Haralanharju, lintubongarin bongaamista ja dinosauruksia.

22.4 Pääsiäisen aikaista maanantaita eleltiin ja hieno sää kerrassaan! Näin arkipyhänä sai mahdollisuuden nauttia luonnosta pidempään kuin kuin normaalisti arksin töiden jälkeen. Nyt oli suurperhe kasassa kun miehen neljä teini-ikäistä oli meillä pidempään. Ajattelin, että nythän olisi mukava lähteä isommalla porukalla pikku retkelle, helpot eväät ja leppoisaa oleilua. Aikoihin ei oltu käyty lähellä olevan Hararalanharjun näkötornilla ja lähikohteet on hyvä kartoittaa säännölliseti. Nuoriso oli kuitenkin eri mieltä retki hommista, muu tekeminen tässä iässä on ilmeisiimmin kiehtovampaa kuin näkötornit ja metsät. Houkutteluista huolimatta ei teini porukka lämmennyt, lähdettiin sitten kaksin ipanan kanssa matkaan. Ipana puolestaan oli vauhti päällä ja itse huokaisin helpotuksesta että saa lapsen juoksemaan metsään.

näkötornia5.JPG

Omat koulu opinnot tuottavat pientä pään vaivaa, tai ei koulu itsessään vaan pikkulintujen äänet. Tätä olen varmasti tässä kevään mittaan useasti joka paikassa huudellutkin. Auditiivinen muisti on itsellä ilmeisen kehittämisen arvoinen. Joten nyt keväällä onkin mainio aika paneutua pikkulintuihin! Tosin alla olevassa kuvassa ei näy tipun tipua, mutta Haralanharjulla oli mahtavia keloja!

18

Lounas syötiin yhdessä kotona ja sanottiin muille heipat. Tosin pikku vääntö käytiin kenkien kanssa, ipana halusi tennarit ja äiti olisi jotain tukevampaa kyllä ipanan jalkaan halunnut. No, oli lämmin ja umpi ryteikköön ei oltu matkalla joten olkoot! Muuten kuorihousut mönkimisen varalle ja ohut vuorellinen takki & lakki 🙂

Tampereelta Haralanharjulle hurautti vartissa, 9 tietä pitkin kohti Jyväskylän suuntaa. Tampereen suunnasta opaste kyltit oli hyvin havaittavissa ja harjulle johtava tie kääntyy oikealle ruskeiden kylttien mukaan Ruutanan shell:in jälkeen,Suinulaa kohden.

Ohiteltiin urheilu kenttää ja matka jatkui pienemmälle tielle jossa kyltti ”ei talvi kunnossapitoa”. Tie oli nyt kuitenkin lähes sula joten ongelmaa ei ollut sen suhteen. Kaarinan polun uudistusten myötä myös tämän tien yli kulki polku, opaste kylteistä sen huomasi 🙂 Ipana istuskeli tyytyväisenä tennareineen takapenkillä ja hieman  harmitteli kun sisarukset eivät tulleet mukaan.

a22

Parkkipaikalla oli vain pari autoa ja yksi lätäkkö. Käytiin enesin katsomassa kyltti jossa oli Kaarinapolun reittejä joille tästä pääsisi. Ajatettelin että sinne voisi kohta suunnata! Ensin kuitenkin tutustuminen torniin. Ipana karjui ”mää lakastan näkötooneja” ja suuntasi tennarinsa kohti ylämäkeä.

a2

Näkötornille pääsisi vaunujen/ pyörätuolin kera näin myös. Torni kiinnosti ipanaa hieman liikaakin, rakenteiden alle olisi ollut kiinnostavaa tietenkin mennä. Ikävä äiti kuitenkin asetti kiellon tälle toiminnalle ja otettiin suunta ylös. näkötorniin on maksu lippaaseen, oman tunnon kysymys laittaako sinne kolikon koska kukaan ei tätä ole valvomassa. Ipana juoksi rappusia vauhdikkaasti ja hieman kyllä välillä vauhtia sai hänen kohdalla hidastaa.

Tornihan on muuten palanut pariin otteeseen. Ensimmäinen torni rakennettiin vuonna 1895 ja ja paloi 1922. Sitten torni uudelleen rakennettiin Suinulan nuorisotoimen johdosta 1932 ja korkeutta torniin tuli 20 metriä. Mutta, vuonna 2007 torni joutui tuhopolton kohteeksi ja jälleen 2009 tuli uusi torni tilalle. Myös ”kesäpäivä Kangasalla” on saanut täältä inspiraationsa Zacharias Topeliuksen merkeissä, sille onkin oma kivinen muistomerkki tornin kupeessa.

