Siikanevan sieni paratiisi

71695057_10157353827028267_4920239419614560256_n

Aika kuluu niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä, pelottavaa jopa hieman! Syksy on ollut oikeaa metsä aikaa ja kaikki vapaat hetket on mennyt viikolla hieman lähempänä metsissä ja viikonloppuisin pidemmällä.

Meillä valitettavasti itse Eräipana sairastui pahasti ja toipunen kesti pidempään kuin ennen. Kurkunpään tulehdus iski (juuri kun äiti oli tietenkin yötä metsässä hommissa 😦 ) ja sairaalassa ipana olisi sitten kun ei se henki kulkenut kotikonstein enään. Tämä on ikävästi jo tuttu näiden kaikkien kolmen vuoden elon aikana. Nyt perään iski ärhäkkä kuume ja flunnsa ja korvat… Toipunen on onneksi alkanut ja pikku retket on taas aloitettu.

 

71706057_10157353848413267_1187528607321292800_n

tämä

Mutta, ennen tätä olime juuri Siikanevan soidensuojelualueella, Orivedellä. Yksi meidän lempikohteita koska suot ne vaan vetää puoleensa! Siikaneva on sulan maan aikaan helppo saavuttaa, talvella autolla on haasteellisempaa koska parkkipaikalle johtavalle tielle ei ole talvikunnosspitoa. Itse olen talvisin käynyt lumikenkäilemässä alueella ja jättänyt auton tien varteen josta pysäköinti alueelle käännyttäisiin. Myös komea Ollinkivi on ihan nurkalla. P1 jota käytettän onkin Ollikinven tieltä poikkeava.

 

 

 

 

Nyt meillä oli ihan suunnitelmallinen missio miksi juuri Siikaneva ja kiero vastapäivään tuolla reitillä. Reitti on inasta vaille 10km ja osittain hyvin haasteellista kulkea lasta tai huonojalkaista ajatellen. Tarkoittaen kalliota ja polkuja joissa runsaasti juurakkoa.

Lähdimme siis metsästämään, tälläkertaa sieniä. Metsästys on kiellettyä alueella, mutta sienien ja marjojen poimiminen sallittua. Tiedettiin että lenkin loppupäässä olisi metsää jossa kasvaa todella hyvin sienisalaattiin sieniä sekä suppilovahvereoita, keltavahveroita ja mustiatorvisieniä. Eli hyvässä valossa lähdimme kiertämään vastapäivään lenkkiä ja myös se haasteellinen osuus olisi nyt ensin. Valoisalla onkin parempi kulkea kallioisissa maastoissa ja juurakoissa, sekä nähdä sienet. Suositus on toki että kuljetaan polkuja pitkin, mutta pikku ”hairahdukset” polulta ei ole kiellettyä.

Reitti on hyvin merkitty sinisin merkein ja sääkin suosi, aurinko paisteli tovin kunnes päädyimme metsän hämäriin. Eräipana kulki suunnitellusti haastellisemman osuuden rinkassa, jäisi voimia helpommalle n. 5km osuudelle omin jaloin. Ipanalle oli laitettu lämmintä kerrospukeutumista päälle ja vaihto vaatetta oli mukana jos vaikka tulisi pissa vahinko. EA-pussissa on toki aina avaruuslakana mukana jos jokin todella paha hyytyminen sattuisi. Vettäkin oli syytä olla mukana koska tiesio että kuuma tulee kun kantaa noin+20kg:tä selässä ja tekee syväkyykkyjä 😀

Soiden näkeminen ja erityisesti sen haistaminen viritti aistit hyvin! Löydettiin tutut sini kohteet nopeasti ja ipana sai myös poistua rinkasta niiksi ajoiksi kun isompi löydös pullahti eteen. Samalla kun poimittiin sieniä sai omat aivot lajien nimi jumppaa, viitaten lukuisiin sammaleihin, jäkäliin, limasieniin ym. Ipanalta tuli välillä tiukkaa miksi miksi miksi kysymyksiä liittyen luontoon, se vasta hienoa onkin koittaa selittää ekosysteemiä kolmevuotiaalle! Mutta on jotain ipanan päähän jäänyt sienien nimiä ja kulkemisesta metsässä. Ei kannata astua vaikkapa puun rungon päälle tai juuren päälle, voi liukastua.

Siikanevan sieni maasto on yksi parhaita mitä olemme nähneet, monipuolisuus on yllättävä. Näin hyviä esiintymiä ei löydä helposti ja täällä ne ovat lähes polulla, kun vain pitää silmät auki ja välillä muutenkin piipahtaa pois polulta.

