Ipana & -23c kiukkua Vehoniemen luonnonsuojelualueella ja kuorestuksen lyhyt oppimäärä

maisema1etelään

Maisemia etelään näkötornista

-23c näytti sunnuntainen 27.1.2019 lämpömittari lukemia ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Lauantai olikin mennyt jälleen letkeästi laavuretkellä maalla ja riistan ruokinnan merkeissä (huippua oli toki myös traktori hommat 😉 ). Nyt kuitenkin pakkanen oli melkoisen kirpakka,mutta eipä sitä sisälläkään tahdottu kökkiä kokopäivää.

 

v7

Vehoniemenharjun tie oli komean luminen

Ajateltiin että lähdetään naapuri kaupunkiin Kangasalle. Nyt tarvitsi jo hieman pohtia että millainen retki tehdään noin ajallisesti ja vaatetuksellisesti. Lähtökohtaisesti,myönnettäköön oli ollut ihan känkkäränkkä aamu,kaikki oli ollut EI tai minä itte. Pukeutumisessa noudattettiin samaa kaavaa kuin aikuisilla,oletettaessa että ipana suostuu kävelemään kiukultaan. Eli alle laitettiin varmuudeksi vaippa,pehmeä puuvilla body,villasukkahousut jotka eivät kutita atoopikon ihoa,ohuet puuvilla housut,ohut neule korkealla poolo kauluksella ja merinovilla haalari päälle. Ilmaa jää kiertämään  kerrosten väliin ja liikkuminen onnistuu. Liian kireä ja topattu vaatetus ei anna mahdollisuutta lämpimiin ilmakerroksiin jotka hengittävät. Villasukat jalkaan,villa tumput + nahkarukkaset lampaan karvalla sekä kengät joissa varaa myös ilmalle sekä tarvittaessa ohuille lämmittimille (pakkasella kun ei tiedä jos vaikka auto hyytyisi matkalle). Päähän merino kypärämyssy ja korvat sekä kaulan suojaava lämmin hattu. Aurinkolasit oli ehdottomasti päässä,jo ipanan omasta ”taahtoo laasit” intoilusta.

torni

Kohde nro1. Näkötorni harjulla

Auto sentään lähti käyntiin ja ei muuta kun matkaan! Ajellessa juteltiin talvesta ipanan kanssa ja kalastus oli päivän sana,toive oli että nyt mentäisiin pilkille koska siellä kuulemma olisi nyt ahvenia. Kerrottiin ipanalle kaivannon kanavaa ylitettäessä kuorestamisesta. Se on kyllä mukavaa puuhaa! Yöllä äitienpäivän tienoilla,näiden pienten rasvaeväisten kalojen perässä moni muukin heiluu suurien lippomis haavien kanssa tässä virta kohdassa. Eli ranta vedessä/kivillä pimeydessä pitkävartisella haavilla rauhaksiin vedellään virrasta saalista. Näiden pienten kalojen kutuaika on vielä hyvn kylmää ja melkoisen pimeää,siinä lienee siis osa ”romanttista” viehätystä. Viimeksi näkyi kylläkin sukeltaja sekä minkki,myöskin kiinnostuneina asiasta. Sukeltaja tosin tuli jutulle ja kertoi kauempaa tutkivansa kalojen käyttäytymistä. Omasta mielestä tuore kuore (myös norssina tunnettu) haisee tuoreelta kurkulta,mutta paistinpannulla jauhoissa ja suolassa kiepsautettuna,voissa tiristettynä on maku hyytävän hyvä! Käsittely on myös helppoa (ei toki pakollista,moni heittää pannulle kokonaisena). Raakana pää lähtee irti helposti suolineen rintaevien takaa,peukalo suuhun ,ote etusormella niskasta ja naps taaksepäin taitto + veto. mutpalataan tähän puuhaan myöhemmin tarkemmin.

