Helvetinjärvi; pimeää, liukasta ja aivan mahtavaa!

77016743_10157500057663267_4920878510748205056_n

Eräipana täällä moro! Nyt ihan marraskuun lopussa äitillä ja kummitädilläni syttyi ainakin otsalamppu. Ne päätti vanhoina erämuijina että mennään Helvetinjärven kansallispuistoon, kun eivät olleet pitkään aikaan siellä käyneet. No, mikäpä siinä, kaksi reipasta naista ja minä! Kummitäti on todella kova retkeilijä joka ei pienistä pelästy, ei edes minusta 😉

Kuvat ei ole ehkä priimaa kun mukana oli äitin puhelin,joka nyt on vaan semmonen eräily luuri eikä semmoinen kunnon kamerallinen. Oikeaa kameraa ei kuulemma jaksanut raahata perässä.

Aloitetaan perinteisesti, joka sopii nyt paremmin kuin hyvin. Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, sade ripsutteli auton ikkunaan kun sanottiin heipat kodille. Äiti oli pakannut aika hyvän päivä retki pakkauksen joka mahtui kokonaan lapsenkatorinkkaan. Koska oli vetistä piti siihen varautua hyvin ettei tule kylmä. Myös otsalamput oli todellakin syytä olla mukana ja vara-akkukin sujauttaa taskuun. Muuta oleellista oli toki tulenteko välineet minigrip pussissa ja joka oli sullottu gordura pussiin, sissipuukko, EA-pakkaus ja hyvät ruuat! Ruokapolitiikkaan sisältyi eiliset keitetyt perunat jotka äiti pilkkoi mukaan, saapahan makkaralle kaverin. Kahvit äiti otti nyt mukaan termariin ja kermaa pulloon mukaan ja toki keksejä. Lämmin ruoka on oleellista viileällä ilmalla ja pysyy skarppina kun ei ole nälkäinen. Muutenkin hyvä olla pikku päiväretkellä varmuudeksi naposteltavaa kuten pähkinöitä tai kuivattua banaania, suklaata, kuivattuja papuja tms. Niin, paistinpannu lähti tietty mukaan ja voita, ketsuppia ja suolaa. Mukaan sopi Kupilkan lautanen, kuksat ja luhat. Talouspaperia unohtamatta omassa muovipussissaan.

Auto suuntasi kohti Ruovettä, ajoaika Itä-Tampereelta olis noin 1h ja 15min. osoitteeksi otettiin Kankimäen parkkipaikka, Helvetinkoluntie 775, 34640 Ruovesi. Ajaessa sai olla tarkkana hirvien ja peurojen kanssa, niitä pomppotteli nyt näihin aikoihin täällä paljon. Hieman hämäräähän oli ollut koko päivän, eikä ajomatkalla tilanne muuttunut kuin pimeämpään suuntaan. Mutta onneksi ihana kummitäti oli takapenkillä seurana.

Ohitettiin matkalla hiekkatiellä myö villisika ja strutsi paikka, villisikoja ilahdutti ainakin kurassa rypeminen kun niitä katseltiin hiljaa ohi ajaessa 🙂 Saavuttii parkkipaikalle jossa ei näkyt ketään muuta. Ravintola helvetinporttikin oli näköjään remontissa. Pihassa oleviin WC:ihin ei päässyt, mutta helvetinportti kyltin ja opaste taulun takaa löytyi PuuCee,sinne ensin mars!

h1

Opasteet luontopolulle oli hyvät ja polkukin erittäin selkeä, näkyi että reitti on suosittu. kävelin reippahasti ainakin alkumatkan ja tulin siihen tulokseen että lujaa virtaavissa puroissa oli kermavaahtoa tai shampoota. Äiti ja kummitäti kyllä kuiski että oikeasti muka veden vaahtoa,phyh! matkalla nuotiopaikalle, eli päivätuvalle (Helvetinkolu) päin oli mahtavia kuralätäköitä ja pikku siltoja. Aikuisia naisiakaan ne ei huolettanut koska niillä oli pitkävartiset vaelluskengät jaloissaan. Oli hyvä että niilläkin oli jotain nilkaa tukemassa koska oli aika liukasta ja kulku ei sopisi oikein heikko jalkaisille täällä. Minä, Eräipana sain kiitää ja miettiä onko ne tontut täälläkin kurkkimassa, olin varma että erään kannon takaa heilutti pieni parrakas metsätonttu kylläkin…mutta ne korvatunturin tontut, ne onkin ihan oma lajinsa.

