Taulan taikaa, näin se tehdään!

taulapää

Taula,tuo hyvin tarpeellinen tulenteon peruselementti historiasta. Taula on herättänyt ihmetystä kun sitä on antanut hypisteltäväksi; ihana mokkaisen ja pehmeän tuntuista, sitkeää ja taipuisaa, eikä oikeastaan tuoksu millekkään. On ollut hauska arvuutella tapahtumissa ”mitä tämä on?”. Eikä kyllä itselläkään ihan ensimmäisenä tulisi mieleen että kyseessä on käävästä valmistettua materiaalia.

Mistä tulee sana taulapää? Taula oli aikoinaan hyvin arvostettua ja ihan syystäkin, ilman tulta oltaisiin pulassa. Taulan valmistuskaan ei ole näinä päivinäkään ihan pikku kakun pala ja nopeaa, joten mitä se sitten aikoinaan olikaan. Taulapää, no.. Tarinoiden mukaan taulan arvokkuus näkyi sen vaalimisessa. Kun haluttiin pitää taula kuivana ja tallessa niin mikäs sen parempi paikka säilyttämiseen kuin korvat. Kun korvat ovat täynnä taulaa ei myöskään varmasti kuule kovinkaan hyvin, joten voidaan karjasta ”hei taulapää!”.

Taula on ihanan herkästi syttyvää ja kevyttä. Taulaa käytetään tulusraudan ja piikiven/ kvartsin kanssa, mutta se sopii loistavasti muuhunkin sytyttämiseesn (esim. nykyaikainen magnesiumtikku, firepiston tai plasmasytytin). Myös näistä vanhoista konsteista lunttu on näppärää sytykettä ja huomattavasti helpompaa valmistaa kuin taula. Luonnosta saatavana materiaalina katajasta tehty katajaniini syttyy ihanan nopesaan kun sen laittaa tuohirullaan. Kokeiltu on iso-osmankäämin kukintoa kuivana, murusteltuna myös ja tuohirullan kera toimii kohtuullisesti. Alakuvassa perinteiset tulusraudat+  piikiveä & kvartsia sekä taulaa. Toisessa katajan kuorta ja tuohta.

Meillä itse olen kiinnostunut kaikesta historiaan liittyvästä joten toki mielenkiinto kokeilla valmistaa taulaa syttyi jossain kohtaa.

Ipana sai osansa meillä tietysti asiasta. Yhteiset taulakäävän metsästysretket olivat hauskoja kun lapsi sai puusta bongailla kääpiä. Myös isompien kanssa homma oli mukavaa ja hieman eri tasolla kun saatiin käyttää luuppeja retkillä. Eräipanan käsissä luuppi on vielä hieman liian vaativa tarkkailu väline. Mutta isommille samalla hyvää oppia käävistä ja niiden laji tunnistuksesta.

Taulakääpä on monivuotinen lahottaja ja monivuotisuuden voi havaita jo käävän pinnan kasvurenkaista. Taulakääpää saa jokamiehen oikeuksien luvalla ottaa matkaan. Yleensä taulakääpä kasvaa koivuissa, mutta muutkin lehtipuut kelpaavat kasvualustaksi. Puolestaan pakurikääpää EI saa puista lähteä irroittelemaan ilman maanomistajan lupaa.

Mitä tarvitaan:

1.tuoretta taulakääpää

2.Koivintuhkaa / ruokasoodaa

3.Vettä ja kattila

4.Jokin nuijimis väline, esim leivonta pulikka

1.Taulakääpää, mahdollisimman isoa. Isompaa kääpää on helpompi käsitellä,mutta tulee huomioida ettei kääpä ole ns.liian vanha ja kova pillistöltään, vaan elävä. Elävä kääpä tunnistetaan siitä että se tuntuu kiinteältä ja ei ole pinnoiltaan haalistunut. Myös pillistö alapuolella tulisi olla ehjää, väriltään hieman tumman ruskeaa / punertavaa, tuntuu sormissa nahkealta. Pillistö myös tummuu kun sitä koskettelee, taulakäävän monivuotisuus ilmenee myös sen pinnassa, kasvuvyöhykkeitä näkyy pinnalla. Keveys ei ole siis tässä kohtaa hyvä asia 🙂

2. Eli, kääpä irroitetaan puusta, puuta vahingoittamatta. Kääpä kuoritaan, harmaa kansi pois. Kuorimisessa saa olla varovainen kun puukon kanssa heiluu, itse sain sääreen komea haavan tässä hommasssa. Henkilökohtaisesti pidin pientä puukkoa näppärämpänä kun sitä rakkainta sissipuukkoani 😉 Myös yhteenkasvaneeseen kääpään törmäsi ja se oli haasteellisempi käsitellä erottamisen takia, välissä kulki kova puinen malto. Alla kuvissa halkaistu taulakääpä ja kuoritut käävät, toisessa näkyy päällekkäin kasvanut taulakääpä. Alakuvassa vasemmalla ylhäällä pillistö näkyy pitkittäisinnä juovina,kun kääpä on halkaistu.

