Ei ihan mennyt niin kuin Strömsössä, Siitinjärvi ja pakkanen

pukalaan3Eräipana täälä moro!

Nyt sitten takaisin Pirkanmaalle! Oli kaunista ilmaa luvassa ja siltä se myös aamustakin näytti, eli matkaan mars! Äiti oli diktaattorillisesti julistanut ”tänään, tänään on Pukalan vuoro!”. Pukala on loistava paikka mielestäni retkeilyyn koska monenlaista lenkkiä saa sovellettua. Nyt Pukalaa ollaankin yhdistämässä Tampereen Kintulammin reitteihin. Pakkasta oli hieman ja kivan kuiva ilma pitkästä aikaa! Lämmin merinovillainen haalari päälle autoon ja pihalle hyvin sään kestävä haalari. Villasukat auto matkaksi ja lämpöiset huopavuorelliset talvikengät, säätä pitävät hanskat ja merinovillainen pipo päähän.

Ennen lähtöä syötiin tuhti aamupala ja matkaan otettiin myös yksi lemppari ruuistani; perunaa ja makkaraa! Se toimii aina meikäläiseen ja on nopea valmistaa, nuo kuiva muonat ei oiken kohtaa omaa makumaailmaa vaikka ne olisi itse valmistettuja. Jotkin niistä menettelee, kuten peruna/ bataattimuusi ja ruskeakastike, jos nuudelit lasketaan niin ne on ihan parasta! kerran äiti koitti syöttää minulle jotain itse kuvaamaansa ”kermaista pastaa kanttarelleilla” ei ihan toiminut, ehta makkara on tämän Eräipanan ykkös muona!

 

Varustuksiin kuului perus EA-pakkaus ja näin talvella ne tupla avaruuslakanat ja sormien/ varpaiden lämmittimet. Myös tehokkaamman otsalampun vara-akut oli mukana. Nyt äidin muisti oli tainnut tehdä taantuman, juuri tovi sittenhän se manaili google mapsin ”lyhyintä” reittiä. No, kuinkas nyt sitten kävikään. Äiti päätti että kokeillaan eri tietä perille tuonne Siitinjärven parkkipaikalle, pohjois osaan Pukalaa. 

lg

Mamma rattiin ja minä isin kanssa takapenkille. Suunnattiin kohti tuttua Teiskoa jonka metsät on kohta kartoitettu omatoimisen hyvin, perukoilla kun on sukuakin sopivasti kahvi taukoihin 😀 Ihana aurinko paisteli ja kaarsimme tutulle tielle Viitapohjaan ja siitä kartan mukaan pienemmille teille ja hieman pienemmille teille ja hmmm tie muuttui metsäautotien tapaiseksi jossa ei oltu ajettu ainakaan tänään. Nooo äiti ajatteli että kyllähän tästä vielä hyvin pääsee! Ei kuulemma haitannut kun ajaa hiljaa niin ei jää jumiin tai ojakaan imaise. Tämä kärrypolku kuitenkin muuttui kokoajan entistä pienemmäksi ja kohta olimme hyytävän suuren lätäkön edessä. Äiti pysäyttia auton ja meni katsomaan isin kanssa tilannetta. Tuosta lätäköstä mentäisiin korkeintaan tarktorilla. Joten nyt sitten pitäisi palata takaisin. Se ei kuitenkaan olisi niin helposti tehty kuin sanottu, lunta oli ja kääntymissen mahdollisuus oli pieni. Välillä auton pohja ehkä hieman hipoi maata ja kuoppia oli melko runsaasti.

pukalaan1

Olimme ohittaneet alaspäin oikealle viettävän pikkutien tovi sitten ja äitin oli pakko peruuttaa sinne- Takaisin hieman suuremmalle metsätielle olisi kilometrejä. Peruuttelu sujui hyvin, mutta kuten jo oli tiedossa, olisimme jumissa kun pitäisi kääntyä. Joten sekin tehtiin sitten suunnitelmallisesti ja mahdollsiimman loivasti. Isi pääsi työntämään pikkuisen vauhtia ja melko nopeasti oltiin irti, malttia vain ja rauhallisia liikkeitä. MUTTA ei siinä vielä kaikki. Nyt kartta ohjasi toiselle metsätielle jota ajettiin hetki ennen kun äiti huomasi että ollaampa eri tiellä missä pitäisi. Äiti päätti että peruuttaa matkan risteykseen, muuten ihan kiva mutta kerran jäätiin tiessä olevaan kuoppaan kiinni ja isi jälleen työntämään, tällä kertaa nokasta (vaihtelu virkistää). Kun päästiin takasin ”isolle tielle” äiti myösnsi tappion ja jatkoimme huollettua tietä tuttuun risteykseen joka osuu Teiskon Kirkkotielle. Olimme jumitelleet tutun metsän ja pellon takana, äiti ja isi tiesi hyvinkin missä oltiin ja olisimme saaneet onneksi jonkun tutun raktorilla tarvittaessa meitä kaivamaan ojasta (kuinka noloa..). Jospa äiti VIHDOIN oppisi! Onneksi minulla oli nakerrettavaa ja ihmeteltävää noiden aikuisten maltillisista tuumailuista (äiti taisi käydä kyllä jotain kuusta potkimassa salaa kerran). Eipä ole eka kerta kun jumitellaan jossain metsässä autolla…

