Ahvenlammen tulet kutsui Luostolla ja yöllinen ajo takaisin Tampereelle!

a21Pahoitelut näin alkuun vähän venyneestä tekstistä, lähtee joskus lapasesta!

Aika Luostolla on kulunut nopeasti,ihan liian nopeasti. Tämä tuntuu paikalta johon voisi jäädä tutkimaan luontoa ja ihmettelemään elämää. Tänään olisi viimeinen päivä kuitenkin näissä lumisissa maisemissa. Olin ajatellut että olisi juuri sopiva päivä lähteä retkelle ja kivan matkan päässä olisi myös Tikkalaavu tunturissa.

Tikkalaavulle pääsisi näppärästi ihan laskettelu rinteen kupeesta lumigengillä ja näkisi hyvät maisemat korkealta samalla!

 

Tuumasta toimeen siis! Pakkasin lapsenkantorinkkaan lounaan joka toiveesta sisälsi: makkaraa, kurkkua ja keksejä sekä maitoa + mehua. No muuta otin mukaan myös,kuten kahvin termariin, vettä, suklaata, pähkinöitä ja yhden hätävara valmis ruuan (pasta carbonara/ blå band). EA-pakkaus jossa nyt jälleen varmuudeksi 2x avaruuslakanaa, napsautettavat käsien/ varpaiden lämmittimet (Savotta), pieniä muovipusseja 5 (jos sukka kastuu esim  ja yksi roskille), nenäliinoja ja puukko & vesitiivis sytytys tarvike pussi (myrskytikut, pitkät tulitikut, tuohirullia joissa katajaniiniä sisässä, 3 sytytyspalaa), kevytuntuvatakki joka mene todella pieneen. Pienellä varauksella aina uuteen maastoon kuitenkin, etenkin talvella. Rinkan ulkopuolelle sai istuinalustan hyvin ja ulkona oleviin taskuihin kaikkea mitä voi tarvita kuten pitkä naru rullalla,valmentajan pilli (ei kuulallinenkoska se kuula saattaapi jäätyä), muumi patukoita ja alueen kartta & kompassi sekä otsalamppuja 2. Takin taskuun menisi avaava astmalääke ja paidan sisään varavirta. Kaikki mahtui hyvin rinkkaan vaikka painoa onkin kiitettävät 23kg kun lapsi on sisässä. Myös ystäväni tiesi suunnitelmastamme ja oli kertonutkin laavusta sekä mitä reittejä käyttäen sinne pääsisi. Hän oli myös kertonut reitin profiilista tarkkaan ja kuullosti hyvältä, vaikkakin jyrkältä osittain.

a39

Eräipana itsessään oli hyppinyt aamu kuudesta jo liikkeelle, innoissaan että pääsee jälleen lumeen riehumaan! Mukava ilma, kevyt pakkanen  n-12c eikä edes tuullut juurikaan. Hurautettiimpa sitten reitin lähtöpisteelle… no tuota.. Yöllähän olis satanut lunta,sillain ihan reippaasti 20cm. Kohta josta lumikenkäily reitti ylös lähtisi oli täysin kulkematon. Eilen ei ollut mennyt siitä retkiryhmää kuulin näin kerrottavan oppailta. Koska rinteen profiili olisi jyrkkä aluksi ja Eräipanan tulisi yksi kohta kiivetä itsekseen tuli itselle olo että nyt on liian kova mäki edessä tällä lumimäärällä. Eli yli oman polven oli lunta kun kävi kokeilemassa. Siinä ei lumikengilläkään jaksaisi omalla kunnolla +23kg lapsi selässä ylös. Ehkä yksin ja tavallisen rinkan kanssa isollakin painolla selkiäisi ylös, mutta liikkuva tyyppi rinkassa on eri juttu ja tarkoitus oli kivaa nauttimista luonnosta kaksi eikä suorittamista verenmaku suussa.

a34

a8

Päätettiin Eräipanan kanssa yhdessä että otetaan Tikkalaavu seuraavalla Luoston reissulla haltuun 😉 NYT mennään Ahvenlammen katetulle tulipaikalle johon olisi helppo pääsy varmasti! Voitaisiin vähän omatoimi tutkailla tasaisempaa lähi maastoa ennen sitä ja tehdä vaikka sata lumienkeliä tai tutkia jälkiä, piirtää lumeen kuvia,.

