkee kuorsumanoja, luimme kylttejä ja huomaamattamme olimme kohteessa. koko matkan ajan reitti oli selkeääkin selkeämpi, keltaista leveää nauhaa patikoitsijoiden kuvilla. Voisin ajatella että Eräipana jaksaisi tähän laavulle kävellä, matkaa oli 3km.

Oli upeaa kun kuultiin heti saavuttuamme hieman jo illan hämärtyessä kaulushaikaran reviiri huhuilua, erittäin kiinnostava ääni. Kuullostaa iavan kuin puhaltaisi tyhjän pullon suuhun! Itse lintu on hyvin vaikea havaita ja viihtyy ruovikoissa. Tämä lintu on jotenkin kovin haikean reppanan näköinen omasta mielestä 😉 sitten kun tähän lauluun yhdistyi vielä käki, niin combo oli melko hauska!

Tehtiin nuotio,koska laavulla oli puita paljon ja ei tarvinnut edes saha hommia. Puut olivat nihkeitä kosteudesta ja sytyttely & kuivailu vei hetken, mutta ei ollut kiirettä (suklaa toimi hyvin eturuokana). Näppärää oli pilkkoa puukolla puista todella pientä silppua ja hieman suurempaa tikkua. Monesti laitan takin/paidan sisään kuivumaan pikku puuta. Kun tuli oli syttynyt pieniin paloihin saatiin seuraavaa kokoa lisättyä ja isompia kuivumaan tulen ympärille. Tuohta oli onneksi kuivana laavulla ja sehän on paras sytytys materiaali (älkää repikö puista! se ei ole jokamiehen oikeus ja puu kärsii tästä. Eli mukaan aian pari sytytyspalaa minigripissä tarpeen tullen).

Ruokailu oli ihanaa ja helppoa, perunamuusi jauhe johon paljon voita, chili makkaraa, ketsuppia. Kun matka on lyhyt ja vain omat kamat mukana voi kantaa enemmänkin ruokia mukana kivasti. Ilta kului herkkuja syöden ja luontoa ihmetellen, viritellen riippumattoa. Tällainen tekee hyvää omalle jaksamiselle välillä.

Yö oli melko hilajinen,ellei yö laulajien ääniä lasketa. Kauempaa kuului välillä rekan ääniä. Taivas oli kirkas ja tähdet loistivat kauniisti. Että voi ihmisen hyvä olla!

Aamulla kokeilin kylmään veteen valmistettavaa aamupala jugurttia ja oli kyllä hyvää! Ei jauhoista kuten ajattelin ja oli kyllä todella täyttävää!

Paikat siistittyämme jatkettiin matkaa kohti lintutornia. Törmättiin yhteen auringossa lötköttelevään kyyhynkin sattumalta. Matkalla oli pientä ylämäkeä,hiekkatietä ja vastaan tuli uimarantakin joka kurkattiin. Siistin oloinen ranta jossa myös PuuCee ja hyvät pukuhuoneet. Hiekkatie osuus oli pitkä ja lintutornille oli helppo kulku myös sille tarkoitetulta parkkipaikalta.

Kurkimme lintuja tovin ja ainoastaan nokikanoja, joutsenia ja pikku pajulintuja osui eteen. Laavu joka oli lintutornin kupeessa oli hiljaisena, tällä laavulla myös hormillinen tulipaikka. Ei jääty pidemmäksi aikaa paikalleen ja lähdettiin jatkamaan kierrosta. Pitkoksilla linturtornille tulikin juuri lapsiperhe vastaan ja ilmeisimmin yksi matkalaisista oli tutkinut vettä kunnolla 😀

Matka jatkui hiekkatietä aina asfaltille asti. Saavuttiin siis kt 44:sen varteen joka ylitettiin, tämän tien varressa oli myös parkkipaikkamme. Jatkoimme oikealle asfalttitien vierustaa ja kohta tulikin opaste hiekkatietä eteenpäin vasemmalle. Osa reiteistä kulkee yksityisien maiden ja jopa pihojen läpi. Tien varresta löytyi myös parkkipaikka, joka sekin selvästi merkattu ja ohessa oli opastetaulu. Alun perin reitti on toteutettu Leader+ Kuorsumaan Kyläseura ry:n kylähanketta vuonna 2004 käyttöön otettuna.

