Pehkusuo,Taaporinvuori & Iso-Naistenjärven laavu. Kolme kohdetta kerralla, kaikki on Pirkkalan puolella!

38

Syksy alkaa hissukseen saapumaan ja omasta mielestäni paras retkeilyaika alkaa, tosin mitä nyt työt hieman haittaa harrastuksia. Vaikka hirvikärpäset osittain häiritsee niin kaikki muu on syksyisin niin kaunista ja rauhallista. Toki myös omalla kohdalla, metsästyskausikin on avattu kyyhkysjahdin puitteissa. Rastilan Retkipäivän jälkeen suunnataankin viikoksi rauhoittumaan aivan itärajalle Lieksaan.

Eräänä kauniina ja kuumana elokuun viikonloppuna lähettiin lähikaupunkiin retkelle, tällä kertaa suuntana Pirkkala. Olisi kivasti koko päivä aikaa ulkoistaa itsensä ja kerätä voimia seuraavan päivän kyläilyille.

36

Koska suot on kivoja ajateltiin mennä Pehkusuolle, samalla näkisi olisiko karpaloita kypsymässä pikkuhiljaa. Samallahan kävisi näppärästi Taaporinvuorella ja voisi ruokailla vaikka Iso-Naistenjärven laavulla. Metsäpalovaroitus oli vielä voimissaan joten jotain kaasulla kokkailtavaa mukaan.

Päiväretki kamppeet matkaan ja lapsenkatorinkka mukaan, olisi kuitenkin osittain paljon ylämäkeä ja lenkistä voisi tulla pitkäkin, saattaa jopa ipanan vauhti hyytyä. Ruuaksi valikoitui nuudelit ja tonnikala sekä kurkkua. Välipalana ja naposteltavana kuivattua banaania ja maapähkinöitä. Tietysti jälkkäri herkkuina kahvit ja pullat, no ipanalle vielä mehua tässä elämänvaiheessa. Ipana oli vähän kärttyisällä tuulella, liekö vain noussut väärällä jalalla. Toisaalta myös se että häntä rajoitettiin potkupyöräilemästä sisällä saattoi olla osasyy, tai ettei pihalla ollutkaan dinosaurusta niinkuin unessa.

Ajaminen Tampereelta oli nopea paikkaan johon auto jätettiin. Pirunkivikin on sopivasti reitillä joka kulkee Taaporinvuorelle (Suomen 100 luontohelmeä kohde) valitsemaltamme parkkipaikalta. Osoitteena oli meillä Kaitalantie (navigaattoriin kelpasi ”pirunkivi,pirkkala) johon ajoimme ensi Tampereelta E63 tietä ohittaen messukeskuksen ja siitä vasemmalle kohden palmrothintietä. Tästä kohta suoraan risteyksestä Ruotutielle kohti Toivion koulua, Korpitietä pitkin. Tie muuttuu nimeltään Keskisentieksi ja on hiekkatietä. Sitä eteenpäin ja haarautuminen Kaitalantielle, Kaitalantien vasemmalla puolella on pieni alue autolle ja opastekyltit Taaporinvuorelle ja Pirunkivellekkin.

11

Ajateltiin että jätetään Pirunkiven lähempi tarkastelu nyt väliin, siellä olaan käyty aijemminkin ja on se kyllä aika järkäle! Piruinkivi kylläkin näkyy Taaporinvuorelle käveltäessä polulta. Kannatta käydä kurkkaamassa jos ei ole aijemmin tuttu kohde.

Käveltiin ylämäkeä kohti vuorta, esteetön reitti ei ole ainakaan tästä kulkusuunnasta. Ipana puolestaan halusi ihailla tarkemminkin komeaa pahkaa koivussa ja tunnustella kuinka kivan rosoinen pinta on. Muuten aamun kiukut oli hieman laantuneet, vaikka uhmakkaasti välillä piti todeta että hän kulkee omia polkujaan. Pikkuisen ipanan vauhti hyytyi kiivettäessä kuitenkin melko loivaa ylämäkeä vuorelle. Aikoinaan vuoreltä näkyi pitkälle, nyt puut ovat kasvaneet ja se toki rajoittaa näköalaa. Ipanasta parasta oli ehdottomasti kaikki isot kivenjärkäleet matkalla ja niiden koloset.

 

Kolosissa oli tällä kertaa ketunpesiä, mutta myös näädät saattoivat lymyillä niissä. Kerroin ipanalle että kun levähdys ja nuotiopaikalta huipulta kävelee hieman eteenpäin vasemmalle rinteeseen, on siellä iso kivi jonka alla on ”karhunpesä”. Tämä kuuluikin toisaalta kysymyksiin ”uhka vai mahdollisuus” sarjaan. Kiven luona syntyi pikku tahtojen taistelu kun äiti ei päästänyt kiven alle, jossa kylläkin oli moni muu ilmeisimmin käynyt. Siinä ei paljon selittelyt auttanut, että ”kivien alle ei ole aina turvallista mennä”. Asiaa sitten helpotti että kiven päälle voi mennä patsastelemaan.

37

 

 

7

Myös nuotiopaikalla tulosuunnastamme katsottuna oikealla alhaalla metsässä, on iso kivikasa joka on joissain paikallisten nimetysten mukaan kutsuttu kivilinnaksi.

4

Pidettiin välipala tauko tässä kätevästi, oli sentään pöydät ja tuolitkin. Paljon kiinnostavia muurahaisia joita oli mukava ruokkia keksin muruilla ja ihmetellä miten vahvoja nuo pikku ahertajat ovatkaan. Jos aikoisi tehdä tulet nuotiopaikalle olisi oltava omat puut mukana. Kohteessa oli myös puuhun kiinnitettynä tietoa alueesta.