24

Näkötornien rakastaja ipana saavutti huipun melkein itse kävellen, hieman äiti sai kantaa pikkumiestä ja sen tunsi kyllä keuhkoissaan! Onneksi levähdys tasanne osui sopivasti kohdalle ja astmalääkettä keuhkoihin, meno jatkuu!

näkötornia

Maisemat olivat kyllä hienot täältäkin tornista! Vesijärven suuntaan näytti erityisen hyvältä, toisella suunnalla näkyikin tarastenjärven kaatopaikkaa piippuineen. Parasta oli ipanasta ainakin lintubongari, bongarilla oli nimittäin kiinnostava kaukoputki ja upeat erikois kiikarit. Bongari huomasi ipanan kiinnostuksen (ja varmasti myös kuulikin ”äääiti mikää toooi  ooon? äääitii saako katsoa?”). Ystävälliseti bongari jutustelikin ipanalle että saa katsoa varovasti isolla kiikarilla. Oi sitä iloa! Näkyi kylläkin ipanan sanojen mukaan dinosauruksia.. Mutta bongari osasi kertoa että tänään oli nähnyt 700 kurkea! Maakotkaa odottaan kovasti kiikareihinsa, kuulemma tarastenjärven kaatopaikka on ajanut yhden yksilön ainakin pois muualle pesimään. Jätettiin lintibongari ja dinosaurus havainnot torniin ja suunnattiin muistomerkille.

Maasto oli loistavaa pienen ihmisen juoksennella, hienoja kiviä mistä pystyi pomppimaan. Paikalla on myös ulkohuussit, pieni esiintymis lava ja ilmeisen epävirallinen nuotiopaikka löytyi myös.

Jatkoimme Kaarinanpolkua joka lähti parkkipaikalta laavulle suuntaan Mustijärvi. tässäkohtaa päässä välähti pikku hämmennys, nimittäin melko lähellä oli myös toinen Mustijärvi tulipaikkoineen. Nopeasti asian sai googlettamalla selville ja kyllä, näitä on kaksi kappaletta, sinänsä outoa että kaksi saman nimistä tulipaikkaa. Tälle mustijärvelle kuitenkin on lyhyempi matka näkötornilta huomattavasti ja laavu on myös uudehko.

27

Metsä on seikkailu, ipanalle ainakin. Kaikki kivet ja kannot piti tutkia, kepit olivat milloin mitäkin trimmereitä jälleen ja jo kuolleet  isohirvenjäkälät salaattia. Mustijärvellie olisi siis 4,5km, ihan niin pitkää ei lähdetty tarpomaan, mukana ei ollut edes lapsen kanto rinkkaa. Eväät oli kuitenkin repussa ja sopivalla pikku kivellä menikin sitten mehut ja hedelmät hyvin kaupakasi! Äiti tyytyi kahviin termarista ja olihan meillä korvapuustitkin mitä mummo oli juuri eilen leiponut, aikas ihanaa.

 

Hiljaisuus oli ihmeelistä  (ihanaa kylläkin) koska näin hyvä ilmaisella arkipyhällä olis olettanut törmäävän ihmisiin täälläkin. Kaksin reippaan ja kekseliään ipanan kanssa aika kyllä kuluu hyvin ja nytpä selvisi että tämä mustijärvi olisi oikein hyvän matkan päässä parkkipaikasta. Tarvii käydä kurkkaamassa yksin ensin ja jos hyvältä vaikuttaa niin lähi telttailu retkenä voisi tulla ipanan kanssa!

14

Puska pissa, onnistuu jo hyvin ja olen kyllä tyytyväinen että ipana viitsii ilmoittaa että milloin on pissa tai kakka hätä. Kosteuspyyhkeet on paperin lisänä hyvä vaihtoehto välillä mellä koska lapsen iho on atooppisen herkkä. Kunhan muistaa ottaa ne paperit mukaan pikku pusiin ja roskiin. Polun varsi täällä oli onneksi vielä ainakin roskaton, välillä saa mukaansa nappailla ties mitä trippi purkkia ja fitness patukka kuoria polkujen varsilta.

Käärmeitä hieman pelkäsin, koska maasto oli otollista kallioineen kyiden köllöttelylle. Mutta niitäkään ei tavattu, hurjin eläin olikin orava ja kekomuurahaiset 🙂

Kotiin ajellessa ipana  päätyi siihen, että kelottuneet männyt joita oli näkötornilla ovat varmasti dinosaurusten ruokaa. Saattaa olla mahdollista. Perillä isosisarukset saivatkin kuulla miten oli saanut lainata dinosaurus kiikareita lintubongarilta ja välillä jutut on kyllä aika huikeita!

20

 

 

Kohteena pelkkä näkötorni on mukava taukopaikkana ja vaikka eväiden syöntiin. maasto näkötornin ympärillä on kangasmaista ja kivikkoista, mutta ainakin lapsen silmin täynä aarteita. Itseänikin kyllä hämmästytti kauniit männyt ja sammalet & jäkälät.