Luonon muodostelmat lumen kanssa on hienoja, vasemmalla oli juurikin sellainen peikkojen pesän oviaukko maanalle 😉

 

 

Auto parkkiin hotellin eteen ja siitä sujahdus hotellin taakse jossa kulkee valaistu, aurattu minun silmin ”lenkkipolku” pituudeltaan 2,8km (pääsee siis lasterattaiden tai pyörätuolin kanssa, on loivia ylämäkiä kylläkin matkassa). Koska lenkkipolulta lähti uria kohti tunturia ja niissä lumi ei upottanut, kävelimme niitä myöden ilman lumikenkiä ja Eräipana sai todellakin riekkua lumessa & leikkiä näätää. Täällä näkyi muuten maastokatta sovelluskin hyvin. Olin ystävälleni ilmoittanut tästä suunnitelman muutoksesta ja se on aina osa turvallisuutta kun lähtee liikkeelle, että jollain tieto mitä olet suunnitellut ja onko muutoksia.

Me seurailimme kelkan ja välillä metsäsuksien jälkiä ja toisinaan siitä erkaantuvia ihmisten tekemiä polkuja, ne eivät hurjasti upottaneet. Eipä tullut ketään vastaan, ei edes hotellin pihasta lenkkipolulle lähtiessä. Välillä istahdettiin hörppäämään mehua lumikasan päälle ja juteltiin miten ihanaa on olla kaksin lumessa tutkimusretkellä. Täällähän oli pienelle lapselle paljon upeutta ja Eräipana ihaili edessä olevaa Ukko-Luoston tunturia, pohtien että siellä ne peikot asuu. Yksi kuukkeli nähtiin, ketun jälkiä ja pikku hömötiasia liiteli kuusien seassa. Jonkin aikaa kierreltiin ja leikittiin samalla vaanivia susia, no susien tulee nälkä ja otettiin suunta takaisin lenkkipolulle.

Lähestyttiin Ahvenlammen kotaa. Ihan umpikota tämä ei ole, eikä kotus tai laavukaan varsinaisesti, eli kota-laavu lienee lähin nimitys tälle 🙂 Tai tulistelu paikka kuten internet sivut sanovat.

a19

Haettiin puuliiteristä hieman nahkeita puita, puuliiteriin pääsi kovalla tuulella raoista lunta joten kaiveltiin keskemmältä hieman kuivempaa puuta. Puita oli kyllä runsaasti kaikenkaikkiaan. PuuCee löytyi myös läheltä ja oli siisti. Muutama siideri ja olut tölkki oli kodalla ja karkkipapereita penkkien alla lojui hajanaisesti.

Pilkottiin jälleen halkoja puukolla pienemmäksi ja veisteltiin niihin kiehisiä, pientä silppua hyvin koivu haloista ja kohta meillä paloi tasaisesti tuli. Tulen ympärille muutamia halkoja kuivumaan. Itse laitan välillä kuivumaan pikku silppua takin/ paidan sisään koska se kuivuu siellä todella nopeasti ja palaa siten hyvn jos tuli meinaa hyytyä tai on kasaamassa tulentekoon tarpeita.

Eräipana seuraili mitä tehtiin ja leikki puukon tupella lohikäärmeiden kouluttajaa ja välillä leikki tekevänsä pienempiä puita tupella. Toisinaan, kädestä pitäen tehdään yhdessä kiehisiä puuhun ja Eräipana on näppärä repimään haloista tuohta sytykkeeksi, ihan tumput kädessäkin.

a23

Makkarat räjähteli tulilla ja Eräipana oli varma että niissä oli pommeja. Oli kyllä hyvää lämmin ruoka tähän kohtaan! Osan makkarastaan eräipana söi paljain sormin mutta pakkanen pakotti laittamaan tumput käsiin. Itselläni on ongelmana puolestaan käyttää talvellakaan sormikkaita/ tumppuja joten ipanan syöttäminen toimi hyvin paljain sormin. Jälkiruokana oli kahvit ja keksit, Eräipanalla oli toki oma kahvikin,runsaalla maidolla. Siinä oli kiva istuskella lämpöisellä alustalla kaksin, ihailla tulta ja nakertaa keksiä.

a22

Vaikka nyt ei päästy tunturiin niin tämä oli varmasti hyvä ratkaisu tähän kohtaan. Se että oli selvittänyt etukäteen missä on tulipaikkoja ja erilaisia reittejä talviaikaan, millaista maastoa ympärillä on helpotti suunnitelman muutosta!

Siivoitiin paikat kuntoon ja otettiin muidenkin roskat mukaan omien sekaan. Ai niin, tuolta lammelta tulee kuulemma kalaakin hyvin 😉 Hotellille olisi tästä lyhyt matka, noin 500m. Kodalta eteenpäin jatketaessa lapsen energia oli todella maksimissaan joten tehtiin syvään lumeen hyppyjä ja juostiin hippaa. kyllä siinä itsellä aika hiki tuli! Ahvenlammen ympäri kiertävä reitti on tosiaan sen kepeät 2,8km. Pimeäkin hiipi jälleen jo hyvissäajoin, mutta valaistu reitti kun oli niin helppoa kulkua! Autossa tuumailtiin että oli hyvä päiväretki ja kohta koittaisi sitten pitkä ajo kotiin.

a2

a36

Ahvenlampi valaistuna ja heijastinliivillinen Eräipna näkyy hyvin huolletulla lenkillä.

