Mustijärvi. Niitä onkin kaksi! Tutkimusretki kohteeseen

 

18

28

Hetkinen, luulin että olen jo käynyt Mustijärven laavulla, mutta karttapa näytti että tässä Pirkanmaalla, Kangasalla onkin kaksi Mustijärven laavua. Toinen niistä on siis melko uusi ja meille käymätön, joten pakkohan sinne oli mennä! Ja mainio viikonloppu aurinkokin paisteli.

 

 

Syksyä eletään. Ipanan uusi päiväkoti on sujunut hyvin ja helpottanut arki palettia huomattavasti sijantinsa vuoksi. Nyt meillä on enemmän aikaa viikollakin töiden jälkeen lähteä iltaretkille. Tämä ”uusi” Mustijärvi voisi olla yksi sopiva kohde, ehkä…

Iltaretkeily on kohtuullisen simppeliä, riippuu toki lapsesta / lapsista, onko autoa, mitä lähi ympäristö tarjoaa ja millaiset intressit vanhemmilla on. Vaikea lähteä mato-ongelle extemboree jos lähin järvi on 100km ajomatkan päässä eikä ole autoa ja madot ällöttää.

Helpottavaa toki on  myös tietoisuus missä kohteita on, tarkat osoitteet, tiedot onko puita tai onko itsellä vaikka kaasukeitin kaapissa. Säällä on aina oma osuus asiaan, kevään kura-loska-lämpö on ”mukavaa” säätämistä.

Mutta sitten matkaan! Ipana oli muutenkin aurinkoisella perus tuulellaan eli kumpparia jalkaan koska lätäkkö aika oli parhaimmillaan. Retki, tutkimusretki, kuten ipanalle markkinoitiin oli päivän sana. ”Ei tylsää hetkeä” mainoslause toimii meidän ruokakunnassa tällä tavoin, säällä kuin säällä.

21

Oranssimaljakasta pilkisteli maassa

 

Ipanan toiveesta kurvattiin kauppaan ja hmm nuudeleita! kesto suosikki. Oheistuotteet kuten omenat ja viinirypäleet sekä muumikeksit pakattiin mukaan kotona. Vanhemmille kahvit mukaan ja kaikille mummon leipomia korvapuusteja. Samalla mukaan lähti sienestys ämpäri ja ipanalle oma. Aurinkokin paistoi aivan ihanasti.

Ajo-ohjeet olivat sangen yksinkertaiset 9 tietä suoraan ja Tampereen suunnasta tultaessa oikealle kohti Mustijärventietä. Laitettiin navigaattoriin ihan vieressä olevan Raimo Hakkarainen Oy:n osoite (mustijärventie 25, 36110 Ruutana). Koska hieman tuon jälkeen tuli vasemmalla puolen tietä kyltti sekä pieni levennös autolle tai parille. Jos tietä jatkaa eteenpäin tulee isompi parkkipaikka vastaan vasemmalla. Me jätettiin auto tuohon ensimmäiseen koloon.

Olin ihan hämmentynyt, kohti laavua meni leveä sora / metsäautotie jossa oli puomi. Kuinka helppoa! Ipana sinkoili tässä vaiheessa jo sieni ämpärinsä kanssa puskassa ja oli löytänyt ihania lätäköitä. Saatiin kuitenkin kimppakuva, että täällä ollaan! Itse ei todellakaan muista kaikkea ilman kuvia. Missä mikäkin laavu oli tai missä oli puita, missä ei, oliko mille tielle puomi tai isoja mäkiä…

24

Sora / metsäautotie oli helppokulkuista ja aurinko paisteli. Ainoa mikä vähän häiritsi oli tuo 9 tien ääni. Matkaa itse laavulle oli  200m eli melko lyhyt köpöttely tästä kohdasta. Hyväähän tässä on se että kohde on helppo saavuttaa. Omassa työssä esimerkiksi asiakkaiden kunto pitää huomioda hyvin ja tämä kohde olisi juuri passeli. Myös pyörätuolilla ja vaunujen kanssa pääsisi paikalle, ainakin kuivan maan aikaan. Puomin avaimen haltiasta ei valitettavasti ole tietoa, ainakaan vielä mutta alueen hoitajalta varmasti tämäkin selviää.