Aurinkoista saapuvaa kesää kaikille! Tänään oltiinkin pidempi lenkki tekemässä Kaarinanpolulla Kangasalla, hurjaa vauhtia ipanan jaloilla ja hiljaisuutta ympärillä ❤

Ota kiinni jos saat!

pöö.JPG

20.4.2019 Eletään siis pääsisäisen aikaa. Pitkät vapaat ja nyt oli hyvä hetki levätä, koittaa olla päivä ilman että soisi ajatustakaan eräilylle. No, miten meni noin omasta mielestä? Eeei nyt ihan niinkuin ajattelin. Koska näköjään siellä mettässä taas oltiin ja syvällä. Siitä kertokoot ipana itse tälläkertaa.

1.jpgÄääitii mennäänkö jo? Omituisen hitaita nuo aikuiset ja sitten kehtaavatkin valittaa kun olen liian nopea. Mitä vikaa on siis omatoimisesti pakata jääkaapista retki eväitä, hieman lattian kautta. Äiti ja isi kertoi että tänään mennään sukulaisten maille katsomaan miten lumet on vaikuttaneet maihin ja onko riistakameroissa elämää.

 

 

heca2

Kuulemma samalla kokeillaan miten uusin, itse tehty taula pelittää. Äidillä ja isillä on joku kumma pakkomielle, jokainen vapaa hetki töiden jälkeen jollain tavalla puuhastella jos jonkilaisten erä hommien kanssa. Onneksi ne kuitenkin ottaa aina minut mukaan hommiin! Äidillä on tällähetkellä lintu kriisi, kokojan se koittaa muistella mikä pikkulintu miltäkin kuullostaa kun ollaan ulkona…eli oikeastaan aina. Välillä ihmiset ihmettelee mitä se tähyilee taivaalle jos ollaan lenkkipolulla liikenteessä. Isällä puolestaan on nyt menossa vaihe, että pitää rakennella erilaisia tulimäntiä.

Mutta nyt siis maalle! Oli hurjan mukavaa kun sai olla kevyemmissä vaatteissa ja makkaraa oli toiveideni mukaisesti mukana! Pakko oli kuitenkin laittaa vielä kevyt tuulta pitävä haalari, pipo ja tumput..kengätkin jotka tukisi nilkkaa piti laittaa (mielestäni vapauden riistoa ja siksi pieni mielenosoitus oli paikallaan lähtiessä). Koitin päästä karkuun ovesta ilman kenkiä ja se ei kuulemma ole vaihtoehto. Äidistä oli tarpeen ottaa vaihtovaatetta mukaan, minulla on kuulemma tapa välillä kaadella mehuja paidan kauluksesta, tai uida sopivissa lätäköissä. Seitsemisessä viimeksi otinkin kunnon kylvyn 😀

14

Ajeltiin semmoine tunti maalle ja aika kului kivasti maisemia katsellessa. Äiti erityisesti ratin takana höpötti milloin mitäkin kauriista pellolla, muutamista kuoveista ja kurjista jota siellä pönötti kevät puuhissa. Kanadanhanhia kuulemma lensi paljon meidän yli ja pari joutsenta, niin ja se orava joka melkein jäi auton alle. Isillä tuli heti Nils Holgerson laulu mieleen, kaunista kuultavaa. Äiti on aika näätä liikenteessä kun ajellaan syrjäseuduilla, välillä pysähdellään kuvailemaan ja vanhana maalaisena äidillä on kumma taito bongata kaukaa tielle rymistävät elikot tai maastoon sulautuvat peurat.

Tie jota loppu metrit ajeltiin oli talven jäljiltä siinä kunnossa että ihan perille ei uskallettu ajaa. Melkoista lillinkiä ja vahna siltarumpu näytti huonokuntoiselta jo. Äidille tutut metsät olivat osittain kaadettu aika hurjan näköisesti, mutta sinne oli ilmeisimmin jo istutettu uutta puuta.

19

shit

Auto jätettiin parkkiin ja minulle laitettiin haalari kiinni ja pipo päähän. Kantorinkkaa äiti ja isi ei nyt ottaneet edes mukaan, tarkoitus oli muussa kuin pitkien matkojen tarpomisessa. Osa matkaa juostiin, tai siis minä juoksin ja nuo löntysteli perässä ihmetellen kaikkea mahdollista kuten puun kasvun nopeutta. Ehdinkin olemaan ensimmäinen melko tuoreella hirven kakkakasalla. Niitä on täällä paljon ja sen kyllä huomasi, koska kokoajan törmäsi kakkaan.

57503874_10156970367423267_6246426278673514496_n

Toki oli siellä teerenkin kakkaa ja pyyn. Alueella asustaa villisikoja, mutta niitä ei nähty, edes kärsän vilausta. Äiti onneksi tuntee alueen melko hyvin ja lähdettiin metsätieltä ihan metsään. Siellä oli enään tosi vähän lunta ja kulkeminen onnistui minultakin hyvin, etunenässä tietenkin. Noille vanhemmille oli hyvä karjua ”ota kiinni jos saat!”. Välillä isi tai äiti huusi että ”älä mene siihen lätäkköön” tai älä ota sitä kakkaa tumppuihin”. Ihme tyyppejä, siksipä siirryin jälleen mahtaviin keppeihin jotka toimivat hyvinä kivääreinä ja trimmereinä. Metsässä on parasta se että täällä on vapaasti tilaa juosta ja rymytä! Voi löytää vaikka mitä upeita aarteita ja nähdä oraviakin, siihen näätään kun en ole vielä törmännyt. Äidin ja isin mielestä on turvallisempaa poluilla ja metsissä kun ei tarvi varoa pihoille ajavia autojakaan.