DSC_0326

Eli jos laittaa navigaattoriin ositteeksi Metsisianpolku 245 oltaisiin parkkipaikalla. Tulimme Teiskon suunnasta ja ajoimme Enokunnantietä kunnes tie Juurakko, se vaihtuu puolesaan Metsisianpoluksi (Oriveden suunnasta pääsee näppärästi myös). Päästiin siitinjärven parkkipaikalle johtavaan risteykseen. Nyt iski äitiin epäily, muutama auto oli tien varressa parkissa, mutta uusia jälkiä parkkipaikalle oli lumessa. Tie on melko jyrkkä tästä suunnasta alas ja ei aina ihan huippu kunnossakaan, luntakin oli. Kohta kuului ääniä ja yksi iso pakettiauto ajeli mäkeä ylös. Pysäytettiin auto tämän päästyä tielle ja kysyttiin millaisessa kunnossa tie ja parkkipaikka olisi. Saatiin tieto että siellä olisi pari muutakin autoa ja yksi ihan pikkuinen kaara joten sinne ainakin pääsisi. Ajettiin parkkipaikalle ja käännettiin auto heti, nokka lähtö suuntaa. Pimeässä  mahdollinen haaste kääntää auto ja jos sattuu jäämään vaikka jumiin, niin se on valoisalla mukavempaa 😉 Jostain jäänyt äidille tämä ”lähtöön heti valmiina” ajatusmalli.

Aikaa oli mennyt paljon tähän autoiluun. Puettiin lämpöisesti päälle, minut rinkkaan jotta pääsisimme nopeasti laavulle. Huomattiin että parkkipaikan vieressä  olevalla nuotiopaikalla oli pari retkeilijää. Reitti on tuttu ja vauhti hyvä…kunnes. Nyt minusta tuntui että on kylmä ja kiukuttaa. Rinkassa minulla tulee joskus kylmä kun on paikallaan. Yleensä kuitenkin kuljen kävellen jolloin pysyy lämpimänä hyvin, nyt oli kuitenkin tarkoitus olla laavulla ennen kun ilta hämärtyisi. Äiti ja isi oli aika poikki tästä ”pikku” ajaelureissusta ja päätyivät eri ratkaisuun poiketen suunnitelmasta. Olisihan minut voinut laittaa avaruuslakanaan rinkassa ja lämmittimet varpaille. Mutta, nyt mentiin helpoimman kautta. Pääsin ulos rinkasta polulle. Totesin että olin ihan voimaton kun oltiin istuttu autossa ja tovi nyt rinkassa. Äiti ja isi laittoivat mukana olleiden ohuempien villa tumppujen päälle lämmittimet ja yhdet isot aikuisten laskettelu tumput niiden päälle. Pian sormet olikin ihan lämpöiset ja kun vielä liikuttelin niitä niin veri kiertää taas hyvin.

flf

DSC_0324

 

Käveltiin siinä polkua ja pitkoksia pitkin takasin parkkipaikan tulipaikkaa kohti. Matka takasin olikin oikeastaan kiva eikä kylmyys enään vaivannut! Ei kiukuttanut yhtään ja sai juosta, kiipeillä, arvuutella kasveja, ihmetellä jäätynyttä vaahtoa purossa. Äidistä on hauskaa kertoa minulle erilaisista kasveista ja eläimistä ja välillä kokeillaan puiden ja kivien pintoja, tehdään niistä havaintoja kuten ”kilpikaarna tuntuu ihan lohikäärmeen nahkalta”, mielikuvitusta siis saa käyttää aina! Välillä möngin kaatuneiden puiden alta ja välillä ratsastin puun rungolla kuin ritari konsanaan! Aikaa tässä kului mysö hyvin kun sain ihan itse määritellä tahtia! Äiti ja isi saivat ihan rauhassa haukata rennosti happea, eikä nuppia kiristänyt yksikään ruuvi.

