Lampivaaran ametistikaivos, onnen retki!

 

38

Lampivaaran maisemia ❤

Aamulla jälleen aikainen herätys, mutta nyt ei kauneusunia otettaisi. Meillä oli tiedossa jotain aivan erityistä. Olimme buukanneet itsemme Lampivaaran toiminnassa olevalle ametistikaivokselle retkelle, kaivoksillehan ei tiedettävästi muualla maailmassa pääsisi. wau, oman elämäni toinen opastettu turistikierros tiedossa, kiinnostavaa!

58Lunta oli tupruttanut yöllä lisää ja meidän maisemat olivat kerrassan häikäisevän valkeat. Niitä kuvia lumen määrästä oli mukava lähetellä kotiin Tampereelle jossa satoi vettä. Kuten kuvassa näkyy oli lunta reippaasti polven yli.

Aamupala sai olla tuhtia puuroa ja banaania, sekä lämmin aamumaito (ei lämmintä maitoa itselle kiitos…). Välipalaa otettiin mukaan kuitenkin leipien ja smoothien, mehun ja kahvi termarin muodossa. Muutenkin yleensä aina jotain pientä naposteltavaa repussa varmuudeksi. Autossa on myös pikku hätävara varasto peräkontissa (pähkinöitä, kuivattua banaania, retkiruokapussi, näkkileipää ja vesipullo joka tosin talvella jäätyy jos se siellä muhii).

Sitten matkaan, lämmintä ja helppoa kerrospukeutumista suositiin. Koska matkaan sisältyi kuitenkin myös hieman autossa istumista ja ”lumikissa” bendoliinossa olemista. Auto käyntiin ja metrin lumet alta pois! Eräipanalle oli tärkeää että äidin reppuun mahtui suurisilmäinen ”kettuporo” pehmolelu, koska olihan sangen oleellista esitellä jalokiviä sillekkin. Retki asiastahan oli puhuttu eilisestä asti ja kerrottu retken sisällöstä, Eräipana oli ihan täpinöissään! Pelkkä ajatus että pääsisi itse kaivamaan jalokiviä oli hänelle suuri juttu! kierros jolle olimme menossa olisi englanniksi, mutta pikkuiselle tulkkaus olisi helppoa tärkeimmistä kohdista. Liput saisi näppärästi verkkokaupasta tai myös Luostolta Ametistikaupasta sekä Lampivaarasta tuleva saa liput lampivaaran kahviolta.

Ajettiin lumisia teitä kohti bendoliino pysäkki kakkosta (Ukkoluosto P-paikka). Ensimmäinen turistien kyytiin nappaamis piste oli Luoston keskustasta ja seuraava tämä Ukkoluosto ja kolmas Lampivaaran kahviolla jossa olisi pikku tauko ennen kaivokselle saapumista. Lampivaaran kahvio on hyvien latujen saavutettavissa ja myös lumikenkäillen sinne pääsee!

56

70

68

Pysäköinti alueelle Ukkoluostolle oli helppo löytää ja tiet olivat hyvässä kunnossa, perus farmarilla ilman neliveto höysteitä pärjäsi hyvin, jos ymmärtää lumisen tien käyttäytymistä. Lumi saattaa helposti vaikka imaista ojaan.

Ukkoluoston P-paikka, mihin auto jätettiin oli myös lumikenkäily/ hiihto reitin varrella. Nyt lumessa mellasti bussilastillinen turisteja, pulkkamäkeä olivat harjoittamassa.

Turisteilla oli omat tontut oppaina jotka sitten bussin lähtiessä iloisesti vilkuttivat ihmisille. Tätä eräipana ihmetteli erittäin paljon, että mistä tuo tonttu tulla tupsahti. Me olimme hieman etuajassa ja käytiin myös testaamassa liukumäkeä, tosin kotoisasti auton perässä olleella jätesäkillä.

Bendoliino saapui paikalle ajallaan ja jo etuvalojen näkeminen sai Eräipanan hyppimään innosta! Mitään noin mahtavaa vehjettä ei oltu kuulemma ennen nähty. Bendoliinossa oli pari muuta ihmistä etukäteen ja iloinen kuski tuli avaamaan meille oven. Olimme ainoat suomalaiset jälleen ja kyytiin tulisikin vain lisäksemme ulkomaalaisia. Kuitenkin saatiin täysin suomenkielinen opastus aina matkan varrella. Nyt kun bendoliinoon astui muita sai kyllä yrittää olla nauramatta, ei turisteille vaan Eräipanalle. Nyt sitten hämmästeltiin upean kulkuneuvon lisäksi parin turistin hattua joissa oli pehmo poron päät ”äääiti, miksi noilla on nallet päässä?”.  Se oli onneksi selitettävissä että ihan pipoja ne on mutta, porot ovat sellaisia lapin ihmeitä että niistä on tehty tuollaisia hauskoa pipoja myös. Muille turisteille oli tärkeää ottaa runsaasti selfietä ja sai varoa selfiekeppien osumista päähän, tai ettei olisi nyt ihan joka kuvassa. Muutama lapsi oli myös paikalla ja heidän kanssa Eräipana jutteli tulkkauksen välityksellä. Kiinnostavaa ja mukavaa kuulla lapsien mielipiteitä ja heidän vanhempiensa ihmetystä maamme upeasta luonnosta.

