Kirjamessujen antia; Susivihasta ilmastonmuutoseen, loruttelua, satua ja faktaa.

Eräipana täällä näppäinten äärellä!

DSC_0345

Äiti tällähetkellä piirtää minulle monokkeliapinaa kun pyysin ja on sillä joku sadunkin kirjoitus meneillään. Äiti on aina rakastanut kirjoja ja lukemista, vaarini suku onkin taiteilijoita ja äidillä on välillä taiteilukausia = kyniä, maaleja ja siveltimiä jokapaikassa. Äidille luettiin paljon kun hän oli pieni, nyt sitten minulle kaikki lukee paljon ja minusta se on hurjan hienoa! Nykyään osaan keskittyä pitkiinkin tarinoihin ja keskustella niistä, paljon kuulemma välikysymyksiä. Kaikkia luonto tietokirjojakin saan lueskella ja äidin kirjat kiinnostaa koska niissä on hyviä eläintekuvia. Nykyään olen jo niin iso etten revi sivuja tai piirrä metsäpeuralle avaruuspukua. ”Miksi” vaihe on minulla nyt hyvin meneillään ja kysysmys; miksi mäyrällä on raidat kasvoissa ei ole uutta. Äänikirjat toimii etenkin automatkoilla hyvin kun ajetaan pitkää matkaa, nyt löytyi messuilta yksi mukava mukaankin!

Äiti kovasti tahtoi kirjamessuille helsinkiin ja mikäpä siinä, hienoa lähteä katsomaan uutuuksia ja mitä kirjallisuuden saralla nyt tapahtuu ja puhututtaa. Äiti tutustui ohjelmaan ja huomasi että siellä oli myös tilaisuuksia joissa haastateltiin kirjailijoita ja aiheina saattoi olla vaikkapa aiheena kuumottava ilmaston muutos.

Matkasimme Helsinkiin eksoottosesti maitojunalla ja nehän oli mennen-tullen ihan täpösen täynä, äidillä kuulemma jalat vähän kipeinä seisomisesta. Itseäni onneksi nukutti hyvin mennessä ja palatessa sai ihmetellä matkaavia koiria. Äiti oli onneksi pakannut matkaan naposteltavia kurkkuja, keksejä, omenaa ja itsellään sillä oli termari ja kuksa mukana.

74634317_10157425900643267_5963053248540573696_nMessuilla tutustuttiin heti ensimmäisenä minua kiinnostavaan ja syksyllä  mietitityttäneeseen asiaan: hirvikärpäseen. Mietin syksyllä että oli silkkaa huijausta että hirvikärpänen oli sarveton, samoin kuin hirvikoirakin. Mutta, nytpä näinkin, kortit ja lautapelin jossa oli hirvikärpänen sarvilla! Pelkortit kiinnosti erityisesti ja ehkäpä joulupukki ne tuo. Sain oikein nimmarilla varustetun kortinkin taiteilijalta. Kyseessä oli Nurin ja Kurin sarja jonka on kuvittanut Jakke Haapanen ja kirjoittanut Mika Myllyneva, ikä suositus on tässä kirjassa 3-6v ja pelikortitkin soveltuu jo tällaiselle kolmevuotiaalle. Suositus tähän sarjaan kyllä tulee eräipanalta!

 

 

 

DSC_0344Sitten kävimme lastenosastolla, siellä sain onkia mangneettikaloja ja karkasimpa myös satujen lukulavalle kesken kaiken, oli niin jännittävä satu! Tatu ja Patu olivat myös vierailulla, mutta olivat vähän turhan suuria kavereita kestohymy päällä, joten jätin heidät rauhaan.

 

Äiti tahtoi väkisinkin kuulostella tovin Yle kioskin ”ilmaston muutos pilasi mielikuvituksemme puhetta”. Kyky ajatella positiivisesti on kyllä saattanut kadota, samaa on äitikin pohtinut. Ilmastonmuutoksen esillä olo katastrofeineen tuntuu melko lohduttomalta. epätoivo voi iskeä ja huoli, voiko itse vaikuttaa, tai onko omilla valinnoilla merkitystä. Äitiä sosiaalialan ihmisenä kiinostaa juuri myös valintojen mahdollisuus tai mahdottomuus,vähävaraisilla ei ole välttämättä mahdollisuutta siihen ilmasto kestävimpään valintaan.  Äiti pohti että aikoo itse jatkossakin tehdä oman osansa ilmaston puolesta, yrittämällä parantaa ihmisten luontoymmärrystä, siten että se olisi helposti saatavilla.

