Tankki täyteen! Kohti Luostoa,yhden yön taktiikalla.

2

Hip hei! Vihdoin koitti lähdön hetki, kaksin Eräipanan kanssa kohti Luostoa. Saatiin kuulla että luntakin piisaisi ja tonttuja oli nähty liikkeellä runsaasti. Ennen matkaan lähtöä oli toki niinkin hieno onni , että auton renkaasta todettiin että runko oli rikki. Eikä se ollut loppujen lopuksi yksi rengas vaan kaikissa oli sama vika joka eteni kussakin omaa tahtiaan. Eli renkaat uusiksi, ei mikään kiva suunniteltu meno erä tässä(kään) kohtaa, mutta onneksi vika huomattiin ennen lähtöä eikä tienpäällä. Lisävalot laitettiin myös, edulliset, mutta todellakin riittävät! Täällä kun tuntuu olevan pelkkää pimeää ja vesisadetta ja pohjoisen pitkillä ajomatkoilla on valosta hyötyä. Auton öljyt tuli vaihdettua myös ja EA pakkaus kartoitettu sekä katsottu pyyhkijöiden sulat. Auton jäähdytinnesteet on oleelliset myös tarkistaa, kunhan ei silloin kun auto on lämmin!Auton talvi varusts on syytä tarkistaa välillä,onko lapio, ehkä sepeliä (vaikka kuusen oksatkin toimii 😉 ), puukko, ovien lokeroissa heijastinliivit, pieni jauhesammutin, kolmio, vararengas, tunkki, taskulamppu, lämmitys johto ja hinauskoysi. Meillä yleensä pari lämmintä vilttiä ja paksu iso fleece, hanskat, vesipullo, bensaa (pidemmälle lähtiessä tai tuntemattomaan), polttopuita, kestokasseja.. riippuu myös vuodenajasta esim sienestyspussit tai sadetakki.

Matkaan oli pakattu kaikki meidän ruuat viidelle päivälle ja vaihtovaatetta. Ruokina otin eräipanalle myös muutaman valmispurkin jotka saa lämmitettyä helposti ja maistuu varmasti, ei perus kotiruokaa nääs! Muuten oli mukana maitoa, ugurttia, mysliä, jopa kanamunat ja makaroniakin sekä hedelmiä ja leipää. Toki retkiä varten soeltuvaa sapuskaa myös. Niin ja keksejä ja vähän suklaata herkuiksi. Ehkä tuli hieman liikaa jälleen Eräipanalle pakattua myös lämpimiä vaatteita mukaan ”varmuuden vuoksi”. Uikkaritkin oli mukana,varmuuden vuoksi 😉 Hygienia tuotteet matkakokoihin (paitsi 1L atoopikko ipanan rasva) + pyyhkeet ja pefletit. Myös omat lääkkeet on syytä muistaa ja silmälasit, näin puolisokea kun muuten on. Laturit otsalamppuihinkin piti laittaa talteen ja samoin varavirrat sekä kellon laturi.  Itse en tiennyt mikä olisi tarkalleen matkan suunnitelma joten retkeily kamppeet toki mukaan, talvisin ajatuksin. Eräipanalle otin kevyemmän Gore-Tex haalarin lisäksi untuvahaalarin ja merino haalari alla on oivallinen. Myös kunnon pakkashattu ja laskettelu kyparän alle ohut merino pipo oli mukana. Parit hanskat ja villatumput aina taskussa. Käsien lämmittimet (kertakäyttöiset ja savotan uudelleen käytettävät löytyy meiltä. Ei suoraan ihoa vasten koska ne todellakin on lämpöiset!) on hyvä olla mukana, jos pitää olla esim lapsen omassa rinkassaan paikoillaan. Eräipana palelee helposti ainakin sormistaan jos pitää olla talvella rinkasssa, Välillä kääritään avaruus lakanaan valmiiksi jos tietää että voi tulla vilu. Toki järki päässä kun talvella retkeilee, ettei lähde rinkan kanssa tarpomaan pitkälle jos oma lapsi on kovin pakkasherkkä. Silloin ahkio on lämpöisempi, Tosin haittapuolena että metsässä se on vaikeaa vedettävää.  Kengät on se ikuisuus ongelma, tai oikeastaan omat jalat. Varpaat aina vähän kylmänä,sitten ne lämpiää ja lämpiää eli hikoilee liiallisesti. Se puolestaan aiheuttaa helposti pysähtyessä jälleen viilenemisen. Mitkään hikisukat ,pohjallisettai suihkeet ei ole auttanut, ainoastaan jalkojen tuuletus tauolla on toimivinta ollut. Kuumana käyminen talvella ei muuten hirveämmin haittaa kun tuntee itsensä ja millä pärjää vallitsevassa ilmassa. Mukaan lähti sorelin pitkävartiset karvavuori kengät ja Viking Trophy II saappaat itsetehdyillä huopavuorilla…ja mahtui takakonttiin merrelin talviset lyhytvartiset kumipinnoitteiset kengät,hups. Eräipanalla oli talvi sorelit joissa irroitettava huopavuori ja kevyemmät Vikingit matkassa ja villasukkia+lasten paksumpia merinosukkia. Tarkistettu vielä viimehetkellä että kirjalliset ajo-ohjeet on mukana, puhelimen laturi jonka saa tupakansytyttimeen ja kartat kohteista. Muistus vielä 112 sovelluksesta puhelimen näyttöön tässä kohtaa 😉 Matkavakuutus on mielestäni hyvä olla, varmuuden vuoksi.

