Saarenmaan visiitti Kaalin kraatereineen

 

linnalla 5

Kesäloma se alkoi ja meidän porukka nappasi auton laivaan ja kohti Viroa, Saarenmaa kohteena. Hieman extemboree lähtö ja kohde valinta. Oma tavoite oli saada kaikki työasiat päästä ja rauhoittamaan menoa joka suuntaan. Koulu ja muut oheisprojektit työllistää paljon, niistä olisi saatava hetkeksi irtiotto. Saarenmaa olikin jäänyt ajoreiteiltä pois ennen, siksi se oli osa syynä valintaan. Myös alueen luontoa on kovin kehuttu…niin luonto, siitäkös piti pikkuisen koittaa ottaa taukoa? 😀 Ei onnistu!

kuresaari lintuja

Laivalla Tallinnaan ja nokka kohti 4 tietä / E67. Tallinassa ajo ja oikeiden ramppien valinta on aina itsellä vähän kiristävää, olen juuri niitä ärsyttäviä rettiarivoajia joka painelee alinopeuden ajelioille torvea. Matka jatkuu 9 tielle joka vaihtuu 10 tieksi, siitä Virtsuun josta lautta Muhu:un ja hanaa kohti Saarenmaata ja Kuresaarea jossa oli majoitus varattuna. Ipanan iloksi matkalla oli paljon katseltavaa, kuten traktoreita ja mukava lauttamatka.

Ajomatkalla huomasi jälleen miten luonto muutti muotoaan ja silmä todella lepäsi maisemissa! Niityt unikoineen ja ruiskukkineen, pellot joiden keskellä vanhoja tammia, kattohaikaroita, haukkoja… Ja toki jäätelöjä 😉 Aurinko paistoi koko matkan ja ipanakin oli rauhallinen, kunhan takana istuva vanhempi jaksoi keskustella ja olla aktiivinen. Meillä ei käytetä kuin todella harvoin tablettia / puhelinta autossa ipanan kanssa, korkeintaan silloin jos pitää saada ipana pysymään hereillä. Äänikirjat ovat myös jo ihan toimivia jos niissä on kirja yhdistettynä.

2

9 mennessä

Majoitus oli aivan ihana, todella toimiva vanha, puinen pikku asunto melkeimpä Kuresaaren piispanlinnan naapurista. Oltiin tutkittu nopsaan kartoista että kulmilla pitäsi olla patikointi reittejä, ei tarvisi ajaa autolla. Mutta ilmeisimmin karttojen käsitys patikointi reiteistä oli hieman eri, lähinnä kauniita vehreitä puistoja. Myös merenrantaa kiersi kävelyteitä. Mutta maisemat oli kauniita, oli rauhallista ja kasvit & linnut olivat mukavaa seurattavaa. Uimaan pääsi myös hyvältä hiekkarannalta, joten tällaistakin ulkoilua sai harrastettua 😉 Linnassa oli myös ”eläinosasto”, täytettyjä eläimiä sekä maa-aines näytteitä Saarenmaan eri aluelta.

kjh

kaali 6

Kaalin kraateria oli mainostettu monessa lähteessä, siellä pitäisi olla kunnon retki reittikin! Pakkasin päiväretki kamat kaasukeittimineen mukaan innolla ja ipana hääräili pakkailu puuhissa mukana, autoja reppuun tunkien. Mukana oli myös uusi lapsenkantoväline, MiniMeis. Kyseinen härpäke asennetaan olkapäille, tässä ei siis olisi mitään ylimääräistä.

Hurautettiin noin 20min pohjoisen Kaalin kylän suuntaan ja löysimme helposti kyltit. Ipana intoili asiasta että taivaalta on satanut palavia jättiläiskiviä! Keskustelu meni dinosauruksiin, olisko niitäkin mahdollisesti saatavilla jos kerran vanhoja kiviäkin.

 

 

maisemaa

Sanottakoon että kun ensimmäinen turistibussin perä näkyi pikkutiellä, iski kylmät väreet. Aavistuksemme meni nappiinsa. Pihassa oli turistibusseja ja selvästi kraaterin ympärille oli rakennettu turisti konseptia. Ymmärrettävää toki mutta ajatus rauhasta kaikkosi kyllä. Ipana puolestaan oli liekeissä moottoripyöristä joita pihassa piisasi ja huomioitu oli myös leikkipaikka. Alueella oli maksulliset wc:t, ravintola, museo ja matkamuistoja sai ainakin pihasta ostaa.

Laitettiin pikku kiitäjä äidin olkapäille vesipullonsa kanssa. Nyt oli tarpeen juoda paljon, lämmintä oli ja aurinko paistoi! Kierrettiin tutkimaan opaste kylttejä ja niistä kävi ilmi että luontopolku olisi kraaterin ympäri. Aijemmin lähistöllä oli mennyt ilmeisimmin muukin polku mutta nyt sitä ei ollut. Vähän sormia pyöritellen seuraavalle kyltille jossa englanniksi kerrottiin kraatin synnystä.

kaali4

kaali3

Yhteensä maahan oli iskeytynyt yhdeksän kiven kappaletta noin 7500 vuotta sitten. Yksi suuri kiven möhkäle on hajonnut maan ilmakehässä noin 5-7km korkeudessa. Suurin kraateri jota katsomaan tullaan on läpimitaltaan 110 metriä pitkä ja 22 metriä syvä (jos reunavallit lasketaan mukaan), eli aikamoinen kivi on ollut kyseessä. Kaalin kylän kraateri on maailman kahdeksanneksi suurin, joten onhan se kiva nähdä. Kraaterin alue on argeologisten tutkimusten mukaan ollut muinaishistoriassa asuttua ja kraaterin  seiniä on kivin vahvistettu.

