Katajajärvi, lähilaavu tutuksi!

17

Syksy ja sateet saapuivat, ihanaa totesimme! Syksyn saapuminen mahdollistaa jälleen sienestyksen jos sataa vettä sopivasti, kiehtovat värit, syys myrskyt ja omasta mielestä se toinen paras aika retkeilyyn! Itse tykkään talvesta ja sen rauhasta, toki ipanan kanssa ollaan talvisin oltu kohteissa vuokratuvissa, ei teltassa..vielä.

Kesän helteet olivat kivat, mutta rinkka ja lapsenkantorinkka on kyllä kuumia yhdistelmiä silloin. Itikat saattoivat piinata, aurinkorasvaa piti laittaa jatkuvasti ja allergiat jylläsivät. No, onhan kesäretkeilyssä paljon hyvää tietenkin!

24

Nyt syksyllä meillä alkoi metsästyskausi ja ipana on saanut olla sopivissa hetkissä mukana. Sienestys ja marjastus onkin ihan huippua myös ja samalla voidaan helposti opetella lajeja. Kalastus on syksyllä myös erilaista ja meillä ainakin saalis ollut runsaampaa syksyllä ja monista vanha ”julma” perinnteinen tuulastus aika lähenee.

Mutta nyt Katajajärvelle! Pitkään aikaan ei olla oltu näin lähellä ja Katajajärven laavu oli jotenkin ihan unohtunut. Mukava laavu jonne tuollaisen itse kävelevän kanssa olisi helppoa lähteä. Laavulle pääsee helposti näin sulan maan aikaan, talvella ei kuitenkaan ilman nelivetoa tai maastoautoa laavulle niin helposti mentäisi tällä vaihtoehdolla jonka valitsimme nyt. Laavulle pääsee myös toista kautta ( Lamminrahkantie Kangasalan asemalta tultaessa,jonka ensimmäinen haarauma oikealle ja siitä kävellen Kaarinanpolun merkintöjä sähkölinjojen ali. Myös jos jatkaa lamminrahkan tietä ja Kääntyy Teljontielle, ajaen sen päähän, on mennyt ainakin joskus polku sähkölinjojen ali ja laavulle.),Googlen karttana Koska laavu on osa Kaarinanpolkua sinen pääsee myös sen reitistöjä myöden vaikka mistä. Moni paikallinen kulkee myös asutusalueen perukoilta laavulle.

7

 

6

Aamupalan jälkeen suunnattiin auton nokka kohden Kangasalaa ja menimme nyt osoitteeseen Kulonmaantie 331 josta laavulle kävelee noin 200m.

Ipana oli jo lähtiessä jälleen satalasissa ja ulkona virran purkaminen tuli paikalleen. Myös se että kohde oli meille nopeasti saavutettavissa oli plussaa. Ipanaa nauratti kun ajeltiin hiekkatietä, äiti oli kuulemma rallikuski. Todellisuudessa kyllä vauhti oli aika matelua… Sai väistellä isompia kiviä tiellä, vaikka ei ihan matalapohjainen auto olekkaan.

Mukana oli meillä perinteiset makkarat tällä kertaa ja jälkiruoka herkkuina keksiä ja vaahtokarkkia, mehulla höystettynä. Pikku usvainensade ripsutteli ja sai olla säänkestävää vaatetta päällä. Ei mitään kaatosadetta oltu lupailtu. Tarkoituksena oli nyt vain päästä tuulettumaan ja nauttimaan syksystä, samalla saisi katsella olisiko yhtään marjoja ja miltä laavu nykyään näytti.

Kun saatiin auto parkkiin törmättiin jännään härpäkkeeseen polun varrella. Hieman mysteeriksi jäi mikä laite on. Kyselyiden perusteella ilman joidenkin pitoisuuksien mittauksiin liittyisi jotenkin.

28

29

Edessä oli pikkuinen ylämäki joka aiheiutti pissahädän ipanalle, puskapissat siis ensimmäisenä. Lyhytkin matka voi olla sangen jännittävä kun maasto on liukas ja uusi kohde edessä, olisiko siellä kenties nyt vihdoin krokotiilejä? Puustoltaan alue on kangasmetsää ja vosi ajtella kangasrouskujen ainakin viihtyvän täällä!

27

Ikävä tuottaa pettymys, ei krokotiilejä. Laavulle kuljettaessa oli siis vielä ylämäen jälkeen alamäki, hieman kivien ja juurakkoinen. Todella lyhyt matka kuitenkin! Laavulla olikin pari ihmistä valmiina makkara puuhissa, käytiin moikkaamassa ja todettiin että ompas siistinä paikat  ja mitä reittejä tänne pääsee. Puuliiteri todettiin tyhjäksi (yksi iso pölli vain), muutama halko oli vielä laavussa.

22

Kierrettiin kaarinanpolkua oikealle ja vasemmalle laavulta ja tutkittiin miltä se maisemat näytti. Paljon löytyi ainakin ipanan herkkuja; juolukoita. Niitä sitten vedettiin naama sinisenä. Mutta koska krokotiiliä ei ollut, oli vaihtoehtoisesti sammakoita senkin edestä! Pieniä mustia sammakonpoikasia vilisi ympäriinsä! Aikaahan tähän saa kulumaan tuntitolkulla, eikä tarvi kävellä kuin muutamia satoja metrejä. Myös karpalon raakileita oli järven rannalla ja pohjanlumpeen kukkia ihailtavana.

Ipana tarmokkaasti hampaat juolukoista sinisenä totesi että voisi ottaa nyt jälkipalaksi makkaraa. Samalla isi sai alkaa kantojuhdaksi ja hopotihei, laavule matka vei! Laavulla on nyt hiillos ja lisättiin viimeiset puut nuotioon, kohta olikin sopivat makkara valkeat! Pari lenkkeilijää sujahti ohi iloisesti moikkaillen, suosittua seutua. Pian alkoi sataakkin kunnolla ja laavusta käsin sadetta oli kiva katsella. Mikäs siinä, ei kiirettä ja lämmintä syötävää ❤

2

 

9

Paikalla oli myös hyvät PuuCeet ja muuten puitteet olivat kohdallaan, kunhan puita olisi ollut puuliiterissä ja olisi ollut saha sekä kirves. Iso pölli olisi tosiaan ollut käsiteltävänä, mutta välineitä pilkkomiseen ei.

Oikeastaan tästä voisi melkein sanoa alkaneen syys retkeilyn, muutaman hirvikärpäsen kera. Tällainen öinen kohde höpöttely tänään 🙂 Vähän vielä Itä-Suomen ajatukset mielessä, Rastilan retkipäivä takana ja tekstit laahaa perässä, hieman hoppua ollut ilmeisimmin. Mutta syksyn pimeät yöt ovatkin nyt hyvää kirjoittelu aikaa, kera kaakao kupposten.

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle ❤ Isiäkin saa vähän hoputtaa että pysyy perässä!

15

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s