Loppujen lopuksi autosta löytyi yksi 65L rinkka,yksi 70L rinkka, Haglöfs lava säkki 70L, laskettelusukset ja lumilauta. Eli kahdelle ihmiselle aika setti,mutta talvi vaatteiden pakkaus pieneen on aina haaste. Pelkät makuupussit vie tilaa kiitettävästi.

 

Matkaan lähtö vähän jänskätti, mitä tuumii Eräipana takapenkillä? Ajo sujui vähän epäilyttävän hyvin. Ei kitinää tai mitää ärrimurreja. Pysähdyttiin Jyväskylän jälkeen pitkälle ruokatauolle jolloin Eräipana sai purkaa energiaa leikkipaikalla ja jälkiruuaksi pehmistä. Tauko ilman kiirettä on ehdottoman hyvä asia, jos itsellä kiristää mutteri päässä niin se ei ole hyvä ajamista silmälläpitäen. Itse yleensä varaan pitkiin ajomatkoihin mahdollisimman hyvän ”aikatauluttomuuden”.Auton jäähdytinnesteet tuli kurkattua lähtiessä + öljyt ja putsattua valot, Tampereella tuli tankattua tankki täyteen eli 70L. Vielä ei tarvinnut tankata vaan sitten Oulusta lähtiessä. Pitkillä ajoilla alueella jossa ei niin vain heti ole tankkaus mahdollisuuksia pidän aina tankin mahdollisimman täynnä. Ei meinaan ole kiva olla keskellä erämaata ja miettiä että mitäs nyt kun tankki on tyhjä? Tätäkin on nuorempana kokeiltu kerran…tai pari

7

Auto ei liiku,vaan bussipysäkillä tsekkaus hengittääkö ipana kun hiljeni niin nopeasti spiderman:insa kanssa 😀 Melkein perillä Oulussa

 