17

Päädyttiin huippu kivaan paikkaan! Wanhaan latoon jossa oli ”salainen” tulipaikka. Äidillä on lupa täällä tehdä kaikkia omia juttuja ja metsästää lintuja, niin paikka olikin tuttu sille. Ilman lupia kun ei kuulemma saa nuotioita sytytellä ja metsästää, se lukee ihan jokamiehen oikeuksissakin. Äiti onkin hyvin tarkka muutenkin luonnon kunnioittamisen ja kaikkien pykälien kanssa, varmaan ihan hyvä niin. Äiti ja isi on melko huolissaan siitä miten jotkin ihmiset vieraantuvatt luonnosta, nytkin äidillä on monta projektia meneillään jotta kaltaiseni ipanat oppisivat luonnosta. 

Nyt äiti ja isi alkoivat TAAS kilpailla. Tälläkertaa kyseessä oli tulen sytytys. Isillä oli vanhanaikaiset tulusraudat piikivineen vs. äidillä magnesiumtikku ja jotakin fatwoodia joka sisältää 80% pihkaa. Itsetehtyä taulaa oli molemmilla. Siinä sitten istua katselin mehuni ja herkkupatukan kanssa. Ei siinä tainnut kovin kauaa kestää kun isi hohotteli ja hyppi, taisi olla sadasosa sekunin nopeampi kuin äiti. Pienestä se oli kiinni isin voitto, noita juttuja kun ne päivittäin kotona reenailee. Nytkin jotakin lunttua on pihalla kaasukeittimen päällä kypsymässä, haisee muuten ihan kamalalta.

Nuotio oli parasta ikinä, aurinko paistoi pikku pilvien takaa ja makkarat paistui. Makkara on varmaan se oma herkku. Tosin äiti tekee ihan super hyviä lämpimiä leipiä pannulla usein ja keittokin on monesti ruokalistalla retkillä. Jälkiruokana oli yllätyksellisesti pääsisäismuna! Ehkä yksi hienoimmista minioneista lötyi munan sisuksista ❤ Äiti oli korva tarkkana noiden pikkulintujensa kanssa, tosin minusta alkaa näyttämään siltä, ettei se kohta erota varista ja talitinttiä. Pikku lepo loma voisi olla äidille paikallaan ja korvatulpat!

6

8Hieman harmitti kun piti lähteä, vähän saatoin kiukutella. Hyvä taktiikka on aina juosta karkuun ja karjua kuten dinosaurukset. Mutta sain tahtoni läpi yhdessä asiassa, että mentäisiin mummolle kahville! Mummola on paras paikka, siellä saa herkku ruokia ja välillä mummo on jostain löytänyt uusia autoja ❤ Kaiken lisäksi mummo on oikea eräjorma ja marjastus guru.

Villisiat on ja pysyy ilmeisimmin, niin äiti ja sukulais tyyppi juttelivat. Ajeltiin sitten mummolaan ja niin, siellä ne tuoreet voiperunat odotti 🙂

Seuraavaksi äiti on ajatellut kirjoittaa miten sitä taulaa tehdään ja tuo lunttu voinee kiinnostaa myös. Ilmeiseti onnistui hyvin koska nyt ne  on taas innoissaan suunnittelee mihin retkelle lähdetään! Aurinkoista viikon jatkoa kaikille ja nyt unten maille. Ps. nuo aikoo viedä minut parturiin, liikaa ruokaa ja takkuja 24/7 kiharoissa!

 

Pöntöllä on asiaa

 

me

Huhtikuu alkoi ja aurinko paistoi! Juuri hyvä aika lähteä tarkistamaan onko ”isojen lintujen” pöntöt ja laatikot paikoillaan. Varsinaisia puhdistuksia ei huhtikuussa kannata tehdä enään, vaan se on syytä tehdä kun pöntöissä ei varmuudella ole ketään.

6.4 Aurinko helotti iloiseti taivaalta ja mikäs se mukavampaa kuin lähteä ulkoilemaan! Itselläni on projekti käynnissä yhteistyössä Tampereella sijaitsevan Kintulammin luonnonsuojelualueen kanssa, liittyen myös opintoihini. Pöntöt valmistettiin apukäsin ja vietiin myös yhdessä. Iso kiitos osallistujille ❤

Valmistin osittain siis oman työni puitteissa ja osittain kotona tukkakoskeloille ja telkille pesäpöntöt ja laatikot. Näiden lintujen kohdalla kysessä on siis melko suuret kodit linnuille. Miksikö juuri telkät ja tukkakoskelot? No, oikeastaan syynä on näille linnuille melko vähäiset pesintämahdollisuudet ja oma rakkaus kyseisiin lintuihin, mielestäni ne ovat kiinnostavia sekä kauniita lintuja.