Hiekkatie kesti melko pitkään ja vaihtui hiljalleen poluksi. Matkalla oli myös historian havinaa, 1906 vuodelta jolloin olimmekin venäjän vallan alla. Kalliota (käärmekälliona tunnettu) on käytetty kolmiomittaustornin paikkana, sijainti onkin 109m merenpinnan yläpuolella. Aikoinaan täältä on kuulemma näkynytkin monien kirkkojen tornit. Siitä etenimme reittiä eteenpäin ja polku oli välillä jälleen metsäautotietä. Reitti tällä puolella kulki enimäkseen alussa havupuu maisemissa. Saavutettiin sangen hauska taukolato, siellä voisi juurikin pitää tauon eväiden kanssa.

Matka jatkui metsäautotietä kulkien ja maasto muuttui hiljalleen kuivemmaksi ja avarammaksi koivikoksi. Hiekkatielle pöllähdimme jälleen ja edessä oli piakkoin laavu jossa ajattelimme pitää ruokatauon. Pikkuisen mäen nyppylän päällä oli Pappilankallioidenlaavu tulipaikalla varustettuna ja PuuCee. Tarvetta tulille ei ollut vaan kaasulla saatiin nopeasti ruoka lämmitettyä. tämä laavu ei soveltuisi nukkumiseen kapeiden puiden puolesta jotka kulkivat laavun sisäpuolella, mutta taukopaikkana oikein passeli ja lasten kanssa tähän olisi helppo tulla evästelemään. Matkaa Hepokorventien parkkipaikalta olisi 1.2km myötäpäivään kuljettuna tähän.

Mukavaa hieman tuulettaa jalkoja ja paistatella auringiossa! Reitillä olisi myös ”lisäkiäppi” joka olisi noin 2km. Tätä emme kiertäneet matkalla, kuvauksen mukaan vanhaa kuusimetsää.

Ruokailujen ja höpöttelyn sekä paikalle sattuneen ihmisen kanssa jatkoimme tuon 1.2km autolle. Edelleen oli reitti merkitty erittäin hyvin! Matka oli lähinnä alamäkeä autoille ja metsäautotietä ja hyvää polkua. Vaaroina ovat nuo tie osuudet kun mietin omaa ”Eräipanaa”, kantatie 44:sen ylitys ja sen reunassa hetken kulkeminen sekä nämä julkiset pienemmät tiet/ pihatiet. Myös bussilla pääsisi tähän aivan Hepokorventien parkkipaikan kohdalle.

Mutta kaiken kaikkiaan todella kiva lenkki! Etenkin omasta mielestä kiinnostava ja kaunis on parkkipaikalta kohti kiikanhuhdanmäen laavua oleva osuus,oikeastaan tuo itä puoli reittiä jossa Kuorsumaanjärvi.


Mukavaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille! Minä puolestani koitan luuduttaa käden nopsaan kuntoon niin helpompi taas puuhailla kaikkea. Mutta onneksi se oli vain käsi ja paranee, huonomminkin voisi olla ❤

Oletto jo tavanneet nämä?

Eräipanalla on muttamia hyönteisiä jotka ovat erityisen kiinnostavia hänen mielestään. Tänään tutkittiin pihall ahämähäkkiä jonka laji jäi minimaallisen kokonsa vuoksi tunnistamatta 🙂

Tässä muutama mitkä ovat olleet erityisen kiinnostavia,joko loistavan maastoutumiskykynsä, värien, kiiltävyytensä tai kokonsa puolesta.

havununna on kiinnostava juurikin loistavan maastoutumis kykynsä vuoksi. suurikokoinen villakkaisiin kuuluva perhonen saattaa olla myös tummempi, silloin sahalaita kuvio on vaikeampi erottaa. Mutta ajatelkaas, aikuinen havununna ei syö mitään! Syömättömyyteen vaikuttaa se että sen imukärsä on surkastunut lähes kokonaan pois. Lähilajina on lehtinunna.

Metsänokiperhonen kuuluu nokiperhosiin ja on iso nokiperhonen. perhosen siivissä on ns.vyö ja väriltään se on tiilenpunainen ja siinä on mustia sekä valkokeltaisia täpliä. Takasiivet ovat ruskeat ja niissä on ei niin selviä täpliä. Laji kehittyy kiinnostavasti kahdessa vaiheessa; ensimmäisenä vuotena muna joka talvehtii ja toisena vuotena toukka josta kehittyy perhonen!

