Leijonalaavu ja maahisen selän kutitus.

 

L6

Lokakuun loppuja vietiin ja ilmat olivat olleet suosiollisia, tarkoittaen ettei sadevaate rumbaa ja mega kuraista autoa.

Ajattelin että nyt olisi uusi kohde valloitus paikallaan Eräipanan kanssa, jokin paikka missä missä ipana ei olisi käynyt. Olin eräkummina ollut myös Akaan puolella, ala-aste ikäisten lasten kanssa harjoittelemassa perinnetaitoja laavulla. Kaivelin muistinystyröitä että mikä se laavun nimi olikaan, koska muistaakseni, ehkä, mahdollisesti oli helppo kohde. Sieltä se tuli, Leijonalaavu! Koska visuaalinen muisti toimii paremmin kuin nimet niin kohde löytyi maastokartasta hyvin. Paikansin sen koulun perusteella missä olin eräkummeillut 🙂

Akaaseen Tampereelta käsin ajelee noin 30min. Joten se on ihan nurkalla. Laavulle päässisi mukavaa lenkkipolkua jossa myös osa metsätietä, näin ollen Eräipana sai ”enduro”potkupyöränkin hyvin mukaan.

L8

Pakkailtiin yhdessä mukaan makkaraa, leipää, keksejä, omenaa, mehua ja kahvia. Ipana oli innoissaan kun puhuttiin nimestä Leijonalaavu, siellähän oli siis oltava leijona, ainakin yksi. Leijonalaavun nimi todellisuudessa ei tule ihan leijona bongauksesta, vaan Toijan Lions Club on sen rakennuttanut.kyltti

 

Ilma oli mukavan viileä, peppualusta mukaan sekä lämmintä ilmavaa kerrosta ipanalle päälle, sellaista jossa pääsi potkuttelemaankin helposti. EA-pakkaus on aina mukana kun lähtee ihan pikku retkellekkin muutamaksi tunniksi.

Ajomatka sujui hyvin ja ipana ihmetteli moottoritien rekkoja ja mietti onko makkara toivomaansa juusto versiota ja olihan leivässä juustoa kun sen lämmittää? Ajomatkan saikin olla ilman ulkovaatetta ettei ulos mennessä tule kylmä. Ajo ohjeeksi naputtelin   Pätsiniemntie 102 jolloin tullaan kaarteeseen jossa Pätsiniementie erkaantuu päättyväksi hiekkatieksi (loivaasti vasempaan). Päättyvän hiekkatien päähän saa auton jätettyä helposti.

kartta2

Kun saatiin auto parkkiin ja potkupyörä takakontista niin jo lähti pärinät! Sinisestä ”auto” merkinnästä lähdettiin oikealle kiitämään.  Eräipana potkutteli tuulen lailla hieman rapa roiskuen metsätietä. Välillä onneksi tarkisteltiin näkyikö kenties tonttuja kurkkimassa puiden takaa. Kulku oli helppoa ja vaivatonta, ellei lasketa juoksemista potkuttelijan perässä. Pikku tietä kesti tovin ja tuli tien haara oikealle, me jatkettiin suoraan ja pian tuli lenkkipolku vasemmalle jossa myös vanha ruosteinen kyltti merkkinä ettei saa ajaa moottori ajoneuvoilla. Edelleen ei havaittu hännän vilahdustakaan leijonasta.

1 tekstillä

2 tekstillä

3

Tätä lenkkeily reittiä oli erittäin helppo jatkaa ja nyt ipanakin malttoi välillä pysähtyä pohtimaan isoja kiven lohkareita. Niitä käytiin tutkimassa hieman tarkemmin ja löydettiin samalla vähän sieniäkin. Ihailtiin eri värejä muunmuassa katajan & kielon marjat ja luontoa joka alkaa menemään talviunille. Välillä tehtiin tarkkaavaisuus bongauksia; missä näkyy valtava kuusi ja sitä piti osoittaa tumpulla, tai pienen pieni männyn käpy.

