Sinappia & ampiaispesiä Valmarinniemessä.

29

Tuossa kesäkuun viimeisenä perjantaina illalla mietti, että mihinhän sitä singahtaisi kaksin ipanan kanssa. Ajatuksissa oli tuttu Pukala,mutta josko sittenkin jotain muuta? No jätin ajatuksen hautumaan yöksi ja ajattelin että aamulla olisi joku jännä ja selkeä ajatus herännyt. Tiedossa oli että lähdetään kaksin kuitenkin koska miehen isommat lapset tulevat meille kotiin nyt. Teini-ikäisillä kun kesälomalla on kaikkea muuta menoa kuitenkin 🙂

Lauantai aamu koitti ja ajatus olikin yöllä ilmeisesti muhinut, vaikka ipana potkikin yöllä päähän kirjaimellisesti kun oli kömpinyt väliin nukkumaan.

 

Kovin usein tulee valittua tuo pohjoisempi suunta Tampereelta katsottuna. Vaikka jotkin olivatkin ehkä instagramissa huomanneet kuvan kiintoisasta luolasta lähellä Pukalaa…. Niin,teinkin suunnan vaihdon. Valkeakoski! Mitäs tarjontaa siellä olisi luontokohteena? Valkeakoski on jäänyt hyvin etäiseksi, vaikka opiskelin siellä kauan sitten ensimmäisen ammattinikin. Sen jälkeen ei juuri asiaa ole ollut sinne, korkeintaan nykyisen työn puitteissa. Ei muuta kun google hommiin. Sieltä heti ensimmäinen vaihtoehto sormen alle ja nopea tsekkaus mitä paikassa oli tarjota. Valmarinniemen luontopolku, tulipaikat, PuuCeet, se riittää ja telttaillakkin saa pari yötä. Kuvausten mukaan kaunis paikka, kuullosti näppärältä ja ihana uudelta kohteelta itselle! Kyseisessä paikassa olisi internet sivuston mukaan myös numeroituja paaluja joista saisi tietoa alueesta ( http://www.valkeakoski.fi/files/attachments/julkaisut/teke/viher-_ja_virkistyspalvelut/valmarinniemen_luontopolku.pdf ) luontopolku olisi itsessään vain n.1.3km. Rapolan linnavuorella on tullut käytyä pari kesää sitten, hieno historiallinen muinaismuisto paikka, mutta ei yö kohde. Omaan makuun kun on enemmän paikat joihin ei ole niin tunkua, tai on laajat alueet liikkua.

33

Jotakin palautetta on saanut siitä että kuskaa lasta ympäri metsiä kartan kanssa, mutta tekemällä on oppinut. Kaikki uusihan on jännittävää ja itse ihmettelen (positiivisessa mielessä) heitä jotka ihan pohjoisessa kulkevat pitkiä retkiä pienten kanssa. Heillä puolestaan ne kulmat usein tuttuja siksi kotoisia liikkua varmemmin. Kunhan on turvallista ja mukavaa.

13

Siten taas asiaan. Pakkasin ihan varmuudeksi yö kamppeet itselleni ja ipanalle. Välimatkat oletettaviin tulipaikkoihin olisi hyvin lyhyet joten jaksaa kantaa yksin sekä lapsen ja teltat sun muut varusteet, kunnon virittelyllä. Yöpyminen uudessa kohteessa on vähän kysymysmerkki aina, välillä on ollut että ”hoh hoijakkaa” jos paikalla onkin ollut esimerkiksi jokin isompi ryyppy porukka. Mutta, jos on lyhyet etäisyydet parkkipaikalta niin poishan voi lähteä. Sillä moodilla nyt liikkeelle.

Ipana oli menossa jo ovella kun pakkasin, lievää kiukkua ilmassa kun ei saanut laittaa ”conserseja” (paras kirppislöytö ikinä, iha uudet Converset kympillä. Pitäähän olla city kengätkin 😉 ). Mukaan siis toiseen kassiin mahdolliset yö ruuat ja kamppeet. Jos paikka näyttäisi mukavalta niin yöpymis kamat olisi valmiina pakattuina omissa pusseissaan, kiinnitystä ja muuta pakkaamista vaille. Eli osa olisi silloin lapsenkantorinkassa ja osa etupuolellani kulkevassa Haglöfsin isossa corkker:issa, sekä rinkan takaosassa kiinnitettynä. Tämä on toiminut tarvittaessa ihan hyvin.