Pönttöjen rakentaminen ei ollut ihan simppelein juttu koska kyseessä on isot pöntöt ja laatikot joten lautojen sijoittelua piti miettiä ja rakenteiden piti olla tukevat sekä helposti huollettavat. Pesä laatikossa ei tosin ole pohjaa joten se oli hieman helpompi rakentaa. Pönttöjen mitat löytyi hyvin BirdLife:n sivuilta.

Telkän pöntössä tärkeää on muistaa etuseinämän karhennus sisäpuolelta, jotta poikaset pääsevät kipuamaan siitä kynsillään (jo vuorokauden iässä jopa) hypyllä alas. Telkän pönttöjen kiinnitys puuhun ei ollut ihan helpoin homma, ensinnäkin ison pöntön kiinnitys sopivalle korkeudelle +2 metriin vaatii hieman voimia. Pöntön tulee olla asetelttuna siten että siihen on suora lentoyhteys ja ettei pöntön alla ole kivikkoa tai terävää risukkoa poikasten vuoksi. Yhtenä riskinä ovat pikku pedot kuten näädät, jotka himoitsevat näppärinä kiipeilijöinä munia. Pesintä koloista on myös kova kilpailu ja ns.loispesintää voi myös olla (eli kaksi naarasta pesii samaan pönttöön). Vaikka telkkä on vesilintu ei pöntön tarvitse olla aivan veden edessä. Alla kuvassa voidaan nähdä,vaikkakin hämäräss kuinka suuri telkän pönttö on (henkilö kuvassa 178cm)

Tukkakoskelot aloittavat pesintä puuhat vesien sulaessa touko- kesäkuussa ja pesä on luonnolisesti lähellä vettä, kivikossa tai tiheässä aluskasvillisuudessa. Pesälaatikot ovatkin hyvä keino auttaa lajia selviytymään. Tukkakoskelon poikaset oppivat hyvin varhain itse saalistamaan ja siksipä nimitys pesäpakonen. Poikaset kuitenkin viihtyvät pesueena aina aikuisikään asti ja tukkakoskelo naaras saattaa ottaa huomiinsa myös muiden tukkakoskeloiden poikasia.

Tässä pitkähkö alustus 😀 Mutta sitten matkaan!

Kohti Kintulammea! Ipana oli lähtökuopissa ja tietoinen mitä ollaan menossa tekemään. Lintukasvatus ja ipanan osallistaminen pönttö projektiin on ollut hyvä. Ipana tutustui tarkasti pönttöjen sisältöön valmistus vaiheessa ja siinä voidaan hyvin havaita kuinka suuresta asumuksesta on kyse!

aarni pöntössä

Nyt ajateltiin että otetaan vain valmiit eväät eikä jäädä tekemään tulia, tai oteta kaasua mukaan. Pönttöjen katsantoon menee aikaa ihan kiitettävästi ja sijainnit ovat luonnollisesti poissa polkujen läheisyydestä. Koska pöntöt on sijoitettu luonnonsuojelualueelle on niihin pyydettävä erikseen luvat kaupungilta, alueesta vastaavalta taholta. Pönttöjen huoltoonon myös oltava valmis sitoutumaan ja pidettävä huoli että hommat hoituu asianmukaisesti. Telkät etenkin ovat pesäuskollisia joten nyt pidetään peukkuja senkin suhteen.

14

Mukaan pääsi tänään myös Peto koiramme, joka on ipanalle äärettömän tärkeä seuralainen. Perillä pysäköinti alueella päätti ipana että tahtoo kävellä eikä mennä rinkkaan. No mikäs siinä, kulku oli tosin vain hyvin hidasta osittain vaikean maastonsa takia.

 

 

20

Mutta parasta ikinä oli kauriin kakka. Sitä sitten ihmeteltiin oikein kunnolla! Kakkaläjiä oli hyvin runsaasti maastossa ja samoin myös sorkkien jälkiä. Osittain paikalla oli vielä lunta, mutta heinät olivat jo hyvin saatavilla. Peto oli äärimmäisen innoissan ja ipanan kanssa koittivat kumpikin saaada käsiinsä näitä ruskeita papanoita. Peto kyllä onnistuikin muutaman popsimaan…

Ipanaa kiukutti toisinaan kun ei se jalka meinaa nousta tai jos koitettiin rajoittaa menoa väärään suuntaan, etenkin kun on mahtava mahdollisuus kastella itsensä kokonaan vedessä. Vesi olikin noussut olettettua enemmän ja tukkakoskelon pesälaatikko oli vaarassa joutua veden valtaan täysin.

