Otamus; Tyyttikiven julmuus ja huikeat jyrkänteet!

Ajetaan ohi. Otamus mikäs se on? Tämä tapahtui muutama vuosi sitten, Ritajärven luonnonsuojelualueelle ajaessa 21hurauttaa tämän kohteen ohi helposti. Nyt kaivattiin uutta kohdetta ja tämä tuli mieleen kun pohti mihin Tampereelta ottaisi suuntaa, yhden päivän retkeen näin viikonloppuna. Sastamala ja mieleen painuneet sanat lapsuudesta ”Häijää, Viitaa, Perämaa”, täällä eleli sukua lehmineen aikoinaan.  Mutta en nyt lähde niille lapsuus retkille vaikka kerrottavaa olisi yöllisistä rapuretkistä paljon ❤

 

Sää oli nihkeä nahkean kostea ja pari senttiä lunta maassa, ehkä pakkasta yksi aste. Nakerrettiin aamupalaa ja katseltiin ulos harmauteen. Samalla pyörittelin päässä mikä lenkki olisi otollinen kuljettava. Vaihtoehtoja oli kolme 1. luontopolku joka olisi 2km ja luokiteltu haasteelliseksi. 2.Tilankierros pituudeltaan 5km muutamia haasteellisia kohtia. 3.Salminkierros 8,5km joka olisi helpoin reitti maastollisesti. Päädyttiin haasteelliseen maastoon ja luontopolkuun. Mikä tekee haasteelliseksi maaston? Jyrkät nousut ja louhikot, korkeita pudotuksia havaittavissa. Kuulostaa juuri hyvältä näin liukkaalla & hämärällä säällä siis. Kuvauksissa luontopolkua kehuttiin erittäin kauniiksi ja kun katselin maastokarttaa niin kyllähän siellä nousuja olisi, eli varmasti hienoja näköaloja myös! Melontareittiin puolestaan voisi tutustua kesällä. Reittien pituuksissa oli ennakko tutkimusten mukaan pieniä heittoja mutta uskoin nyt kylttejä paikanpäällä.

93

Vaatteiksi jotain millä olisi Eräipanan helppo itse liikkua ja myös helppo istua rinkan kyydissä. Vaihto tumput oli oleellista muistaa koska ne yleensä tuppaavat kastumaan eli laita kurahanskoja suosilla. Mitään rakettitiede vaatetusta ei tarvita, perus toppahaalari joka kylläkin hylkii vettä kohtuullisesti ja kengät joissa uralliset pohjat. Super hikoilijalle kevyt pipo. Äidille ja isille vaatetta jolla vois vaikka kontata ja mitkä päällä olisi helppo kantaa lasta ylämäkien kohdatessa. Kengät olisi nyt varmasti se tärkein juttu liukkauden ja maaston vaihteluiden vuoksi. Meillä on käytössä molemmilla Alpina Trapper kengät ja ne ovat olleet hyvät monipuolisessa käytössä. Pohjallisilla on helppo vaikuttaa kenkiin kesällä ja talvella. Talvisin lämpöpohjalliset joissa hopeinen pohja ja villa päällä, kesällä puolestaan hikeä syövät pohjalliset.

Ajettiin osoitteeseen: Otamussillantie 65, 36420 Sastamala ja kohteeseen oli mielestäni helppoa löytää. Paikalla on vuonna 2003 perustettu ihana kesäkahvila. Se miksi jo kahvila viehättää ulkoisesti on aito turve katto! Sijainti on myös näppärä koska tieltä siihen helppo poiketa, iso terassi ja venepaikat & laituri on ehdoton plussa! Laavu + kaksi tulipaikkaa, siistit PuuCeet ja roskikset löytyvät pihapiiristä. Erittäin matalan kynnyksen laavu ja kahvila on myös esteetön! Laavulla maksulla puita, toimii joko kesäisin kassalle maksuna tai myös tilisiirtona. Eli omat puut voi myös ottaa niin kuin me teimme (meillä on aina puita auton peräkontossa, ikinä ei voi tietää mistä itsensä löytää 😉 ).

6

 

89

Reitit lenkeille lähti kahvilan pihasta. Meidän luontopolku valinta lähti portaita ylös ajotielle josta tulimme. Reitti oli merkitty hyvin selvästi ja kulku tapahtui sillan yli metsään vasemmalle. Eräipana halusi pomppia itse ja antaa palaa! Maasto oli melko juurakkoista ja nousu alkoikin melkein heti. Matkalla tavattiin myös kylttejä joissa kerrottiin alueen kasveista, historiasta ja eläimistä. Ylämäki oli kyllä melko liukas, kallio alla ja sammalta sekä jäätä päällä. Eräipana kulki melko sutjakkaasti ja pysyttiin hänen vierellä kun tuli isompi kiipeäminen eteen. Pystysuoria pudotuksia joten luokittelen itse lasten kanssa vaaralliseksi. Todellakin oikea paikka pitää kiinni  Varoituskylttejä oli myös ja köysi yhdessä kohtaa nousua. Mutta maisemat Tupurlanjärvelle olivat kyllä komeat! Jos näin harmaana päivänäkin oli mykistävää omalla levollisella tavallaan niin mitenhän kesä väreineen. Tarvitsee tulla katsomaan kyllä!

