Kaarinanpolulla hikoilemassa!

36

27.4.2019 Huh hellettä! Tampereelle oli iskenyt kunnon lämpöaalto ja ilma hiveli hipiää. Tampereen kulmilla Kangasalla kulkee Kaarinanpolku (n.60km mittainen) jonka varrella on hyviä laavu ja tulipaikkoja. Tämä Kaarinanpolku yhdistyy Birgitan polkuun joten kyseessä on pirkanmaalla pitkähkö reitti mahdollisuus. Ihan huippua, ettenkö sanoisi!

Reittit on itselle osittain hyvinkin tuttuja, etenkin laavu ja tulipaikka kohteet joissa on työn ja vapaa-ajan puitteissa tullut oltua.

jhjhhg

Tänään ajateltiin että suunnataan Kaarinapolun Personkolon laavulle ja kuljetaan siinä lenkki sekä vähän omaa, ei poluilla menevää ”reittiä”.

16

Koska oli kuuma päivä sai ipanakin kunnon kerroksen aurinkorasvaa joka sopii myös herkkähipiäiselle atoopikolle. Myös allergiakausi on korkattu ja ipanan räkäisyys on melkoinen! Onneksi lääkintä auttaa huomattavasti, vaikka jo toivoi että ”ihme parantuminen” olisi tapahtunut. Pitkät college housut oli syytä laittaa koska maasto on melko risukkoa välillä ja kalliosta . Kengät joissa on kunnolliset urat pohjissa on myös paikallaan. Mutta T-paita keli olisi ja lippis päähän ja aurinkolasit päähän! Tuulikaan ei käynyt, mutta mukaan tulee ohut takki. Housuista tulikin mieleen että edelliset retkipöksyt jotka olivat ohuet kuorihousut kokivat loppunsa. Kuorihousut puolestaan saattavat helle säällä olla aktiiviselle lapselle kuumat.  Näin simpsakoille lapsille on vaikea löytää ns.erä housuja, mutta siitä myöhemmin, koska hyvät löytyi koossa 90cm 🙂 College housut kun saavat reikiä hyvin helposti näin retkeillessä.

Nyt piti tarkistaa EA-laukun sisältöä, onko kesään sopivia tarvikkeita kuten ne punkkipihdit ja geelimäinen palovamma aine mukana. Itse piti muistaa astmaatisena allegikkona että ottaa varmasti avaavan astmalääkkensä mukaan ettei tarvi vinkua turhia 😉

Personkolon laavulle (myös nimellä vesipirkkojen laavu) pääsee helpoiten kun ajaa Tampereen suunnasta kohti Jyväskylää 9 tietä. Vasemmalle kääntyy Käpykankaantie jonka varrella isoja louhoksia. Sitä ajellaan kunnes vasemmalle kääntyy Persontie. Persontien varressa on levennys johon on helppo jättää auto, levennyksen kohdalla on myös Kaarinanpolun reitti viitta (Kaarinan polun merkinnät ovat sinisiä, sähkölinjojen alla selkeät kepit joissa siniset päät ja kivissä myös merkintöjä sinisellä). Tie on hiekkatietä ja vähän töyssyistä, mutta tavallisella farmariautolla tänne pääsee ihan hyvin. Talvisin sitten tarvittaisiin Person tielle kunnon maasturia.

39

Auto parkkiin ja ipana vapauteen! Ipanalla lienee kevättä rinnassa kun huutaa autosta päästessään ”mää lakastan sua laavu” ja lähtee polulle hirveällä kyydillä. Silloin piti vähän juosta perään, koska maasto on otollista kyille. Sovittiin että isi kulkee edellä ja tömistellään maata että kyyt tietäisi väistyä alta pois.

Edessä oli tuttu kurakko jossa oli laudat päällä,ylitys onnistui hyvin ja mieliteko mudasta jäi taakse. Laavu oli kohta oikealla puolella ja näkyy melkein polulle, sinne menee mielestäni erottuva polku. Pieni hyppy tuli kun isi säikähti sammakkoa. Lajiksi osottautui ruskosammakko ja oli kyllä harvinaisen komea yksilö 😉

26

Jatkettiin matkaa kuitenkin eteenpäin. Polulla oli vettä/ mutaa sen verran että ipanaa piti nostella suurimpien kurakoiden yli. Kurakoiden jälkeen siirryttiin sähkölinjojen alla kulkevalle polulle. Sorkkaeläinten ruokinta paikkakin löytyi tutkittavaksi ja paljon hirven papanaa!

7

kangasperhonen pajupuskassa linjojen alla

Polku kulki kuivan ja kivisen maaston mutkissa ja kuiva ilma tuoksui ihanalta. Vadelmaa, kanervaa, katajaa ja erilaisia sammaleita oli tutkittavana. Monenlaista heinää kuten hietakastikkaa, metsälauhaa ja kevätpiippoa oli myös havaittavissa. Syytä olikin pitää katsetta maassa, kivikko on melko haasteellista ainakin pienille jaloille. Ipanalle alkoi myös tuottaa kivikko liikaa kulku ongelmaa, nenällään kun ei oltu yhtä tai kahta kertaa. Ipana kun tahtoi kulkea ITSE ja huuto syntyi kun ehdottikin rinkkaan menoa. Mutta, kohta kuitenkin ipana totesi ”äääti, tahtoo jo rinkkaan”. Onneksi hän osaa jo itse sanoa kun ei jaksa kulkea, sitten vain vesi pullo käteen ja matka jatkui.