Ipanasta on hienoa välillä ryömiä maastossa, niinkuin vauva ja tehdä lähi tutkimuksia. Hänelle on kerrottu että esimerkiksi sammalia ei saa repiä tai niin kivaa kuin olisikin niin puiden kaarnoja ei revitä, yllättävän helpolla mennyt jakeluun. Kerrottu että nämä ovat pikku ötököiden koteja ja tutkittu yhdessä mitä mini öttiäisiä siellä asuu ihan konkrettisesti. Kerrottu myös kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta joka aiheuttaa suurta haittaa kuusille, näitä maalla tutkittu ihan urakalla…

 

Metsä ja kallio osuus oli todella liukasta koska oli sadellut paljon. Itse sai olla tarkkana nilkojen kanssa ja tukevat kengät olivat oikea valinta. Itsellä on käytössä ympäri vuoden Alpina Trapper kenkä, omassa käytössä ollut paras valinta. Kalliolta alaspäin lapsenkantorinkka selässä sai olla todella kieli keskellä suuta. Tuli mieleen Orivedellä toinen kohde mieleen, Nunnankirkko.

72201311_10157353842003267_4405232266268114944_n

Männynsuomuorakas on aikas komea sieni

Välillä ripsutteli hieman vettä, mutta eipä se juuri metsän puolella haitannut. Jatkettiin matkaa ja pikkuisen alkoi nälkä jo olla, sienetys kun vei äkkiä ajantajun mennessään. Ipana laitettiin rinkkaan jotta päästäsiin hieman nopeampaan tahtiin Jaarikanmaan laavulle. Muutama ihminen tuli vastaan ja pari kysyikin mistä on bongattu noin paljon sieniä matkaan.  Ipana huuteli reippaasti rinkastaan käsin vinkkejä kuten: kääpässieniä ei saa syödä kun ne on myykyllisiä. Myös tieto että metsässä elää pienpetoja kuten kettuja jotka syö sammakoita tuli selväksi. Myöskään näätiä ei kannata ipanan mielestä pelätä lainaan, eivät syö ihmisiä.

 

 

Laavulle matka oli ylämäkeä ja alamäkeä, pikkusen kuuma siinä tuli! Ipana söi rinkassaan omenaa jottei liika nälkä iskisi ja sitä myöden kiukkua, miksi ei olla jo laavulla. Välillä kyllä tuli kommenttia ”joko ollaan nuotiolla” , ”saako jo makkalaa?”.

71905173_10157353838628267_3919012620849381376_n

Laavulla olikin nuotio jo valmiina ja pari ihmistä, vettä sateli hiljakseen ja ihailtiin suota harmaana ja seesteisenä. Koska ipanalla oli varmasti nälkä, niin nopeasti kaasulla lämmitin makaronilaatikon hänelle ja jälkiruokana sitten makkaraa, ovelaa… Laavulla oli kiva istuskella ja seuramiehenä ipana jututti ihmisiä samalla kun söi naama ketsupissa. Toistaisesi ipana on ollut asiallinen retkeilijä ja on vältytty ”miksi ihmeessä pakko raahata lapsi retkelle” kommenteilta. On yritetty opettaa että metsässä ei meluta ja annetaa rauha metsän eläimille sekä ihmisille jotka ovat liikkeellä siellä. Toki ei se metsässä äänettömyys onnistu aina, koska välillä voi kuulua kovaan ääneen vaikka ”iiisiii ootkoo sää siellää? Löysin kalhun kolon!”. Mutta ne ovat sellaisia kertaluonteisia karjumisia normaalisti. Luulen että mitä enemmän ollaan näin pihalla, niin sitä helpompi lapsen on oppia ymmärtämään ns.metsä käyttäytymistä.

71145227_10157353838433267_6017316612682547200_n

71150701_10157353838103267_4631685860058726400_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laavulle takaisin siis…Makkarat maistui ja istuinalunen lämmitti pikku peppua hyvin. Vaikka ipana söikin melkein koko makkarankin niin piti saada jälkiruokaa masuun vielä, pullaa poskeen siis! Laavulla oli saatavilla myös siisti PuuCee ja puuliiteri.

72544721_10157353830768267_8418197026134556672_n

 

(Näin vastapäivään kierretynä tuolta maastokartta kuvasta bongattuna P1 lähellä on tulipaikka puuliitereineen ja PuuCeineen. Sekin nyt ohitettiin ennen parkkipaikalle sapumista. Eli noin 300m autolta myötäpäivään kierrettynä ensimmäinen mahdollinen tulipaikka.)