Raitarantuli eli rantahämähäkki,iso ja kiinnostava häömähäkki joka kuuluu kiitohämähäkkeihin. yleensä tähän törmää rantojen lähellä tai soilla, mutta löytyypä niitä kukkapenkistäkin.Helpoiten tämän ison kaverin tunnistaa kahdestai leveästä vaaleankeltaisesta tai valkoisesta raidasta kyljissä. Monesti nämä kulkevat veden pintakalvolla kuin vesimittarit! Tämä saattaakin syödä myös pieniä sammakon poikasia ja ei kudo seittiä kuten monet muut hämähäkit saalistaakseen ruokaa.

Puistokiitäjäinen on puolestaa ihana kiiltävä hämärän ja yö ajan eläin. Silloin se saalistaa puutarhoissa mielellään ja päivät lymyilee varjossa ja kivien koloissa. Peitin siivissä on havaittavissa myö urat kun tarkemmin hyönteistä tutkiskelee!

Eräipanan laavukauden avaus ja uusi makuupussi testissä. Missä meni kivi kenkään?

14

Eräipana täällä pitkästä aikaa! Äidillä on ollut kauhea kiire ja moni asia jäänyt kirjoittelematta, mutta nyt aletaan kirimään kiinni! Tänään kerron laavu kauden avauksesta joka oli 17-18.5.2020.

Aloitetaan vaikka siitä kuinka minä olen kasvanut! Ikää on nyt se 3v ja senttejä kuulemma noin 100. Painan hyvät 14kg suunnilleen ja alan olemaan aika painava kuulemma tuolla lapsenkanto rinkassakin.

Nyt olin sitten kasvanut niin paljon että äiti totesi uuden makuupussin oston olevan edessä. Vielä talvella mahduin nukkumaan teltassa tuossa Halglöfs Pavo pussissa. Äiti oli aikaisemmin kyllä jo selvitellyt mikä olisi hyvä pussi seuraavaksi. Jatkettavuutensa kannalta Deuter Little Star oli päätynyt ykköseksi.  Sellaisen äiti kävi nappaamasta Kangasalan Treeline:stä jossa on todella hyvät valikoimat kaikkeen ulkoiluun ja retkeilyyn (ps. siellä on ne ihanat lampaat ulkona ja kahvilakin normaalisti ellei olisi se korona). Deuter tuotteet ovat aijemmin olleet myös hyviä äidin mielestä mm.vetoketjujen toimivuus ja saumat. pienten lasten pusseissahan ei ole vuodenaika arvoja vaan kaikki menee kesäpusseiksi luokiteltuna. Tällaisen 100cm ihmisen pussin löytäminen ei ole helpointa. Verkkokaupoista joissa on tuntemattomampia merkkejä, äiti ei halunnut ostaa vaikka olisi ollut untuva täytettä, mutta ei välttämättä esimerkiksi jatko mahdollisuutta kasvettaessa (tai löytynyt arvosteluja / hinta todella kova). Toki jos haluaa voi vaikkapa tilaustyönä teettää makuupussin tällaiselle pienelle lapselle untuvasta.

pussissa

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ei tuota meinannut saada pussista pois ja yö meni siinä kotonakin. Jatko osan toimii todella kätevästi,plussaa. Kompressiopusissa ei kiristin remmejä sivuilla,ainoa miinus.

Vielä tuosta pusseilusta ulkosalla. Kun ilma on vielä öisin kylmää niin äiti ottaan aina varman päälle ettei tule vilu. Ensinnäkin lämmin iltapala ja pissalakäyminen on hyvä suorittaa ennen pussiin sujahdusta, pussiin mennessä ei saisi olla kylmä. Sama pätee toki myös noilla aikuisilla. Kaksi pussia päällekkäin on hyvä ratkaisu ja tätä mekin käytämme talvelle ja myöhään syksyllä/keväällä. Talvella äiti laittaa makuupusiin Savotan uudelleen käytettäviä lämmittimiä. Pussin koko tulee olla sopiva jotta ei lämpö karkaa tai liian ahtaassa pääse kiertämään.  Minulla, Eräipanalla on merino kerrasto, villasukat, tumput viileällä säällä ja talvella on kypärämyssy tarvittaessa. Kun pussista noustaan aamulla on minulla tapana pujahtaa  viileällä säällä  Ruskovillan paksuun merino haalariin heti, se puolestaan on lämmennyt yön äidin kainalossa 🙂 Jokin lämmin on mielestäni hyvä heittää heti päälle, niin kuin aikuisillakin.

12

Nyt oli kevään ensimmäisen laavu yön aika ja minua hieman jännitti, mutta olin todella tohkeissani uudesta pussista! Makuupussissa on korvatkin ja makuupussista käsin sain katsella piirrettyjäkin päivällä, ompahan tullut tutuksi pussi!