78233565_10157500057498267_8625861787272609792_nKuljettiin opasteiden mukaan ja pikkuisen alkoi jalka painaa. Äitin rinkkaan minut sitten helposti sujautettiin koska nosto apuna oli kummitäti. Äidistä minun selkään nostaminen on nykyään jo vähän haastavaa yksin maastossa jos ei ole vaikka korkeampaa kiveä apuna. Nyt rinkka ja minä sisältönä painettiin +23kg. Äiti välillä veti vähän happea kun oli jyrkempää ylämäkeä ja sitten ne pitkät loivat, liukkaat rappuset (opasteiden mukaan 200 porrasta) alas järven rantaan. Selvittiin kitenkin päivätuvalle Iso Helvetinjärven rantaan  ja olikin jo hämärää! Pihassa oli nuotiopaikka ja puuliiteri, sinne siis. Piti vähän sahailla rankoja ja heilutella kirvestä (joka oli muuten hyvä ja terävä). Sain auttaa kantamaan kummitädin sahaamia puita äidille kirves hommiin, osallistuminen tosi erä hommiin on kivaa! Äiti vielä pilkkoi nuotilla puukolla pienemmäksi silpuksi klapeja ja tuli saatiin syttymään hyvin inasen nihkeillä puilla. Pientä millin silppua ja kiehisiä niin kyllä se kasa syttyy ja onhan aina mukana tuohirulla katajaniinillä sekä sytytyspalakin.

 

76261827_10157500051833267_2688890178608562176_n

Nuotion alettua palamaan tutkin innolla järven rantaa kummitädin kanssa, kumma juttu ettei se päästänyt pikku jää riitteelle? mutta onkia sai kepillä. Siinä sitten laitettiin perunoita kunnon rasvassa ja tumput kuivui näppärästi nuotiolla ja isommat klapit samalla. Mukavaa nakertaa pimeydessä ruokaa ja kuullostella kuinka jossain vesi kohisi. Kun oltiin syöty jälkiruuatkin oli siivoilun aika, auttelin parhaani mukaan vähän kasaamalla keppejä penkin alle ja antamassa penkkien päällä toimintaohjeita (tähän tulisi sellaien hauis kuva). Minut laitettii illan pimeydessä lapsenkantorinkkaan ja suunta oli mihis muualle kuin ne portaat ylös! Jos olisi päivä ja ei liukasta niin oltaisi kierretty rantaa myöden komeaan kalliokuiluun josta näkee usein kuvia. Helvetinkolu kuuluu myös Pirkantaipaleen retkeilyreitistöä, joka onkin jo 300km pitkä.

76936395_10157500049853267_3486571162886995968_n

75491772_10157500055353267_7557442595983458304_n

76756968_10157500049093267_9021120794230521856_n

 

Käytiin kurkkimassa näköalapaikka josta nähtiin hmmm pimeää. Aikuiset oli ottaneet täältäkin edellisillä reissuillaan kuvia ja onhan ne näköalat komeat!  Mikäs täällä rinkassa ollessa, olisin kyllä halunnut reunalle mutta ei nuo naiset sinne menneet roikkumaan. täällä Helvetikolulla voi muuten harrastaa jääkiipeilyäkin (Iso Helvetinjäerven pohjoispuolen länsiranta). Kansallispuisto onkin muuten perustettu 1982, näin knoppitietona ja tunnuksessakin komeilee kivinen rotko.

Siitä jatkoimme otsalamput päässä kiertämään helvetistä itään kierrosta (4km lenkki). Hauskaa oli jälleen hohtavat kivet ja aarnisammalet! Yhdessä kyltissäkin niistä kerrottiin paremmin. Reitti oli tälläkin erää selkeä pimeässäkin.

76775106_10157500051183267_5444101103308242944_n

76644639_10157500049648267_5735319161790267392_n

 

 

 

 

 

 

 

 

76714028_10157500050548267_5117915542816030720_n

 

Äidille ja kummitädille tuotti vähän jännitystä kun oltiin ensimmäisellä pitkos osuudella, se kuinka paljon upottaa. Pitkokset olivat nimittäin veden vallassa ja pimeys vähän haittasi näkyvyyttä. Pistettiin kummitäti edelle katsomaan vajottaako kuinka paljon. Lenkkareilla tai matalavartisilla kengillä olisi kastunut. Toiset pitkokset olivat taasen erimallia ja melko kapeat, niissä sai olla erilailla tarkkana ettei horjahda. Kallioisuus ja juuret sadesäällä onkin myös tietty liukkaita, mutta nuo naiset on onneksi tarkkoja.