 

”Iisii, anna keppi!” kepillä tai risulla on kiva sieltä rinkasta käsin huitoa suuntaa erityisesti pohjoiseen kiinnostaa (kappale ikuinen vappu on meillä kovassa huudossa,  koska siinä lauletaan pohjoisesta 😀 ) Tiukkoja havaintoja ja ihme höpinöitä kuuluu pikku papupadan suusta, milloin sähkölinjojen kommenointa ja arviointia ja välillä tuumailua oliko isolla kivellä käärme. Energiaa riitti myös kepillä isin korvan tökkimiseen ja pieneen testailuun sitä myöden. Onneksi huomiota voi kääntää muihin asoihin näissä tilanteissa.

32

Kivikossa on välillä parempi napata suosilla kyytiin ja välillä taas antaa kävellä.

Näin lämpöisellä säällä oli syytä muistaa itsekkin hörppiä vettä säännölliseti, vaikka se meinaa helposti unohtua. Jatkettiin polkua metsään ja siellä oli jälleen viileämpää kuin suorassa auringon paisteessa. Ipana ulos rinkasta ja metsään juoksemaan! Pienet jalat kiittävät tasapainon kehittymisestä ja erilaiset pinnanmuodot tekevät jalan lihaksistolle hyvää. Metsässä kuljettiin polkua hetki, noin 300-450m ja sitten siirryttiin pois polulta, muuten olisimme kohta saavuttaneet Persontien. Nälkäkin saattaa kohta hiipiä masuihin 🙂 Painuimme siis metsään ja kuljettiin ”omaa polkua” kohti Personkolon laavua. Ainakin omassa puhelimessa toimi maastokartat sekä B-park sovellukset ja google maps. Vaikkakin alue on tuttua on hyvä tietää missä mennään, isot voimalinjat ovat tosin hyvä maamerkki. Aina jos lähdemme uudelle alueelle katsotaan maasto karttaa alueesta. Otetaan yksi lähtöpiste ja tehdään havainnot mitä tulee vastaan jos lähtee mihinkin suuntaan, kuten järvi, tie, sähkölinja, joki, pelto… Näistä voi ottaa vaikka kuvan kaappauksen puhelimeenkin näppärästi.

Maasto oli vähän risukkoa, vaikka vastaan tuli kokoajan metsäkoneen uria, mutta kulkivat hieman väärään suuntaan laavua nähden. Uria pitkin pääsisi hiekkatielle oli tiedossa. Suurimmassa risukossa laitettiin vaihteeksi ipana rinkkaan matkaamaan.  Mänty metsän hiljaisuus ja tuoksut ovat kerrassaan huumaavia! Ipanakin oli ihan rauhaisa ja pohti kylläkin nyt metsäkoneiden syvintä olemusta, kuten onko niiden renkaissa kuinka isot urat ja mikä on tehokkuus?

Tuttu polku, Kaatŕinanpolku tuli vastaan niinkuin pitikin ja kohta oltiin laavulla. Laavulle olikin tehty hieno puuvarasto, mutta puita siellä ei ollut. Iso kirves joka oli silmän räpäyksessä ipanan käsissä. Tätä puuhaa on ehkäpä syytä harjoitella kuitenkin äidin ja isän avustuksella. Eväät saatiin kaasulla helposti (koska metsäpalovaroitus oli voimassa), tai siis ipanalle oma ruoka, hän kun ei tykkää valmiista retkiruuista joka oli tällä kertaa mukana. Jälkkäriksi oli sopivasti sulaneita mini suklaamunia pääsiäisen jäämistöistä 😛

Laavun kupeessa on pikkuinen oksista rakennettu maja ja sehän nyt on paras juttu ikinä! Sieltä oli hyvä väijyä hirven jätöksiä ja mahdollisia rusakoita tai dinosauruksia. Pikku sokereissaan ipana selitti dinosaurus tarinoita ja äiti sekä isi sai olla melkoisia jahtauskohteita. Onneksi jos jäi kiinni oli kohtalona kasa kuolaisia pusuja maahan  kellistettynä 😀 Leikki on lapsen työ ja aikuiselle oppimisen paikka, irtiottoa rajoista hyvällä tavalla.

Tunnit olivat touhuillessa sekä kävellessä kuluneet ja suunta otettiin autolle. Jopa paluu matkan ipana jaksoi olla hereillä ja nauttia päiväkoti vapaistaan täysillä! Ipanasta ainakin huomaa miten väsynyt on viikon jälkeen, kunnon unet sekä yhteinen aika näkyy selvästi ilona ja energisyytenä.

59774036_10156999068033267_5233799326739726336_n

Huh hellettä! Ja matka jatkuu kipiltellen kivikossa! ❤

 

3 thoughts on “Kaarinanpolulla hikoilemassa!

    • Heips! Tässä kohtaa reittiä vesipistettä ei ole,joten meillä vesi mukana.
      Yleensä pieni veden puhdistin myös. Vedenpuhdistimella tai keittämällä on hoidettu silloin vesi asiat. Kaarinapolun laavuilla ei ole vesipisteitä kuten joissakin Birgitan polun puolella olevissa.

      Pahoittelut jos tekstin kuvat eivät näy, tietokoneen päivitys söi osan kuvita joten tässä on prosessi käynnissä vanhojen tekstien kanssa 🙂

      Tykkää

    • Heips!

      Anteeksi myöhäinen vastaus,oli hyvin piiloutunut roskapostiin.
      Kaarinanpolulla ei ole vesipisteitä. Itsellä on ollut käytössä joko veden puhdistin tai sitten kantanut vedet mukana.
      Jos lähtee kiertämään Kaarinanpolkua niin Kangasalan puolella Ruutanan Shell on oikeastaan ainoa vesipiste.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s