Onneksi oli hyvät maiharit jalassa jotka pitää vettä ja varsi on korkea. Siitä sitten pelastus puuhiin ja laatikko varmuudella kuiville kuusen suojaan. Telkän pönttö oli juuri niinkuin pitkin ja sitä ei tarvinnut käydä kiristelemässä talven jäljiltä. Tänne on hyvä tulla kohta kaukaa kiikareiden kera seuraamaan onko asukkeja saatu ❤

IMG_4836

Ipana oli innoissan kun näki että puussa oli pönttö, jonka ranketamisessa oli saanut olla osallisena! Nyt selitettiin tarkkaan kuka koitetaan saada asumaan sinne.15

 

Seuraavan kohteen luokse siirryttiin autolla, toinen parkkipaikka ja uusi reitti. Edelleen ipanassa riitti energiaa ja osa matkaa päästiin kulkemaan polkua pitkin hyvin! Matkalla oli ihania keppejä jotka toimivat milloin kivääreinä ja milloin trimmereinä. Tämä trimmeri asia on kyllä huvittava, ipanasta pensas trimmeri on maailman hohdokkain vehje ja keppihän selkeästi asiaa ajava trimmeri. Ongelmana saattaa toisinaan olla se, että Peto koittaa viedä hampaisiinsa tämän kepin oloisen trimmerin. Mutta kaikilla rakkailla on toisinaan kiistaa toistensa kanssa,eikö vain? Läheisimmille kun on turvallista näyttää koko tunteiden skaala! 

Tästä syystä välillä kuuluu ”ääätiii iiisiii Peto kiusaa! se pulee rimmeriääää!”. Kuria ja järjestystä Pedolle ja omat kepit. Matkalla tutkittiin herännyttä kekomuurahaispesää jossa oli kyllä melkoinen hulina! Ipana olisi halunnut jäädä tutkimaan asiaa ilmeisimmin koko päiväksi ja pikku kiukulla piti lähteä etenemään.

Päädyttiin ihanan aurinkoiselle kalliolle ja pidettiin evästauko jolloin törmättiin meille kevään ensimmäiseen seitsenpistepirkkoon eli tutusti leppäkerttuun. Tauolla otettiin vaan ihan rennosti ja nauttia hiljaisuudesta. Ipanaa kiinnosti kovin rantojen sulava vesi ja miten kiva oli tökkiä jäätä ja murskata kalliolle jään paloja. Kummasti taas maistui paremmin ruoka kun oltiin ulkona! Mukana oli välipalana leipää, päärynää ja muumikeksejä sekä mehua. Seuraavien laatikon ja pöntön sijainti olisi niin vaikea kulkuisen reitin kautta mentävä, että ipana sai jäädä isin ja Pedon kanssa tähän leikkimään. Kiikarit on myös hurjan kivat lintujen tiirailu  välineet, tai voi nilllä pusikoissa rymyävää äitäkin kiikaroida.

Ilokseni täällä toisessakin kohteessa oli asiat hyvin ja pesälaatikolla maassa ei ollut tulvaa uhkana. Itselle sai hyvää hikeä pintaan tässä maastossa 😀

Palattuani aurinkoiselle kalliolle yyber haisevana, teki itsekkin jo mieli vähän suklaata ja kahvia lisää termarista! Suklaahan on pakollinen eväs buustaamaan jo valmiiksi hyvää fiilistä 🙂

9

Hetki vielä haluttiin nauttia ja aikaa oli kulunut jo nelisen tuntia reissussa, ei ole aina nopeita nämä hommat. Paluu matkalla ipana pyysi jo rinkkaan kyytiin ja uskomattoman reippaasti oli kyllä kulkenut itse. Näin ilmojen lämmetessä onkin jälleen hyvä muistaa myös koirienkin vesivarustelut mukaan retkille! Autossa pikkuinen ”rimmeri” ipana aarteineen simahti heti, eipä ihme kun maailma on täynä ihmeteltävää!

Näin lapsimessujen jälkeen olikin mukava palata kirjoitus puuhiin ja suunnitella viikonlopulle kivaa retkikohdetta ❤ 

l

 

 

Keväinen Seitseminen, näädän lumoa

38 korjattu

Äidin pipo päässä..koska megalätäkkö houkutteli uimisen verran tulipaikalta lähtiessä

30.3.2019 Näätä. Äiti, isi, minä haluan näädän! Missä näätä on?

oldies 14.6.2017

Tässä oli syy lähteä Seitsemiseen. Viimeksi olikin vielä loppu syksyä kun käytiin ipanan kanssa Seitsemisessä ja luontokeskus olikin suljettuna silloin.

Muistoissa hyvin 10kk iässä on myös ipanan ensimmäinen retki seitsemisessä 😉 Siellä onkin sen jälkeen useasti poikettu.

 

Omassa muistissa on että luontokeskuksen ilmaisessa metsänsiimes näyttelyssä on näätä. Onhan näätä Seitsemisen logossakin, mukava tunnuseläin paikalle.