26

Nyt kuitenkin vain päiväretki kamat lapsenkatorinkan tavaraboxiin ja sivutaskuihin. Ruokaa (metsäapalovaroitus joten kaasukeitin), tuulen pitävä takki (sää hieman tuulinen ja kohde saari = tuuli voi tuntua), sukkahousut (ohuiden kesä retkeily housujen alle tarvittaessa, vettä, EA-pakkaus ja puukko.

Navigaattoriin iskettiin osoite Valmarintie 110, Valkeakoski. Ajomatka oli vain 40min Tampereelta ja aurinkoisessa säässä oli mukava ajella ja jutella takapenkin höpöttäjän kanssa. Matkalla kun tuli vastaan paljon rekkoja ja uusia maisemia, muutama kauriskin nökötti pellolla. Kun kohde läheni huomasin jopa hiihtokeskuksen JA lintutorni kyltin, se tarvinee käydä kurkkimassa palatessa. Valkeakoskelta suunta oli Pälkäneelle päin hetken matkaa.

 

 

 

Saavuttiin parkkipaikalle ja edessä oli veneenlaskupaikka ja mukavan näköisiä mökkejä (ilmeisiimmin Valkeakosken kiinteistökeskus näitä vuokraa). Rannassa näytti olevan myös jonkinlanen kyltti. Ipana  vapauteen ja hänellähän oli suunta järveen heti. Nouto takaisin auton viereen jotta saadaan rinkka edes mukaan 🙂 Kova tuuli kävi ja hattu melkein lähti ipanalta päästä siinä kiviä heitellessä, eipähän ainakaan ole hyttysiä.  Opaste kyltti oli melko selkeä ja aluetta hoitaa kaupungin viher- ja virkistyspalvelut. Kyltti luontopolulle jatkui tästä kohti siltaa, vähän vinoa siltaa mutta eipä se haittaa. Nyt todetaan että pyörätuolilla/ lastenvaunujen kanssa ei reittiä pääsisi.

6

 

8

 

Ipanasta siltahan oli parasta ikinä, siitä pystyi havainnoimaan haikalojen liikehdintää vedessä kätevästi. ”Ääääitii, pidä kädestä kiinni” kuului kuitenkin ja ehkä muutenkin parempi niin koska oltiin sillalla. Sillan jälkeen oikealla alkaisi luontopolku opasteen mukaan. Edessä siisnsi mäen päällä puuliiteri ja PuuCee. Tulipaikka oli mäen alla, hieman uimakoppia muistuttava katos. Tässä kohtaa pääsisi myös uimaan hyvin koska siinä on pieni hiekkaranta.

 

 

 

 

 

 

 

 

15Melkoinen tuuli kävi ja pistettiin takkia päälle ipanalle. Tulipaikan yläpuolella olevan PuuCeen kunto oli melko luotaantyöntävä, ainakin tänään. WC paperi laatikossa oli ampiaispesä vessapaperein kaverina, tosin pesät hylättyjä. Jatkoimme matkaa rinteeltä alas ja siitä myötäpäivää rantaa pitkin.

 

 

 

Eteen tuli kyltti ”nuotiopaikat” ja osoitti loivaan ylämäkeen, kas kyltin takana oli kaatunut ”luontopolku” kyltti joka ilmeisesti osoittanut loivasti toiseen suuntaan ylämäkeen. En huomannut olisiko näitä numroituja tolppiakaan missään?  Jatkoimme tulipaikan suuntaan ja päädyimme Valkeakosken purjehtijoiden mökille jossa oli myös tulipaikka. Sillä tulipaikalla istuimme hetken katselemassa purjeveneitä joiden mastotojen kilkatus tuulessa oli mukavaa kunneltavaa. Joku olikin juuri käynyt täällä koska vielä savu hiljaa nousu hiilloksesta. Ipanasta nuo purjeveneet olivat valtavia ja kiinnostivat kovasti! Siinä samalla oli helppo syödä pikku välipala banaanit ja keksit, paikalla kun ei ollut muita joten tuskin mini tauko häiritsi tässä.