8

Jyväskylään asti tosiaan takapenkillä höpötettiin, pohdittiin rekkoja ja joulupukin poroja. Ihme että pikku mies ei nukahtanut päiväuni aikaansa lainkaan. Koska teimme minimi budjetin matkaa ja kokeiltiin yhden yön pysähdys taktiikkaa Oulussa, saimme olla ystävälläni yön. Tällaiset mahdollisuudet ovat mahtavia ja itse ainakin ottaisin meille ystävän yö kylään kun haluaa. Jyväskylästä Ouluun ajettiinkin sitten suoraan, koska pissahätä pyyntöjä ei kuulunut, Miina ja Manu äänikirja ( CD + kirja) viihdytti hyvin niin miksipä ei. Eräipanalla oli palttoonnappeja ja mehua & vettä nakerrettavana ja sai pari palaa lemppari KitKat suklaata. Itselläni oli vettä ja banaania repsikan paikalla, siinä näppärästi eväs kassi jossa oli kaikkea naposteltavaa ja oikeita ruokiakin. Lähellä kannattaa pitää ainakin talouspaperi, jos takapenkillä on suklaasorminen tyyppi. Tie oli mukavan rahallinen ja vain muutama kuski joka teki niitä extreme ohituksia, rekkojen väleistä puikkelehtien. Ja juuri ennen Oulua Eräipana päätti ottaa ne kauneusunet, onneksi ei aiheuttanut kiukkua kun pitikin herätä pian. Pikkuinen paidan vaihto, suklaat pois kun mennään kylään ja menoksi 🙂

 

Oulussa aika kului nopeasti ja siellä oli jopa inasen lunta. Oli ihanaa kun Eräipana sai leikkiä ja äiti sai höpötellä hyvässä seurassa. Seuraavana aamuna olisi ajo Oulusta Luostolle ja sehän ei mennyt niinkuin piti…

4

 

 

Näpertelyä retkiä varten; lunttu, tuo oivallinen sytyke.

Omput

Pikkuinen tauko ollutkin kirjoittelusta, kiirettä pukkaa, ei ehkä joulusta mutta muusta elämästä. Mutta lapissakin tuli käytyä, ihanassa lumessa josta täällä Tampereella ei ole tietoakaan harmiksemme. Ajattelinkin nyt ennen lapin reissun ”purkua” kirjoittaa näppärästä, helposta sytykkeestä jota on mukava väsäillä retkiä ajatellen. Monelle tämä saattaa olla tuttukin tee se itse tuote, mutta muistin virkistykseksi: LUNTTU

Kaikki vanhat ja perinteikkäät tavat ja apuvälineet tulen saamiseen kiinnostaa. Taulan teko on oma prosessinsa, johon saa aikaa kulumaan enemmän kuin pari tuntia. Mutta lunttu, se on nopeaa ja syttyy myöskin nopeasti, eikä siihen tarvita muuta kuin vaikka pala T-paitaa tms. puuvilla kangasta . Parit vanhat farkutkin on nyt sytykkeenä. Aikaa menee noin 20min hommaan. Ehkä oikea sana lunttu kankaan prosessille on hiiltäminen.

Muistan kun mummo joskus puhui luntusta, mutta eipä se lapsena herättänyt intoilu kelloja soimaan niin kuin nyt aikuisena retkeilijänä. Englannin kielelläkin luntulle löytyy oma nimi charcloth.

1

Aloitettiin tarvikeiden kokoaminen: vanhoja harsoja, peltipurkki kannella (myös folio käy peitteeksi jos sen laittaa tiiviisti) ja säilytys purkki myös, sakset (puukko toimii myös), pikku kaasukeitin (nuotio sopii myös). Kokeiltu on monia kankaita ja nyt tässä sideharsoa vuorossa. Kangasta ollaan kokeiltu niin käärittyinä pikku rullina kuin palasina. Rullina jos tekee luntun, kannattaa se jättää melko ilmavaksi, hiiltyy silloin sisäpuoleltakin helpommin.