9

Jostain kumman syystä näätä (Martes martes) on lähiaikoina puhututtanut kotona. Saduissa näätiä vilisee ja toki meillä katsellaan paljon luontokirjoja ja metsästys lehtiä. Luonto-ohjelmissa hyvällä tsäkällä on myös näätiä. Myös lemmikki näätää on toivottu, mutta tähän pikku petoeläimen hankintaan ei nyt olla lämmetty vanhempina. Näätä on muuten sangen kiintoisa kultakurkku. Nimitys kultakurkkuhan tulee sen vaaleasta rinnasta ja kurkun alueesta. Näätä ei myöskään vaihda talvikarvaa joten se on helppo erottaa muutamasta muusta pienpedosta, kuten kärpästä. Näätä osaa myös loikkia puusta puuhun jopa neljä metriä! Näätää tosin on vaikea tavata koska tyyppi liikkuu hämärissä sekä yö aikaan. Ruokapuoli muistuttaa omaani; generalisti. Eli syö mitä milloinkin on saatavilla, munia, sammakoita, lintuja, oravia, marjoja… Melkoinen peto kaiken kaikkiaan!

Tässä pari ilon hetkeä luontokeskuksen pihan leikkipaikalta tuolloin 10kk iässä ❤

 

 

Mutta suunta kohti Seitsemisen kansallispuistoa johon on saatu toiminnan suhteen myös positiivista potkua. Ajomatka Tampereelta ensin Vaasantietä Ylöjärvelle, josta Kuruntietä kohti Kurua. Osoite luontokeskukselle on: Seitsemisentie 110, Ylöjärvi  ja Tampereelta sinne ajaa noin 1,5h liikenteestä ja säästä riippuen. Seiseminen on Metsähallituksen ja Järvi-Suomen luontopalveluiden hoidossa ja kysymyksiin alueesta saa vastauksen hyvin puhelimitse. Itse ole kysynyt talvisin välillä teiden kuntoa tai puu tilannetta laavuilla.

11

Päätimme ensin käydä pidemmän autossa istumisen kunniaksi verryttelemässä aivoja luontokeskuksella. Ipana oli kiukkuinen automatkan koska ei saanut herkkuja, onneksi oli kirjoja luettavana ja tilanne rauhottui mukavasti ainakin hetkiksi. Luontokeskuksella oli sitten innokas tutkija liikkeellä. Äidin sydäntä lämmitti heti ovella näky; lapsenkanto välineitä sai vuokrata päiväksi 10€.llä. Se kun helpottaa kulkua noin 110%. Vaikka lapsi olisikin omatoimi kävelijä jo, ei pitkät matkat tai vaativaat maastot olisi muuten mahdollisia. Mukavaa oli myös että meidät toivotettiin tervetulleiksi ja pyydettiin hihkaisemaan jos tulee kysyttävää. Itse kiinnitän palveluun paljon huomita jokapaikassa, liekö ”ihmistyö” syynä, kuinka kohdataan.

 

Luontokeskusksen alakerrassa oli täytettyjä eläimiä ja se NÄÄTÄ! oi sitä ipanan riemua ja ääni väristen ihailua, näätä. Oli siellä hyviä tehtäviäkin jos halusi tutustua lajeihin paremmin. Myös eläinten jätösiäkin oli tutkittavana, nämä ovat sangen tarpeellista hyvää yleistietoa!

5

Pienellä taistelulla siirryttiin takaisin yläkertaan jossa oli onneksi tilava lastenhoitohuone. Äiti ja isi oli tässä näätä riemun keskellä vähän energian tarpeessa, kahville kiitos. Vedettiin kahvit ja munkit, ipana sai mehua ja niin, se munkin tietty. Suu sokerissa, entistä isommilla kierroksilla liikkelle kohti Koveron perinnetilan parkkipaikkaa. Uutena asiana Seitsemisessä on Seitsemisen osuuskunta joka aloitti toimintansa vuoden 2019 alussa. Eli osuuskunta vastaa luontokeskusken toiminnasta ja palveluista sen ympärillä. Mahtavia mahdollisuuksi mm. lumikenkäilyyn, pyöräilyyn, melontaan, eräkämppä tutustumisiin, ruokailuihin ja moneen muuhun luonto elämykseen. Myös majottautuminen luontokeskuksella (kin) on mahdollista. Omasta mielstäni tämä kaikki uusi on virkistävää alueen toiminnalle ja kannustaa liikkumaan luonnossa.

 

Me kuitenkin hurautimme pienen matkan päähän Koveron perinnetilan parkkipaikalle. Siitä lähti selvästi ohajattu reitti läpi perinnetilan pihan, kohti Haukilammen tulipaikkaa. Haukilammi valikoitui kohteeksi lyhyen kävelymatkan puitteissa ja siellä ei tämän vuoden puolella olla käyty niin että ipana olisi mukana.

12

37

Ipana oli jälleen jo sata lasissa menossa edellä ja antaa mennä vaan! Mutta kappas kepposta. Noin 500m kuljettuaan ipana totesi että haluaa rinkkan, toive toteutukoon ja pikku saapastelija kyytiin. Siinähän sitten kävi niin että tyyppi simahti alta aikayksikön!