 

Jylhiä maisemia on aikoinaan ihaillut myös A. Gallen-Kallela ja J.L Runeberg. Kohta kuului kohinaa keskellä metsää ja pimeässä, ihan kuin isokin vesiputous olisi nurkalla. Pimeys toi kyllä näin nuorelle Eräipanlle lisää potkua mielikuvitukseen ja paikalla oli oltava dinosauruksia! Käytiin katsomassa ja kyllä siellä vesi kohisi lujaa puiden välissä omassa pikku uomassaan! Puhuttiin siinä pimeän pelosta ja tarviiko sitä metsässä pelätä. Aikuisia ei enään pelottanut. Lapsena äiti ja kummitätikin oli vähän jännittänyt pimeää. Mutta metsässä ei ole muuta pelättävää pimeässä kuin jos astuu harhaan ja satuttaa itsensä tai jos sattuisi eksymään oikein kunnolla. Mutta kyllä pimeässä mielikuvitus voi tehdä tepposia, Siksi meillä onkin otsalamput. Välillä kokeiltiin miltä näyttää ja kuulostaa ilman valoja, aika hienoa ja rauhoittavaa oikeastaan. Äitille oli pienenä sanottu ”että eihän sinua kukaan pimeässä näe,siellä on turvassa” kun oli pelännyt mörrimöykkyä.

 

Päivällä varmasti olisi ollut nähtävää vähän erilailla ja äiti joutaisi kyllä kuntokuurille! Tarvii juoksuttaa äitiä kunnolla että se jaksaa vielä välilä minua kantaa rinkassa ennen kun tulee pulkka / ahkio kelit!

Polun loppu osuus oli naisista helppoa ja osittain tietä. Tosin minä simahdin jossain viime metrien kohdalla, ulkoilma teki tehtävänsä jälleen ja kiva tasainen kyyti. Kummitätiä nauratti meikäläisen kovinkin rento olemus 😀 Auto se nökötti yksinäisenä pimeällä parkkipaikalla ja minut nostettiin turvaistuimeen jatkamaan unia. Kohta kuitenkin heräsin ja vähän ihmettelin että ”oho,missäsä nyt mennään”. Helvetinjärventietä ajettaessa hyvinkin hissukseen, pomppasi komea valkohäntäpeura eteen. Siitä se vähän häntää nostaen köpötteli lepikkoon tien toiselle puolelle. Sai siis muistutuksen että pitää olla tarkkana! Nähtiin myös pörheähäntäinen viekas kettu tien varrella ja autoilijoita jotka ajoivat ainakkin tuhatta ja sataa illan tihkuisessa pimeydessä.

78426432_10157500053588267_5137416996442341376_n

Helvetinkolua

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli mahtava! Pimeys on asia jota olen oppinut nyt pienenä Eräipanana käsittelemään turvallisesti aikuisten kanssa. Mutta ei kaikista pimeän jännittäminen lähde vaikka miten harjottelisi ja juttelisi asiasta. Minäkin treenailin kotona ensin pimeässä leikkejä, sitten eräkämpissä ja teltassa. Otsalampun käyttöä on ollut kiva harjoitella tai miten tehdään vaikka varjokuvia. Illalla tai pimeässä niinkuin nyt oli nuotiolla hienoa istua, eikä yhtään pelottanut! Helvetinjärven alue on kaunista ja tästähän pääsee ,yös seitsemisen kansallispuistoon patikoiden. Talvella vain runkotiet aurataan joka on hyvä muistaa! Telttailuun sopiin hyvin Haukanhieta ja Haukkajoen pysäköintialueelta saa puolestaan myös kajakin vesille 🙂

76706745_10157500058533267_261536196629364736_n

Nyt kun äiti tässä mukavasti asiaa retkestä kirjoittelee, on minulla pöpö päällä, kauhia oksennus ja ripulikin iski. Äiti epäilee että junan ikkunan nuolemisella voi olla osuus asiaan, toisaalta kaupan ostoskärryn pureminenkaan ei kuulemma ole suotavaa tai lenkkipolun vierestä lumen syöminen… Mutta katsotaan mihin sitten! Pikku retkiä ollaan tehty Helvetinjärven jälkeen, mutta uusi kohde olisi kiva valloittaa!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s