Ilmaston muutoksesta meille lapsille kertookin lajissaan ensimmäinen kirja : ihme ilmat- miksi ilmasto muuttuu?. Kirjassa kerrotaan mielestäni hyvin miten voidaan arjessa auttaa asiaa että meillä olisi jatkossakin jouluna lunta. Kuvitus on kiva ja värikäs, mutta itse näin kolmevuotiaana en ihan päässyt jyvälle kaikesta kuitenkaan. Kirjassa kerrottiin hienosti esimerkiksi miten sää ja ilmasto eroavat toisistaan. Eri ilmasto tyyppien kuvat oli minusta erityisen kivoja ja samalla puhuttiin äidin kanssa metsien puu ja eläinlajeista. Sitten mietittiin myös kirjassa vilahtanutta teemaa miten itse voi vaikuttaa, meillä ainakin kierrätetään niin vaatteet kun lasipurkit. Tälle kirjalle annan vahvan suosituksen myös. Kirjan ovat kirjoittaneet Laura Ertimo ja Mari Ahokoivu. Into kustannus.

ihme-ilmat-etukansi.jpg

Yksi juttu mikä minua kiinnosti oli kirja: Ihan oikeat viikinkiajan lapset. Todella kiinnostava kirja jossa kerrotaan millaist aelämä oli viikinkiajalla, meille lapsille sopivalla tavalla. Kuvat ovat kirjassa hienossti piirrettyjä ja kirjaa tutkiessa heräsi paljon minulle kysymyksiä: ” ai miksi ei ollut monoja suksissa”. Tässä on aikuisillekkin paljon kiinnostavaa tietoa pohjolan menneisyydestä. Tämän kirjan on puolestaan kirjoittanut Karoliina Suoniemi.

Näin ötököistä kiinnostuneena kirja Elämää maan kaätköissä nousi listalleni myös. Siinä kerrotaan realistisin kuvin  mitä siellä alempana kuin ruohonjuuritaso tapahtuu. Mitä kivien ja sammaleiden alla piilee, mitä mullassa möyriikään! kirjassa pääsee hyvin selville kuinka tärkeitä kaikki pikku ötökät, sienet ja bakteerit ovat ekosysteemille. Kirjan on kirjoittanut Veikko Huhta ja Eeva-Liisa Hallanaro.

9789520404642_frontcover_final.jpg

 

Koska tykkään runoista ja loruista niin kirja Hiiri mittaa maailmaa innosti minua! Kirjassa on hurjasti runoja, loruja, vauvarunoja, runoja luonnosta, eri eläimistä, aakkosloruja, unirunoja, saturunoja, sormiloruja, juhla- ja sururunoja, leikkiloruja ja vaikka mitä! Erittäin hellyyttävä kirja totesi äitikin. Kuvat ovat suloisia ja ihanan satumaisia. Tätä olisi kiva lueskella vaikka teltassa iltaisin taskulampun valossa tai nuotiolla! Kirjan on kirjoittanut Hannele Huovi ja kuvitus on Elina Wasta:n tuotantoa. Kustantajana Tammi.

 

 

 

 

Sitten äiti bongasi vielä yhden mahtavuuden näin lapselle. Äänikirja Kettujuttuja – kolme hännäkästä tarinaa. Siitä saatiin kuunnella näyte ja ihastuin kovasti lukijan ääneen jossa oli hyvä rytmi. äänikirjassa kerrotaan ketun tahdosta maalata taulu, mutta kohteen kanssa on vaikeuksia, kuten pikkuiset mäyrän pennut jotka vain liikkuvat. kirjassa kettu onneksi löytää opettavaisen ystävän joka auttaa kettua näkemään kaikkea hienoa ympärillään mitä voi maalata tauluun, rohkeasti hommiin vain! kirjan on kirjoittanut kaija Pannula ja lukijana toimii Anu Valonen.

Aikuisille äiti nopeasti bongaili muutamia kiintoisia kirjoja kuten:Etelä-Skandinavian vaellusreitit. kirjassa esitellään monipuolisesti Etelä-Norjan reittejä ja kohdekuvaukset ovat erittäin kiitettävästi tehty. Kirja sopii niin aloittelijallekkin kuin jo pidempään reissanneille. Tästä äidiltä lukusuositus jos Norja kiinnostaa. Kirjoittajana toimii Harri Ahonen joka on myös asunut Norjassa ja tutustunut vaelluskulttuuriin siellä. Kustantajana Tammi. 9789520403928_frontcover_final.jpg

Kasvibongarin opas- kukat ja niiden hedelmät oli yksi kiinnostava uusi kirja. Siinä opastetaan helpolla tavalla kasvien tunnistamiseen ja kiitosta sai se että, tämän avulla pystyi opettelemaan tunnistusta kukinto kaudenkin jälkeen. Kirjassa on käytössä uusi ajantasainen nimistö joten kirjan käyttö on taattu jatkossakin pitkään. Kirjan on kirjoittanut pentti Halenius ja Arto Rantanen.

