Ipana suuntaa Isojärven kansallispuistoon

i31

Matkan tekoa makkaroiden jälkeen kohti Kurkijärven nokkaa!

 

16.2.2019 Ihana aurinko,viikonloppu ja kaikki terveinä! Viikolla pohdiskelin että mihinköhän sitä suuntaisi ipanan kanssa päiväretkelle ja kuka lähtisi mukaan matkaan. Tykkään että on joku muukin kuin minä yksin näin talviseen aikaa mukana. Ihan jo siksi että tiet jotka johtavat retkikohteisiin saattavat olla huonossa kunnossa tai niitä ei huolleta lainkaan,siksi pikku riski olla jumissa aina jossain. Pohdin että Isojärven kansallispuisto on sopivan ajomatkan päässä vielä päiväretki kohteeksi. pitää vain selvittää teiden kunto etukäteen (kokemuksisita oppineena 😉 ). Ainakin metsähallituksen ylläpitämillä paikoilla on numerot joista asiaa voi tiedustella,eli soittoa sinne! Ilokseni kuulin että Herettyyn tie ja parkkipaikka on talvikunnossa ja ajo ilman nelivetoa onnistuu paikalle.

i1

Tiet loisto kunnossa Herettyyn ja hyvät opasteet

Jos on jokin paikka mikä kiinnostaa ja tietoa teiden kunnossapidosta ei ole,niin yleensä koitan selvitellä asiaa esimerkiksi soittamalla kuntaan /kaupunkiin tai udella facebookin ryhmistä. Viimeksi olinkin käynyt kesällä Isojärvellä,yksi omia top kolme listan suosikkejani!

i24

Täydellinen aurinkoinen sää kannuslahden nuotiopaikalta tähyiltynä! Kiitosta saa hyvin rakennettu tulipaikka jossa ilma pääsi kiertämään tulen alle,jes! Näin tuli pääsee syttymään helpommin.

Matkaan saatin hyvällä suostuttelulla miehen  teini-ikäinenkin lapsi mukaan. Useimiten kun joku nuorista irrottautuu mukaan on loppujen lopuksi matka ollut kiva,hauska ja voishan tulla seuaavallakin kerralla vastaus 🙂 Toisinaan ikä tuo muuta puuhaa kuin metsään lähtö perheen kanssa ja luonnon ihmettely. Pieniä houkuttimia ja ”jännää” tekemistä on hyvä liittää silloin mukaan matkaan,ainakin meillä. Esimerkiksi lumikengät on aika kiva lisä,pilkkiminen on mukavaa kevät talven auringossa kaakaon kanssa, sissipuukon käytön opiskelu on ollut valvottuna jännää ja samoin metsästys reissut.

teinix

Hox,seinällä myös griilipihdit ja olipa patalappuakin paikalla!

 

Startattiin auringon paistaessa kohti Kuhmoista ja Heretyn metsätyökämppää osoitteeseen  Kylämäntie 1335,17950 Kuhmoinen. Tampereelta lähdettäessä matkaan menee noin tunti. Metsätyökämppä on toimittanut pitkään kahvilaa myös,mutta talvella se on sujettuna. Sinne on myös haettu uutta pitäjää ja kesä näyttää mitä tuleman pitää. Ainakin reittejä kunnostetaan sekä merkintöjä korjaillaan ja muita palveluita uudistetaan. Nyt kesäisin on vesillä liikkumis välineitä voinut vuokrata kämpältä.

 

Ilma oli talvisen kostea & lämmin ja oli syytä varautua kastumiseen. Eli vaihto tumput mukaan ja haalari joka pitäisi edes inasen vettä. Tieto oli myös että lähimmälle tulipaikalle Kannuslahteen Heretyn parkkipaikalta oli polku kävely kunnossa,ei siis polviin asti lunta. Ajomatka sujui hyvin tunnelmin,yhden pysähdyksen taktiikalla. Nyt oli ipanallakin nuorempaa seuraa takapenkillä ja se oli erityisen hauskaa,toki myös suklaalla saattoi olla tehtävänsä.

Heretyn parkkipaikalla jalkaan laitoin itselleni vielä kuorihousujen päälle puntteihin lumisuojat varmuudeksi,jos kuitenkin kierretään isompia lenkki joka ei olisi niin hyvässä kunnossa. Muutenkin tulee möngittyä itse milloin missäkin. Ipanan vaatetus myös laitettiin kohdilleen eli haalari päälle,kuomaa jalkaan (ne olin itse käsitellyt vettä hylkivällä suihkeella ja toimii! ),vettä kestävät hanskat,merino kypärämyssy ja ohuehko talvipipo. Tarkastettiin että vaippa joka on pidemmillä matkoilla vielä käytössä,olisi kuiva. Aurinkolasit onkin olleet tänään oleelliset ja ne on hyvä muistaa itselläkin päässä. Ipana onneksi (ainakin tällä hetkellä) tykkää laseista ja kun äitillä ja isilläkin on. Mukana 35L päiväreppu ja osa tavaroista myös lapsenkantorinkassa,näppärää.

