Keskellä viikkoa luonto kutsuu iltaretkelle!

DSC_0228

Hurjan kaunis ilma, aurinko paistelee ja pari poutapilveä leijuu vain taivaalla kepeästi. Töiden jälkeen, keskellä viikkoa ei halua uhrata minuuttiakaan sisällä hengailuun ja lähellä on mukavia kohteita joihin voi singahtaa helposti. 

Viimeksi kävimme Vehoniemen harjulla, automuseon kupeessa ja näkötornilla kun oli kovimmat -30c pakkaset. Silloin auton ovetkin jäätyi retken päätteeksi..hups.

Nyt sitten olikin +25c ja ipana hikoilee yhtä loistavasti kuin äitinsä. Kunnon vesi putelit aina mukana ja ”hikirätti”. Mikä lie ominaispiirre tämä ylihikoilu… Ipana oli päiväkodilla ihan ylikierroksilla ja kysyttiinkin että lähetäänkö retkelle?. Pikkuisen tuikealla ilmeellä ipana vastasi että ”joo ja onko siellä näkötooni?” Siitä tuli ajatus että hurautetaan Vehoniemen näkötornille JA nyt siellä on automuseokin auki! Vehoniemen luontopolku olisi sopivasti kiva iltalenkki ja ruokailu hoituisi ohessa myös. 

32

Kotona sitten vaan pika pakkaus; kaasukeitin, kattila, pari lusikkaa, yksi valmisruoka, kaffet termariin, maitoa, muumikeksiä ja äitin & isin voikkarit. Aikuiset kun oli töissä vetäneet juuri makaronilaatikko eväänsä niin ehkä voikkarit riittää..ehkä ja vähän keksejä 🙂 Hyttysmyrkky on erittäin oleellinen ja oi kun olis huomannut niin hyttysverkko lapsenkantorinkkaan mukaan. Vettä toki kunnolla, lasta mahdollisesti kannettaessa tulee helpommin janokin, toki helle säällä/ liikuttaessa on vesi aina oleellista. Siksi myös pidemmillä retkillä vedenpuhdistin on ykkös keksintö. Ipanalla on yleensä kaksi pulloa mukana pikku retkillä ja aikuisilla yksi oma. Hurjan näppäräksi on havaittu pullon suuhun laitettava adapteri josta tuollaisen pienemmän ihmisen on kätevä juoda. On myös ainakin ipanasta mahtavaa kun voi juoda oikeasta juomapullosta millaisia näkee sisaruksillaan. Toinen kiva pullo on termosnokkapullo jossa kesällä pysyy kylmänä juomat hyvin.

 

Kangasalle meiltä ajeli noin vartin, parkkipaikalla oli muutamia motoristeja ja pari autoa. Aika vähän väkeä, mutta keskellä viikkoa ei välttämättä tule niin helposti lähdettyä liikkeelle. Ajateltiin että köpötellään luontopolku ja syödään ensin, sitten käydään kurkkimassa museoautoja (Huom ilmainen sisäänpääsy 🙂 ).

 

 

Luontopolku on metsähallituksen pitämä ja tuttuun tyyliin hyvät opaste taulut lähtöpisteellä jossa kerrotaan kohteesta. Roineen ja Längelmäveden välissä ollaan.

1

 

Polku lähti alas rinteeltä melko jyrkin rappusin, mutta ipana halusi kipitellä ne ihan itse ja katsella muurahaisten menoa samalla.

 

 

Roine se siellä siinsi, kirkkaana ja hermoa lepuuttavan näköisenä. Jo tässäkohtaa ipana tuumasi että haluaa keksiä, tehtiin sopimus että syödään rannassa rappusien alapäässä. Portaita on melkoinen liuta ja vauhti oli ihanan hidas, sai katsella itsekkin maisemaa ihan rauhassa.

 

Rannassa oli korvia hivelevän hiljaista, ei ketään muuta missään. Rannassa on myös tuolit ja penkit, joten siinä oli helppo kokkailla. Eikä uiminenkaan olisi huono idea. Mies ja ipana upottivat varpaat veteen ja heittelivät kiviä, pienet iloit on usein ne suurimmat ilot. Myös yhdessä tekeminen, vaikka sitten se kivien heittely kirkkaaseen veteen, ehkäpä juuri tämä hetki jää mieleen.