Kotiin paluun ikävin puoli oli jälleen pakkaaminen,tavarat oikeisiin paikkoihin rinkoissa jotta purku olisi nopeampaan kotona. Kunnon ”iltapala” (=poronkäristys muusilla ja puolukkahillolla 😛 ) vielä ennen ajoon lähtöä seitsemän aikaan ja nyt jo ikävä oli takaisin pohjoiseen. Se on kumma juttu että aina yleensä lähtiessä tulee ikävä.

a33

Ajomatka alkoi hyvin, nyt otettiin suunnaksi Rovaniemi ja E75, ei mitään ”kärrypolkuja” enään ja selkeä reitti. Eräipana pohti lappia ja miten kivaa oli ollut, isiä ja koiria oli kyllä ikävä hänellä. Kerroin että nyt ajetaan koko yö ja saa nukahtaa ihan rauhassa, ettei äiti poistu mihinkään. Ajettiin tankille ja käytiin nappaamassa sämpylä äitille, kahvi olikin termarissa tutusti. Eräipana sai tahtonsa läpi ja nakersi onnellisesti kaurakeksiä maidon kanssa takapenkillä.

Kun kello lähestyi yhdeksää takapenkin höpöttelijä simahti, ihana pieni reipas matkalainen. Tie oli hyvä ja liikenne tasaista, radiokin sai soida hiljaisesti ja viileä sisäilma piti hyvin virkeänä. Aikaa kului ja ajatukset sinkoili milloin missäkin, seuraavana eteen tulikin Kemi ja matka jatkui. Liikenne hiljeni ja oikestaan rekkoja oli liikeellä. Välillä pysähdyin levähdyspaikoille/ huoltoasemalle hyppimään X hyppyjä ja ottamaan kahvia, paristi ipana heräsi ja kysyi ollaanko jo perillä? Isoa tietä oli kyllä huomattvasti turvallisempi ja nopeampi ajaa.

a27

Kemistä pullahdettiin Ouluun ja E75 vaan jatkuu..ja jatkuu ja jatkuu… Pitkissä matkoissa on itselleni tärkeää mahdollisimman hyvä ergonomia, että esimerkiksi auton ratti on sopivan matalalla jottei hartiat jännity ja veri kulkee päähän hyvin. Turvallisudessa taustapeilin tsekkaus on aina hyvä ja katse-etumatka on tärkeä aina, ennakointi, A ja O. Oulusta luontevasti Jyväskylään ja oltiin siis jo melkein perillä! Mittasuhteet muuttuu aina mukavasti kun jokin 300km on ihan kärpäsen kakka. Jyväskylästä tie muuttui E63 numeroksi ja pian olikin Tampere ja kotipiha edessä! Yksi peura, yksi kettu siinä saldo yön eläimistä, pari ”hullua” kuskia joilla ohitukset tapahtui hieman erikois kohdissa. Lisävalot oli huiput ja sääkin oli kohtuu hyvä, valillä eteläänpäin tullessa tuli pari hassua vesisade kuuroa. Kotiin päästessä oli näköjään ajoon mennyt karkeasti 11 tuntia, kahdella 15min tauolla ja 3:lla hyppely breikillä. 

a37

Eräipana oli ihan hämmentynyt kotiin tullessa ja oli heti höpöttämässä isille mitä kaikkea oli tehty!

Itse pääsin aamupalalle, suihkuun ja unille, aika luksusta! Näin jälkeenpäin voin todeta että irtiotto teki hyvää ja ajo kaksin lapsen kanssa onnistui yllättävän hyvin, odotuksia paremmin! Pieni kuluinen bensa-auto teki matkasta edullisen ja mahdollisti omat aikataut sekä menot kohteessa. Bensoihin meni 150-160€ ja pidin tankin kokoajan kohtuullisen täynnä. Auton perus asioiden kurkkaus välillä, kuten ne öljyt, jäähdytinnesteet, lasinpesunesteet ja rengaspaineet.

UUDESTAAN! voidaan nyt vain todeta! Kiitos ihan jokaiselle joka meitä auttoi matkan kanssa ❤ Ilman ystäviä ei matka olisi onnistunut näin ❤ 

 

Rakkaudella lunta (kin) muistellen täällä vesisateisen Tampereen ja tahmaisen näppäimistön ääreltä heipat! Seuraavaksi juttua sitten Pukalan reissulta joka oli näitä 50/50 etkö jo opta opiksesi reissuja.

a35

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s