Pysähdyimme Lampivaaran kahviolla jossa pääsi ostamaan vaikka kahvia tai matkamuistoa. Kaikki paitsi minä ja Eräipanani jäivät (kirmasivat) lumeen ottamaan lisää selfieitä ja kuvia lumesta + tuttavallista kuukkeleista. Oma suhtautuminen kesyyntyneisiin kuukkeleihin on hieman eri, uteliaat eläimet helpostikkin kesyyntyvät ja tulevat syömään kädeltä. Välillä liian tuttavallisista linnuista tai vaikka oravista on ollut itselle rumasti sanottuna haittaakin. Esimerkiksi orava joka käy päälle vihaisena kun ei olekkaan mitään pähkinää hänelle, ei ole aina se mukavin retkikaveri tai lintujen kakan määrä laavulla ei ole ollut se jees, vaikka eläinten ulosteet luonnossa ovatkin normaaleja ja tutuksi tulleita muutenkin. Lintuna kylläkin kuukkeli on kaunis. Me hipsimme kahvilaan ja napattiin pöytään mehut tiskiltä ja suklaata, hyvä tukea edes vähän kahvilan toimintaa ja siinä oli mukava höpötellä niin Eräipanan kuin kahvilan työntekijöiden kanssa, mukavaa porukkaa!

 

41

Matka ametistikaivokselle jatkui, 400:n metrin korkeuteen merenpinnasta, valkoisissa maisemissa kohti tunturin lakea! Kyyti oli tasaista ja kaikinpuolin oikein mukavaa. Ulkona oleva maisema muuttui aukeammaksija saavuimme perille. Kyllä siinä omakin sydän heitti kieppiä rakkaudesta maisemiin. Aikaa kun oli edellisestä lapin reissusta jo liikaa, oli ihan unuohtunut miten kaunista täällä on talvella. Lampivaaran ametistikaivoshan sijaitseen Pyhä-Luoston kansallispuistossa kaiken lisäksi.

54

Lampivaaran kahvion maisemia

Iloinen bendoliino kuski sanoi heipat ja paikalle saapui reipas hymyilevä opas kertomaan retken kulusta. Opas puhui erittäin selkeää englantia ja johdatti meidät tupaan jossa saatin lämmintä mehua ja päästiin istumaan mukavasti porontaljoille pienen luennon ajaksi. Tila oli mukavan tunnelmallinen ja hienoja ametisteja oli esillä. Oppaan kertomus euroopan ainoasta toimivasta ametistikaivoksesta, geologiasta ja ametistien historiasta oli kiehtovaa! Itse kun pitää historiasta ja vanhoista myyteistä niin asia kolahti hyvin, shamaanien kiviä. Maailmalla ametisteista on paljon onnea tuottavia ja parantavia uskomuksia, niinkuin meidän pohjolassakin. Eräipanallekkin ns. luentoaika oli sopiva, jaksoi keskittyä noin 20min ja hyvä oli lisänä erilaiset ametistit ja kivet jotka kiersivät tutkittavana. Myös toimivan kaivoksen arvot ovat kestävät ja ekologiset sekä kunnioittavat niin ympäröivää luontoa kuin ihmistä. Tämä seikka on mielestäni äärimmäisen tärkeä ja siitä avoin tieto ihmisille on arvostettavaa.

Sitten päästiin jännän äärelle! Matka maan uumeniin alkoi! Poistuimme lämpöisestä tuvasta ja suunnattiin muutamia metrejä alempana olevalle ovelle. Meidät oli opas huomioinut hienosti koko ajan ja kysynyt suomeksi myös ymmärsimmekö 🙂 Askelmia oli paljon alas, jos olisi kovin huonojalkainen niin tekisi tiukkaa, tai jos maanalle meno ahdistaisi. Siinä tapauksessa tunturin laella olsi hienoa ihailla maisemia ja olipa siellä pieni ametisti puotikin.

46

Eräipanan kasvot loistivat riemusta kun kipitettiin alas, oli siis ilmeisimmin hyvin jännittävää, hänestä täällä asuisi peikkojakin! Oikeastaan Eräipanan kasvot olivat olleet iloisessa virneessä koko matkan ajan ja höpötys oli innostunutta. Nyt saisi etsiä 2000 miljoonaa vuotta vanhan kiven itselleen.

