Ritajärvi, koleaa kyytiä vappuna ipanan kanssa!

5

Eräipana täällä hei! Pakko tulla kertomaan mitä nuo taannoin keksi.

Oli synkkä ja myrskyinen VAPPU! Vettä tihkutti aamusta alkaen, taivas oli pilvinen ja tuulikin hieman. Aamulla oli mahtavaa kun sai katsoa muumeja samalla kun veteli aamupuuroa, viikonloppu. Äiti ja isi siinä puheli samalla että nyt on se vappu, on paljon ilmapalloja ja serpenttiiniä. Mummokin oli ihana ja osti minulle kävelevän norsun, tästä tietämättä äiti ja iskä oli hankkineet spiderman pallon, mikä onni kaksi palloa! Niin, meidän suunnitelmat kuulemma olivat muuttuneet. Pian äiti ja isi pakkasivat retki kamppeita ja ollaan kuulemma lähdössä Sastamalaan. Kuullostaa lähinnä ruualta, Sastamala. Siellä on 127 hehtaarinen Ritajärven luonnonsuojelu alue joka oli perustettu 2015 ELY-keskuksen rahoituspäätöksellä. Alue kuullosti selvästi kiinnostavalta, mukavaa monipuolista erämaa aluetta.

26

Ilma oli todella kolea. Äiti ja isi onneksi osasivat toivonmukaan pakata tarpeeksi lämmintä sekä vedenpitävää vaatetta. Reittien pitäisi olla tietojen perusteella hyvin merkattuja, silti vanhemmat ottivat alueen retkeily kartan mukaan ja äiti pakkasi kartan jolla voi suunnistaa. Tulipaikkoja ei voisi käyttää, vielä oli metsäpalovaroitus voimassa vaikka sataa ripsutteli, onneksi ”matkamikro” eli kaasukeitin on helppo napata mukaan.

Lähedettiin matkaan. Autoon sain mennä sisä vaatteissa koska täältä Tampereelta sinne Sastamalaan ajaa noin tunnin. Äidin taktiikkaan kuului kuitenkin ilmeisesti pysähdys ABC:llä matkan varrella jossa oli jokin Arnolds mistä sai munkkia mukaan. Ajomatkalla minun piti nukkua, mutta ei niin kiinnostavalla tiellä pystynyt nukkumaan. Kokoajan tuli rekkoja vastaan tai taivaalla liiteli kurkia. Loppujen lopuksi kuitenkin jotenkin simahdin isin kanssa takapenkille. Äiti oli kiva kun huomasi että nukahdettiin isin kanssa ja ajeli madellen hiekkatie osuuden välillä pysähtyen jotain kasveja kuvaamaan tai maisemia, saatin vähän lepoa.

Reitti oli kuulemma helppo ajaa Ritajärvelle ja opasteet selkeät parkkipaikalle. Osoite oli Valkeajärven parkkipaikalle: Ritajärventie 358, 38100 Sastamala. Yksi hyvä homma oli myös hieman ennen Ritajärventietä pari isompaa ruokakauppaa, jos ne makkarat tai halloumit oli vaikka unohtuneet.

Parkkiapaikalla ei satanut vettä ja aurinko paisteli pilvien väistä, tuuli kyllä kävi ja juuri heränneelle se teki aika gutaa. Äiti kävi katselemassa opastaulua ja oli ihmeissään autojen paljoudesta parkkiapikalla, ihan hyvä että ihmiset ulkoilee. Toisella puolen tietä vähän piilossa oli myös puu cee.  Vaatteet päälle ja sitten minut laitettiin rinkkaan, sen verran oli vielä unihiekkaa silmässä.

me

Mutta portista kun astuttiin sisään koin ihmeellisen herätyksen! Pääsinkin siis pian juoksemaan polulle joka oli todella leveä ja hyväkuntoinen, tuli lähinnä lenkkipolku mieleen ilman katuvaloja. Ai niin! Meillä oli Peto mukana, se vasta innoissan olikin uusista hajuista! Liikkeellä oli myös muita koirallisia ja kaikkia asianmukaisesti kytkettyinä. Äiti oli välillä sitä mieltä että minut olisi pitänyt kytkeä, koska  saatoin karata ojaan tekemään tutkimuksia.