20

Käveltiin sitten hissukseen tuo 1,3km ja ihailtiin keväistä maisemaa. Soistuvaa aluetta ja jo osittain sulanutta lähes havupuu metsää, jännää oli ettei vastaan tullut kuin pari ihmistä koirineen vaikka sää oli upean aurinkoinen. Opasteet olivat koko matkan selkeät ja polku verrattaen hyvässä kunnossa vaikka oli kevät.

 

Tämä reitti ei ole esteetön, esteettömiäkin aluieita Seitsemisessä on ja niitä on tullut myös hyödynnettyä. Kesällä Koveron perinnetila on myös tutustumisen arvoinen, se muistuttaa ipanan mielestä toki Viirun ja Pesosen kotia ❤

 

 

16

Päästyämme Haukilammelle oli siellä telttailijoita ja tulet valmiina! Ihan kiva vaihteeksi ettei tarvi itse sytyttellä, vaikka mukan olisi nyt ollut uudet tulukset ja uutta ihanaa Maya stick ainesta. Ipanakin heräsi ja huomasi heti tilaisuuden koittaneen, valtaisa lätäkkö oli ihan lähellä. Ei, ei ja ei. Mikään ei tuntunut pitävän ipanaa lätäköstä, ei leikit, eii minilihapullat, ei mehut, ei edes lammen laituri kiinostanut tai muille ihmisille höpöttely.

 

Nuotiopaikka oli erittäin toimiva ja siisti. Paikalla oli puuliiteri ja PuuCee sekä teltoille / riippumatoille hyvät paikat. Siinä koitettiin sitten saada syötyä, vaikka se lätäkkö kiiltävänä siellä kutsuikin ipanaa. Muutama pikku lihapulla mahtui munkilla täytettyyn masuun onneksi. Kipittäminen metsässä tekee hyvää tällaiselle energia pommi lapselle ja antaa virikkeitä mielikuvitukselle. Umpi maalta kotoisin olevilta vanhemmilta tuskin muunlaista ipanaa voisikaan odottaa, vaikka melkein kaupungissa asutaankin toistaiseksi 😉

 

Mutta se lätäkkö, tai ennemminkin pikku järvi ainakin lapsen näkökulmasta houkutti. Se yksi nanosekuntti kun käänsi muualle katseensa oli pikku ipana lätäkössä..selällään ja sitten mahallaan. No, havunneulasia suu täynä ja kauhea kiukku päällä. Mutta melkoisen normaalia toimintaa lapselta. Muu ei nyt auttanut enään tässä kohtaa kun katsoa että ole mitään roskia silmissä ja kuinka paljon kuivaa lapsessa on jäljellä. Onneksi haalari pitää jonkin verran vettä ja matka autolle ei olisi kovin pitkä. Kimpsut ja kampsut kasaan, pettynyt ipana rinkkaan ja jalat kohti parkkipaikkaa. Ilma oli onneksi melko lämmin ja tuuli ei käynyt, ei siis  mitään suurta syytä paniikkiin hyytymisen suhteen.

29

Äidin pipo päässä jatkettiin, koska ipaanan pipo kastui uidessa eniten eikä pää saa saada kylmää. Kurahanskat piti kädet kuivina ja kengät olivat kalvolliset joten ihan heti ei vesi niistäkään hulahda läpi. Lähinnä lasta harmiti kun hommat tulipaikalla jäivät hieman kesken ja ympäristön tutkinta hänen osiltaan puolitiehen.

 

 

Parkkipaikalla märät vaatteet pois ja olipa näköjään haalari pitänyt veden hyvin tämän reippaan kilommetrin ajan. Autossa piti saada keskustella lisää näädästä ja miksi ei mennä sitä heti katsomaan uudelleen. Sen verran tarkka ipana on että kun ajettiin jo kiinni olevan luontokeskuksen ohi, kuului tiukka käsky ”mennään luontokeskukseen,siellä on kuollut näätä ja munkkia!”. Pikku rähinä syntyi siitä, mutta se unohtui kun ohitettiin eräässä pihassa oleva vanha paloauto. Huomio kiinnittyi auto asioihin hetkeksi. Ajomatkan sai käydä keskustelua Seitsemisestä, missä se on ja mitä me tehtiin siellä. Nippeli tietona; Symppiskirjan ehtii lukemaan 15 kertaan 40 minuutissa 😀

35

Kotona ipana simahti maitonsa kanssa heti ja viimeisinä lauseina tällä erää oli että hän haluaa uudelleen Seitsemiseen missä on näätä. Tarvinee lähteä sään lämmettyä sinne teltta mukana, niin saapahan sitten tutkia näätää urakalla ja hyviä telttailu kohteitahan Seitsemisessä riittää!

Nyt lapsimessu suunnittelujen ohessa haluamme toivottaa mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti tavataan messuilla!