Kyltit olivat kyllä erittäin asialliset. Jos ajatellaan estettömyyttä niin rattaiden kera pääsee nipin napin ympäri, mutta polulla on portaita, niihin siis apua saattaa kaivata. Ipana istu harteilla hetken ja todettiin että päästetään lapsi juoksemaan. Kraaterin pohjalla ei juuri ollut vettä, oma ajatus oli lähinnä järvestä. Mutta pohjalta pääsee vain ylös ja ipana juoksi innolla kraaterin kivisellä rannalla ja melkein nappasi konnanmarjoja käsiinsä. Luonto oli vehreää ja kaunista ympärillä. Se teki vaikutuksen, samalla kun juoksi juoksevan ipanan perässä ja koitti jotenkin kelailla kasvien nimiä. Pääkraateri oli nopeasti kierretty, vaikka koitettiin hidastella. ipanalla oli kova kiire juosta ja juosta ja juosta, kunhan juostiin!

kaali 12

Aina vähintään muutaman askeleen edellä

kaali 10

”Semmosta se elämä on” totesi ipana kun päivittelin kohdetta 🙂

Kun tuo karaateri oli parikertaa juostu ympäri käytiin tutkimassa pääsekö muille pikku kraatereille. No eipä oikein, muiden maille kun ei saisi mennä ja vain polkuja saa käyttää. Tulee huomioida kylttien tekstit ja myös muistaa että Virossa jokamiehen oikeudet ovat suppeammat kuin Suomessa, niihin kannattaa tutustua kun Virossa lähtee retkeilemään omatoimisesti. itse olin aikonani myös Tartossa vaihdossa ja siellä kulmilla tuli retkeiltyä isäntäperheen kera paljon, mutta siitä on kauan aikaa. Siksi nopeasti kertailin mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

kaali 16

Ainoa pikku kraatereista joille me pääsimme oli lähes ajotien varressa, kraateri museolta eteenpäin tietä vasemmalla puollella (numero neljä, kraaterit on numeroitu opaste kylttiin). Käytiin sitten sitäkin tönkimässä, muutama hyttynen seurana ja hienoinen pissan haju. Ajettiin tästä turisti kohteesta hieman pettyneineä Kaaliin kahville. ipanan oli hieman vaikea tajuta että kaali on myös kylän nimi ja protesi Kaalin menosta oli kova. Retki eväät kaasulla valmistettuina muuttuivat lounasta edeltäviksi jäätelöiksi.

kaali 17

Mutta jos retkeilyn merkeissä jatketaan, niin paluumatkan idea oli käydä Tallinan kupeessa olevassa luonnonpuistossa, suolla. Ajo ohjeetkin olivat helpot ja valmis osoitekkin löytyi joka naputella navigattoriin. Jälleen oli repussa kaasut ja kuivaruuat (perunamauusi jauhe uppoaa muuten hyvin ipanaan ja mukana tomaattia ja ruisleipää). jälleen oli mamma puikoissa ja välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia kauniista maisemista! Sitten saavutimme kohteen, vai saavutimmeko? Olimme keskelä omakotitalo aluetta. Tutkittiin karttaa, ihan paperista Tallinan alueen karttaa, jep pitäsi olla täällä. Mutta eipä näkynyt suota, ei lenkkipolkua vaikka kuinka ajeltiin vielä varmuuden vuoksi sieltä ja täältä, ”kurkataan vielä tuolta”. Ipanalla alkoi mennä hermo istumiseen ja samoin kuskillakin. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan, kysyin ja meidät ohjattiin lenkkipolulle männikköön. Tässä kohden ei kyllä kuvailut kiinnostaneet…

67193807_10157176141803267_4685801477325717504_n

 

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen harhailu alkoi nyppiä, nyt oltiin lomalla kuitenkin, ei saisi repiä ressiä enempää yhdestä suosta. Olkoot siis ja suunta Tallinnaan, kohti maijoitusta ja ruokaa. Ei mennyt retkeilyt ihan nappiin, mutta tulipahan käytyä 😀 Ehkä ensikerralla löytyy se mitä pitäisi, esimerkiksi Keilan vesiputoukset olisivat listalla varmasti ja tämä suo jäi kyllä vaivaamaan, joku päivä se löytyy kyllä meillekkin. Muutamilta Suomalaisilta olen suosta kuullut / lukenut ja kyllä sen jossain siinä kulmalla olis pitänyt olla.

 

Luontokohteena Saarenmaa voisi tarjota varmasti paljon, jos olisi aikaa enemmän. Uudelleen varmasti kyllä Saarenmaalle palataan, niin kaunista siellä oli. Nyt jatketaan lomailua (ja ohessa hieman projekteja sekä koulua), mutta mahdollismman rennosti ja retkeillään mihin nenät näyttää. Koiria kun omistaa niin hoito kuviot ovat aina oma seikkansa, mikä hieman rajaa matkojen pituutta. Nyt sai lomailla saarenmaalla onneksi rauhassa monta päivää, kiitos mummo jälleen ❤

Lautta matkan riemua 😉

67139480_10157167556668267_4993663380188299264_n

Lokinpoikasen pelastus operaatio lautojen välistä, reppanalla oli siivet ihan solmussa. Saatiin onneksi tyyppi ihan ehjänä irti 🙂

Kaupunkina Kuresaari on hyvin viehättävä mielestäni ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s