3. Kun kääpä on saatu kuorittua, irroitetaan pillistö. Pillistö voi olla melko tiukassa joten varovaisuutta tässäkin. Itse taula sijaitsee heti kuoren alla ja tuntuu kiinteältä,mokkamaisen pehmeältä,nahkealta. Meillä ipana oli hyvinkin kiinnostunut homman eteenpäin viemisestä ja veikin kääpiä piiloon milloin mihinkin sohvatyynyjen väliin tai koitti ruokkia koiria / itseään käävillä. Onneksi kääpä ei ole myrkyllistä, vaikka ei kuulemma maistunutkaan hyvältä ipanan mielestä. Eipä ole sen jälkeen kääpää suuhunsa laittanut.

4. Kun tuo puhdistusvaihe on suoritettu hyvin, ja kaikki pillistö sekä kuori saatu pois voidaan siirtyä kolmanteen vaiheeseesn. Taula laitetaan likoamaan emäksiseen veten. Perinteisesti koivuntuhka + vesi TAI ruokasooda + vesi. Toiset käyttävät kuumennusta nesteessä, silloin keitetään 15min paksusa tuhka + vesi seoksessa. Tätä ei olla kokeiltu miten toimisi. Me käytimme ruokasoodaa ja kahden vuorokauden liotus tekniikkaa. Veden ja soodan suhde: 1l vettä ja 2rkl soodaa.

t13

Tässä kohtaa oli keittiötikkailla yksi ipana usein itsenäisesti sörkkimässä veteen milloin mitäkin. Lähti toviksi keittiötikkaat piiloon, mutta sitten siihen jostain siirtyi keittiön tuoli mystisesti…

5. Hyvin pari päivää muhineet taulakäävät otetaan likoamasta pois, huuhdellaan ja me puristeltiin niitä kuivemmiksi. Nyt kääpää päästiin sitten nuijimaan ja venyttelemään. Venyttely kannattaa tehdä keskeltä reunoillepäin jottei taula hajoa. Taula venyikin hurjan hyvin! Valmistettiin itse nuija hommaa varten kun teki mieli näpertää jotakin. Myöhemmin ipana sai siitä hyvän dinosaurusten metsästys nuijan, näin ainakin itse tuumaili. Lasten osallistaminen näppärää, samalla kun joku katsoi leffaa sai tyrkätä taulaa käteen ja pyytää venyttelemään. Taulan tulisi olla noin 3mm paksuista levyä.

65734307_10157124309388267_5852599291121500160_n

Soveltuu myös dinosaurus jahtiin

6.Kun taula oli saatu venytettyä sopivan ohueksi levyksi, jätettiin se kuivumaan. Vielä vuorokaudenkin kuluttua taula venyi hyvin. Nyt taulasta oli tarvittaessa helppo saada paloja sytytykseen! Palan ei tarvitse olla suurikaan, sanotaan noin 1cmx1cm on turusraudan kanssa jo sopiva jotta saadaa tuli kytemään. Siitä sitten siirto vaikkapa siihen tuohirullaan (omasta henk. koht. mielestä näppärin) tai vaikka kuivaan ruoho myttyyn. Eli alakuvassa otetta kivestä jonka päällä taulaa, terävä 90 asteen kulmasta tuleva isku kiveen ja mahdollinen kipinä osuu taulaan joka alkaa kytemään 🙂

tulta

Nyt on sitten taulaa meikäläisillä pitkäksi aikaa! ns. vanhentuneen taulan huomaa kun se on muuttunut ”ei huokoiseksi” ja kovettuu. Itse sytytettäessä taulaa tuluksilla rikon kulmaa hieman kynnellä rapsutellen ”pörröisemmäksi” , jolloin kipinä syttyy siinä paljon helpommin. Alakuvassa itse tehty firepiston jossa itsetehtyä taulaa sytykkeenä, toimii! Ja jee,onnistumisen kokemus 😀 Naapureille on kyllä kerrottu miksi meillä haisee välillä takapihalla milloin mikäkin käry, kaikki turvallisuus huomioiden.firepiston.JPG

Täällä ipana on nyt valveutunut kääpä bongaaja ja löytää hienosti ”sytytyskiviä”, oppi uppoaa VIELÄ päähän… katsotaan sitten teini-iässä mikä kiinnostaa 😛

DSC_0272.JPG

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s