 

Yleensä käytetään purkkia jossa kansi, tässä kohtaa kansi oli hukasssa joten folio sopi hyvin korvaamaan. Eli: Peltipurkkin kanteen tehdään pieni reikä, esimerkiksi naulalla voi tehdä kolon tai puukolla. Nyt varovasti vain pieni viilto keskelle.  Purkin pohjalle astellaan puuvilla kankaan palat tai rullat. Kansi kiinni ja ulos purtilon kanssa, vaikka parkkipaikalle.  Sitten, nyt oli kaasukeitin käytössä. Kaasu päälle ja aletaan odottelemaan savun nousua reijästä. Hyvä huomioda palamaton alusta tai sammutus väline vierelle.

Miten tietää että lunttu on valmis? Savun tulo loppuu purkissa olevasta reijästä. Näin simppeliä! Muistaa vain varoa kuumaa purkkia ja odottaa kunnes purkki on jäähtynyt. Jos kanneen avaa heti kuumana on vaara että kuuma lunttu syttyy palamaan joutuessaan hapen kanssa kosketuksiin. Meillä naapurit imettelivät myös kummaa pikku savupilveä ja heitä tosin huvitti meidän ”kokkailut” 🙂 . Väriltään luntun tulisi olla mustaa, ala kuvassa näkyy hyvin kuinka osa ei ole hiiltynyt kunnolla. Lunttu jättää myös jäljet sormiin helposti joten vaaleita pintoja kannattaa vältellä tuotteen kanssa.

Tämä lunttu toimii hyvin vanhanaikaisten tulusrautojen kanssa ja se on etenkin alussa mukavaa kun saa onnistumisen kokemukisia tulusten kanssa! Nyt lapin reissulla Eräipanan kanssa sytyteltiin luntulla nuotiota, eli pikkuisen puusilpun kanssa lähti kytemään kivasti. Puut kun oli nihkeitä niin kaivattiin hieman pikku silppua ja kiehisiä kehiin! Taulaan verrattaen luntun valmistus on siis helppoa, mutta taula puolestaa kytee pidempään.

Lyhyestä virsi kaunis ja jatkamme Eräipanan kanssa joulun rauhaisaa aikaa, ei turhia lahja panikointeja vaan hiljentymistä sekä vaihtelua arki nakkisoppaan 😉 Hyvää joulun aikaa kaikille, niin töihin kuin lomalaisille ❤ 

Helvetinjärvi; pimeää, liukasta ja aivan mahtavaa!

77016743_10157500057663267_4920878510748205056_n

Eräipana täällä moro! Nyt ihan marraskuun lopussa äitillä ja kummitädilläni syttyi ainakin otsalamppu. Ne päätti vanhoina erämuijina että mennään Helvetinjärven kansallispuistoon, kun eivät olleet pitkään aikaan siellä käyneet. No, mikäpä siinä, kaksi reipasta naista ja minä! Kummitäti on todella kova retkeilijä joka ei pienistä pelästy, ei edes minusta 😉

Kuvat ei ole ehkä priimaa kun mukana oli äitin puhelin,joka nyt on vaan semmonen eräily luuri eikä semmoinen kunnon kamerallinen. Oikeaa kameraa ei kuulemma jaksanut raahata perässä.

Aloitetaan perinteisesti, joka sopii nyt paremmin kuin hyvin. Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, sade ripsutteli auton ikkunaan kun sanottiin heipat kodille. Äiti oli pakannut aika hyvän päivä retki pakkauksen joka mahtui kokonaan lapsenkatorinkkaan. Koska oli vetistä piti siihen varautua hyvin ettei tule kylmä. Myös otsalamput oli todellakin syytä olla mukana ja vara-akkukin sujauttaa taskuun. Muuta oleellista oli toki tulenteko välineet minigrip pussissa ja joka oli sullottu gordura pussiin, sissipuukko, EA-pakkaus ja hyvät ruuat! Ruokapolitiikkaan sisältyi eiliset keitetyt perunat jotka äiti pilkkoi mukaan, saapahan makkaralle kaverin. Kahvit äiti otti nyt mukaan termariin ja kermaa pulloon mukaan ja toki keksejä. Lämmin ruoka on oleellista viileällä ilmalla ja pysyy skarppina kun ei ole nälkäinen. Muutenkin hyvä olla pikku päiväretkellä varmuudeksi naposteltavaa kuten pähkinöitä tai kuivattua banaania, suklaata, kuivattuja papuja tms. Niin, paistinpannu lähti tietty mukaan ja voita, ketsuppia ja suolaa. Mukaan sopi Kupilkan lautanen, kuksat ja luhat. Talouspaperia unohtamatta omassa muovipussissaan.