Nyt oli vuori valloitettu ja voitiin jatkaa suolle. Palattiin alas samaa reittiä, ohitettiin oma auto ja jatkettiin metsään tehtyä metsätietä pitkin kohti keskisen tietä. Siitä päässisi tien ylityksen jälkeen tielle joka on suljettu ketjulla. Tie on hyvin lähellä haaraumaan josta käännyimme Kaitalantielle tullessa. Siitä kulku jonkun mökille ja myös polulle ( haarautuu mökille johtavaa tietä aijemmin vasemmalle alas) josta pääsee Iso-Naistenjärven laavulle ja Pehkusuolle.  Ipana  oli haltioissaan kun nähtiin peuran kavioiden jälkiä mudassa, ajatella jos törmättäisiin!

13

Kohti Iso-Naisten järvelle vievää polkua

Polku Iso-Naistenjärvelle on mielestäni selvä ja järvi näkyy jo mökkitielle melko hyvin. Polun varressa alkoi tuoksua ihanasti suo ja järven ympärys olikin täynnä suopursua, rahkasammalia, lakan lehtiä, raakoja karpaloita… Mutta ehdoton ykkönen oli ipanan mielestä juolukat! Syksyn hmmm ykkös tai kakkos herkkumarja ipanan mielstä ja niiden popsimiseen kuluikin hyvä tovi! Juolukoissa onkin kuulemani mukaan enemmän vitamiineja kuin mustikassa.

 

34

Kierrettiin polkua ensin laavulle,koska oli oikean ruuan nälkä ja kahvia kaipaisi mamman vähän väsynyt olo. Helposti siinä pöydällä sitten kaasulla lämmitettiin ruuat sekä jälkkärit. Puita olisi ollut vähän täällä, jos tulet olisi saanut ylipäätään tehdä. Muuten ihan siisti laavu ja roskis on aina kiva lisä, kaiken lisäksi helppo saavuttaa lasten kanssa (vaunuilla ei tosin paikalle pääse). Tästä on helppo kiertää järvi ympäri ja lenkki on kohtuullisen lyhyt. Lapsesta ja iästä riippuen, jaksaako/ osaako kävellä vai onko kantoväline välillä kiva lisä. Puuhuolto jäi mysteeriksi kuka puita paikalle tuo.

28

Ruokailun jälkeen marssittiin polulle (armeija jutut on nyt kova juttu 🙂 ) ja vastaan tuli reippaita marjastajia lapsineen. Järven ympäri kirtävältä polulta erkanee reitti Pehkusuolle, lähdettiin kohti pitkokosia ja ipanalla oli tärkeä keppi mukana. No tämä keppi unohtui johonkin puskaan ja isi sai sitten palata sitä etsimään, onneksi löytyi vain muutaman metrin päästä. Pikku sammakot myös oli kiinnostuksen kohteena erityisesti ja suon kuivahtaneet tupasvillat. Tupasvillat kun muistuttaa jotakin itselleni epäselväksi jäänyttä satuhahmoa päiväkodista.

19

 

Pitkoksia käveltiin tovi ja ihailtiin Pirkkalan suurinta suota. Suoalaue kuuluu myös Pirkkala-seuran luontopolku kohteisiin. Luontopolun varrella on myös levähdyspenkki, mutta sinneasti, polun toiseenpäähän ei tälläerää kävelty.

Pitkokosia takaisinpäin kävellessä ipana halusi vielä tutkailla kunnolla suota ja hyppäsi pitkoksilta suolle, no ”hieman” vettyneet Vikingit oli hyvä lisä varmaan. Pikku suon aromi lienee hyvästä ja eipä tuo menoa näyttänyt haittaavan. Riidenliekokon näytti hyvältä auringossa!

 

kuivalla maalla jälleen..

Jatkettiin luontevasti matkaa Iso-Naistenjärven ympäri päinvastaiseen suuntaan kuin mistä tultiin. Mukavaa havumetsää jota oli raivattu ja kalliot houkuttivat ipanaa kiipeily puuhiin. Myös rannassa oli kiinostavia kasveja ja paikka josta pääsi hyvinkin liukkaita portaita pitkin järveen. Levähdys tauosta ei ollut ipanalla tietoakaan, vettä kipitti kyllä pyytämään kun juoksi välillä omia polkujaan vieressä, olihan hän sillähetkellä formulakuski. Välillä sitten taas taisteltiin kepillä puutavasten koska oli ritari, lapsien mielikuvitus kaikkine lohikäärmeineen on kyllä kiehtova. Metsuri leikit on lähiaikoina noussut meillä pintaan, mikäs siinä, hyvä työhän se olisikin! 😀

26

Loppumatka meni yllättävän reippaasti. Vasta järveä kiertävän polun lopulla alkoi ipana meno hyytyä ja halusi rinkkaansa. Siellä sitten pikku mies saikin kiikkua ja ihailla maisemia vielä tovin, ennen kun päädyimme takaisin hiekkatielle. Onneksi tiellä kävelyä oli melko vähän ja auto mukavasti parkissa. Ajomatkalla takaisin ipana simahtikin näppärästi mini unosille ja saatoimme todeta että kannatti lähteä!

Hyviä ulkoilu hetkiä ja rauhaisaa syksyä kaikille ❤ Palataan jälleen seuraavaan kohteeseen pikku lepuutuksen jälkeen 🙂

32

Bongaa juolukkafanit 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s