Äiti pakkaili mukaan ilmatäytteisen Thermarest Neoair alustan ja Kaira OHTO EV-30 4-season paksun solumuovin minua varten. Iltapala ainekset ja hieman herkkuja lähti mukaan myös sekä iltasatukirja. Äidillä oli jokin yllätyskin minulle mukana. Äiti oli ajatellut että saadaan retkestä positiivinen muisto jälleen näin kauden avajaisten kunniaksi. Toki äiti ilmoitti myöhemmin että joka kerta ei oile ylläri lahjuksia mukana.

Kaikki tavarat mahtuivat helposti  Savotan jääkäri XL rinkkaan, kaasuukeitinkin pakattiin varmuudeksi mukaan, se kun on niin hurjan nopea. EA-pakkaus ja vettä aina kunnolla tai se veden puhdistin Sawyer Care Plus .

Sanoin vähän alahuuli väpättäen isille ja koirille heipat päivällisen jälkeen ja nappasin oman pikku Haglöfs Corker reppuni olalle. Äiti ja isi vähän vilkuilivat hämillään kun näytin kuulemman niin surulliselta kun sanoin heippoja ja rutistin koiria.

Isi ja koira ikävä kuitenkin katosi tuolla 15min ajomatkalla laavulle, juteltiin mitä kaikkea voitaisiin tutkailla ja oliskohan laavulla muita.

23

Auto parkkiin, nokka lähtövalmiudessa tiellepäin. juoksin hurjaa vauhtia kohti laavua ja äidillä oli täysi työ pysyä perässä! Nykyään minulla on kumma tahto olla pysähtymättä kun pyydetään tai muutenkin tehdä juonia salaa. Sitten kun siitä puhutaan niin nolottaa todella paljon, pitää kuulemma harjoitella näitä taitoja.

19

Laavulla oli vain yksi ihminen joka oli juuri lähdössä, oli ollut kiertämässä Kaarinan polun lenkkiä ja pitänyt taukojumpaa tässä. Me aloimme äidin kanssa heti tuumasta toimeen ja laitettiin ilmatäytteiset makuualustat paikoilleen, haettiin puuliiteristä puita ja käytiin järven rantaa tutkimassa, kivaa soistuvaa mutaa sekä huutelevia laulujoutsenia. Äiti oli pakannut yllärin isoon rinkkaansa ja pääsin avaus puuhiin kun äiti pienensi puita puukolla. Ai että! Sieltä tuli oikea dinosaurus jolta valuu limaa nenästä kun puristaa päätä!

Tuli oli kohta nuotiossa ja iltapuuro porisi hyvin kattilassa ja äidin kahvi vesi siinä ohessa, sekä voileipä triplajuustolla. Hurjan mukavaa kun sai istuksella tulen ääressä, ihailla liekkejä ja uusi dinosauruskin pääsi nyt elämänsä ensimmäiselle retkelle. Äiti kertoili miten iltapalan jälkeen pestäisiin hampaat, käytäisiin PuuCeessä riisuttaisiin vaatteet, joiden alla oli merino kerrasto valmiina. Sitten saisin mönkiä omaan korvalliseen ihanaan pussiini! Äidillä on yleensä tapana aina kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi tai miltä jokin asia ehkä tuntuu, tuoksuu tai maistuu. Nyt ainakin puuro maistui todella hyvältä…sekä pari miina & manu keksiä!

5

97549655_10158054035563267_4068468136901345280_n

Ilma alkoi hieman viiletä ja yöllä olisi säätietojen mukaan +2c eli melko viileää. Pikkuisen kyllä alkoi jännittää kun menin pussiini ja huomasin että isi ja koirat ei ole paikalla. Soitettiin hyvän yön toivotukset ja äiti alkoi lukea kirjaa ja hyvä kirja olikin. Uni ei meinannut tulla silmään vaikka äiti oli ihan kainalossa ja piti kättä pussin ympärillä. Nyt teki mieli vielä soittaa isille ja sanoa että ”minä rakastan sinua”. Mutta,kun kuulin isin äänen niin kauhea ikävä iski ja alkoi itkettämään! Millään en olisi halunnut luopua puhelimesta ja isin kanssa puhumisesta, isi koitti toisessa päässä puhua rauhoittavasti mutta ei se auttanut. Minä halusin kotiin missä on isi ja koirat! Äiti kuitenkin kuuli mitä isi puhui ja otti puhelimen pois. Äiti piti kainalossa ja puhui rauhoittavsti kaikista kivoista asioista ja koitti kääntää huomion muualle kuin ikävän tunteeseeni. Äiti alkoi lukemaan uudestaan iltasatu kirjaa ja samalla silitteli päätä, kummasti nukahdin ihan vahingossa sitten siihen. Jos en olisi rauhoittunut niin olisimme oikeasti lähteneet kotiin, joka ei ole kovin kaukana.