 

 

Jatkettiin rantaamyöden jossa kulki polku, eteen tuli oletettavasti se tulipaikka jota kyltissä tarkoitettiin, lähellä saaren nokkaa josta ei pääsisi enään eteenpäin ilman paattia seuraavaan sareen. Siitä käväistiin tosiaan saaren päässä kurkkimassa miltä näyttää. Yläpuolella kulki sähkölinja ja sen toisellapuolella oli pusikkoa johon ei lähtenyt polkuja. Mentiin samaa rettiä muutama metri ja otettiin vasemmalle kaartava polku. Ipana totesi että haluaa hupun päähän ja rinkan kyytiin.

25

 

 

Polku tuli samaan kohtaan purjehdus seuran taakse, ajateltiiin että mennäämpä sitten sinne mihin kaatunut kyltti on varmaan näyttänyt, polku siinä kummiskin meni, vähän pieni mutta havaittava. Maasto oli sekametsää jossa lehdon piirteitä kasviston perusteilla. Polku kiersi saaren toiselta puolelta takasin alkupään tulipaikalle. Matkalla hieman kivikkoista ylä -ja alamäkeä ja melko hienoja isoja kivimuodostelmia. Niistä rinkkalainen tuumaili tyynesti ”siellä asuu varmaan dinosauruksia”, nyt kun on tämä dinosaurus vaihe aika voimakkaana 😀 Myös kauniisti kivelle jätetty sinappituubi oli kuulemma ollut dinosaurusten ja cars elokuvan martin käytössä, asia lienee varmasti näin. Miksipä ei dinot ja martit yhdessä täällä salaa seikkailisi eväidensä kanssa ❤

 

 

Jossain kohtaa olisi kaiketi pitänyt saaren itäpuolella olla yksi tulipaikka. Nyt ei sitä nähty, tai mielestäni ei ainakaan polkua sellaiselle mennyt. Sähkölinjojen alla oli tiheämpää pajukkoa, johon en yksinkertaisesti viitsinyt lähteä metsästämään tuota tulipaikkaa ilman saappaita. Nyt jalassa oli kesä vaelluskengät joissa ei ole vartta.

 

 

Koska kyseessä on melko pieni saari niin eksymisen vaaraa ei ole, eikä kävelymatkat ole saaren leveyden puolesta kilometriäkään. Katsottiin vielä tarkemmin tuota tulipaikkaa jossa on katos. Ipana pois rinkasta ja keräämään käpyjä käpylehmä farmia silmälläpitäen. Valitettavasti katos oli melko törkyinen ja sotkettu, se ei houkutellut jäämään. Teltaa ei myöskään tekisi mieli jättää tähän, etenkin pullonkorkit ja lasinsirut oli ikäviä. Suurimmat nappasin mukaan. Tyhjiä olut tölkkejä oli katoksessa ja joltakulta jäänyt reppu. Todettiin ipana kanssa että ei jäädä yöksi kohteeseen. Leikittiin rannalla kuitenkin ja siihen paistoi ihanasti aurinko ja tuuli toi mukanaan raikkaan veden tuoksun. Omasta mielestäni pikku huollolla paikasta saisi loistavan, siistin & miellyttävämmän retkipaikan juurikin lasten kanssa helppoon ”luontoiluun”.

16

 

40

Autolle palattuamme päätettiin ipanan kanssa että käydään katsomassa laskettelurinteen kyltttien suunnassa oleva lintutorni. Löydettiin kyllä rinne ja frispeegolf rata, siellä olikin paljon ihmisiä! Mutta lintutornia ei nähty, tarvinee selvittää missä kohdin se on. Kaunis kesäilta teki tuloaan ja päivä oli hurahtant nopeasti tutkien uutta paikkaa.

46Nyt uusiin suunnitelmiin ja kohta alkaa tämän mamman kesälomakin!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s