Ritajärven parkkipaikalta tosiaan kulkee valkeajärven rantaan todella hyvä polku. Siitä sitten lähteekin järven kiertävä lenkki, sinisin merkinnöin. Lenkki on luokiteltu keskivaativaksi, paljon kivikkoa ja rappustakin on. Eli retti ei ole esteetön. Äitillä ja isillä on suunnitelman kiertää järveä vastapäivään sinisien merkintöjen mukaan, käydä näköala tasanteella Paavinhatulla ja jatkaa näköalapaikalle punaisia merkintöjä seuraten Ylinen Ritajärvi alueelle niemen nokan jälkeen suuntaan pohjoinen.

Alakuvan kylteissä olisi kiva lisä värikoodit

6

8

Sain juosta vapaasti tällä Valkeajärven kierroksella, Peto ei. Oli ihanaa kun oli paljon mukavia haasteita tällaiselle 90cm miehelle, juurakoita, lankkuja ,kiviä joilta voi hyppiä, kuraa polun varrella, rappusia… Olen aika super nopea ja ketterä, mutta välillä kyllä äiti tai isi joutui vähän auttamaan isojen kivien kohdalla tai jos oli hurjasti mutaa. Jossain kohtaa tuli mieleen olisiko järvessä jotakin ongittavaa ja silloin vanhemmat nappasiavat rannasta polulle takaisin. Nyt oli myös ensimmäistä kertaa käytössä uudet retkeilyhousut, kunnon vahvikkeet polvissa ja pepussakin sekä taskut joihin jemmata käpyjä.

 

 

Saavuttiin isojen portaiden juurelle josta pääsi näköala tasanteelle Paavinhatulle, missä olisi tulipaikka. Ihan itse sain kävellä nuo melko jyrkät portaat, vaikka nyt olikin hieman liukasta niin homma sujui hienosti ylös asti! Myös kallioimarretta näkyi kasvavan kalliolla kauniisti.

 

3

Peto laitettiin puuhun kiinni ja äiti alkoi kokkaamaan meidän pikku ”matka mikrolla” eli kaasulla. Kiva katos missä ei orastava tihkusade ja tuuli haittaa! Hurjan siisti paikka ja WC kin löytyi. Ei siinä mennyt kuin pari minuuttia ja ruokani olikin jo lämmin, ihan kohtuullinen lounas ja jälkiruokana oli suklaata 😛 Pikku tihkusade alkoi mutta loppui melkein yhtä nopeasti kuin  saapuikin. 

Palattiin alas rappuja, jotkin ihmiset tuli vastaan ja sanoivat minulle että ompas reipasta tällä säällä retkeillä. Mutta nuo suuret siirtolohkareet olivat kyllä näkemisen arvoisia tuumailin samalla. Muita ihmisiä ei sitten näkynytkään pitkään aikaan.

21

 

16

 

(Näihinkin viittoihin olisi ollut toimiva lisä värikoodit)

jatkettiin reippasti matkaa pikku tihkusateessa ja vastaan tuli kylttimerkintä jossa vauhtoehdot punainen & sininen tai punainen j& keltainen. Valittiin sinen ja punainen reitti, sen pitäisi kohta muuttua ainoastaan punaiseksi mutisi äiti. Kohta oltiinkin jo Ylinen Ritajärven rannassa jossa oli kyltti, sen mukaan lähdettäisi vasempaan jotta näköalapaikka tulisi vastaan.