DSC_0223

Pikku kaasukeitin on näissä ”pikaiseti retkelle” jutuissa oma henkilöhtainen suosikki. Ei tarvitse miettiä onko puita tai metsäpalovaroitusta. Kattila kaasulle, purkki auki ja sapuskat kattilaan. Minuutissa on ruoka kuumana ja helposti. Ei vaivauduttu ottamaan edes lautasta, kattilasta syöminen on ihan yhtä cool. Mikä ehkä mahtavinta ipanasta on oma pikku kuksa, se on niin kiva ettei tee mieli edes heitellä maitoja ympäriinsä.

5

Mutta, koska aina pitää vähän uhmata äitiä niin kielloista huolimatta, salamaakin nopeampana ipana tarttui jo onneksi melkein jäähtyneeseen kaasukeittimen polttimoon. Ei muuta kun sormi järveen ja kyyneleet silmistä. Ei saatu onneksi palovammoja, mutta kukapa ei kuumaa säikähtäisi. Muumikeksit maidon kanssa auttoivat kummasti asiaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut myös pika ensiapuna tuo melko kylmä pieni maitopurkki, sormi maitoon vaan. 

 

7

Ruokien jälkeen lähdettiin viittojen mukaan luontopolulle ja Uhkainlampea kohden! Hitsi miten jännittävä nimi! Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi on tullut tämä noin 2km lenkki kierrettyä. Ipana oli tohkeissaan etenkin muurahaisista sekä hämähäkeistä, pikkuisen piti välillä pyytää etenemään kun joka niveljalkaista ja korentoa piti tarkistella.

4

DSC_0233

11Polun Roineen rannan puoleinen osa on kaunista valoisaa, lähinnä mänty metsää; kirkasta, avaraa ja vihreää. Runsaasti kukkivia kasveja ja kauniita vanhoja koivuja, havaittavissa myös luonnonvaraisina kasvavat visakoivut. Aurinko pääsi lämmittämään mukavasti ja tällä osaa polkua ei ollut vielä hyttysiäkään! Alueella oli myös yksi muinaismuisto merkki, komeat ovat olleet maisemat varmasti jo silloin kun tässä asutusta oli kivikaudella ollut. Alueen historia on sangen kiintoisa ja miten jäämassat ovat muovanneet tämän harju muodostelman joka jatkuu Tampereelle kohden Ylöjärveä. Ipanaa nyt ei äidin historia intoilut ja huokailut kiinnostaneet tai kalajutut kuoreiden lippomisesta viereisessä Kaivannon kanavassa. Läheinen kaatunut koivu kirkas reunaisine kantokääpineen oli paljon jännempi, siinä kun sai kiivetä.

 

 

Kohta kuului kuitenkin että ”iiiskää ota rinkkaan”. ylämäki ja kipittely ilmeisesti pisti pitkän päivän jälkeen vähän väsyttämään. Mutta eipä siinä sitten muuta kun nousu rinkan selkään ja maisema katselmukset & arvioinnit sieltä käsin. Lähinnä viiltävää analyysiä siitä missä on kaikki veneet ja onko järvessä haita? Myös isin läiskiminen vuohenputkella on sangen kivaa.

Mutta meillä on myös todellakin ongelma joka on hyttyset. Ipana on suorastaan hysteerinen niiden kanssa, viime kesänä tätä ongelmaa ei vielä ollutkaan. Nyt yhdenkin hyttysen näkeminen saattaa aiheuttaa hillittömän itkun ja huudon. Eli hyttysmyrkky on aika oleellinen nyt. Hyttysistä on koitettu puhua ja muista lentävistä itikoista jotka voi näyttää hyttysiltä. Rauhoittelut ja puheen poiskääntäminen ei aina toimi kun paniikki iskee. Nyt tarvitsee hieman miettiä kohteita mihin menee ja miten voisi olla luomatta pelkoja hyttysiä kohden enempää. 

