Eräpyhä;iloinen ipana, Nunnankirkko,liukkaat kalliot ja hei,mummo mukaan!

Tervehdys jälleen! Käväistiin Kurkkimassa Nunnankirkkoa ja tässä ”pieni”selonteko reissusta. Anteeksi jo etukäteen kökösti asetellut kuvat ajomatkalta 😉

me TÄÄ

Kuluvana syksynä on ollut jälleen mahtavaa huomata miten luonto alkaa ottamaan uutta muotoa. Etenkin lehtien kellastuminen on hieno ilmiö: puut imevät lehtivihreän lehdistä runkoonsa. Tuo lehtivihreä onkin puille yhteyttämisen vuoksi äärimmäisen tärkeää ja siksi sitä onkin hyvä varastoida runkoon kevättä sekä aurinkoa odottamaan. Jos lehdet puolestaan eivät tipahtaisi puista,ne haiduttaisivat liikaa vettä. Näin yksinkertaisesti selvitys biologian maailmasta alkuun:)

sientä

Itse nautin vielä tästä ajasta,on valoa kohtuullisesti ja luonnon antimet ovat hyvin saatavilla,marjat,sienet,riista ja kalat. Nyt on tullut sienestettyä paljon,mutta erityisesti kanttarellit ovat olleet huonossa sadossa meillä,niillä tutuillakin hyvillä paikoilla. Marjoja riittää taas tulevalle talvelle ja lintua sekä kalaa tullaan vielä hankkimaan itse.

mega hapero.JPG

Ajattelimme lähteä käymään viettämään syyspäivää orivedelle itselleni uuteen paikkaan,Eräpyhälle. Eräpyhä sijaitsee siis Orivedellä ja on jo nimensä perusteella mystisen kuuloinen,kiinnostusta näin historiaan hurahtaneena lisäsi Nunnankirkko. Ohjeet kohteesen internetistä katsottuna eivät oleet kaksiset. Onneksi on erilaisia kartta ohjelmia ja puhelimeen reitti ohjeita (tosin nekin on ohjanneet harhaan toisinaan). Osoitteeksi kannattaa laittaa vain Nunnankirkontie esim.google maps:iin.

Napattiin jälleen mummo matkaan joka hihkui puolestaan riemusta päästessään metsään retkelle! Toisesta aikuisesta on aina apua,jos vaikka sattuisi onnettomuus.

Startattiin aamupalan jälkeen ja otettiin suunta kohti Orivettä,Tampereelta 9 tie josta tielle 58 orivedelle. Orivedeltä oli tietojen mukaan 20km paikalle,kartasta olin katsonut varmuudeksi teiden nimiä ja miltä alue kartalla näyttää.Orivedellä oli juuri nyt tietyöt meneillään ja uusia liikenne ympyröitä rakenneltiin.

opasteita lisää

 

opasteita

Alakuvan pointti oli löytää Orivedentie josta käännyttiin Eräjärvelle

lisää opastetta

opasteita more

Orivedeltä tie 3260 on eräjärventie ja sitä lähdimme ajamaan. Tietä ajellaan suoraan ja hyvä tuntomerkki että on oikella suunnalla on mm.Rönnin tanssilava.

rönni.JPG

Tie jatkuu kunnes tulee viitta Eräpyhäntie joka kääntyy oikealle peltojen keskelle ja on hiekkatietä.

tietä2

Yllä olevan T- risteyksen kohdalla näytti oikealla tältä…ja sinne nokkatie1

Hiekkatietä ajeltiin läpi maatalojen pihapiirien ja sitten eteen tuli Nunnankirkontie oikealle päin tulosuunnastamme,siinä oli myös opasteviitta tähän luonto kohteeseen.

tie3

Nunnankirkontietä jatkettiin tappiin asti jolloin saavutaan parkkipaikalle.

e1.JPG

a1.JPG

Ajomatkalla pikku eräipana olikin nukahtanut joten päätettiin mummon kanssa ottaa termari kahvit ja leivät autossa. Ilma oli aikas harmaa ja tuulinen,perus syksy. Ipanan herättyä tehtiin vaipanvaihto auton takapenkillä ja pikku smoothie välipalaksi ennen ruokaa laavupaikalla.

Opasteiden mukaan laavulle ei olisi kovinkaan pitkää matkaa (n.3km) kun kiertää Nunnankirkon kautta ja sehän on nähtävä! Ipanalle kunnolla lämmintä päälle,kerrospukeutuminen tässäkin hyvä ja sopivaa pikkuevästä varmuudeksi käsille jos matkaan tulee mutkia. Kantorinkassa kulki näppärästi ipanan ”varusteet eli :parit vaipat,puhdistuspyyhkeet,vaihtoapaita ja neule sekä vaihto housut. Myös ipanan ruuat kulki tässä rinkassa. Sivutaskuihin nenäliinoja,ipanan vesipullo ja pari sienipussia kaiken varalle 🙂 Sade suoja rinkkaan on syytä olla myös matkassa.Painoa tälle tulee lapsen kanssa n.15kg. Mummon kantamuksiin laitettiin kaasukeitin,kattila,makkaraa&sinappia +pari ruisleipää ja vesipullo 1,5l sekä sissipuukko,EA-pakkaus ja tulenteko välineet.

e3.JPG

Lähdettiin kapuamaan polkua ylös ja nousuahan riitti! Kallio ja juurakko oli liukasta,sai kulkea todella rauhallisesti ja katsoa mihin askelmansa laittaa. Tästä syystä syväuraiset ja nilkaa tukevat vaelluskengät olivat nappi valinta!