69

 

Matka jatkui korkean huipun jälkeen ylhäällä mutta tasaisella maastolla ja polku kulki pellon laitaa. Ajatukset mahdollisista kauriista/ peuroista eivät olleet turhia, melko tuoreita oletettavan kauriin jälkiä löytyi pellon pientareelta heti. Lumijälkiä alkoikin tupsahdella enemmänkin ja niistäkös ilo syntyi koska niitä on toki hauska seurailla. Oli perus oravaa, kettu, metsämyyrä, mahdollinen lumikko, rusakko…kakkaa..myyrän kakkaa. Hauskaa oli näyttää miten rusakko oli huijannut kettua, jäljet noin vain loppuivat! Mutta kappas olivatkin siirtyneet pidemmälle ihan eri suuntaan. Ilmeisesti jäljistä päätellen kettu ei ollut tätä hoksannut.

32

 

Polku johti sekametsään, merkinnät olivat edelleen hyvin selkeät ja polku erottui mielestämme hyvin. Nyt eteen tuli se mahtavin juttu (minusta) Tyyttikivi! Siinä oli historiaa karuimmilaan, kivi oli aikoinaan toiminut ihmisten piiskaus paikkana. Ihminen joka oli tehnyt pikkurikoksen sai täällä tietyn määrän raipaniskuja. Kivi oli kyllä vaikuttava näky ja Eräipana olisi toki halunnut jäädä sinne etsimään lumikoita.

25

57

Reissu jatkui lepikkoon kirjaimellisesti, mutta polku oli siisti, ei risujen huitomista kasvoilta. Matka jatkui kohti Ristivuoren lakea ja täälläkin näkyi runsaasti pikku eläinten jälkiä ja muutama hömötiainen piti seuraa meille. Ristivuorella, sen korkeimmalla kohdalla Helaakalliolla puolestaan poltettiin aikoinaan helavalkeita ja kyläläiset kokoontuivat käräjäkiville. Helavalkeita (kokkoja) poltettiin toukojuhlien aikaan, (kevään juhla jolloinmyös karja päästettiin yleensä ulos) ja vielä varhemmin historiassa niillä karkoitettiin myös pahoja henkiä. Paikalla oli info taulu ja vieraskirjakin. Lähiseudun historia osaa toisinaan yllättää!

Siitä polku jatkaa takaisin kohti pellon piennarta, hyvin läheltä asuintaloa, mutta siinä se polku kulkee. Polku tulee pihaan johtavalle tielle ja sitä jatkettiin kunnes polku näkyy kääntyvänä oikealle hyvin merkattuna. Tästä kävelemme polun alkupisteelle ja siitä sillan yli kahvilalle. Eräipana kävelikin sitten koko matkan ja lapsenkatorinkka kulki vain tyhjänä selässä. Tuntuu että energiaa riittäisi kuitenkin jatkoonkin ja vauhtio vain kiihtyi loppua kohden.

Eväät meillä oli autossa ja nyt sitten eväille laavulle! Pikku naposteltavaa oli lapsenkatorinkassa ja myös vettä sekä EA-pakkaus. Omat puut kainaloon ja tekemään tulia. Makkarat paistui toiveen mukaan ja leivät lämpeni helposti, juustot valuen. Laavulla oli hyvin vielä puita ja muutenkin alue oli siisti. PuuCeet oli hyvin siistit kuten jo mainitsinkin ja ainakin yksi pottakin oli saatavilla. Joitakin ihmisiä oli juuri lähdössä kiertämään luontopolkua ja muutama ihminen kävi katsomassa rantaa.

Makkara ja lämpöiset leivät meni hyvin ja toki oli jälkipalaa (jälkiruokahan ei ole tarttunut Eräipanan sanavarastoon..). Paikalle tuli juuri meidän tehdessä lähtöä perhe makkararetkelle ja jutusteltiin Pirkanmaan retkikohteista, miten paljon onkaan loppujen lopuksi paikkoja saatavilla! Nyt sopii toivoa että hyvistä reiteistä pidettäisiin huolta ja omatoimi retkeilijät sulautuisivat joukkoon ja onhan meillä metsiä joissa kulkea. Hyvää loppuvaa tammikuuta kaikille, retkeillään tyylillämme kaikki ❤

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s