Ipana huiteli ämpärin ja pikku lapion kanssa metsän puolella määrätietoisesti. Paljon ainakin kiviä oli tarttunut matkaan lapioon. Maassa oli paljon hyvää hakkuu jätettä eli tuohta, sitä piti napata mukaan koska ne olivat hyvin kääriytyneitä. Niistä saisi loistavia tuohirullia ja sisään katajaniiniä, eli katajan kuorta. Toki tuotteiden piti kuivua ensin hyvin.

12

Kun saatiin laavu näkyviin, tuntui se edelleen viestivän uudenkarheutta. Paikalla oli myös siisti PuuCee, mutta se ei ollut esteetön (tarkoittaen luiskaa sinne). Puuliiteri oli siisti ja oli siellä puitakin hieman. Koska kävelymatka oli oletettua lyhyempi niin tehtiin tutkimusretki. Jatkettiin Kaarinanpolkua eteenpäin (sinisin merkein) koska se ohittaa laavun ja kuuluu reitin varrelle. Myös Mustijärven ihanan soistuvaa rantaa pengottiin karpaloiden toivossa. Ipanalla oli hauskaa kun tutkittiin kihokkeja ja upeita hämähäkkejä. Nähtiin yksi vesihämähäkkikin joka on ainoa myrkyllinen suomen hämähäkeistä. Oireet ovat yleensä verrattavissa ampiaisen pistoon. Raitarantuleita viihtyi myös täällä, ne onkin suhteellisen helppo havaita suuren kokonsa vuoksi (naaraat ovat ne kookkaimmat 😉 ).

”Ääääiiitiii onko jo nuunelii?!” kuului ipanan suusta joka oli jumittanut saappaansa vartamyötten kosteaan järven pientareeseen. On, kyllä nyt voi olla jo ruokahetki. Tulet virityksiin, pienennettiin jälleen halkoja jotta saa kerrasta tulen joka syttymään. Sekaan kuivaa tuohta pohjalle ja tulitikku käteen. Kunhan ilma kiertää altapäin niin tuli pääsee alkuun. Välillä on kiva sytytellä tulia vanhoilla tuluksilla, magnesiumtikulla tai tulimännällä. Välillä taas tulitikku on juuri se oikea kapine, kun tahtoo päästä helpolla. Eri tapojen käyttö on mukavaa ja hyvää treeniä, kepillä tulentekoon menee näissä hetkissä liikaa aikaa, se olkoot ihan oma maailmansa.

25

Evästelyyn käytettiin hyvin aikaa ja samalla popsittiin myös mustikoita jota löytyi maastosta kivasti lisukkeeksi nuudelille. Ipanalla lienee yhtä kiintoisia ruokayhdistelmiä kuin äidilläänkin. Nuudelit, ne on helpommat meidän ipanan syödä kun nuo musertaa paketissaan pieneksi ensin, sopii sitten kattilasta lusikoitavaksi. Aurinko hiveli kyllä mukavasti, ei aikataulun sanelemaa hoppua, näissä hetkissä tuntee olevansa ns.läsnä ihan itsenään.

17

16

Kun paikat oli siistitty ja tarpeeksi pohdittu miksi tulitikun pää on ruskea, miksi mustikassa on kara, miksi isin käsi on siistimpi kuin äidin tai miksi päiväkodissa on sisätossut, voitiin lähteä kohden autoa.

Hieman kuitenkin jatkettiin tietä eteenpäin jonka varteen autokin jäi. Sieniä kun oli tarkoitus myös kartoittaa. Muutama muukin oli samoilla asioilla liikkeellä tutkien tien vierustoja mahdollisten keltavahveroiden eli tutusti kanttarellien toivossa. Ipana puolestaan kailotti että isillä on hikiset sukat ja kotona meillä asuu Mörkö sekä Peto, myös nuudelin ja pullien syöminen tuli ilmoittaa vastaantulijoille. Muutama kanttarelli saatiin, ainakin leivän päälle iltapalla paistettuina, nam!

2

Mustijärven laavulle pääsee myös hieman pidemmän kaavan mukaan, jos lähtee kauniilta Haralanharjun näkötornilta. Haralanharjun parkkipaikalta lähtee opasteet kohti Mustijärveä. Silloin matkaa laavulle tulee 4,4km.

27

Seuraavaksi pääseekin kirjoittelemaan itä-Suomen retkestä ❤ Syksyisen tuoksuista alkavaa viikkoa kaikille!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s