17

 

97671954_10158054035063267_1071168975380938752_n

Äiti jatkoi minun nukahdettua lukemista, kylläkin jotain kummaa maantieteen kirjaa ja joi kahvia. Yöllä nukuin kuin tuhiseva tukki, enkä edes kierinyt ja pyörinyt. Toisella puolellani oli seinä, toisella puolella äiti. Nukutiin siten että päät olivat laavun suuaukolle päin ja syvällä laavussa. Yöllä heräsin kerran pissa hätään ja äiti nosti minut pussista ja käytiin puun juurella nopsaan. Pisujen jälkeen nukuin aamuun asti todella hyvin! Äiti nyt on tuommoinen yli stressaaja kaikesta aina niin se oli kuulemma aina välillä katsonut miten minä nukun ja oliko inhoamani pipo päässä (kuka nyt tykkää nukkua pipon kanssa!?).

nukkuu

Aamulla oli maanantai ja äidin piti mennä töihin. Kuitenkin minä herään aina niin aikaisin että laavulta ehtii hyvin kotiin ennen äidin töiden alkua. Tehtiin aamukahvit ja minun lämmin aamumaitokin laavulla, nyt sillä nopealla pikku kaasukeittimellä. Äiti oli putsannut kattilan illalla johon sai kaataa maidon kiehumaan nopeasti. Ennakointi on kuulemma tärkeää ja tietää miten asiat pakkaa ja miten ne toimii.

Laavu jäi jäljiltämme siistimmäksi  mitä oli tullessa, napattiin muidenkin roskat matkaan. Kotona olin ihan innoissani kun sai kertoa koirille missä olin yön ja ainakin sata suukkoa isille. Isi sanoikin että seuraavalle laavuretkelle pääsee mukaan. Dinosaurus koki että retki oli ollut jännittävä ja matkalla autolle löydetyt pienet horsmat maistuivat todella hyvältä myöhemmin päivällä ruuassa.

21

Äidin loppu kaneetti kaikkeen on että hyvä kauden aloitus, vaikka tuli tämä vajaan tunnin kestänyt itku ikävä. Oman lapsen tunne reagointi ei ollut yllätys ja oma maltillisuus on tärkeää tällaisessa lapsen paniikin omaisessa tilanteessa. Aamulla kun puhuttiin Eräipanan kanssa keksien kera, mistä ikävä tuli oli asiaa helppo käsitellä ja kertoa ikävän tunteesta. Eräipana sanoi että retki oli kuitenkin todella kiva ja haluaa pian uudelleen laavuun nukkumaan. Pakottamalla ei asiat yleensä toimi, joten jälkipuinti oli tärkeää. Kotona isi kehui reippaaksi ja sanoi olleensa hieman kateellinen noin hienosta retkestä. Siinä Eräipana sai sitten kertoa mitä kaikkea näki (puussa hömötiaisia, valtavia taulakääpiä, muutaman joutsenen ja tietysti mitä dinosaurus teki). Suunniteltiinkin sitten samana päivänä jo retkeä seuraavalle viikolle laavu yölle joka puolestaan on hyvää yhdessä tuumailua kaiken perus arjen keskellä. Annettiin Eräipanalle mahdollisuus vaikuttaa seuraavan retken ruokiin ja hieman laavun sijaintiin 🙂

6

 

 

 

 

 

 

 

 

Eräbingo osa 2

Eräbingo instaan feediin

Jos aika käy pitkäksi, nappaa bingo mukaan 😉 Eräipana sai taas valita itse kohteet,joten tässä teille!

Rupikonnien parittelu on meilläpäin edelleen vauhdissa ja siitä syystä tämä varmasti valikoitui tänne. Eräipanaa kiinnostaa kovasti miksi ja miten, mitä sitten tapahtuu. Eli melkoisia biologian oppitunteja on saanut pitää! Mutta tuntuu näiden asioiden oppiminen tuottavn tulosta, lapsen muisti kun on hämmentävän suuri ja terävä.

