Haralanharju, lintubongarin bongaamista ja dinosauruksia.

22.4 Pääsiäisen aikaista maanantaita eleltiin ja hieno sää kerrassaan! Näin arkipyhänä sai mahdollisuuden nauttia luonnosta pidempään kuin kuin normaalisti arksin töiden jälkeen. Nyt oli suurperhe kasassa kun miehen neljä teini-ikäistä oli meillä pidempään. Ajattelin, että nythän olisi mukava lähteä isommalla porukalla pikku retkelle, helpot eväät ja leppoisaa oleilua. Aikoihin ei oltu käyty lähellä olevan Hararalanharjun näkötornilla ja lähikohteet on hyvä kartoittaa säännölliseti. Nuoriso oli kuitenkin eri mieltä retki hommista, muu tekeminen tässä iässä on ilmeisiimmin kiehtovampaa kuin näkötornit ja metsät. Houkutteluista huolimatta ei teini porukka lämmennyt, lähdettiin sitten kaksin ipanan kanssa matkaan. Ipana puolestaan oli vauhti päällä ja itse huokaisin helpotuksesta että saa lapsen juoksemaan metsään.

näkötornia5.JPG

Omat koulu opinnot tuottavat pientä pään vaivaa, tai ei koulu itsessään vaan pikkulintujen äänet. Tätä olen varmasti tässä kevään mittaan useasti joka paikassa huudellutkin. Auditiivinen muisti on itsellä ilmeisen kehittämisen arvoinen. Joten nyt keväällä onkin mainio aika paneutua pikkulintuihin! Tosin alla olevassa kuvassa ei näy tipun tipua, mutta Haralanharjulla oli mahtavia keloja!

18

Lounas syötiin yhdessä kotona ja sanottiin muille heipat. Tosin pikku vääntö käytiin kenkien kanssa, ipana halusi tennarit ja äiti olisi jotain tukevampaa kyllä ipanan jalkaan halunnut. No, oli lämmin ja umpi ryteikköön ei oltu matkalla joten olkoot! Muuten kuorihousut mönkimisen varalle ja ohut vuorellinen takki & lakki 🙂

Tampereelta Haralanharjulle hurautti vartissa, 9 tietä pitkin kohti Jyväskylän suuntaa. Tampereen suunnasta opaste kyltit oli hyvin havaittavissa ja harjulle johtava tie kääntyy oikealle ruskeiden kylttien mukaan Ruutanan shell:in jälkeen,Suinulaa kohden.

Ohiteltiin urheilu kenttää ja matka jatkui pienemmälle tielle jossa kyltti ”ei talvi kunnossapitoa”. Tie oli nyt kuitenkin lähes sula joten ongelmaa ei ollut sen suhteen. Kaarinan polun uudistusten myötä myös tämän tien yli kulki polku, opaste kylteistä sen huomasi 🙂 Ipana istuskeli tyytyväisenä tennareineen takapenkillä ja hieman  harmitteli kun sisarukset eivät tulleet mukaan.

a22

Parkkipaikalla oli vain pari autoa ja yksi lätäkkö. Käytiin enesin katsomassa kyltti jossa oli Kaarinapolun reittejä joille tästä pääsisi. Ajatettelin että sinne voisi kohta suunnata! Ensin kuitenkin tutustuminen torniin. Ipana karjui ”mää lakastan näkötooneja” ja suuntasi tennarinsa kohti ylämäkeä.

a2

Näkötornille pääsisi vaunujen/ pyörätuolin kera näin myös. Torni kiinnosti ipanaa hieman liikaakin, rakenteiden alle olisi ollut kiinnostavaa tietenkin mennä. Ikävä äiti kuitenkin asetti kiellon tälle toiminnalle ja otettiin suunta ylös. näkötorniin on maksu lippaaseen, oman tunnon kysymys laittaako sinne kolikon koska kukaan ei tätä ole valvomassa. Ipana juoksi rappusia vauhdikkaasti ja hieman kyllä välillä vauhtia sai hänen kohdalla hidastaa.

Tornihan on muuten palanut pariin otteeseen. Ensimmäinen torni rakennettiin vuonna 1895 ja ja paloi 1922. Sitten torni uudelleen rakennettiin Suinulan nuorisotoimen johdosta 1932 ja korkeutta torniin tuli 20 metriä. Mutta, vuonna 2007 torni joutui tuhopolton kohteeksi ja jälleen 2009 tuli uusi torni tilalle. Myös ”kesäpäivä Kangasalla” on saanut täältä inspiraationsa Zacharias Topeliuksen merkeissä, sille onkin oma kivinen muistomerkki tornin kupeessa.