Auto suuntasi kohti Ruovettä, ajoaika Itä-Tampereelta olis noin 1h ja 15min. osoitteeksi otettiin Kankimäen parkkipaikka, Helvetinkoluntie 775, 34640 Ruovesi. Ajaessa sai olla tarkkana hirvien ja peurojen kanssa, niitä pomppotteli nyt näihin aikoihin täällä paljon. Hieman hämäräähän oli ollut koko päivän, eikä ajomatkalla tilanne muuttunut kuin pimeämpään suuntaan. Mutta onneksi ihana kummitäti oli takapenkillä seurana.

Ohitettiin matkalla hiekkatiellä myö villisika ja strutsi paikka, villisikoja ilahdutti ainakin kurassa rypeminen kun niitä katseltiin hiljaa ohi ajaessa 🙂 Saavuttii parkkipaikalle jossa ei näkyt ketään muuta. Ravintola helvetinporttikin oli näköjään remontissa. Pihassa oleviin WC:ihin ei päässyt, mutta helvetinportti kyltin ja opaste taulun takaa löytyi PuuCee,sinne ensin mars!

h1

Opasteet luontopolulle oli hyvät ja polkukin erittäin selkeä, näkyi että reitti on suosittu. kävelin reippahasti ainakin alkumatkan ja tulin siihen tulokseen että lujaa virtaavissa puroissa oli kermavaahtoa tai shampoota. Äiti ja kummitäti kyllä kuiski että oikeasti muka veden vaahtoa,phyh! matkalla nuotiopaikalle, eli päivätuvalle (Helvetinkolu) päin oli mahtavia kuralätäköitä ja pikku siltoja. Aikuisia naisiakaan ne ei huolettanut koska niillä oli pitkävartiset vaelluskengät jaloissaan. Oli hyvä että niilläkin oli jotain nilkaa tukemassa koska oli aika liukasta ja kulku ei sopisi oikein heikko jalkaisille täällä. Minä, Eräipana sain kiitää ja miettiä onko ne tontut täälläkin kurkkimassa, olin varma että erään kannon takaa heilutti pieni parrakas metsätonttu kylläkin…mutta ne korvatunturin tontut, ne onkin ihan oma lajinsa.

78233565_10157500057498267_8625861787272609792_nKuljettiin opasteiden mukaan ja pikkuisen alkoi jalka painaa. Äitin rinkkaan minut sitten helposti sujautettiin koska nosto apuna oli kummitäti. Äidistä minun selkään nostaminen on nykyään jo vähän haastavaa yksin maastossa jos ei ole vaikka korkeampaa kiveä apuna. Nyt rinkka ja minä sisältönä painettiin +23kg. Äiti välillä veti vähän happea kun oli jyrkempää ylämäkeä ja sitten ne pitkät loivat, liukkaat rappuset (opasteiden mukaan 200 porrasta) alas järven rantaan. Selvittiin kitenkin päivätuvalle Iso Helvetinjärven rantaan  ja olikin jo hämärää! Pihassa oli nuotiopaikka ja puuliiteri, sinne siis. Piti vähän sahailla rankoja ja heilutella kirvestä (joka oli muuten hyvä ja terävä). Sain auttaa kantamaan kummitädin sahaamia puita äidille kirves hommiin, osallistuminen tosi erä hommiin on kivaa! Äiti vielä pilkkoi nuotilla puukolla pienemmäksi silpuksi klapeja ja tuli saatiin syttymään hyvin inasen nihkeillä puilla. Pientä millin silppua ja kiehisiä niin kyllä se kasa syttyy ja onhan aina mukana tuohirulla katajaniinillä sekä sytytyspalakin.