v5

Tyhjä parkkipaikka ja minä itte

Pian saavutettiin varsinainen ”winter wonderland”. Maisema oli uskomattoman kaunis! Tykkylunta koko historiallisen harjun puut täynä ja valo säkenöi timanttien lailla. Vehonimen harju on osa Suomen 100 luontohelmeä listaa,sekä kuuluu natura 2000 ohjelman suojeltuun harjujaksoon. Harju sijoittuu Roineen ja Längelmäveden väliin ja monelle tuttu kappale tuleekin varmasti mieleen ”mä oksalla ylimällä”. Alueella on myös ehkäpä pohjoismaiden suurin suppa eli harjukuoppa,punamulta lukko (harjulta kolmisen kilometriä etelään). Kesällä alueen kasvusto on hyvin monipuolinen ja joksenkin erilainen rinteiden eri puolin.

v1

Selkeät opasteet ovat aina paikasta plussaa

Jätettiin auto sitten ihmeekseni tyhjälle parkkipaikalle Vehoniemen automuseolle joka sijaitsee harjun päällä (talvis aikaan kiinni). Siitä lähtee myös 2km luonopolku josta pääsee myöskin Uhkainlammelle,kannattaa käydä kesällä sekin kuoppa kurkkaamassa.

v9

 

Päätettiin kuitenkin mennä ensin näkötorniin joka sijaitsee harjulla myös. 66 rappusta odottivat siinä sitten iloisesti.

 

Ipana oli vakaasti sitä mieltä että hän ei kävele yhtäkään porrasta vaan äiti toimiin personal kantajana. Tulipahan siinä sitten kunnollinen reisijumppa! Mutta kyllä kannatti,maisemat kirkkaassa aurinkoisessa talvisäässä joka puolelle olivat niin upeat että mykistyi!

v19

Voiko tosiaan tällaisia näkymiä olla ihan näillä koti kulmilla ❤ Ipanaa kiinnosti lähinnä voisiko tornista heittää äidin pipon alas..pikku kiukkuhan siitä saatiin,onneksi laidat ovat korkeat ja ipana ei kykenisi edes unissaan sieltä pomppimaan kiukkuisena. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja saatiin ihailla maisemia tovi ihan rauhassa ja jutella meidän upeasta luonnosta joka saattaa vain jäädä kiireessä huomaamatta. 

maisema2

Maisemia pohjoiseen Längelmäveden suuntaan

 

roineelle etelään

Ja vielä etelään Roineelle

Alas mennessä isi sai olla puolestaan ipanan kantojuhta. Rappuset ovat melko helppo kulkuiset,mutta talvisin ainakin hieman liukkaat. Näkötorni itsessään rakennettiin 1927 mutta tokihan sitä on korjailtu vuosien saatossa ja korkeutta on 13 metriä. Korkeinkohta merenpinnasta harjulla on 135m,näin nippelitietona 🙂

v21

Alhalla saatiin uusi kiukkukohtaus koska ipana olisi toivonut kiipeämistä uudelleen torniin,mukana iso lumikökkö. Pikku kiukulla siitä sitten lähdettiin parkkipaikalle takaisin josta lähtee viitoitettu 2km mittainen luontopolku. Esteetön tuo polku ei ole. Rappusia riittää ja reitin varrella on korkeuseroja. Nyt tosin pakkanen oli niin piukea että mentiin vain alas rantaan. Rantaan oli yllättävän hyvin pysyneet portaat kävely kunnossa.

Tosin,ipanastahan hienoa on laskea pepulla portaat tai sitten huutaa kantajaa kun ollaan naama edellä lumessa (tästä syystä aina nenäliinoja läjä taskussa ettei kasvot palellu). Nämä minä itte vaiheet on toisinaan melko ärhäköitä,onneksi nopeasti ohimenenviä parin minuutin sessioita. Pääsääntöisesti ipana on lauhkea kuin lammas ja ymmärtää puhetta erittäinkin kiitettävästi.

v28

Päästiin kuitenkin rantaan ja matkalla rapuissa nähtiin puussa naputteleva käpytikka, valkoisine täplineen ja punaisine perineen,kaunis lintu ❤ Tikka sai ipanankin käkättämään kunnolla ja päivä ilmeisesti parani kertaheitolla. Kuvaan kyseinen tikka ei kuitenkaan ehtinyt jäämään,liekö ipanan käkätys hieman liikaa.