24

Näkötornien rakastaja ipana saavutti huipun melkein itse kävellen, hieman äiti sai kantaa pikkumiestä ja sen tunsi kyllä keuhkoissaan! Onneksi levähdys tasanne osui sopivasti kohdalle ja astmalääkettä keuhkoihin, meno jatkuu!

näkötornia

Maisemat olivat kyllä hienot täältäkin tornista! Vesijärven suuntaan näytti erityisen hyvältä, toisella suunnalla näkyikin tarastenjärven kaatopaikkaa piippuineen. Parasta oli ipanasta ainakin lintubongari, bongarilla oli nimittäin kiinnostava kaukoputki ja upeat erikois kiikarit. Bongari huomasi ipanan kiinnostuksen (ja varmasti myös kuulikin ”äääiti mikää toooi  ooon? äääitii saako katsoa?”). Ystävälliseti bongari jutustelikin ipanalle että saa katsoa varovasti isolla kiikarilla. Oi sitä iloa! Näkyi kylläkin ipanan sanojen mukaan dinosauruksia.. Mutta bongari osasi kertoa että tänään oli nähnyt 700 kurkea! Maakotkaa odottaan kovasti kiikareihinsa, kuulemma tarastenjärven kaatopaikka on ajanut yhden yksilön ainakin pois muualle pesimään. Jätettiin lintibongari ja dinosaurus havainnot torniin ja suunnattiin muistomerkille.

Maasto oli loistavaa pienen ihmisen juoksennella, hienoja kiviä mistä pystyi pomppimaan. Paikalla on myös ulkohuussit, pieni esiintymis lava ja ilmeisen epävirallinen nuotiopaikka löytyi myös.

Jatkoimme Kaarinanpolkua joka lähti parkkipaikalta laavulle suuntaan Mustijärvi. tässäkohtaa päässä välähti pikku hämmennys, nimittäin melko lähellä oli myös toinen Mustijärvi tulipaikkoineen. Nopeasti asian sai googlettamalla selville ja kyllä, näitä on kaksi kappaletta, sinänsä outoa että kaksi saman nimistä tulipaikkaa. Tälle mustijärvelle kuitenkin on lyhyempi matka näkötornilta huomattavasti ja laavu on myös uudehko.

27

Metsä on seikkailu, ipanalle ainakin. Kaikki kivet ja kannot piti tutkia, kepit olivat milloin mitäkin trimmereitä jälleen ja jo kuolleet  isohirvenjäkälät salaattia. Mustijärvellie olisi siis 4,5km, ihan niin pitkää ei lähdetty tarpomaan, mukana ei ollut edes lapsen kanto rinkkaa. Eväät oli kuitenkin repussa ja sopivalla pikku kivellä menikin sitten mehut ja hedelmät hyvin kaupakasi! Äiti tyytyi kahviin termarista ja olihan meillä korvapuustitkin mitä mummo oli juuri eilen leiponut, aikas ihanaa.

 

Hiljaisuus oli ihmeelistä  (ihanaa kylläkin) koska näin hyvä ilmaisella arkipyhällä olis olettanut törmäävän ihmisiin täälläkin. Kaksin reippaan ja kekseliään ipanan kanssa aika kyllä kuluu hyvin ja nytpä selvisi että tämä mustijärvi olisi oikein hyvän matkan päässä parkkipaikasta. Tarvii käydä kurkkaamassa yksin ensin ja jos hyvältä vaikuttaa niin lähi telttailu retkenä voisi tulla ipanan kanssa!

14

Puska pissa, onnistuu jo hyvin ja olen kyllä tyytyväinen että ipana viitsii ilmoittaa että milloin on pissa tai kakka hätä. Kosteuspyyhkeet on paperin lisänä hyvä vaihtoehto välillä mellä koska lapsen iho on atooppisen herkkä. Kunhan muistaa ottaa ne paperit mukaan pikku pusiin ja roskiin. Polun varsi täällä oli onneksi vielä ainakin roskaton, välillä saa mukaansa nappailla ties mitä trippi purkkia ja fitness patukka kuoria polkujen varsilta.

Käärmeitä hieman pelkäsin, koska maasto oli otollista kallioineen kyiden köllöttelylle. Mutta niitäkään ei tavattu, hurjin eläin olikin orava ja kekomuurahaiset 🙂

Kotiin ajellessa ipana  päätyi siihen, että kelottuneet männyt joita oli näkötornilla ovat varmasti dinosaurusten ruokaa. Saattaa olla mahdollista. Perillä isosisarukset saivatkin kuulla miten oli saanut lainata dinosaurus kiikareita lintubongarilta ja välillä jutut on kyllä aika huikeita!

20

 

 

Kohteena pelkkä näkötorni on mukava taukopaikkana ja vaikka eväiden syöntiin. maasto näkötornin ympärillä on kangasmaista ja kivikkoista, mutta ainakin lapsen silmin täynä aarteita. Itseänikin kyllä hämmästytti kauniit männyt ja sammalet & jäkälät.

Aurinkoista saapuvaa kesää kaikille! Tänään oltiinkin pidempi lenkki tekemässä Kaarinanpolulla Kangasalla, hurjaa vauhtia ipanan jaloilla ja hiljaisuutta ympärillä ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s