Tikkalintujen kolot on edelleen kuuminta kiinnostuksen aihetta ja niistä löytyvät pikku ötökät myös. Luupit onkin mukavia silloin kun lapsen kärsivällisyys käyttöön riittää.

Sukeltajasorsat, niitä on moneen lähtöön ja jännittävää kuinka ne uppoavat kokonaan ja kohta pullahtavatkin pintaan jostain ihan muualta! Välillä arvuutellaan että mistä kohtaa lintu pullahtaa esiin. Tässä meillä itseään oli sukimassa tukkakoskelo naaras.

Kuoriaisiakin on monia lajeja,nyt kiinnostus on osunut näihin raatokuoriaisiin ja kuvassa punaselkähaiskiainen.

Tietysti aina niin kiinnostavat super voimakkaat punakekomuurahaiset. Eräipanan mielestä on mahtaa kuinka muurahaiset valtaavat lenkkarit ja taistelevat tossun kärjellä (halvat huvit 😄)

Alla tulostettava versio.

 

Eräbingo 2

Äiti ajatuksia

ÄÄIITIII!

13313489_10154272602008267_1723563624_o

Wau, sehän olen minä! Äitiyttä on varmasti moni muukin pohtinut aika ajoin ja hyvähän se on välillä pysähtyä kaiken arkisen rumban keskellä. Ajattelinkin tässä kaiken tämän hetkisen korona hässäkän keskellä kirjoittaa omasta subjektiivisesta näkökulmasta äitiyteen. Eräässä instagram kuvassa istunkin ihan tyytyväisenä puunrungolla, suomen suurimalla supalla ja mietin sanaa äiti. Näin äitienpäivän lähetyessä voikin tämän aijatusmadon julkaista 😉

Miten arvot ja opitut tavat, elämän historia lyhyeen 35v ikävuoteen.  Onko odotukset tai kulttuuri ovat vaikuttaneet itseeni. Miksi tapani olla äiti on hiotumassa johonkin suuntaan, vai onko suuntaa ollenkaan?

7

Äitejähän on moneen lähtöön ja tässä lähdössä omalla osallani ristiriitaa. Sairastin anorexian nuorena aikuisena, perfektionistina. Silloin sanottiin että ”kuulehan, sinä et voi saada lasta”. Tuudittauduin sitten alitajuisesti siihen kohtaloon etten saisi ainakaan biologista omaa lasta. Olin todella pettynyt silloin itseeni, olin epäonnistunut, ei biologista lasta.

2

Lapsuudessa, omassa perusperheessäni on perhesiteet olleet aina hyvin tiiviit. Erityisesti äitini on ns. lapsi-ihminen ja se oli osa hänen työtäänkin, lasten hyvinvointi, turvallisuus ja läheisyys korostui siinäkin. Ajattelen että osa omaa äitiyden miellekuvaa tulee oman äidin tavasta olla äiti. Oma äiti oli lapsuudessani kotiorientoitunut ja maalla kun asuttiin niin se antoi oman lisämausteensa sille. Pullantuoksuinen kotiäiti joka veti partiota ja kutoi sukkia. Äidille pystyi kertomaan aina salaisuudet jotka painoi mieltä tai jos joku oli kiusannut, äidin kainaloon sai mennä aina. Äidille sai myös teininä soittaa keskellä yötä että voisitko tulla hakemaan, ilman pelkoa että siitä seuraisi jokin sanktio (omassa nuoruudessa kun saattoi livahtaa vaikka kotibileisiin 😉 ). Nyt huomaa ainakin että opittua perimää on ylisuojelvaisuus lasta kohtaan ja halu olla myös se pullantuoksuinen äiti, sormet mullassa perunamaassa. Myös kunnioitus ja pitkäjännitteisyys on osittain opittua. En muista kuin yhden kerran jolloin äiti olisi minulle suuttunut ja minä sanonut pahasti hänelle. Ristiriidoissa ei olla huudettu pää punaisena. Tosin olin kuulemma helppo lapsi ja liian ujo, hieman arka. Nyt lapsuuden omaa kokemusta omaan äitiin peilaa helposti omaan äitinä olemiseen. Itse haluaisin olla aidosti läsnä, katsoa silmiin ja kuulla & kuunnella, ottaa syliin ja puhaltaa pipit pois.