v24

Rannassa heti onkin vastassa retki ruokailuun ja maisemien ihailuun pöytä ja tuolit,sekä opasteet luontopolulle. Polun varrella on muuten pieni uimarantakin 🙂 Muinaista asutusta näissä maisemissa on myös ollut ja reitillä asiasta löytyy oma kylttikin. Päiväretki kohteena omasta mielestä lapsen kanssa alue on kiva! Lenkin jälkeen voi vaikka pistäytyä ilmaisessa automuseossa (eli luontopolku on rengasreitti,lähtö ja paluu samasta kohdasta) Vehoniemen automuseossa on myöskin kahvila ja vahva suositus itseltäni kohdentuu munkkeihin 😛

v25

Tutkittiimpa sitten hieman jäätä,päällä oli todellakin paljon lunta ja ipanastahan se on maailman parasta! Lumeen on ihana kaivautua ja kieriä siinä,tai mennä isiä karkuun joka on ”iiiiso kaaaarhu” joka herää talviunilta.

aarni ja isi3

Lumi peitteen alla oli kuitenkin melkoinen sohjo kerros ja teräsjään paksuus sen alla jää kysymysmerkiksi. Itse en lähtisi nyt jäälle pidemmälle,virtauksia kuitenkin tuolla on,koska kanava on lähellä. Jäätilanneta voi toki seurata erinäisten palveluiden kautta MUTTA niihinkään ei ole syytä luottaa sataprosenttisesti. Itse suosittelen kulkemaan vain valmiita reittejä joissa muitakin kulkijoita,etenkin uusilla vesistöillä (+aina naskalit kaulalla). Kokemuksesta voin sanoa että jäistä ylös nousu ei ole helppoa ja hypotermia jäältä päästyä on suuri riski!

minä ja aarni1

Eli me pyörimme aivan rannassa. Jäällä ei myöskään näkynyt ketään kulkijoita Roineen puolella,kaunis tasainen lumi peitti järven ja loi mahtavia valoilmiötä lumen pinnalle. Hetken leikkien jälkeen lähdimme suorittamaan portaita ylös. Se noin 50m nousua tuntui jälleen kiitettävästi jaloissa ja keuhkoissa kun ipana protestoi rappujen kävelyä. Vuoron vaihto puolessa välissä oli ihan suotavaa. Oma vaatetus oli hieman liian kuuma ylä osastosta tähän kantamis osuuteen,untuva pisti hikoilemaan.

v32

Autolla odottikin pari ylläriä. ipanan riemuksi kohokohta;lumi traktori joka olisi pitänyt saada kiinni ja tai vähintään saada lähemmäs = pikku kiukku kohtaus siitäkin. No,toinen ylläri oli auton ovet. Kappas kepposta kun sähkölukot ei avautuneet ja avain jossa olisi manuaali avain oli kotona. Siinä sitten avaimet paidan sisään lämpiämään ja ilmeiseti oma pikku hikoilu oli auttanut,avaimet elpyivät noin kolmessa minuutissa. Päästiin siis jatkamaan matkaa,kohti ruokakauppaa,kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Aikaa saatiin kulumaan itse harjulla reipas tunti,se oli ipanalle optimaalinen aika jolloin pysyi sormet ja varpaat lämpiminä. Lapsissa on eroja pakkasen siedon ja ääreisverenkierron suhteen siinä missä aikuisillakin,joten jokainen on oman lapsensa asiantuntia ❤ 

Lähi seudusta voisi vielä mainita että kesäisin kannattaa poiketa myös Pohtiolammin sääksikeskuksella,jossa myös mahdollisuuus kalastaa lohta itselle! Siellä myös näktorni sääksien thystelyyn. Pohtiolammilta pääsee sarsan muisnaismuistoalueelle jossa lyhyt opastettu polku. Monet omat lapsuuden muistot liittyvät tuohonkin kalastus kokemukseen,voisi sanoa että satavarma saalis oli aina pienen tytön ongen päässä.  Kesällä meidät löytää varmasti monesti uudelleen näistä kohteista 🙂

Nyt voi toivottaa hyvää viikon jatkoa jokaiselle,nautitaan talvesta kukin tavallamme!

maisema pohjoiseen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s