Torisevan jylhät rotkojärvet; hikeä pintaan äiti & mummo, ipana kiitää!

5

Kesälomaa odotellessa sai hyvällä omallatunnolla pitää yhden ”etukäteis” lomapäivän.  Tässä äitini kanssa puhuttiin lapsuudestani ja mieleen tuli äidilleni paikka joka on itseltä ihan unohtunut. Siellä lapsena viiletin usein ja vedin jäätelöä kaksin käsin, mökki kun oli melko lähellä. Toriseva! Siinä syttyi lamppu että siellähän pitää käydä muistelemassa lapsuutta ja ihailemaan maisemia. Selvittelin hieman oliko kahvila varmasti vielä paikalla ja ilokseni bongasin nyt kiinnostavan seikan; luontopolku. Ohessa kulki myös tunnettu Pirkan taival, nyt kuulosti vielä paremmalta. Selväksi tuli sivustojen mukaan että maasto olisi jyrkkää ja vaarallista, nuo rotkot kun ovat todella jyrkkiä ja kostealla säällä liukkaus pitää aina huomioida. Päässä kuumotti jo mielikuva ipanasta tippumassa rotkoon, päätin että ipana kulkisi rinkassa. Kartta luontopolusta oli netissä kivan selvä ja tulipaikka sopivan etäisyyden päässä. Sinne siis auton keula, heti huomenna!

äa14.JPG

 

Varustauduin kevyellä päiväretki tarvikkeilla ja ajatus tehdä leppoisa sekä nautinnollinen , ei suoriutumis reissu. Matkaan kuuluisi tietenkin kahvilla jäätelöä ja muuta kesäkivaa.

Mummo oli ihan lähtökuopissa ollut varmaan koko yön ❤ Mummo on hurjan kovakuntoinen ja mielellään aina kun voi niin jossain puskassa, jos ei marjassa niin makkaraa käristämässä jollain nuotiolla 🙂

Saan olla kyllä kiitollinen äidilleni monestakin asiasta; kaikesta avusta, pyytteetömyydestä ja aidosta läsnäolemisesta & rakkaudesta. 

 

Mukaan tuli eväät (pitaleipää, täytteet; tomaattia viipaloituna,salaattia, Chilitomaatti papu sekoitus), kahvit termariin, pikku maito joka ei tarvi kylmää, Ipanalle muumi patukkaa, mehua ja kaikille vettä paljon! Mies kun lähti ystävän kanssa omalle retkelle ja nappasi vedenpuhdistimen. Niin ja banaanit sivutaskuihin. Puukko, hyttysmyrkky tulenteko välineet, isoja nenäliinoja, kattila, kolme kuksaa, lusikka ja tietty EA-pakkaus. Autoon peräkonttiin vielä yksi iso vesipullo, pari valmisruokaa ipanalle, ipanan vaihto vaatteet.

Oleelliset lapsenkatorinkkaan ja kohti mummolaa. Mummo oli näppärä ja lämmitti ipanan ruuan kotonaan ja sitten takapenkillä ruokailu, kun tämä mamma ajeli kohti Ruovettä.

Eli suunta Tampereelta Ruovedelle kantatietä 66 suuntaan Virrat (osoitteena: Torisevajärventie 493). Ruovesi ohitettiin ja kyltit tutulle Helvetinjärven kansallispuistolle, Visuveden läpi, ohitettiin karavaani SFC Vankkurimännikkö ja kohta tulikin kyltti oikealle kesäkahvilasta ja levähdyspaikasta. Sinne kurvaus, kahvilalle pääsee myös pihaan autolla, koska levähdyspaikalta on pieni kävely rinnettä ylös kahvilalle. Jos haluaa pihaan asti niin ajo levähdyspaikan ohi ja seuraava tie oikealle.

Jätettiin auto levähdyspaikalle ja venyteltiin reippaan tunnin ajon jälkeisiä koipia. Ipanan matka meni loistavasti, koska mummo oli seurana takapenkillä ja keskutelu kävi niin symppiskirjojen noidan nenän sieraimissa kuin kalastus jutuissa.

uuu

äa16

Sää oli ihana, aurinkoinen ja sopiva +19c kävelylle. Ipana juoksi minkä jaloistaan pääsi kohti ”jätskilää”, sitä oli kovin odotettu ajomatka. Jo rinteessä ylös kahvilalle sai olla tarkkana pienen kiitäjän kanssa. Ennen rinnettä ylös kahvilalle laskeuduttiin pienen puron varteen jossa vehreitä lehdon kasveja runsaasti!  Kahvila on suloisen idylinen ja näköalat suoraan Alainen-Torisevalle ja sen korkealle rotkolle. Hinnatkaan eivät olleet mielestäni kiskurihintoja niinkuin monilla kesäajan kahviloilla. Auki Torisevan kahvimaja on näin kesällä (9.6.-11.8.) ti-pe klo 11-17,  la klo 10-16, su klo 11-17 ja maanantait suljettu.