29

Yksinäinen kuikka lipui järvessä

Lähdettiin järven myötäisesti liikkeelle ja ysinäinen kuikkakin lipui vastaan. Katseltiin tihkusateessa sen uiskentelua ja mietittiin olisiko järvellä mitä muuta lintu elämää? Punaiset reittimerkinnät alkoivat olemaan harvakseltaan ja ei niin selkeitä kuin aluksi. Loppujen lopuksi päädyimme tulipaikalle jota kartassa ei havaittu. Äiti siinä pyöri vähän hämillään ja jopa pikkusien kiukkuisena kun ei tajunnut missä on retkikartan perusteella, banaani helpotti kuitenkin äitiä kummasti. Päätettiin palata takaisin päin koska vesisade yltyi jo kovaksi. Varsinainen näköalapaikka olisi retkikartan mukaan vielä edessäpäin. Minut sitten pakattiin rinkkaan sateelta suojaan ja mikäs siellä ollessa!

10

Metsä on tällä osuudella lähinnä havupuu painotteista ja rannassa lehtipuuta ja pajukkoa.  Vesisade ei haittaa näköjään äitiä ja isiä koska tutkivat milloin mitäkin linnun ääntä, kääpää tai sammalta. Äitiä mietityttää sen verran paljon missä tarkalleen ollaan käväisty että tuumii tulevansa uudelleen tänne keskenään kipittämään koko retkeily reitistön nopsaan tahtiin. Kolmen järven kierros on rapiat 8,8 km, mutta haasteellinen kallio ja soistuva maasto voinee hidastaa.

24

Palauduimme polulle joka kiertää Valkeajärveä ympäri ja osuimme  Kannaksen laavulle. Siellä olikin muutama ihminen sateelta suojassa ja vaikuttivat melko äreiltä siitä syystä. Äiti tutki laavun aluetta ja pohti ääneen sen olevan siisti ja toimiva, helposti lasten kanssa saavutettavissa, mutta ei siis rattaiden tai pyörätuolin. Sitten kyyti jatkui. Polku oli hyvässä kunnossa tälläkin osalla jossa ne siniset merkinnät kulki, lankut olivat kyllä kuulemma liukkaat, mutta äitin kengissä on onneksi hyvä pito.

Kaikesta haahuilusta huolimatta ainakin minä olin iloinen! Sai tutkia niitä jättiläiskiviä, juosta ja pomppia kiviltä, tutkia onko ötököitä kivien alla? Äiti ja isi jäivät pohtimaan edelleen mahdollista omaa hahmotuskykyään yleisen retkikartan suhteen, mikä tulipaikka meillä tuli eteen koska täysin keltaista reitistöä ei kuljettu missään vaiheessa. Myös puhelimen kartta kertoi meidän olleen Ylinen Ritajärvi niemen nokassa jonka edessä oli pikkuinen saari. Äidillä on kartta ja kompassi monesti mukana ja eipä se muutenkaan hirveästi metsässä ressaa jos oikeasti eksyisi, lähinnä se tulee kiukkuiseksi. Mutta tällaiset ”polku mokat” ei maastokartalla selity. Äiti ja isi toivoisivat ainakin että reiteillä olisi opaste viitat värikoodeilla merkittyinä nimen lisäksi ja merkinnät ehkä selvemmät puissa punaisella osuudella. Keltaisesta osasta ei voida tehdä mitään arviota kun sille ei tälläkertaa poikettu. Alueen historia ja jääkauden lukuisat merkit olivat kiehtovia! On hurjaa ajatella että tässäkin on ollut merialuetta kun jääkauden jää on sulanut päältä pois. Parkkipaikalla on kiva opastaulu jossa historia alueesta lyhyesti ja sen lukaiseen nopsaan läpikin.

4

Kotimatkalla nähtiin taas kurkia ja pari metsäkaurista tietä pällistelemässä. Niin, koska nythän oli vappu saaatiin sitten kotona herkutella takkatulen äärellä donitseilla!

DSC_0311.JPG

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s