DSC_0320

DSC_0313

Järven rannalla ihailtiin jo laskevaa aurinkoa ja toivottiin että pakkanen pysyisi nyt, pääsisi turvallisesti jäälle! Tulipaikalta oli juuri lähdössä kaksi ihmistä ja heitä huvitti kovasti kun juoksin etunenässä nuotiolle ja esittelin itseni. Kerroin ohessa tietenkin että äiti ja isi päätti palata takaisin koska törmättiin leijonaan metsässä, en tiedä mikä tarinassa heitä niin huvitti. Onhan kuitenkin huomion arvoista että Siitinjärven kulmilla elää teräväkynsinen leijona. Heipat heiluteltiin ja päästiin valmiille nuotiolle joka kaipasi hieman puita. Puuvajassa oli muutama pitkä ranka jota tarvitsi hieman sahata ja pilkkoa. Valmiit puut olivat loppuneet tällä hekellä. nuotiopaikan vieressä on virallisesti yhdelle teltalle myös paikka ja siinä on esimerkiksi hyvä harjoitella lapsen kanssa telttailua.

Tuuli kävi melko navakasti tähän ja nenä oli aika punaisena, mutta ei se tällä hetkellä haitannut kun sai olla liikeessä ja autella nuotion kanssa. Pian äiti oli paistanut meille pyttipannua, tällä välin isi olikin melkein hörppinyt koko termarillisen kuumaa kahvi, se on semmoinen vilukissa. Vaikka isi kuinka toppaisi itsensä niin tuntuu että aina joku kohta on kylmänä, nyt näkäjään nenä. Isi sai joulupukilta oman Anar Garra merinovilla aluskerraston ja oli kyllä siitä innoissan ja todennut sen lämpimäksi! Itselläni onkin Ruskovillan merinovillahaalari ja äitillä on Devold merinovilla kerrasto, se näistä hyviksi havaituista lämmittimistä. Ruoka oli aivan ihanaa ja lämmitti hyvin! Äiti syötti minulle lautaselta ruuan  niin ei tarvinnut minun otta tumppuja pois. Isot aikuisten lasketteluhanskat oli vaihtuineet omiin toppa rukkasiin jo. Meno päällä sain vielä mehua ja keksiä jälkkäriksi, äidillekkin oli jäänyt tippa kahvia onneksi. Siinä sitten istuttiin alustan päällä, kuin ellun kanat ja todettiin että ompas kivaa loppujen lopuksi! Asioiden soveltaminen ja suunnitelman muuttaminenon joskus paikallaan jotta saadaan kiva kokemus!

lvv

lffk

Ilta oli jo saapunut, ympärillä oli pimeää ihan huomaamattaan. Päätettiin että nyt ajetaan sitä tuttua reittiä takasin kotiin. Seuraavalla Pukalan  reissulla tänne Siitinjärven parkkipaikalle tullaan jatkossa tätä helpompaa reittiä 😉 Kyllä tuonne laavulle tai Valkeajärven nuotiopaikalle jokin muu päivä hyvin! Ne ovat kyllä käymisen arvoisia ainakin äitin ja isin mielestä! Aikuisia kiehtoo nuo hautaröykkiöt eli Lapinrauniot (Ikkalan luoteispuoli, mäen päällä). Muutenkin Pukalan reitit ovat olleet erittäin mukavia kulkea ja rengasreittien käyttö on hyvä ominaisuus. Tavisin väkeä käy vähemmän ja polut saattavat olla kävelemättömiä ja puden reitti merkinnät voivat olla tuulen syystä lumen peittämiä joskus (tämä siis muistutuksena reittien kanssa). Virallisesti vain Juurakon parkkipaikalle on auraus talvisin. Mutta oma kokemus on että aurausta on ollut myös isommalla tiellä joka kulkee Siitinjärven parkkialaueelle käännyttäessä (Metsisianpolku). Tässä on välillä tienvarressa autoja tai ajettu siten että on Siitinjärven parkkipaikalle johtavalle tielle tampattua uraa.

sc

dv

Mutta, me palaamme vielä! Illan hämärissä kotiin ajettaessa nähtiin kauniita lumisa puita ja muutama rusakko…sitten uni tuli ja vei voiton. Hieman erilainen ajeluretki tänään, mutta tulipa onneksi ulkoiltuakkin edes reilut kolme tuntia.

sds

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s