Pohjois – Karjala osa 1. Änäkäisen ja Karhunpolun tutkimuksia lapsen tahtiin,äidiltä stressiä pois!

DSC_0055

Eräipana täällä näppäinten ääressä tällä kertaa.

VIHDOIN! Loma jota oli odotettu pitkään. Syksy ja sen tuoma pimeys olivat otollista aikaa lähteä jälleen Pohjois-Karjalaan, vaihtaa farkut verkkari housuun ja hyvänä lisänä äidin mielestä tuo sorsastus kausi. Vanhemmat ovat hurahtaneet totaalisesti tuohon itärajaan, tulevalta tukikohdaltamme olisi vain 6km rajavyöhykkeelle ja karhujen valtakuntaa tämä alue mukavasti erämaan vuoksi. Tosin äiti etenkin on sitä mieltä että ei nyt ihan kuonotusten haluta karhun kanssa, sellainen ”suon toisella puolella” on noille aikuisille riittävä. On siellä kuulemma noita susiakin, mutta ne ei niin kuumota vanhempia ja osaavathan nuo terveet suurpeto yksilöt ihmistä väistää tavallisesti. Karhuilla on nyt talveen varustautumis kausi hienosti  meneillään joten katsotaan osutaanko samoille marjapaikoille.

Pakkaaminen pidempään reissuun kävi vanhemmilta hurjan näppärästi, osasivat karsia kaiken ylimääräisen pois. Tukikohdan sähköttömyys / ei juoksevaa vettä ei liiemmin vaikuttanut varustautumiseen. Autossa oli varavirta laturi ja yksi virtapankki  mukaan..niin ja tovin matkan päässä sai jättää puhelimen lataukseen päiväksi kun kauniisti pyysi (Kahvila Annukka ) ja Tampereen pyynikin näkötornin munkit jäi kakkoseksi, vahva suositus poiketa! Lämmintä ja sään kestävää vaatetta mukaan, vaatetta pystyisi pesemään kuitenkin saunassa kun lämmitti vettä padassa. Ruokaa nuo otti mukaan sellaista mikä kestää lämmintä ja kylmää tarvitsevat menisi paikanpäällä ämpäriin jossa kaivosta kylmää vettä. Otsalamput, puukot, isompi EA-pakkaus, tarppi, nuotiota varten kokkaus välineet, kaikki omiin muovi / kangas pusseihin laatunsa mukaan ja ne kahteen isoon ikea kassiin. Mukaan sitten yksi rinkka ja lapsenkanto rinkka. Tällä reissulla ei kuulemma yövytä ulkona luvattujen sateiden puitteissa, ihme hienostelijoita!

Ajomatkaan meni 6,5 tuntia ja se sujui hyvin osittain nukkuessa ja kirjoja lukien tai jutellen niitä näitä, äänikirjat on hurjan mukavia sekä väritys puuhat. Yleensä nuo ei anna automatkoilla puhelimia tai tabletteja kätösiin. Yksi pysähdys tehtiin Kuopiossa, syötiin ja haettiin äitille unohtunut piilari neste. Joskus äidillä tuntuu muisti pettävän kun on niin innoissaan kaikesta ja ajatuksissaan jo Änäkäisellä pyörimässä.

70556156_10157293278218267_4981711813348425728_n

Sitten me tultiin mökille! Onhan se kyllä ihana, vieressä järvi ja ketään ihmistä missään tai autojen ääniä. Äiti ja isi purki tavarat sukkelasti ja kaikkien jalat tuntui kaipaavan kävelyä. Vesi oli laskenut hurjan paljon rannasta ja illalla sai saunasta hipsutella ainakin kilometrin että napa kastui 😉 Olin kyllä varma että sama jättiläishauki vaani kaislikossa, joka oli viiru ja Pesonen kirjassa. Päivällä tosiaan me vaan lähimetsässä kierreltiin kävelyllä ja poimittiin marjoja (ei edes karhun kakkaa tullut vastaan). Itikoita ei liiemmin ollut, muutama hirvikärpänen ja pari mäkärää. Ilta oli kyllä hieno ja pimeys tuli nopeasti, onneksi on takka ja kynttilötä tuvassa. Kun olin nukahtanut, äiti ja isi olivat istuneet pihalla kahvien kanssa ja kuunnelleet järven yli kantautuvaa huuhkajan huhuilua, ainoa ääni pimeän tähtitaivaan alla. Tuntuu että vanhemmilla on todellakin samat kiinnostuksen kohteet ja tavat rentoutua.