Esitteitä luontopolusta oli niin Suomeksi kuin Englanniksi joka on hyvä plussa! Myös ensimmäinen pihassa oleva tietoisku kyltti sisälsi Englannin kieltä. Näitä kylttejä oli pitkin luontopolkua ja ne oli kartassa numeroitu, joten matkan tekoa pystyi arvioimaan myös niiden perusteella ”nyt ohitettiin karhukyltti”). PuuCeet olivat hyvin siistit ja pottakin löytyi sekä käsien pesu piste. PuuCeen takaa, parkkipaikalta lähtee selvät opasteet luontopolulle ja pirkantaipaleelle. Alussa oli niittyä ja lehdon kasveja tutkittavana enne ylös lähtöä.

sa5

Nyt sitten kävikin niin että ipanassahan oli virtaa vaikka muille jakaa, hän siis kävelköön niin pitkään kuin jaksasaa. Alussa ipana opasti taitavasti mummoakin kävelemään pikku pitkoksilla kohti mäkeä ylös.

Kylteissä oli myös varoitus polulla pysymisestä turvallisuus syistä. Sitten saikin pitää kädestä kiinni ja kunnolla. Ipanalle ol puhuttu että voi tippua jos menee lähelle ja nyt pidetään kädestä kiinni. Onneksi tämä kelpasi hyvin, samoin kuin mustikat joita syödessä matka pysähteli tuon tuosta. Mustikat kun on ipanan suurta herkkua. Kulku on melko jyrkkää ja kivistä, paljon juurakkoa. Mutta ne maisemat, on ne vaan upeat! Alainen-Toriseva oli aurinkoisen kimaltava ja havupuu metsä tuoksui kesältä. Mummo olikin jo unohtanut korkeanpaikan kammonsa, no.. välillä kyllä taisi ahdistaa jo vilkaisu jyrkänteen suuntaan. Kansallismaisemana myös paikkaa pidetään, enkäpä asiaa ihmettele!

10

14

Ipana jatkoi iloista juoksua polun vasemmalla puolella kauempana rotkosta ja kohdissa joissa rotko oli pidemmällä polusta. Mustikoiden napostelu kiinnosti, eikä todellakaan harkinnutkaan rinkkaan nousua. Välillä sai nostella ipanaa kivisimpien kohtien yli tai nostaa alas. Polku oli merkitty erittäin hyvin punaisin maalimerkein jotka kiersivät puiden ympäri. Pakko myöntää että kyllä välillä teki itseni mennä kurkkimaan lähemmäs rotkoa ja niin ilmeiseti moni muukin oli tehnyt jäljistä päätellen. Siistiä kuitenkin oli joka puolella, ei roskia. Kallion ja havupuu metsikön kasvisto oli monipuolista ja puhuttiin paljon eri jäkälistä, mummo pohti paljion miten nimet ovat muuttuneet lapsuudesta tai mitä ne kansansuussa ovat (kuten ketunleipä eli käenkaali). Myös mietittiin sieniä, mummolle oli opetettu koulussa että sieni kuin sieni ryöpättiin, lukuunottamatta keltavahveroa eli kanttarelliä.

Ipana nautti todenteolla ja tasapainoili kaatuneilla puilla, tutkaili muurahaisia ja sieniä, maasta löytyi aina vain upeampia keppejä aseiksi joilla sai ampua vain hyttysiä. Voidaan todeta että pienten lasten kanssa paikka on kyllä vaarallinen, juurikin tuon rotkon suhteen, maasto on myös haasteellista vaikka lapset usein onkin näppärempiä kulkemaan ties missä 😀 Kyllä itsellä tuli hiki rinkka selässä kulkiessa ja mummolla myös, joten muistettiin monet juomatauotkin! kiire ei kuitenkaan olisi ja ruokaa & vettäkin on reippaasti mukana.

 

Tietoiskukyltit vaikuttivat ihan tuliteriltä ja olivat kiintoisia kertoessaan Suomen kulttuurimaisemasta, Virtain alueen historiasta ja luonnosta. Tuo 1km ja 200m tulipaikalle kahvilalta tuntu paljon pidemmätä. Toki aina maastossa matkat tuntuvat pidemmiltä, mutta tänään tuo tuntui pitkältä, liekö jatkuva ipanan silmälläpito vaikuttavana asiana. Kuitenkin pystyi nauttimaan maisemista ja viikon ainoasta aurinkoisesta päivästä. Ipanan väsytys operaatio ei tuottanut koko matkalla nuotiopaikalle tulosta, juoksentelu jatkui ja jatkui ja jatkui…