 

Polut lähtevät hyvin suunnitellusti Heretyn kämpän vierestä,jossa on onneksi lajittelupiste (ei tarvi retken jälkeen ottaa autoon roskia),vesipiste eli kaivo,hyvät opasteet,PuuCee, ja vaja jossa infoa alueesta eri eläimineenkin. Info taululla oli myös tietoa ajankohtaisita asioista kuten tulevasta kunnossapito työstä.

i33

Mahtava siirtolohkare Kannuslahteen matkatessa,ipanakin innostui jättiläisen kivestä! Miten suurelta se näyttääkään pikkuisen silmin!

 

Lähdettiin opasteiden mukaan polulle ja sinisiä ja punaisia (punaiset luontopolun merkintöjä) merkkejä oli myös puissa. Aina kuitenkin itselläni on tapana ottaa oma kartta alueesta mukaan. Myös puhelimella otettu retkeily reitti kartta kuva on kiva olla puhelimessa tai taskussa. Itselläni on myös maastokartta sovellus joka toistaiseksi on ollut ihan riittävä ja toiminut yllättävän hyvin. Katve alueet tulee kuitenkin aina muistaa,niitä täälläkin leveysasteilla on. Jos on epävarmuutta vaikka uudella polulla niin olen ottanut kylteistä kuvia,maaston huomattavista merkeistä tai polun haarautumis kohdista. karttaa on aina hyvä katsoa mihin suuntaan on menossa ja mitä pitäisi tulla polulla vastaan,esim järvi.

i25

Tämä polku on kuitenkin hyvin selkeä ja kesällä pääsee vaunujenkin kanssa ensimmäiselle tulipaikalle joka on Kannuslahdessa,matkaa 500m. Aivan esteettömäksi en kuitenkaan sanoisi.

i29

Kohti puuvajaa ja omia hommia ”minä itte” tahtoo pilkkomaan myös halkoja pienemmäksi

Ipana ei malttanut olla rinkassa vaan tahtoi osalliseksi kävelyyn,mikäpä siinä! Pikku ipana paineli menemään polkua kuin isompikin mies,oikeastaan vauhti olikin nopeampi hänellä. Välillä tuli kyllä stoppeja,kun esimerkiksi metsässä näkyi valtava siirtolohkare,selvästi jättiläisten hommia 😉 500metriä talvella voi olla lapselle hyvälläkin polulla pitkä,mutta tänään siis virtaa riitti. Uusi paikka saattoi olla osa syy intoon ja että saatiin nuorikin mukaan. Ipanalle olin höpötellyt alueen majavista, tosin tämän reitin kohdalle ei majavien rakennelmia tulisi. Lupasin kyllä ipanalle että kesällä mennään kurkkimaan majavia ja ollaan yöt teltassa. Alueella kun on ihania telttailu kohteita,mutta maasto on kyllä haasteellisempaa! Nousuja ja kallioita olisi kesällä luvassa sekä kivisiä,juurakkoisia,kapeita,liukkaita reittejäkin. Alueella on myös mielestäni mahtava luola,viimekesänä olikin siellä ilmeisimmin roskista päätellen joidenkin lempi leiskunut sitten kunnolla…

 

No,me kävelimme kannuslahteen ja puutkin olivat ihanan kuivia liiterissä ja melko pieniä valmiiksi,se ilahdutti! Muutamia puita nuori pilkkoi kirveellä isänsä kanssa. Hieman myös väsättiin pikku silppua ja tätä myös teinille opetettiin,samalla kertoen miksi näin tehdään. Siinä sopii kertoa että jos märkää puuta tohtisi joskus sytyttää niin pikku silpuksi vaan ja vaikka osa aina takin sisään kuivumaan. Siinä maltti on valttia. Tulipaikan katoskin oli todella siistissä kunnossa,istuin alusiakin oli saatavilla.

 

DSC_0393Ipana puolestaan löysi heti sopiavan liukumäen kalliolta ja kipitti innoissaan miesten perässä puuvajalle ja takasin,oma puu kainalossa toki. Siinä tämä mamma sai sitten sytytellä tulen ja muistella kuinka viime kesänä pulahti tästä järveen,ziljoonia hyttysiä karkuun ystävien kanssa retkeillessä.

Nyt aurinko paistoi ja tunsi palaavansa oikeaan ositteeseen,metsään. Melkein täydellinen hiljaisuus,vain yksi korppi raakkui taivaalla,ilmeisesti tuli katsomaan ketä kulmille tuli kuokkimaan.

