Läsnäolo siinä missä olet. Aikataulujen maailmasta irottautumista keskellä viikkoa tulilla.

9

Tässä viimekuun lopulla olikin jälleen meikäläisen ikääntymisen merkkipäivä. Mittariin tulee lukuja,kolmosia ja nelosia,olo on kun kahdeksantoista kesäisellä! Mutta onko tässä ikä tehnyt tehtäväänsä missä muodossa miettii välillä,jos joutaa pysähtymään. Mihin arjen aika menee ja miltä arvopohjalta tätä kaikkea omaa elämäänsä aikatauluttaa. Vaikuttaneeko oma lapsuus osittain siihen miten elämäänsä elää on aina kysymysmerkki. Tässä ajattelinkin kirjoittaa näin henkilökohtaisesta näkökulmasta hieman,retken ohessa.

Sytymäpäivän vietin töissä. Oli hyvin harmaa ja vetinen sää,ei mikään ihanteellisin ulkoilu keli. Keskellä viikkoa synttäri,mitenhän sitäkin nyt pikkuisen juhlistaisi perheen kanssa. Melko raskaan päivän jälkeen tekisi mieli tuulettaa päätä kunnolla ja tehdä jotain mikä saisi ajatukset pois elämän kurjemmasta siivusta. työni koen merkitykslliseksi ihmisiä ajatellen,olla se joku joka auttaa ilman että saa leimaa otsaan.

7

Ajatus munkeista,niistä syötävistä ja ihanan makean rasvaisista oli väsyneenä takoutunut takaraivoon. Muilla olikin hiihtoloma viikko käynnissä. Matkalla kotiin sujahdinkin näppärästi siis munkkikaupoille. Ystävät ja tuttavat lähettivät ihania onnentoivotuksia. Ipanaltakin tuli ”paljon onneja vaan” laulu puhelimeen. Mietin siinä vesi/räntä sateessa että olempa onnekas! Minulla on ympärillä ihmisiä jotka muistavat minua,ilman facebookin muistuksiakin syntymäpäiväsä. En ole varsinaisesti mikään juhla ihminen ja lahjojenkin vastaaonttamine on vaikeaa.

Nykyään ajattelee emmän sitä mitä onni ja onnellisuus on,mitä se pitää sisällään. Omaan onnelisuuden kokemiseen on ainakin vaikuttanut pienien asioiden arvostamisen tärkeyden oppiminen. Terveys,läheiset ja läsnäolo on lähtökohtaisesti asioita jotka ovat arvostettavia. Henkilökohtaisesti onnellisuuteen liittyy vahvasti yllättäen luonto ja sen monipuolisuus. Etenkin nyt kun tuntuu että elää pää kolmantena jalkana ja vähän muidenkin jalkana,toki omia valintoja osa täysin. Impulsiivisen tekijä ihmisen joka haluaa tehdä kaiken ”just eikä melkein” onkin hyvä saada ihmisiä ympärille jotka voivat koittaa hidastaa joskus tahtia. Siksi mainitsinkin tuon läsnäolon taidon osana onnellisuutta,kun itse ymmärtää olla läsnä aidosti saa siitä kaikki enemmän ja tulevat kuulluiksi sekä nähdyiksi. Näkyväsi tulemisen tunne,niiden läheistenkin silmissä luo turvaa. Tätä mietin usien äitinä ja äidin näkökulmasta,miten olla lapselleni läsnä. Onko minulla puhelin kokoajan kädessä ja ollaanko katsekontaktissa,miten yhteistä aikaa arjen keskellä vietetään,miten kosketan lasta,miten jutellaan ja reagoidaan kiukkuun. Kuuntelu ja kuuleminen on myös kaksi eri asiaa johin välillä pitää itse paneutua myös;esimerkiksi kotona kuuntelenko puolisoani vai kuulenko vain? Pieniä isoja asioita,minulle ainakin henkilökohtaisesti.

6

Luonnossa näiden kelojen purku on ollut helpompaa. lapsenakin muistan menneeni ulos metsään tai perunapellolle vaikka potkimaan kiviä jos muu ei auta. Siksi tänäänkin päätein että lähdetään johonkin lähelle laavulle missä voisi olla perheen kanssa ja olla itse läsnä heille. Toki ikääntymispäivän kunniaksi olis erityis eväänä munkit. Ilta hommiksihan se menisi mutta siitä pääsisi sitten kotiin suoraan ilta hommiin ja nukkumaan levollisemmin mielin.

Vaatetus seikka oli vähän niin ja näin tällä noin parin-kolmen tunnin iltapäivän tai oikeastaan melkein illan reissulla. Pyysin miestä laittamaan itsensä ja ipanan valmiiksi,voisin sitten heittää vain itse nopeasti ulkoilu vermeet päälle. Myös päiväreppu on aina lähtökuopissa ”vaatehuoneessa” joka toimii näköjään retkeily varuste varastona.  Joka tavaralla on oma paikkansa ja esimerkisi tulenteko välineet omassa pussissa,EA-pussi paikallaa,Keittimet omilla kohdillaan,talouspari omassa muovipussissaan…

1

Äkkiä siis lähtö ja lapsenkantorinkka mukaan toki. Oli hiihtoloma viikko joten olimme varmoja että paikalla Kintulammin Saarijärven laavulla olisi muitakin. Mutta ilmeisimmin harmaa vesi sateinen ja kolea sää oli saanut imiset muualle ja olihan jo ilta tulossa. Ipana puolestaan oli terhakkaana liikkeellä ja minä itte vaihde silmässä!