95361035_10157996460018267_3829387738692452352_n

Nuoruuden jälkeen kun sairastuin syömishäiriöön, aloin ajattelemaan että en minä mitään lasta haluaisikaan, ei se sopisi minun elämän rytmiin ja tavotteisiin. Matkustelin paljon, harrastin paljon, keskityin itseeni paljon. Otin kaksi koiraa silloisen miehen kanssa, koin että jotain puuttui, tyhjiö jota halusi täyttää. Koiriin panostin paljon, ystäviä näin paljon, opskelin paljon..ja kuitenkin jotain puuttui. Hankin hyvää sisältöä erilaisista järjestö toiminnoista ja hankkeista. Harrastin bodyfittness:iä innolla ennen kun siitä tuli varsinaisinen buumi. Kuitenkin kun joskus istui merenrannalla yksin ja tuijotteli aallokkoon, mietti että miltä tuntuisi olla äiti ja kantaa vastuuta muustakin kuin omasta navastaan. Monet vastaan tulevat perheet aiheutti paljon tunteita, kuinka pieni käsi kulki vanhemman kädessä. Aloin miettiä olisiko minust adoptio vanhemmaksi.

Suomalainen kulttuuri laajalla skaalalla on melko joustava nykyään perheen suhteen, viitataen esim. suositaanko poikia enemmän kuin tyttöjä, montako lasta voi hankkia. Meillä vanhempani eivät koskaan kyselleet aijonko hankkia lapsia. Mutta monet muut kyllä alkoivat kyselemään että ”olettekos suunnitelleet lapsia”. Muuanmuassa yhdessä työhaasattelussa kysyttiin asiaa joka nyt ei ole sopivaa. Silloin meni pussi herneitä nenään, mutta sai jotenkin hillittyä tunteensa.

Elämä pisti lihamyllyn käyntiin paluun yhteydessä Tampereelle ja kaikki muuttui. Uusi tapa elää alkoi kun joutui sairaalaan ensin kovan tulehdustilan takia ja kohta olikin jalka leikkauspöydällä. Kaikki fitness puuhat jäi. Äiti oli silloinkin tukena ja kohta menetin mummoni joka oli kuin toinen äiti minulle. Mummo oli perinteinen maatilan emäntä suurella lapsikatraalla varustettuna, sisukas ja lempeä nainen! Oma äiti on varmasti siirtänyt minuun opittua äitiysmalliaan omalta äidiltään. Ison uusperheen saaminen oli osa uutta elämää myös.

Kun sain tietää että oho, olen raskaana ei se mennyt putkeen ja keskenmeno on nyt yksi ikävä kokemus listalla. Se oli suunnaton suru ja edelleen saa kyyneleet silmiin. Uusi raskaus oli siksi pelottavaa ja perus-sairauksien vuoksi sai muutenkin sitten käydä sairaalassa usein. Raskaus meni kuitenkin hienosti vaikka Eräipana syntyi ennen aikojaan. Lasten teholle kuitenkin päädyttiin ja jälleen itkettiin huolesta vaikka oli todella hyvissä käsissä. Kaikki ne pienet ihmisen alut ja mitä näki osastolla, on sellaista mitä ei unohda. Lääkärit ja kaikki henkilökunta ansaitsevat kyllä mitä suurimman kiitoksen työstään, ei sitä voi sanoin kuvailla miten heitä arvostaa. Vielä kotiutumisenkin jälkeen päädyttiin monesti sairaalaan, mutta lapsi onneksi vahvistui ajan myötä. Osittain nuo kokemukset muuttivat varmasti arvostusta elämää kohtaan, miten pientä ja haurasta kaikki onkaan, me aikuisetkin. Monena hetkenä tuli itkien kotiin, ikävästä kun piti lähteä sairaalasta lepäämään ja lapsi jäi sinne. Siinä ymmärtää että kaikkia lankoja ei voi pitää omissa käsissä elämän edessä.

Miten minä tuota pientä Eräipanaa koitan koulia tähän kovaan ja kieroon maailmaan, siinä on työtä. Oma työ jossa on nähnyt pahaa liikaa on aiheuttanut pelkoa lapsen kasvatukseen. Mutta vaikka kuinka pitäisit lasta kuin kukkaa kämmenellä et voi tietää miten käy, mitä valintoja lapsi tekee myöhemmin. Lapsuus menee kiitävää vauhtia ohi ja nyt sen huomaa vasta valokuvista. Eräipana on luonteeltaan pohjimmiltaan hyvin herkkä ja pohdiskeleva, ulospäin vauhdikas ja hyvin näsäviisas tapaus. Näiden piirteiden kanssa tasapainoillaan kuten kaikki muutkin vanhemmat omien lastensa kanssa.