Matka ei ollut kovinkaan pitkä laavulle ja yksi vähän isompi loiva ylämäki oli matkassa. Kun laavu alkoi häämöttää edessä mutkan takaa alkoi mietityttää. Oliko siellä odottamassa leijona? Jännitys tiivistyy…

No ihan leijonaa ei näkynyt. Näkyi hyväkuntoinen laavu ja vieressä pressun alla halkoja. Laitettiin heti tulet ja siinä ei tällä kertaa onnistuttu ensimmäisellä tikulla. Puut olivat inasen kosteita ja niitä piti pienentää pikku silpuksi ja kiehisiksi jotta saatiin nuotion roihut. Ipana taisteli oman keppinsä kanssa vieressä nätisti. Turvallisuudesta on puhuttu ja tämä asia tuntuu uponneen päähän. Sytykkeistä tuohi on edelleen paras näissä asioissa (ja mukana aina tuohirulla jossa sisässä katajaniiniä). Toki olisin voinut kaivaa pinon keskeltä kuivempiakin puita… Kosteampia puita oli helppo kuivattaa alkaneen tulen liepeillä.

Sillä välin kun tuli paloi sopivasti tutkittiin lähimaastoa. Selviä leijonan tassun jälkiä ei havaittu mutta alkukantaisia majoitus rakennelmia kylläkin 🙂 Huomasi että lapsia ollut liikkeellä majan rakennus puuhissa. Puhuttiin myös leijonalaavu nimestä ja miksi Suomessa ei leijonat elä metsissä niinkuin vaikka ilvekset, molemmat kun kissaeläimiä ovat.

L7

Mikäpäs tässä, tuumasi Eräipana kun makkaransa sai. Makkara on kyllä kumma juttu, vaikka nuotio mahdollistaa oikeastaan kaiken ruuan valmistuksen niin ainakin Eräipanasta makkara on se paras asia. Leivän juusto oli kuulemma se paras osa leipää joten kummasti hampailla sai nakerrettua leivästä vain sen juuston. Miten ihanaa on istua pienen sirkeän pojan vieressä, joka heiluttelee jalkoja iloisesti ilman kiirettä ja jutustelee niitä näitä. Rauhassa oleminen ja kaksin retkeily on välillä todella laatuaikaa jolle osaa antaa merkityksen. Hiljentyminen ja oikeasti läsnäolo on tärkeää kaiken arjen ja ruuhkavuosi työ-pyykkivuori-koira-tauti-ruoka asioiden äärellä.

 

 

 

Kun makkarat jälkipaloineen oli syöty ja kerätty vähän muidenkin roskia laavulta reppuun, oli aikaa potkutella lisää enduroa! Välillä enduropyörä jäi hyvin parkkiin ja mentiin ruohonjuuri tasolle tutustumaan sammaleisiin ja pikkuisiin sieniin jotka kasvoivat hassusti. Eräipana tykkää kovasti saduista, niimpä täällä on hyvä satujen varjolla keksiä luonnosta juttuja jotka  jäävät mieleen. Esimerkiksi kynsisammaleen nimeä mietittiin yhdessä. ”Aikoinaan eleli metsässä pikku maahinen jota kovasti kutitti kylvynjälkeen. Maahinen oli kuitenkin yksin ja kukaan ei päässyt rapsuttamaan selkää. Niimpä hän nappasi koti ovensa vierustalta suuren kynsisamalen varren ja kynsi sillä selkäänsä.” Nyt ipanalla on mielessä kynsisammal, se hassun näköinen jossa on koukkumainen yläosa.

74278960_10157426007003267_4501783204096638976_n

L5

Leijonan jälkiin ei tosiaan  törmätty kun potkuteltiin takaisin polkua pitkin kohti autoa. Mutta sattuipa hyvä onni ja puussa nähtiin puukiipijä! Pikkuinen kiipesi melko vauhtia puunrungolla ja en uskaltanut kaivaa taskunpohjilta puhelinta kuvaamiseen. Saatiin hyvä tovi katsella pikkulinnun kipitystä, aivan mahtavaa!

Kuraa riitti yht´äkkiä autolle päästessä ja sai olla tyytyväinen että päällys kamppeet saatiin helposti pois ja enduro potkutin takakonttiin muovisuojanpäälle. Nyt tätä kirjoitellessa ulkona on loskaa ja melkein plussassa asteet. Äiti ja isi ei ehtineet pakkasilla retkiluistimien päälle, mutta kyllä sekin vielä koittaa 🙂 Lapset tosin ottavat ilon irti tästä minimalistisesta loskasta ja kyllä se enduro potkutin tänäänkin hyvin suti!

L4

73114016_10157426007553267_2397283537255399424_n

 

viikonlopun GoExpo Winter kyllä jo kutkuttaa mieltä! Niin paljon nähtävää tulossa! Talveen (kun se nyt tänne saadaan) mahtuu hurjasti tekemistä sekä ideoita, lapsen saa helposti ympättyä menoon mukaan. Mutta messuista sitten oma juttunsa, mitä inspiraatioita saadaan 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s