Itämeri ja ihminen kirja tarttui myös äidin käteen ja kiinnosti paljonkin. Puhutteleva, kattava teos ihmisen ja Itämeren suhteesta ja miten se on vuosien saatossa muuttunut paljonkin. Kirjassa kerrotaan myös historiallisia taustoja itämerestä ja sen alueella asuneista ihmisistä. Kaiken sen lisänä tutustutaan myös eliöihin meressä ja miten rehevöityminen, vieraslajit tai ilmastonmuutos vaikuttaa. Kirjan on kirjoitanut Kai Myrberg ja matti Leppäranta. Molemmat pitkänlnjan itämeren tutkijoita ja professoreja sekä tietokirjailijoita. Kustantaja Tammi. 9789520406417_frontcover_final.jpg

Pari kirjaa jäi kiinnostamaan äitiä, mutta minulla oli hieman kiire, joten äiti tyytyi vain kansien katsomiseen. Kirjat olisivat olleet tällaiset: sukupuutot/ Miia Toivio, Hämärä ei tanssi enää/ Vesa Haapala sekä kirja Villi ihminen ja muita luontokappaleita/ riikka kaihovaara.

Sitten törmättiin puhututtavaan arkaan paikkaan, susi vihaan. Tämä onkin aikuisten kirja E-Kirja myös. Kirjan nimi on Lauma- 1880- luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kirjassa kerrotaan miten 1880-luvulla 22 lasta Turun seudulla tappaneet sudet ovat vaikuttaneet susi asenteeseen mahdollisesti. Äitiä kiinnosti aihe niin paljon että päätti hankkia E-Kirjan ja tutustua kotona siihen. Kirjoittaja on toimittaja ja biologi ammatiltaan, se myös näkyi kirjassa hyvänä tapana kirjoittaa tiede pohjaista asiaa. Historian tutkimus ja siihen liittyvät ihmiset oli kuvattu realistisesti, äidin oli pakko välillä lopettaa lukeminen kuulemma, pahaa teki ajatus syödystä lapsesta. Tässä on kirjan saatavilla olevasta julkisesta osasta lukunäytteen otsikko joka puhuu puolestaan ”Mitä sudet ajattelivat, kun ne söivät 8-vuotiaan Karl Johan Hörnbergin?”.  Äiti suosittelee kirjaa luettavaksi ja pohtimaan susiasennetta monesta tulokulmasta. Asiat eivät ole suoraviivaisen yksinkertaisia tässä asiassa, pohtii äiti. Jokainen muodostakoon omat käsityksensä ja argumenttinsa. Mutta kirja on hyvä! Kirjoittaja on Jouni Tikkanen.

Messuilla olisi ollut kuuneltavana myös metsästyksestä, mutta valitettavasti se meni meidän ohi. Piti ehtiä mutta välillä tulee pikku hidasteita. Puhuja asiasta olisi ollut Aleksi Lumme ja asiaa markkinoitiin seuraavasti: Metsästä,Suomessa on aina metsästetty, mutta kaupunkilainen elämäntapa ja eräily eivät kohtaa. Vai kohtaavatko sittenkin? Helsinkiläinen Aleksi Lumme aloitti metsästyksen ja huomasi, ettei vastakkainasettelu ole niin vahvaa kuin hän oletti. Hänen eräkavereilleen metsä on temppeli, jossa mieli lepää. Vegaaniystäviensä kanssa Lumme puhuu ravinnon eettisyydestä. Metsältä löytyy mielenrauhaa ja syvempi luontosuhde – sekä ruokaa, jonka alkuperästä voi olla varma. Tämä kuullosti hyvätä ja varmasti keskustelua ja ajatusta herättävältä. Siksipä äitiä kiinnostaakin oliko kukaan kuulemassa tätä, joka nyt tämän tekstin luki 🙂

 

Kaiken kaikkiaan meillä oli todella antoisa kirjamessu reissu! Kirjoja olisi voinut jäädä tutkimaan vielä lisää ja lisää ja lisää. Onneksi äidillä oli kynä ja paperia sekä puhelin, niillä sai muistiin mihin voi tutustua sitten kirjakaupoissa tai kirjastoissa. Kiitos kummitädille joka leikki kanssani kun äiti höpötteli ihmisten kanssa ❤ Ja olipa kiva nähdä äidin ystävä luontohetkiblogi:sta, hän kirjoittaa Helsingin seudun luonnosta ja tapahtumista aktiivisesti ja on monessa mukan! Kannattaa siis tutustua hänen juttuihin myös instagramissa ja facebook:issa!

Kiitos Messukeskukselle upeista messuista ja tietysti kaikille kirjailijoille, tuotte paljon sisältöä arkeen!

Seuraavaksi Suunnataankin leijonalaavulle! Hui, liekö siellä oikeasti leijonia?

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s