Äitinä olen ajatellut olevani yllättävän rauhallinen ja pitkäpinnainen.  Oma ajatus on esimerkiksi äänen korostamisesta se että, jos sitä käyttää jatkuvasti tehokeinona niin se menettää merkityksensä. Kun iskee kiukku niin toistaiseksi on toiminut ”saat valita” tekniikka, ”saat valita otatko banaanin vai muroja, vai päättääkö äiti”. Koska isän puolen taiteilija sukuisuus puskee välillä pintaan, niin pienen lapsen aktivointi luovasti tai kynä kädessä tuntuu toimivalta. On ilmeistä että meillä ulkoillaan paljon ja sen vuoksi puolestaan toivon että voin opettaa lasta myös ns. kaupunki ympäristöönkin paremmin.

Miten sitten osaisin olla stressaamatta kaikesta äitiyteen liityvästä? Äitiyden malleja korostetaan ja ohjaillaan ulkoapäin mediassa melko paljon. Asetetaan kuvia, tekstejä miten olla tälläinen tai tälläinen äiti, näin onnistut äitinä! No ainakaan en ota paineita verkossa pyörivistä ”täydellisistä” kuvista, puunattua, pyntättyä, hymyä ja hekumaa, loistavia ruokia ja valkoisia pintoja. Ei, ei kolahda! Ulkoiset asiat on oppinut näkemään kyllä kauniina, mutta niiden taakse näen mieluummin. Ideota vaikka uussita resepteistä ja elämän tavoista lukee mielellään kyllä! Ymmärtäen että jokin asia tuottaa toisella iloa ja onnea erilailla kuin itselleni vrt. trendikkäät lastenvaatteet, uudet rakennekynnet & kahvila VS uusi esteetön luonto kohde ja vaikka suunnistus rastit.

95472729_10157996461353267_5451705171107119104_o

Uskon että moni äiti pyörittelee samoja asioita päässään iltaisin ”olisiko huomenna nakkikeittoa vai perunamuusia? unohdinko antaa d-vitamiini tipat? olikohan miehen työvuorot miten ensiviikolla?”, saisinko yh äitinä lapsen vahtia ensiviikolle?”. Oma jaksaminen äitinä ei myöskään ole sidonainen lapsilukuun, koska me olemme erilaisia. Toiselle murhe on se katkennut kynsi, toiselle miten saada ruokaa ensi viikolle, kaikki on suhteellista. Itse koen olevani hyvin maanläheinen, käytännöllinen. Äitinä haluan jatkossakin viettää aikaa luonnossa oman ja muiden lasten kanssa. Haluan että voin oppia myös muilta äideiltä ja puolestaan antaa jotain vastavuoroisesti heille. Omassa arvomaailmassa olemme kaikki samalla viivalla, vaikka arvojen kohteet/ tavat elää saattavat olla erilaiset.

Kun tässä podin ”huonon äidin syndroomaa” eilen ja vahingossa suusta pääsi Eräipana kuullen että ”oon ihan surkea äiti!” niin hän tuli reiteen kiinni ja sanoi: äiti, olet maaailman lakkain ja palas! ❤ Niin, lapsi on lojaali vanhemmilleen. Syy miksi podin huonoa fiilistä johtui etätyön viemästä ajasta kotona ja että lapsi ei saanut äiti huomiota aidosti ”joo,oi kun on upea,hienoa auto”, ”syödäämpäs nyt reippaasti” (ja samalla teen puhelimella töitä). Nämä ei aidot läsnäolot ovat omia akileen kantapäitä.

95829504_10157996449993267_2726296423178960896_o

Missä oli punainen lanka? Äitiyden pohtiminen tekee hyvää! Mitä haluan antaa lapselleni/ lapsilleni. Joskus olen tehnyt aarrekarttoja tai elämän aikajanoja, kirjoittanut, runoillut,piirtänyt. Joskus asian näkeminen paperilla auttaa. Jos voi pahoin, ottaa aivoon, kirjoitan asian suoraan kaikkine rumine sanoineen. Sitten poltan paperin tai revin sen, helpottaa kummasti.

Voi äitiys! Ihaninta ikinä ja huolettavinta koskaan ❤

Tänä korona-aikana olemme lähiretkeilleet paljon! Tästä ”setistä” kirjoittelen kun rytmit hieman antaa yhden projektin kanssa myöden 😉

95666892_10157996473523267_4219327042107211776_o