Niihamanluontopolku, mikä se on? Läheltä kaupunkia löytyy!

Niihama IG

Kohde joka on lähellä Tampereen kaupungin keskustaa, vain 8,9km jos tarkkoja ollaan. Niihaman luontopolku on kaupinurheilupuiston reitistöllä osittain.

Tämä kaupin urheilupuisto puolestaan kattaa runsaan valaistun lenkkipolku/ latuverkoston naapuri kaupunki Kangasalle asti (32km). Itse kaupin alueella on mm. aito+tekonurmikenttä, keilahalli, urheiluhalli, vinttikoirata, jousiammuntarata, kanootti ja sup vuokrausta, sauna ja kiintorasteja.

Niihamasta (Pikku-Niihamantie 80, 33560 Tampere) löytyy puolestaa ulkoilu maja joka tarjoaa myös palveluita kuten saunaa, lounasta, TYKY ja TYHY päiviä, krllikotaa vuokralle ja pari nuotio paikkaa. Täällä on myös vesihiihtäjille oma paikkansa. Mutta täältä me lähdettiin liikkeelle tällä kertaa.

Luontopolkuilu on meille vähän erilaista perinteisemmän eräilyn oheen, virkistävää! Reitti joka lähtee Niihamanmajalta on noin 3km ja kohtuullisen helppo maastokuvaukseltaan. Mutta miten meni?

 

Ipana pakattiin kevyesti ja mukaan otettiin minulle uusi äitienpäivä lahja termospulo testiin ❤ Eli ”herkku” välipalaa ja ulkoilu vaatteet lämpimään, mutta hieman tuuliseen säähän. Myös varjoisaa olisi metsässä niin ipanalle takki ja tumput oheen. Muuten pitäsi selvitä ipanan retki housuilla+sukkahousuilla, pitkähihaisella paidalla sekä lämpöisellä villatakilla. Ipanan toiveesta hän sai reppunsa selkään ja sinne omat keksinsä sekä soseensa.

DSC_0241

Innoissaan ipana pomppasi kaksi ween energialla autoon päiväkoti päivän jälkeen ja oli valmiina uuteen seikkailuun!

Perillä viidessä minuutissa,huippua! Ipanan iloksi Niihaman majan pihassa oli lihaskunto välineistöä joka vaati parempaa tutkintaa, siitä teki hieman tiukkaa lähteä kohti luontopolkua, härvelit kiinnosti. Mutta kun ipana saatiin polulle vekottimet unohtuvat ja luonto kutsui, villi sellainen! Täältähän muuten myös löytyy kiintorasteja ja frisbee golfia 😉 Maastopyöräilijöitäkin vilahti parit ohi.

DSC_0228

 

Polun lähtöpiste on majan edestä katsottuna oikealla, jos sen kiertää vastapäivään. Aikoinaan polun varrella on ollut tietoisku kylttejä,nyt niistä ei ollut havaintoa valitettavasti.

 

 

Säästä riippuen polulla oli osottain melko kuraa, mutta ne pystyi kiertämään hyvin ja samalla löytyi luonnon aarteita kuten kääpiä ja muurahaispesiä. Ipanalle kulkeminen oli toisinaan vaihteella: sata lasiin stop-sata lasiin- stop… eli hurjaa vauhtia ja kun jotain jännää löytyy niin sitä tutkitaan huolella, todella huolella!  Maasto oli alkuun mukavan lehtomaista ja valoisaa, paljon koivua ja puissa lauleli peipposet sekä satakielet.

Jännittävää oli laskujoki Pikku- Niihamaan sen yli meni pari lankkua, mieleen tuli ipanalle heti että siellä on varmasti haikala (kuumin asia tällähetkellä dinosaurusten ohessa) , sama joka kylpyammeessaan, se joka syö laivakoiran ja varpaat. No tälläkertaa näkyi vain rentukoita. Laulujoutsenien torvimaiset äänet kyllä kuului hyvin, miten niin kauniilla linnulla on niin ruma ääni? siis minun mielestä lisättäköön. Tähän liittyen ihmetytti eräs aikuinen ihminen joka tuli vastaan ja ihmetteli mikä ääni oli, laulujoutsenen ääni on melko helppo tunnistaa lyhyen torvimaisuutensa ansiosta. Onneksi ipana valveutuneena kertoi mikä tirppa oli kyseessä.