Seuraavana aamuna kohti Änäkäistä ja Karhunpolkua, oltiin reippaina liikeellä! Kunnon aamupuurot mustikoilla ja tavaroiden pakkaaamiset päiväretken mukaisesti. Tukevat kengät jalkaan ja lämmintä vaatetta hieman mukaan, sekä naposteltavaa ruuan lisäksi. Tänään äiti kuulemma ei vielä menisi haulikkonsa kanssa lähi järvien kupeeseen tiirailemaan paistia. Äiti on aika hyvä noissa puuhissa ja ikänsä ollut tuttuna monenlaisille aseille. Siitä sitten myöhemmin kirjottelee (ps. ei mennyt ihan putkeen se keikka).

70515827_10157293275973267_4229712483482337280_n

Suunnattiin osittain Karhunpolulle joka on melko pitkä polku kokonaisuudessaan 133km  (Patvinsuo-Sotkamo) ja luokitellaan vaativaksi reitiksi. Äitin ja varmaan isinkin suunnitelmiin kuuluu että joku hetki käy sen kipasemassa, saapi nähdä milloin ne raaskii minut jättää viikoksi mummolle ❤ Mutta tänään me ollaan vain lyhyt matka polulla ja poiketaan Änäkäiselle. Sotahistoriaa taas ja kauniita maisemia, täällä ollaan jo kyllä aijemminkin oltu mutta niin hieno ja toimiva kohde että uudestaan! Siellä äiti opetti aikuisten kiikarien käyttöäkin, ajattelin että jos niillä se karhu näkyisi tai Venäjä.

DSC_0021

Ajettiin karun kauniille Änäkäiselle (Nurmijärveltä Kivivaarantietä noin 8km ja parkkipaikka vasemmalla) ja siitä pääsee suoraan Karhunpolulle, juoksuhautoihin ja muille reiteille. Hurjan kiva seikkailumetsä näin lapsen näkökulmasta. Onneksi nyt ei satanut ja sain juosta ihan mielin määrin poluilla, omaan tahtiin ja tutkia sekä leikkiä. Vanhemmat oli päättäneet että joku lapsentahtisuus on hyvä juttu, taisivat olla itse vaan väsyneitä. Me kuljettiin karhunpolkua kohti Kuhmoinen (vain siihen asti kun Sokkelolampi näkyi), oransseja pallukoita seuraillen. Kuljimme polkua tähän suuntaan koska siitä on helppo suunnata takaisin Änäkäisen virkistysalueelle ja kipittää loput Saarijärvenkiertoa 3,2km, sen varrella on ihan super helpot tulipaikat ja kota sekä matkailuvaunuillekkin paikat (Syväjärven kohdalla). Ja ompa siellä kotakin!

Viimekerralla kuljin Saarijärvenkiertoa suurimman osan tuolla rinkassa, mutta nyt olin jos niin reipas että menin ihan itse! välillä teki mieli poiketa pitkospuilta, mutta se jostain syystä kiellettiin, muka kenkä kastuisi tai minua saisi kiskoa suosta / järvestä. Minkas teet kun kauniita pohjanlumpeita kellui ihan lähellä tai suolla näkyi sammakko. Eikä karhun töpöhännän vilaustakaan. Välillä pysähdyttiin ottamaan välipalaa, pähkinöitä, kurkkua, mehua, ruisnappeja, sopivasti saa virtaa. Vanhemmat ne vaan ihmetteli monimuotoista luontoa ja koitti opettaa meikäläiselle milloin mitäkin kasvia tai ötökkää. Vaikkapa kyllä se on kivaa tutkia tarkasti kaikkea ja sitten taas sata lasiin endurokuskina päristellen!