 

Tuli syttyi mukavasti ja ipana oli huomannut jo valitettavasti jälkiruoka asiat. Hmm pieni mutka matkaan..makkara joka yleensä uppoaa ipanaan kuin veitsi voihin oli tänään kuulemma pahaa. Siinä sitten nenä nyppyrällä mieltä osoittaen  se suolainen välipala meni,osa tosin tyylikkäästi haalarilla. Mutta,eipä se maailma siihen kaadu jos aina ei ruoka uppoa suunnitellusti. Ainakin kivaa ipanalla oli ja oma pikku keksi hetki käsillä. Itse en jaksa ottaa turhaa ressiä jos jokin päivä ei ruoka uppoa niin hyvin,tänään oli tarkoitus viettää leppoisaa päivää helposti, ilman kiireitä ja nauttia yhdessä olosta näissä rauhallisissa maisemissa. Hiljaisuus rauhoittaa mieltä ja kaikki pienet luonnon tuoksut,erilaiset pinnat ja värit saavat rentoutumaan. Ei tarvita erityisiä ”oppeja” olemiseen,on vain silmät kiinni hetken ja tunnustelee ilmaa,tämä hetki ei toistu koskaan ❤ Toisaalta,jos kokemusta metsästä ei ole saattaa se olla pelottavaakin ja siksi on hyvä aloittaa vaikka porukalla tai kokeneemman kanssa retkeilyt.

i4

 

Pikku sokereissaan ipana sitten kiisi ympäriinsä ja saisi olla silmät selässä ja makkara toisessa kädessä. Mutta,nuori onneksi on mestari ipanan leikittäjänä ja sai kerrankin vain istua,syödä ja katsella kun lapsilla on kivaa yhdessä. Samalla miehen kanssa päätettiin että jatketaan reittiä eteenpäin niin kauan kun sopiavalta tuntuu ja että jaksaa. Talvellakin pitää muistaa aina juoda riittävästi ulkoillessa,veden hukkatila voi tulla hyvin salakavasti ja viedä voimat.

 

Paikat kuntoon ja matkaan. Nyt ipana sai hypätä lapsenkantorinkkaansa ja tarkkailla maastoa korkealta. Jatkettiin suuntaan Kuorejärvi ja poikettiin siitä luontopolulle joka menee Kurkijärven nokkaan. Siellä ei polku ollut niin hyvässä kunnossa,mutta ei mahdotonkaan jos katsoo mihin astuu. Ipana ei olisi jaksanut kulkea pitkään koska nousu on kuitenkin jo huomattavaa ja metsässä oli poluille kaatunut runsaasti puita,itsellekkin aika jumppaa.

 

i18

Kannuslahdesta suuntaa Kuorejärvi oli runsaasti kaatuneita puita myös polulla,metsässäkin näkyy lumen aikaansaannokset näin

Mutta letkeä tahti piti hikoilut kurissa ja menon mukavana.  Lunta oli poluilla enemmän kuin Heretystä Kannuslahden tulipaikalle. Maisemat olivat auringossa kuitenkin upeat ja niitä ihasteltiin,tosin mies keksi lumisota idean nuoren kanssa matkan iloiksi 😀 Koitin siinä niiden kahden sotiessa selittää ipanalle sammalista sekä jäkälistä joita pilkotti siletä täältä,hyvää lajitunnistus harjoistusta aina itselle. Matkalla on myös tauluja joissa kerrotaan alueen historiasta ja itseltä kyllä hatunnosto täällä pyöräilleille hakkuumiehille!

i13

Hoi ratsu reima!

Ipanalla meni kuitenkin edelleen lujaa. Kun olimme paluu matkalla takaisin Herettyyn johtavalla hyvä kuntoisella polulla,sai ”minä itte erä mieees” talsia autolle hyvin itsevarmoin elkein. Siitä tietää että alkaa olemaan liikaa energiaa kun äidin pipo lentää useaan otteeseen tai ipanan omat aurinkolasit löytyy maasta jatkuvasti.

i15

 

Autoon mennessä napattiin haalari ja kengät sekä hatut pois,haalari oli pääsyt viimemetreillä kunnon lätäkkö kosketukseenkin. Ilmeisimmin raikasilma ja kekkuloiminen oli tehnyt tehtävänsä,ipana simahti sadasosasekunissa. Teini puolestaan oli naama näkkärillä ja kivaa oli ollut! Saadaan varmasti veilä tämä nuori matkaan mukaan sen suurempia kikkoja käyttämättä.

 

Edelleen, Isojärvi pysyy omassa top kolmosessa maisemien ja monipuolisien reittien vuoksi. Kesällä sitten ipana tosiaan mukaan ja pariksi yöksi rauhalliseen tahtiin retkelle,jospa ne majavatkin näkyisi. Mutta kuten todettu on maasto vaikeaa kulkea,joten siihen tulee suhtautua kunnioituksella ja itseään kuunnellen. Tosin edellisen Pukalan reissun jälkeen osaa taas suhteuttaa asioita itselleen,mikä on hyväkulkuista maastoa talvisaikaankin ja miten suhatutuu haasteisiin tai ennalta arvaamattomiin vaikeuksiin maastossa.

Tässä vielä samaisena retkipäivän iltana nuoren väsäämä kuva 😉 Kiteyttänee kaiken kaikessa rehellisyydessään ❤

erähullu

Joten iloista pikkuhiljaa saapuvaa kevättä jokaiselle!  Toivottavasti kaikki säästyvät isoimmilta pöpöiltä ja päästään vielä lumien aikaan talvi seikkailuihin! Terveisin se erähullu 😀

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s