DSC_0239

Lehdosta polku kulki kohti havupuisempaa maastoa. Maaston vaihtelun raja oli selvästi nähtävillä ja kasvusto muuttui mukavasti. Uutta jännää lapsenkin näkökulmasta! kaatunut kuusi, tikan työt puun rungoissa, arinakääpää ja runsaasti kuusikoissa viihtyviä pikkulintuja kuului. Ipanan iloksi polun varrella oli kuoppia joihin vettä oli kerääntynyt hyvin, sinne oli sitten hienoa heitellä kiviä ja keppejä haikaloille.

Polku päätyi Soukonvuoren hiekkatielle. Hiekkatielle tupsahdettuamme oli opasteena valkoinen kyltti vasemmalle päin, jatkettiin siis siihen suuntaan tietäpitkin, olettaen että viitta tarkoittaa luontopolkua. Ipana juoksi edelleen ja kaikki tien vierellä olevat vähänkin isommat ojat saivat osuutensa kivistä. Välillä matkan jatko tuotti haastetta koska kiviä olisi ollut kiva jäädä heittelemään. Myös keskellä tietä oli pikku, pikku hämähäkki jota piti jäädä toki ihailemaan. Silloin auttoi houkuttelu keksillä ja mehulla, joku kiva paikka olis varmasti kohta evästelyyn. Jos omat jalat eivät kulkeneet ipanalla auttoi myös kysymys ”haluatko itse juosta vai tuletko rinkkaan?” meillä tämä toimii todella hyvin ja lapsi saa kokemuksen että itse voi päättää asioistaan.

Hiekkatietä kuljettiin melko pitkään ennen polun risteämistä oikealle kohti luonnonsuojelualuetta. Maasto oli hieman jyrkempää ja metsä monimuotoista. Polku pöllähti takaisin soukonvuoren tielle pikku mutkan tehtyään lenkin Soukonvuoren luonnonsuojelualueella. Tien yli polku jatkui jo näkyvissä olevalle Pikku-Niihama järvelle jonka rannalla Niihaman maja on.

Eväät päädyttiin syömään Ipanan tahdosta melko ryteikössä, mutta pakko oli päästä kannolle istumaan. Eväshetki on tärkeä ipanalle, koska tiedossa oli hedelmäsoseen lisäksi keksiä ja mehua. Koirillekkin oli omat herkkunsa, vaikkakin Petoa kiinnosti enemmän risujen järsiminen ja Mörkö puolestaan istui hievahtamatta ipanan vieressä kauhuissan ulkoilusta. Äidin ja isin kahvit olivat uudessa termarissa (Thermos Mid Night Blue) kuumana, keksiä oheen ja katse aurinkoon!

DSC_0324

Ihana ilma kaiken kaikkiaan eikä tähän rinteeseen käynyt edes tuuli. Alaspäin pikku kukkulalta rämmiettäessä sai Mörkö kyydin sylissä, ei ole ihan maastokelpoinen tuo 10v Mutta, eipä Mörkö ole koskaan ollutkaan mikään ulkoilu intoilija päinvastoin kun Peto.

Ipana kulki hyvin ja sukkelasti takaisin polulle joka kulki rantaa myöden. Polulla oli juurakkoa melko paljon ja kasvusto runsasta, vesillä oli myös vesihiihtäjiä ja sekös oli parasta viihdettä ipanasta! Kuitenkin tauon jälkeen oli poika jo niin poikki että halusi rinkan kyytiin, sieltäpä sitten näkyikin vesihiihtäjät hienosti.

Käytiin vielä kurkkimassa varaus kotaa ja se oli kyllä hyvin siistissä kunnossa. Sinne olisi helppoa mennä isommallakin porukalla ja liikuntaesteisten kanssa. Mutta, edelleen harmittaa että polun varrella olisi pitänyt olla näitä tietoisku kylttejä, kuten kaupungin sivuilla oli mainittu, niitä ei ollut koko matkan varrella. Myös opasteiden suhteen itse toivoisin selkeyttä. Vaikkakin polku on erittäin hyvin havaittavissa. Jos ei olisi katsonut karttaa ennen polulle lähtöä olisi Soukonvuoren luonnonsuojelualueen osuus jäänyt kiipeämättä. En itse huomannut kylttiä joka ohjaisi polulle oikealle Soukonvuorentieltä.

Muuten luontopolku oli mukava, pituus sopiva noin 3km ja maaston vaihtelevuus kasveineen oli hyvä asia. Se että polku alkaa ja loppuu Niihaman majalle on myös kiva asia, siellä kun on palveluita saatavilla ja hyvä parkkipaikka sekä alueen kartta.

DSC_0316

Aurinkoista ja vauhdikastakesän jatkoa kaikille! ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s