Karhunpolulla oli mielestäni vain metsää, ylämäkeä, juuria ja metsää, ylämäkeä ja juuria.. mutta vanhemmista siellä oli hykerryttävän kaunista. Sieniä ne koitti löytää ja kyllä siellä tatteja olikin.

DSC_0082

Parasta oli näin eräipanana päästä tekemään taas nuotiota ja heittelemään kiviä Syväjärveen, siellä uiskenteli kaakkuri ihmetellen meitä, mutta lipui rauhaksiin vain ohi kun äiti käski olla hiljaa. Vanhemmat on vähän hassuja, vaikka olisi tulitkut ja sytyspaloja niin ne väsää nuotion tulia jollain tuluksilla. Mahtavan hiljaista, ainoa mikä pitää ääntä on puussa pällistelevä korppi ja minun hurja dinosaurus murina. Paistettiin lemppari makkaraani ja juotiin kahvia, jep minäkin sain pikku kahvin tuplamaidolla. Vähän tuli kyllä hiki kun juoksin niin hurja lujaa ja autoin puiden pilkkomisessakin.

DSC_0093

DSC_0111

Autolle kävellessä tutkittiin paremmin mahtavia sotahistoriamme merkkejä! Panssariesteet ovat ihan käsittämättömiä ja ajatella että hevosilla niitä sinne tuotiin tuolta lähi louhokselta. Oikeastaan siitä on kovin lyhyt aika, hurjaa kaiken kaikkiaan. Äiti päivittelee isin kanssa sen ajan oloja ja vertailevat nykyaikaan, ei kuulemma ollut edes goretexiä sotilailla tai untuva makuupusseja. Minä kuulemma ymmärrän asian kun pääsen talvi vaelluksille mukaan.

69724040_10157293277133267_3840426255614738432_n

Poikettiin autolla vielä talvisodan ensimmäisten uhrien muistomerkille, Kivivaaran tietä eteenpäin ja vasemmalla puolella kivi. Matkaa ei huomattu katsoa tarkemmin mutta noin 3km. Todella hyytävää luettavaa. Ja jos tuota tietä jatkaa eteenpäin niin tulee pian Venäjän rajalle, sinne ei ihan niin vain mennäkkään…

69750023_10157293218093267_1297771591651819520_n

Koko päivähän meillä meni tuolla ja todellakin minun tahtiin mentiin, joten ei mitään mega vaellusta vaan juuriki tutkimusretki ja levollisuus luonnossa jossa saa olla rauhassa. Ei kuulemma tarvi suorittaa mitään, tai miettiä valokuvia blogiin, mitälie äiti höpäjää 😉 Taitaa olla äiti oikesti vähän nuupahtanut, mutta tosi reipas äiti on ollut kun töden lisänä opiskellut yöt, tehnyt jotain ihmeen näyttöjä, kirjoittanut, messuillut, eräkummeillut, laskelmoinut, vienyt ponitunneille, tehnyt kotitöitä ja ollut rauhallinen ymmärtävä satuja lukeva äiti.

Pimeys laskeutui totaalisesti kun kaarrettiin tukikohdan pihaan! Ei taaskaan muuta kuin tähtiä ja kynttilöitä. Sauna kuumaksi ja pesulle, kuulemma minulla oli navassakin suomöhnää ja mustikkaakorvissa.

69755469_10157293279878267_7857764825491832832_n

Seuraavaksi äiti kirjoittelee Tiilikkajärvenkansallispuiston maisemista täältä idästä! Oli muuten huippu paikka Venäjänhiekkoineen!

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s