 

76261827_10157500051833267_2688890178608562176_n

Nuotion alettua palamaan tutkin innolla järven rantaa kummitädin kanssa, kumma juttu ettei se päästänyt pikku jää riitteelle? mutta onkia sai kepillä. Siinä sitten laitettiin perunoita kunnon rasvassa ja tumput kuivui näppärästi nuotiolla ja isommat klapit samalla. Mukavaa nakertaa pimeydessä ruokaa ja kuullostella kuinka jossain vesi kohisi. Kun oltiin syöty jälkiruuatkin oli siivoilun aika, auttelin parhaani mukaan vähän kasaamalla keppejä penkin alle ja antamassa penkkien päällä toimintaohjeita (tähän tulisi sellaien hauis kuva). Minut laitettii illan pimeydessä lapsenkantorinkkaan ja suunta oli mihis muualle kuin ne portaat ylös! Jos olisi päivä ja ei liukasta niin oltaisi kierretty rantaa myöden komeaan kalliokuiluun josta näkee usein kuvia. Helvetinkolu kuuluu myös Pirkantaipaleen retkeilyreitistöä, joka onkin jo 300km pitkä.

76936395_10157500049853267_3486571162886995968_n

75491772_10157500055353267_7557442595983458304_n

76756968_10157500049093267_9021120794230521856_n

 

Käytiin kurkkimassa näköalapaikka josta nähtiin hmmm pimeää. Aikuiset oli ottaneet täältäkin edellisillä reissuillaan kuvia ja onhan ne näköalat komeat!  Mikäs täällä rinkassa ollessa, olisin kyllä halunnut reunalle mutta ei nuo naiset sinne menneet roikkumaan. täällä Helvetikolulla voi muuten harrastaa jääkiipeilyäkin (Iso Helvetinjäerven pohjoispuolen länsiranta). Kansallispuisto onkin muuten perustettu 1982, näin knoppitietona ja tunnuksessakin komeilee kivinen rotko.

Siitä jatkoimme otsalamput päässä kiertämään helvetistä itään kierrosta (4km lenkki). Hauskaa oli jälleen hohtavat kivet ja aarnisammalet! Yhdessä kyltissäkin niistä kerrottiin paremmin. Reitti oli tälläkin erää selkeä pimeässäkin.

76775106_10157500051183267_5444101103308242944_n

76644639_10157500049648267_5735319161790267392_n

 

 

 

 

 

 

 

 

76714028_10157500050548267_5117915542816030720_n

 

Äidille ja kummitädille tuotti vähän jännitystä kun oltiin ensimmäisellä pitkos osuudella, se kuinka paljon upottaa. Pitkokset olivat nimittäin veden vallassa ja pimeys vähän haittasi näkyvyyttä. Pistettiin kummitäti edelle katsomaan vajottaako kuinka paljon. Lenkkareilla tai matalavartisilla kengillä olisi kastunut. Toiset pitkokset olivat taasen erimallia ja melko kapeat, niissä sai olla erilailla tarkkana ettei horjahda. Kallioisuus ja juuret sadesäällä onkin myös tietty liukkaita, mutta nuo naiset on onneksi tarkkoja.

