Housusuo ja suuri pettymys;hirvikärpäsillä ei ole sarvia

haniii

Ipana täällä hei!

Voi kuulkaahan, äiti sai älynväläyksen mummon kanssa. Mummo muisteli nyt juuri jotakin paikkaa, nimeä hän ei muistanut ja sijainnin ehkä kyllä jotenkin..tai sitten ei. Äiti kiinnostui tuosta mysteerisestä laavukohteesta joka oli aivan hänen teinivuosien ”rilluttelu” paikkojen lähellä. Mummo muisteli että olisi siellä kerran käynyt ystävän kanssa sattumalta marjastus reissuillaan, vai olisiko ollutkin työpaikan virkistyspäivä?

No, jokatapauksessa äiti ja mummo innostuivat lähdöstä ja selittivät minulle tohkeissaan että ”nyt mennään seikkailumetsään”. Jostain hirvikärpäsistä juttelivat myös. Hirvi, sehän on se iso elikko jolla on sarvet, ilmeiseti hirvikärpänen on sille vahvasti sukua, oletusarvoisesti isohko kärpänen sarvilla.

5

Herukkaperhonen lepäilee auringossa

 

Äiti laittoi reppuun mukaan aikas kivat eväät; ihanaa rieskaa juusto & kinkku täytteillä, karjanpiirakoita, mehua, omenaa, jugurttijuomakin, ”rypäliinejä” ja jäätelöstäkin oli puhetta! Mummo keitti kaffetta termariin ja äiti nappasi mukaan maitojauheen ja sokerin.

19

Mukaan äiti ottaa aina sen EA-paketin,pikkuinen ja kompakti pussukka joka mahtuu aina mukaan. Tuolla laavulla kuulemma on sellainen jännä asia että sinne ei saisi tehdä milloinkaan avotulta, sepä selviää pian kun päästään paikalle. Kaippa siellä olisi joku kyltti mitä nuo lukutaitoiset voivat tavailla.

 

Paikan nimeä nuo kaksi aikuista eivät siis tienneet ja sijaintitiedotkin oli vähän niin ja näin. Tampereelta Teiskoon ja Kämmenniemeen kuitenkin matka kävisi. Ilma oli ihana ja itsekkin sain olla ilman takkia ja mukavissa eräilyhousuissa, mukaan äiti otti kuitekin säänkestävän takin jos vaikka alkaisi tihkuttamaan. Äidistä on aina hienoa jos pääsee johon ihan uuteen paikkaan ja mitä korvempi, sen parempi. Usein olenkin ollut rinkassa kun äiti suunnistaa metsissä, välillä ihmettelen kyllä että miten sen mielenkiinto jaksaa aina olla pihalla. Ja jos ollaan vain lähellä kotonakin koiria lenkittämässä, niin kaikkia maassa kipittäviä ötököitä sitten tutkitaan yhdessä.

24

Täpläperhosten sukua

Matka kului sangen kivasti, mummo puhua pälpätti koko matkan Kämmenniemeen. Sitten aloitettiin ”ehkä” oikean reitin etsintää. Ajettiin Paavolantietä pitkin ja saavttiin peltojen keskelle, heti jätepisteen jälkeen. siinä oli oikealla lato ja tienhaara, sinne kurvattiin mummon ohjeiden mukaan, Verttuuntie. Kovasti oli taloja pullahdellut alueelle, matka jatkui. Kohta tien vasemmalla puolella oli tie jossa oli avoin puomi ja kyltti, sekä pieni levennys. Tähän me sitten jäätiin.

22

1

Oli oikeastaan jännittävää mitä tien varrella olisi. Äiti vapautti minut turvavöistä istuimestani ja sitten jalat alle! Äiti tosin huusi perään että ”muistatko mitä on puhuttu miten kuljetaan”! Tällä se äiti ilmeisesti tarkoitti että kun ollaan vaikka metsäautotiellä niin siinä voi olla kyitä köllöttelemässä . Maasto kuulemma näytti sellaiseen sopivalta. Teinkin sitten iiisoja dinosaurus askelia ja tömistelin, sekä varmuudeksi murisin. Mummo ja äiti on tosi hitaita, ainakin äiti jos sillä on kamera mukana, kaikki eläinten kakasta puolukoihin pitää kuvata. Yksi läheinen kerran uhkasikin äitiä että ei lähde sen kanssa retkelle jos se ottaa kameran mukaan. Se tyyppi kun on äitin tärkeä selviytymis asioiden opettaja, puolustuvoimat kun on sitä koulinut asiaan enempikin. Eli konstit on monet oppia asioita. Äidistä tekemällä oppii parhaiten ja kukaan ei ole seppä syntyessään ja mitäs niitä sananlaskuja olikaan..

”Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan.— Tom Lundberg

 

18

Köpöteltiin tietä ja ihmeteltiin metsäsittiäisiä kakassa, niitä puolukoita ja äiti kertoi meille kasveista mitä alueella näkyi. Näin äiti ylläpitää lajivarastoa päässään ja jos se ei jotain muista niin sitten se selvittää asian.