Oli alkanut hieman hämärtämään ja kellokin oli jo viiden pintaan. Lähdettiin kävelemään kohti parkkipaikkaa ja nyt ipana sai kävellä itse. Paljon helpompaa kulkua ja pitkosta paljon. Osa pitkoksista oli heikossa kunnossa ja sai olla itsekkin tarkkana ettei liukastu. Välillä oli pakko ipanan käydä kuitenkin puska pissalla, onneksi se menee nykyään hyvin, mutta…tälläkertaa onnistui jotenkin hienosti pissat osumaan haalarin huppuun ja yläosaan. Onneksi oli lämmin vaihto vaate laittaa märän haalarin sijaan. Todella reippaasti ipana jaksoi kävellä melkein perille asti. Lopussa kuitenkin ipana pyysi rinkkaan ja saikin sitten kyydin parkkipaikalle asti, ehkä sen viimeisen 200m. Ipanasta oli kuitenkin jännää tutkia karpaloita ja ihmetellä vetisiä suonsilmäkkeitä. Olikin hyvä muistutella pikku kiitäjää että sinne EI astuta, pitkoksilla PITÄÄ pysyä. Pikku saarekkeilla sai sitten tehdä vapaammin tutkimuksia.

71819992_10157353839423267_1175682821230952448_n

Sinne EI astuta

 

Kaiken kaikkiaan sateista huolimatta oli Siikaneva jälleen antoisa ja ihanan rauhallinen. Kun osaa hieman varautua vaihteleviin sää olosuhteisiin, varautua ajan käyttöön, mahdollsiin kastumisiin yllättäen ja hämärän tuloon on koko päivän retket syksyllä antoisia. Meillä ipanan sormien kylmyys on ainoa harmi, nimittäin jos istuu pidempään paikoillaan hänellä somet kylmettyy nopeammin. Silloin pyydetään laittamaan kädet alas rinkassa ja liikuttelemaan sormia. Nyt kuitenkin kun on jo noi iso niin kävely on hyvä aina,  vaikka se sitten onkin hitaampaa kulkemista. Hitaampiin kulkemisiin tarvii ottaa vain oma aikansa. Talvella on käytetty jos on tarve, avaruuslakanaa. Sen saa näppärästi joko vain jaloille tais itten yläruumiille jolloin kädetkin saa suojaan. Tosin, aina se oman lapsen tunteminen ja retken suunnittel,  sekä järki päässä itsellä auttaa kummasti että on turvallista ja kivaa. Neuvoja voi kysyä jos jokin mietityttää lapsen kera, tai muutenkin retkeilystä, vaikkapa minulta 🙂 Ehkä osaan auttaa, ehkä en ja jos en osaa niin sitten selvitetään asia. Oma kokemus, koulutus, verkostot ym on auttaneet itsenikin paljon, kysyn jos en tiedä ja aina joku on osannut neuvoa.

71107623_10157353826558267_4011547068471443456_n

Myös mysteerinen kartalta löydetty Isonsilmän kämppä selvisi. Merkattuna autiotuvaksi joissain palveluissa. Tätä koitin selvittää toki heto googlella bongauksen jälkeen, mutta ei tietoa mikä paikka oli. Soittelin myös metsähallitukselle koska hoitavat Siikanevan aluetta, olisiko heillä tietoa, ei ollut. Myös kunnat eivät tienneet kenelle kämppä kuuluu ja mikä se on. Mutta, meilleppä sattui onni! Käytiin paikkaa katsomassa ja eräs mökiällä liikkuva mökkiläinen saapui sopivasti metsästä Hän osasi kertoa että paikalla on ainakin lintututkijoita ja ihan kunnon tupa se on. Ei siis autiokämppä 🙂

71323799_10157353825828267_2741257009746673664_n

Nyt Siikanevan jälkeen on tehty pienempiä retkiä lähi laavuille ja metsiin, sekä käyty metsästys reissuilla.

Kiirettä pukkaa joka suunnasta ja retkiä pidmmällä on ollut haastellista päästä toteuttamaan ipanan kanssa. Nyt tosin minä,äääiti, olin Etelä-konnevedellä suunnistelemassa pimeässä. Oli aivan mahtavaa! Omien tuntemusten oppiminen, miten reagoi uudessa ympäristössä pimeään on hieno havainnoida. Retkillä oman itsensä ja toimintansa tunteminen on mielestäni tärkeää etenkin jos iskee paniikki.

71218887_10157353827853267_6040313156075520_n

Hyvää syksyn jatkoa jokaiselle ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s