Pikku juttu riistan ruokinnasta ”Peulalle luokaa”. Tehokkaat viikonloput osa 2

 

puu

Ipanan oksennustauti on vihdoin selätetty ja sai tämänkin pikku jutun ilmoille,jee! Lähi metsiä on koluttu ahkeraan viikolla ja pilkillä joudettu käymään parina iltana lähi lätäköllä. Mutta niihin viikonloppuihin,jolloin on aikaa enemmän!

Nyt syksyllä on laitettu uusi ruokinta paikka peuroja ajatellen,sopii vain toivoa että muutkin kuin asiasta valveutuneet rusakot sinne löytäisivät. Hirvien kanssa meillä meneekin hyvin ja viimeksi nähtiin ikkunasta kun hyytävä lapiosarvinen jolkotteli suolakivelleen. Maalla on mitä optimaalisin paikka talon ikkunasta tähyillä pitkälle peltojen yli metsän reunaan. Riistakameraa ei tällä hetkellä ole käytössä,kiitos jonkun joka sen on kähveltänyt. Ipana on hyvin oppinut että aina kun suunnataan kohti Teiskoa on siellä jotain ulkoilua luvassa. ”Peulalle luokaa pitää viedä,tulee muuten nääkä” on ollut mukava kuulla ipanan  suusta. Ruokintapaikat on sijoitettu mahdollsimman ohjaavasti,siten että voisimme välttää eläinten kulkua isommalle tielle. Myös se että ruokinta paikkoja on muutamia auttaa,ei tule ruuhkaa yhdelle paikalla. Tärkeää sijoittelussa on myös huomioida käytössä olevat pellot ja taimikot. Ruokinassa pitää aina muistaa maanomistajan lupa ja olla itse sitoutunut hoitamaan asian pitkäjänteisesti läpi talven.

Peuroille nyt uudelle paikalle roudailtu omenoita,kauraa,kaalia,punajuurta ja porkkanoita sekä nuolukivi (lanttu ja auringonkukansiemenet on testaamatta). Peuroille on maahan ruokinta on yksi tapa ja ne saavat sorkillaan hyvin kaivettua maasta ruuan. Ruokintapaikan puhtautta on aina seurattava ja maahan ruokittaessa paikkaa voi siirtää hieman.

 

ruokintaa a

Edellis viikonloppuna oli ipana äärimmäisen energinen,energianpurku alkoi jo autossa pikku ärhentelyllä että näkyy nyt jo vihdoin karhuja. Jos ei karhuja niin olisiko tarjolla mäyriä..edes rusakoita?  Auton pysähdyttyä huudettiin että nyt mennään,onko pulkkaa? Ruokintapaikat on laitettu siten että näin lumiseen aikaan sinne on helppo talsia,tai mennä vaikka moottorikelkalla. Ipanan iloksi pulkka kulki loistavasti (äiti ehkä erimieltä) ja lampaantalja lämmitti kivasti pikku peppua. Ilma onkin nyt ollut kivan talvista ja suurilta räntäsade ajoilta on nyt vältytty,helpottaa kummasti ipanan vaate valinnoissa.

3.JPG

Hikipäässä metsänlaidassa puuskuttaen äiti totesi että seuraavalla kerralla on kyllä ipana rinkassa! Mutta,tuo sopivan suojaisa ja tarpeeksi avoin paikka petoja ajatellen olikin nyt viimeisimmän porkkana ruokinnan hitti. Monipuolisuus on eläimillekkin tärkeää. Esimerkiksi juurikin peurat voivat talven aikana menettää paljon painoaan ja energia taso hiipuu. Ruokinnalla voidaan vaikuttaa mahdollisesti myös eläinten sairastumiseen ja sillä voidaan turvata myös tulevaa lisääntymiskautta. Tätä juttelin ipanalle tohkeissani ja hassua kuinka tuo pikku sanaimuri taas pisti merkille asioita ”äääiti polkkanaa peulalle,ei tule pipi peulalle. Missä kalhun luoka on? Minä tahlon kalhun luokaa!” No onneksi tuo lumessa riehuva taapero tyytyi sitten,kappas vain mukana olleeseen patukkaan. Siinä tuo sitten seisoi vähän vielä ärheän pörheänä vieressä ja katseli tiiviisti mitä äiti teki. Toki ipana tyynnyttyään sai asetella porkkanoita ja tumpulla tutkia jälkiä + ihmetellä rusakon papanoita. Onneksi ne papanat on saaneet olla vielä menemättä ipanan suuhun. Muuta eläimistöä näkyi mukavasti,etenkin pikkulintuja oli liikenteessä runsaasti ja kohta kun kevät etenee alkaa teerien soitimet näilläkin kulmilla ❤ Se herättää vahvoja lapsuusmuistoja itsessä,äidin kanssa aina katseltiin ja kuunneltiin sitä pulputusta.

liikkeellä

Lumikengät ovat jatkossa kyllä olleet oiva valinta,kun tarpoo nyt vihdoin kunnolla sataneessa lumessa! Kunhan muistaa kulkea rauhallisesti niin askellus ipana selässä on helppoa! Perus pulkka ei oikein toimi aina syvässä lumessa ja isompaa ahkiota ei saa aina tungettua autoon,riippuen matkustaja määrästäkin. Ipanan tärkeät kapineet ovat jälleen olleet aurinkolasit ja ne onkin syytä muistaa hangen ja auringon yhdistelmässä. Paluumatkalla ipana olikin jo ihan sippi,edes pettymys karhuttomasta päivästä ei haitannut 🙂 Yhdessä asioiden tekeminen ja opettaminen samalla on sangen ihanaa näin talvisin. ipanan jutuissa arkisin kuulee monesti mitä on yhdessä tehty ja eläin asioista voidaan jo tässä hurjassa 2v4kk iässä jutustella/ihmetellä. Tämä meidän eläinten ruokinta jatkuu kuten edellisinäkin vuosina ja iso toive on että tapa siirtyy tulevaisuudessa ipanalle. Keväällä voinee jälleen kirjoitella miten hommat ovat sujuneet. Tätä riista projektia hoidan osittain myös koulun puitteissa ja siinäkin saan jakaa tätä kokemusta riistan hoidosta muille. Adios,siis näistä merkeistä ja katsotaan mitä tulevana ”paukkupakkas” viikonloppuna keksitään! ojast aylös

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s