 

Tarkoitti sitä että ipana käveli itse matkan parkkipaikalta laavulle,sen 700m. Tahti oli toisinaan juoksua ja välillä maan tonkimista ja isohirvenjäkälän ihmettelyjä. Polut olivat hyvässä kunnossa säähän nähden,hieman liukkaita tietenkin. Pari korppia raakkui tuttavallisesti jälleen meille,korpit ovat kyllä viehättäviä ja niitä täällä onkin mukava aina seurailla. Ei taida olla kertaakaan etteikö täällä olisi vähintään kuullut korppia. Uusia linnunpönttöjäkin bongailtiin kuusikosta,pikkulinnut kiittävät!

3

Saavuttuamme laavulle oli siellä toinenkin perhe. Oli mukava vaihtaa juttua retkeilystä ja heillä olikin alueesta paljon kysyttävää. Tässä kohtaa ipana olikin keksinyt että muitakin lapsia oli paikalla. Kiinnostus mäenlaskuun sanottakoon vedessä oli suunnaton! Saatiin keskusteltua kuitenkin että syödään ensin ja enne kuin lähdetään kotiin pääsee laskemaan kunnolla sitten. Kyseessä noin 99% ;nen kastumis vaara kaikesta huolimatta. Kastuminen ja kipeäksi mahdollisesti tuleminen ei oiken sopisi kuvioihin. siitä koituisi uudelleen kalenteroinnit ja lääkäri ramppaamiset mahdolliseti,ipnanalla kun on taipumus vetää kaikki pöpöt jossain kohtaan kurkunpääntulehdukseksi.

Perinteikkäät makkarat tulille ja ipana keroikin muille väli kaakaiolla käyville isommille lapsille että kohta saa makkalaa. Tämän tiedon jaon ja luontaisen uteliaisuuden pidän kyllä hyvänä tämän ipanan kohdalla. Tiedon jano on suurta ja tarve myös jakaa omia kokemuksiaan. Illalla meillä aina kerrataan päivän tapahtumia ja oliko jotain harmistuksen aiheita.

10

Ipanan makakran syönti tapahtui raketin lailla,tiedossa ihana,märkä liukumäki laavunkulmalta jäälle. Toki näin talvella aina nuotion ympärille muodostuu mahtavat lätäköt myös,koska lumi/jää siinä sulaa ympärillä luonnollisesti kuumuudesta. Kun äiti sitten kaivoikin vielä munkkia repusta oli ilo suuri,munkin hillo osuus erityisesti kiinnostaa. Toisen perheen lapset olivat jo sellaisissa kosteusprosenteissa että perhe lähti kohti parkkipaikkaa reippaalla tahdilla. Ipanaa hieman harmitti kun muut lapset lähtivät,mutta onneksi on äiti ja isi valmiina lasku hommiin.

Tiistai ilta alkoi hissukseen hämärtyä ja jatkettiin hetki mäen laskua. Korpit uskaltautuvat lähemmäs tarkkailemaan touhuja. Aika kului taas liian nopeasti,olisin voinut jäädä tänne vielä,unohtamaan ne pakolliset kotihommat ja työstressit. Koulutyöt ainakin odotti vielä,heti kun ipana nukahtaa alkaa se ”oma aika” joka kohdistuu omatoimiseen opiskeluun. Omat heikot osaamis alueet tulee saada hanskaan,heinät..ne ovat sellainen haaste oppia erottamaan toisistaan ja pikkulintujen äänet tuottavat paineita. Mutta luonnossa kulkemalla ja kotona opiskelemalla nämäkin kyllä uppoavat päähän,onhan esimerkiksi riistaeläimetkin siellä hyvässä hallinnassa. Tiedostetut valinnat kuten opinnot töiden ohessa ovatkin hetkellinen aikasyöppö. Pois en anna aikaa ipanan kanssa,siitä ei karsita. Siinä yksi syy miksi eräipana onkin olemassa,ipana kulkee mukana.

11

Tietoisuus siitä että lapsi kaipaa aitoa läsnäoloa ja rakkautta pyytteettömästi kiukkuisimmillaankin ohjaa omaa ajankäyttöä. Ystävät tässä ovat jääneet paitsiolle,aviomies myös kun ilta aikaan hän saattaa saada leffaa katsellessa vastauksei vain ”mmmm juu juu aivan aivan” kun tutkin eräily asioita tai miltä ne liito-oravan pöntöt näyttikään. Siinä se kuulemisen ja kuuntelun taito saa itseltäni miinusta. Toki eräily on meidän perheen intohomo muutenkin ja keskutelut ovat päivittäisiä esimerkiksi varusteet,uudet kohteet,lajiien taantuminen,luonnon tuotteistaminen,taulan teko,perinne taidot…

5

Paluu matkan laavulta autolle tuo sokereissaan hilluva ipana sai kulkea rinkassa. Yllättävän hyvin ipanan haalari kesti veden,liekö kylästämisen ansiosta. Ennen autoon menoa märät kamppeet pois ja kohti kotia! melkein suoraan saikin ipanan laittaa sänkyyn ja äiti alkaa miettimän miltä se hietakastikka näyttikään. Huomenna töihin hieman rennompana jälleen,kiitos Kintulammin alueen. 

Aurinkoista alkanutta keväistä viikonloppua kaikille!

Tässä itse onkin olo iloinen,koska sai olla osan koulun porukan kanssa laavulla yötä ja vaihtaa kuulumisia 🙂 Ja kohta metsään taulan valmistukset mielessä!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s