Perillä kaivoksen uumenissa oli kiinnostavaa. Opas kertoi meille jakaessaan pieniä kaivuuvälineitä että millaisia jalokiviä etsitään. Ohjeistus oli saatu myös ylhäällä että jokainen saisi etsiä ihan oman onnen ametistin ja jos ei meinaa löytyä niin opas auttaa kaivamisesssa. Lampivaaran kaivos on siis todellakin toimiva, jalokiviä etsitään ympäri vuoden ja käsityönä. Melkoista hommaa kyllä jos ajattelee että kaivaisi näitä ametisteja täällä päätyönään. Kiven jatkojalostus koruiksi on kiinnostavaa, hyvin hienoa käsityötä. Eräipana kaivoi onnessaan kivistä maata ja jokainen kivi näytti ametistilta hänen silmissään! ”äääiti onko tämä timantti?” asiaa varmistettiin oppaalta joka kierteli ihmisten luona jutellen. Kyllä, ihan oikea kaunis ametisti sieltä löytyi, violettina hohtavana. Eräipana sai kaivaa sitten äidillekkin oman onnenkiven kun oli asiasta niin innoissaan ja mahtava kivi sieltä löytyikin! Mielestäni tällainen turistikierros oli mukavan rento ja itse tekeminen toi hyvää sisältöä, sekä tämä hieman eksoottisempi bendoliino kuljetus kauniissa Luoston tunturissa.

 

66

37

Takaisin maanpinnalle, siellä opas ohjasi meidät pieneen myymälään tutustumaan, joka kyllä osoitti hienon ja taidokkaan käsityön osaamista. Hurjasti kauniita koruja joissa oli hyödynnetty Lampivaaran ametisteja ❤ Tutkittiin paikkoja ja lähdettiin ulos odottelemaan muita, Eräipanasta kun oli kiinnostavaa tutkia työntekijöiden moottorikelkkoja.

Siinä saatiinkin kohta ihan uskomaton mahdollisuus. Mukava bendoliino kuski tarjosi tästä bendoliinosta äärimmäisen kiinnostuneelle ipanalle elämänsä mahdollisuutta, päästä apukuskin paikalle! Tätä ei kyllä varmasti lapsi unohda koskaan! Matka takasin parkkipaikalle oli huikea, edestä maisemat näkyivät loistavasti ja Eräipana oli silmät pyöreinä kiinnostavista ohjaimista ja miten taitavasti masiinaa ohjattiin. Itseäni toki erä- ja luonto-opas ammattini puolesta kiinnosti monet alueeseen liittyvät seikat ja niistä oli mukava jutustella kuljettajan kanssa.

39

61

Parkkipaikalle saavuttuamme kiiteltiin suuresti tästä mahtavasta kokemuksesta ja heiluteltiin perään! Nyt Eräipana on varma että haluaa isona lumikissa bendoliino kuskiksi, mikäs siinä sanoisin! Retki oli kokonaisuutena toimiva ja mielestäni myös 3-vuotiaallekkin sopiva, erityisesti toiminnallisuuden vuoksi. Lapsi näkökulmasta katsottuna oppaiden huomiointi lapsiin kohdistuen oli hienoa. Kaikille työntekijöille voisin antaa huomaavaisuudesta, asiallisuudesta, ammattitaidosta ja hymystä kymppi plussan arvosanaksi! Etenkin kun oltiin vielä ne ainoat suomalaiset ja saimme palvelua suomeksi kuitenkin, vaikka tiesimme menevämme englannin kieliselle opastukselle.

 

60

Matkalla ”kotiin” eräipana söi vähän eväitään ja pohti tiukasti uutta uravalintaansa, kuljettaja oli nyt se maailman coolein ja osaavin henkilö. Perillä ystäviemme luona syötiin ja lähdettiin vielä tekemään pihaan lumityöt koska lumessa puuhailu on kivaa, sitten veilä vähän pulkalla lähimetsissä otsalamppujen kanssa. Hauskaahan oli että kun lumityöt oli tehty ja ulkoiltu, niin kappas, tien auraus traktori tuli viimeistelemään hommat. Mutta tulipahan hikoiltua 😀

36

Hieno päivä joka jää mieleen varmasti! Ja kotona virittelin oman onnen ametistini hopealangalla kaulakoruun, katsotaampa mitä onnea Lampivaaran löydös tuottaa! Myös yhden suklaatikkarin verran onnea tuotti ainakin onnelliselle lapselle ❤ Kiitos vielä Lampivaaraan ametistikaivoksen poppoolle!

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s