 

Jylhiä maisemia on aikoinaan ihaillut myös A. Gallen-Kallela ja J.L Runeberg. Kohta kuului kohinaa keskellä metsää ja pimeässä, ihan kuin isokin vesiputous olisi nurkalla. Pimeys toi kyllä näin nuorelle Eräipanlle lisää potkua mielikuvitukseen ja paikalla oli oltava dinosauruksia! Käytiin katsomassa ja kyllä siellä vesi kohisi lujaa puiden välissä omassa pikku uomassaan! Puhuttiin siinä pimeän pelosta ja tarviiko sitä metsässä pelätä. Aikuisia ei enään pelottanut. Lapsena äiti ja kummitätikin oli vähän jännittänyt pimeää. Mutta metsässä ei ole muuta pelättävää pimeässä kuin jos astuu harhaan ja satuttaa itsensä tai jos sattuisi eksymään oikein kunnolla. Mutta kyllä pimeässä mielikuvitus voi tehdä tepposia, Siksi meillä onkin otsalamput. Välillä kokeiltiin miltä näyttää ja kuulostaa ilman valoja, aika hienoa ja rauhoittavaa oikeastaan. Äitille oli pienenä sanottu ”että eihän sinua kukaan pimeässä näe,siellä on turvassa” kun oli pelännyt mörrimöykkyä.

 

Päivällä varmasti olisi ollut nähtävää vähän erilailla ja äiti joutaisi kyllä kuntokuurille! Tarvii juoksuttaa äitiä kunnolla että se jaksaa vielä välilä minua kantaa rinkassa ennen kun tulee pulkka / ahkio kelit!

Polun loppu osuus oli naisista helppoa ja osittain tietä. Tosin minä simahdin jossain viime metrien kohdalla, ulkoilma teki tehtävänsä jälleen ja kiva tasainen kyyti. Kummitätiä nauratti meikäläisen kovinkin rento olemus 😀 Auto se nökötti yksinäisenä pimeällä parkkipaikalla ja minut nostettiin turvaistuimeen jatkamaan unia. Kohta kuitenkin heräsin ja vähän ihmettelin että ”oho,missäsä nyt mennään”. Helvetinjärventietä ajettaessa hyvinkin hissukseen, pomppasi komea valkohäntäpeura eteen. Siitä se vähän häntää nostaen köpötteli lepikkoon tien toiselle puolelle. Sai siis muistutuksen että pitää olla tarkkana! Nähtiin myös pörheähäntäinen viekas kettu tien varrella ja autoilijoita jotka ajoivat ainakkin tuhatta ja sataa illan tihkuisessa pimeydessä.

78426432_10157500053588267_5137416996442341376_n

Helvetinkolua

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli mahtava! Pimeys on asia jota olen oppinut nyt pienenä Eräipanana käsittelemään turvallisesti aikuisten kanssa. Mutta ei kaikista pimeän jännittäminen lähde vaikka miten harjottelisi ja juttelisi asiasta. Minäkin treenailin kotona ensin pimeässä leikkejä, sitten eräkämpissä ja teltassa. Otsalampun käyttöä on ollut kiva harjoitella tai miten tehdään vaikka varjokuvia. Illalla tai pimeässä niinkuin nyt oli nuotiolla hienoa istua, eikä yhtään pelottanut! Helvetinjärven alue on kaunista ja tästähän pääsee ,yös seitsemisen kansallispuistoon patikoiden. Talvella vain runkotiet aurataan joka on hyvä muistaa! Telttailuun sopiin hyvin Haukanhieta ja Haukkajoen pysäköintialueelta saa puolestaan myös kajakin vesille 🙂

76706745_10157500058533267_261536196629364736_n

Nyt kun äiti tässä mukavasti asiaa retkestä kirjoittelee, on minulla pöpö päällä, kauhia oksennus ja ripulikin iski. Äiti epäilee että junan ikkunan nuolemisella voi olla osuus asiaan, toisaalta kaupan ostoskärryn pureminenkaan ei kuulemma ole suotavaa tai lenkkipolun vierestä lumen syöminen… Mutta katsotaan mihin sitten! Pikku retkiä ollaan tehty Helvetinjärven jälkeen, mutta uusi kohde olisi kiva valloittaa!