Jossain rysähti! olisiko se nyt HIRVIKÄRPÄNEN joka olisi istunut oksalle!? Oltiin hipi hiljaa…ja muutaman rasahdus. Sitten ei enään mitään. Luultavasti hirvi oli liikkeellä. Matka oli todella helppoa metsätietä ja olipa vadelmiakin sopivasti siinä syötäväksi. Välillä oli pakko ottaa hörppyä, oli hellettä ja toki tämä juokseminen tien toiselta puolen toiselle ja kyykistely rasitti 😉 Mummolla riitti juttua ja ihme kyllä jos oletettava hirvi ei olisi karkuun lähtenyt sitä höpötyksen määrää.

Kohta, noin 750 m päässä olikin jo jotain. Kyltti WC joka nojasi puuhun. Toden totta, metsässä oli PuuCee. Minusta se muistutti kyllä selkeästi Muumien Haisulin kotia. Jatkettiin hieman eteenpäin ja ihan tieltä nähtävissä oli vasemmalla laavu sekä roskis. Laavu oli todella pienen suolammen edessä ja laavussa luki Housusuo. Laavun edessä oli kyllä tulipaikka ja selvästi sitä olikin käytetty ja laavun seinässä oli puolestaan kielto avotulen teosta. Kielto oli ennemminkin ote pelastuslaista sekä maanomistajalta vaadittava lupa. Alue näytti kyllä siltä että tulen saisi helposti leviämään, puita oli ihan laavun vieressä paljon.

14

11

12

Laavu oli hieman katosta laho ja vähän resuinen, mutta äidistä se oli ihan jees. Roskis oli hyvä lisä, ja kiinnostavaa oli kuka tätä hoitaa ja kenen tämä on? sitä äiti koittaa vähän selvitellä. Muutama käyttämäön grillaus alustakin oli paikalla.

10

Alettiin syömään, sehän on aina se paras asia. Kohta mummo ihmetteli ”mikä tässä kädellä kutittaa”? kääks! pikkuinen punkki se siinä kipitti, ei muuta kun äkkiä pois iholta. Eväiden syöminen rauhassa on aina tosi kivaa! Etenkin kun mummo on mukana, sillä on AINA jotain ekstra herkkua mukana, niin kuin nytkin sala jemmassa oli keksiä. Äitistä näkyi vai peppu kun se mönki kuvaamassa jotain hämähäkkiä puskassa. Kohta se pyysikin katsomaan tuota isoa körilästä.

16

Mahdollinen Susikki, poikaset vaikeuttavat tarkempaa määrittelyä rutkasti tunnistamista :/

17

Samalla kohtasin pettymyksen. Äidillä oli niskassa HIRVIKÄRPÄNEN. Ei ollut todellista, sehän oli ihan sarveton! Ei edes pikku nysiä missään ja ruma kun mikä! Äiti sen nitisti manaillen että nytkö nämä jo tuli. Piku suolätäkön kasvit kiinnosti äitiä ja se jatkoi niiden tonkimista, minä vetäsin loput karjanpiirakat ja mehut mummon kanssa ja sitten äitikin tuli syömään. Mikäs siinä istuskellessa, keskellä metsää ja kuitenkin lähellä asutusta. Ihan hyvää vaihtelua ja mukava paikka pysähtyä eväille jos vaikka on marjoja metsästämässä tai sieniä. Juuri sopiva ulkoilutus lenkki mummollekkin ja helppoa kulkua ilman isompia mäkiä. Tänne voisi poiketa toistenkin eväille ja jatkaa eteenpäin tai metsän halki rantaan.

8

Autolle jaksoin juosta taas noopeasti, kunnes alkoi hieman jännittämään. Tulisiko se hirvi sieltä metsästä? Hirvi kun on aika iso elikko kuitenkin, koin että nyt varmaan voisi vähän pitää mummoa kädestä. Autolla muistui mieleen se jäätelökin ja suunnistettiin Kämmenniemeen jätski ostoille! Tästä vielä toiseen hämmentävään kokemukseen. Mentiin paikkaan jossa on Jämptlanninpystykorva, hirvikoira. Siläkään ei nimittäin ollut sarvia, huijausta sanon minä! Koiralla oli pitkä kuono ja häntäkin, meidän koirilla kun sellaisia ei ole. Ainakin kova pusuttelija tämä ei sarvekas hirvikoira oli ja kovasti sen olsin kyllä mukaan ottanut. Äiti haaveilee omasta metsästyskoirasta mutta kuulemma nyt ei olisi aikaa kunnon kasvatukseen, mutta ”ehkä jonain päivänä”, äiti myhäili 😀

Jatketaampa näitä loman juttuja jälleen! Mukavaa viikkoa kaikille ❤

muruuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s