28

Alaisen-Torisevan nuotiopaikka oli todella siisti, se hämmästytti koska siihen pääsi suoraan autolla. Ainoat roskat mitä löytyi oli tulisijan ympärillä olevia muutamia tupakantumppeja. Puita oli vajassa ja PuuCee siisti. Paikalla oli pitkä pöytä ja tuolit sekä tulisijan ympärillä penkit. Rannassa oli laituri ja nyt otti päähän ettei ollut uikkareita/ pyyhettä mukana. Tulen teossa ipana auttoi erittäin aktiivisesti, tulitukut lähti heti käsistäni ja oma puukko olisi pitänyt olla. Nyt kuitenkin oli ipaanalla tyytyminen puukon muovi tuppeen jolla esimerkillisesti pikkoi halkoja pienemmäksi 😉 Hyvin on kyllä ipanaan oppi mennyt perille mitä tehdään kun aloitetaan nuotio hommat.

alainentoriseva nuotiopaikka

sa3

Retkiruoka oli koko porukalle sopivaa, ipaanlta jätettiin vain chilikastikkeet pois ja käytännössä hänellä oli iso lämmin leipä. Ipana sai omaan kuksaansa tärkeänä kahvia suuurella maito määrällä, se on hienoa kun on ihan kuin aikuisetkin 😉 Voitiin todeta että nälkä kyllä lähti. Ipana koitti terrorisoida mummon reppua syötyään, jonkun makkarakepin jämää kun poltti tulessa ja sitä sitten reppuun… nopeat liikkeet on näyttäviä, vai miten se meni.

33

34

Ihailtiin pitkään järven rannassa olevaa maisemaa ja ipana onki tikulla haikaloja samalla, vesi olisi niin ihanan lämmintä. Syvimmillään Alainen-Torisenva tosin on tietojeni mukaan 31m! Rotkojärviä on kaksi kappaletta Alainen-torisevan lisäksi; Keskinen-Toriseva ja Yläinen-Toriseva. Näistä syvin on Keskinen-Toriseva, huikeat 38m.  Myös taiteilija Werner Holmberg (1830-1860) aikoinaan inspiroitui juurikin Alaisen-Torisevan maisemasta romanttisissa maalauksissaan. Käytiin kalliota hipeltämässä, miten iänkaikkisen vanha se onkaan ja auringossa lämmin rosoisine pintoineen. Tosin huomattiin että ihan kallion yllä oli mänty joka teki kaatumis prosessia. Näissä paikoissa joissa on jotakin jykeviä elementtejä koen itseni mitättömäksi koko tässä kaoottisessa maailmassa ja ymmärrän pysähtyä. Puhutaan paljon voimapaikoista, jos sellaisen nimeäisn niin suuret kalliot ovat ”oma juttuni” sekä aavat ulapat kajakilla, ehkä se on se pienuuden tuntu mitä kaipaa.

sa2

 

Mutta,matka jatkukoon! Takasin sinne mistä tultiinkin, nyt olin jo nappaamassa ipanaa rinkkaan mutta vastaus oli jopa vihaisein kuuloinen EI! Hän siis halusi ihan itte kävellä ja niin myös kävelikin. Ihan uskomaton enrgia mikä tuosta lapsesta virtaa, voi kun itsekkin saisi osan sitä päiviinsä ❤ Ipana kipusi, pomppi ja pysähteli mustikoita syömään. Reippaana morjesteli vastaan tuleville ulkomaalaisille, vain muutamia ihmisiä tuli koko aikana vastaan ja nyt sanottakoon että kiva niin. Paluumatka tuntu jotenkin keveämmältä, liekö syynä ruuaista keventynyt rinkka ja ruuasta saatu voima. Maasto oli kuitenkin palatessa ihan yhtä haastavaa kuin mennessä, ihan viileä, kevyt tuuli tosin tuli välillä iholle.

Toriseva on kaikenkaikkiaan kaunis paikka, kävipä vaikka näin hissukseen  muutaman tunnin leppoisalla päiväretkellä tai jos kiertäisi koko luontopolun, ehkä jatkaen Pirkan taipaleelle. Toinen suositeltu paikka aloittaa luontopolku on Lakarin leirintäalue. Historiallisia kohtia alueesta avataan kivasti tietoisku kylteissä ja itseni alkoi kiinnostamaan kyllä enemmänkin alueen historia näin hieman historiaan muutenkin hurahtaneena 😉

adjj

Jos opaste vihkosessa sanotaan että voi varata koko 6,5km luontopolkuun kaksi tuntia, niin aika haipakkaa saa kulkea. Ainakin lapsen kanssa oman arvion mukaan menee enemmän, vaikka polku muuttuu tiedon mukaan helpommaksi Alaisen-Torisevan jyrkänteiden jälkeen. Vaikka lapsi olisikin rinkassa niin meikäläisellä menisi aikaa enemmän koska luonnon tutkailu pysähdyttää usein. Tänne pitää piipahtaa toistekkin ❤

loppuunkuva

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s