15

Saavuimme risteykseen jossa tullaan oikeastaan näkötornille ja automuseolle johtavalle tielle. Luontopolku jatkuisi tien toisella puolella jossa laskeutuisimme Uhkainlammelle. Olisimme silloin Längemäveden puolella. Nyt otetiin riski, siellä olisi varmaan hyttysiä, tehoaako myrkky? Lähdettiin hyvin hämyisiä maisemia kohti ja nimi Uhkainlampi sopii paikkaan paremmin kuin naula otsaan. Harjun rinteeseen muodostunut suppa hieman haisi, mutta se lisäsi tunnelmaa.

18

 

26

Alaspäin mennessä ( n.20m )ei vielä siintänyt hyttysiä, mutta kuusikko ja lampi…huono yhdistelmä. Lampi oli itselleni kiintoisa, koska kasvisto oli tyystin eri kuin polun toisella puolella.

 

Nyt meillä oli nähtävillä erilaisia sanikkaisia, korpipaatsamaa, sudenmarjoja, sammaleita, vehkaa ja HYTTYSIÄ! Se tarkoitti että nyt sitten vauhtia kinttuihin.

27

Yhdet portaat noustiin  lähes juosten mitkä Uhkainlammen pohjilta nousee polulle. Lahden tie kulki melko lähellä osittain tällä puolella, mutta liikennettä ei juuri näkynyt tai kuulunut. Metsä oli sangen puoleensa vetävää tutkittavaa itselle, mutta nyt hyttyset iskivät. Melko nopeasti siis vedettiin loppu matka! Ipana ei onneksi saanut hillitöntä kohtausta, mutta huusi kyllä että hyttynen, hyttynen, hyttynen! Hyttysmyrkky ilmeisesti piti ipanasta suurimman osan poissa, onneksi. Loppu polku oli ylämäki nousua sekä viimemetreillä  rappuset, näin päädyimme takaisin lähtöpisteelle parkkipaikalle. Ipana totesi että ”nyt riitti hyttyset,mää tappaan ne!” Reilun kahden vuoden iässä on kyllä paljon sanottavaa ilmeisimmin…

 

Nyt on ainakin selvää että ei oteta enään toviin yhtäkään hyttyskeikkaa, ennen kuin tilanne ipanalla rauhoittuu hyttysten suhteen. Pysytään siis sellaisilla kohteilla missä hyttyset eivät niin viihdy. Hieman (luetaan paljon) podin huonoa omaatuntoa että käytiin sillä puolella mihin aurinko ei paista.

DSC_0308

Mutta, se automuseo. Pienen autohullun ipanan taivas, avata saattoi että pieni tahtojen taistelu voi syntyä kun ei saakkaan näitä autoja mukaan. Automuseo on käymisen arvoinen ja näköalat Roineelle on kahvien ja ihanan suklaakakun kanssa melkoisen hyvä pääte. Ipanakin oli loppujen lopuksi oikein onnellinen ja etenkin jätski hyppysissä, nyt pitäisi päästä jo uudelleen autoja katsomaan, heti. Tällaiset keskellä viikkoa tehtävät retket ovat toisaalta hyvää vastapainoa pitkille työpäiville joissa saa hakata päätä seinään välillä. Me  koitetaan ottaa nämä retket rennommalla otteella ja samalla miettiä mihin sitten lähdetään telttailu puuhiin hieman hiki valuen rinkkojen kanssa 😉 Kesä alkaa olemaan parhaimmillaan ja loma lähenee! Sitten on aikaa poukkoilla ipana kanssa pidemmällä teltta retkillä, kuin rajoittettuina viikonloppuina.

DSC_0313

Tämän tekstin kirjoittelua varjostaa nuoren läheisen yllättävä poismeno, joten nyt on ollut ajatukset muualla kuin retkien suunnittelussa ❤ Kova ikävä meillä ❤

Tämä tyhjä hajonnut linnunpesä tällä retkellä kuvastaa tämänhetkistä oloa. Mutta retki tunnelmiin palataan kyllä ❤

24

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s