 

Polun varrella oli hyviä pikku tietoiskuja alueesta ja oli aika hienoa tietää että kulki vanhan meren pohjassa! Tietoisku kyltit ovat mielestäni hyvä lisä polulle ja saavat pysähtymään hetkeksi kauniiden maisemien keskelle. Sitä havainnoi lukemansa jälkeen ympäristöä hieman eri silmällä 🙂 Ipanaa toki kiinnosti huudella karhuille ja bongailla sieniä rinkasta käsin. Mölinästä johtuen varmaan joka eläin juoksi tai lensi äkkiä karkuun..että se niistä valkoselkätikoista.

merenpinnasta

Matka kohti nunnankirkkoa oli kokonaisuudessaan nousua,välillä oli tasanne kohtia jossa Längelmäveden järvimaisema ihastutti! Korkeimmillaan oltiin 145m merenpinnasta. Tässäkohtaa voin todeta että reitti on vaikeakulkuinen ja vaatii mielestäni kohtuullista kuntoa jos on tällainen hytkyvä/pomppiva pikku rinkkalinen kyydissä. Verrattaen haasteellisempaa kuin saman painoinen rinkka joka hyvin selkään kiinnitetty. Vaikka matka on kokonaisuudessaan 3km,saattaa se nousujen ja jyrkkien laskujen vuoksi tuntua kymmeneltä kilometriltä. Alla olevassa kuvassa havainnollistuu hyvin nousut kun mummo painaa edellä 🙂

polkua4

Joten kiirettömyys on valttia täällä ainakin näin kuljettaessa. Huomattiin että matka Nunnankirkolle kestää vielä ja mummo sai antaa ipanalle nakerrettavaksi banaanaanin,säilytään tasaisissa verensokereissa 🙂 Näin ollen seura on tyytyväistä.

maisemaa l.vedelle

Pyllymäkeä sai laskea muutamaan otteeseen kun liukkaalla kalliolla piti kulkea polkua alaspäin,eikä voinut kiertää sivusta,mutta onnistui hyvin. Puissa oli hienoja koloja ja niitä ihailtiin ja kerrottiin ipanalle mistä niitä tulee mahdollisesti;tikat,toukat,puun sairaudet…

mitä siellä on

 

 

Nunnankirkko1Päästiin vihdoin Nunnankirkolle,jep kasa kiviä.

Aikoinaan tuo kivi kasa oli tutkijoiden mukaan toimittanut uhrauspaikkaa ja myöhemmin mahdollisesti kirkkoa.

Alkuperäinen muoto oli vielä 1800 -luvulla soikea huoneen muotoinen jonka keskellä oli suuri kivipaasi. Eräpyhän alue on muinaishistoriassa ollut levähdyspaikkana metsästäjille. Alempana maastossa on sanottu myös olevan hautakumpuja menneinä aikoina.

1860 -luvulla tuo kyseinen kivikasa avattiin aarteen toivossa,mutta aarretta ilman jäätiin. samaisella aikakaudella kivikasa korjattiin ennalleen tohtori Helmer Salmonin ohjeiden mukaan.

 

 

 

nunnankirkko3

Julius Krohnin ”Pakanuuden aikakausi” -kirjassa vuodelta 1877 kerrotaan Eräpyhästä näin:

Temppelirakennuksia ei millään suomensukuisella kansalla ollut. Pyhinä paikkoina olivat korkeat vuoret, kirkkaat lähteet, kovat kosket, lehdot eli metsiköt ja yksityiset puut. Monta on semmoista paikkaa Suomessa, joiden nimeen pantu Pyhä tai Ukon vielä muistuttaa muinaista pakanallista kunnioitusta. Lähteitä tiedetään useampia, mihin myöhempinäkin aikoina uhreja vietiin. Semmoinen on esimerkiksi Eräpyhä Orivedellä. Se löytyy kallioisella niemellä, jonka kukkulalla nähdään kivistä ladottu nelisoppi.

polkua5

Yläpuolen kuva polulta joka lähti Nunnankirkolta. Jatkettiin siis todella jyrkkää alamäkeä kohti laavua.Homma sujui jälleen käyttäen takapuolta maassa. Ipana tosin nauroi rinkasta että ”äiti kaatuu”.

 

Alamäen jälkeen polku siirtyi kulkemaan järvenviertä,vähän osittain tiheä maastoista kulkua ja tuuli oli todella navakka! Hautakumpuja koitimme tähystellä lähimaastossa mutta niitä ei havaittu,harmillista. Mutta palatakseni kivikasaan eli Nunnankirkkoon,kannattaa sitä tutkailla eri suunniilta ja koittaa mielessään ajatella siihen ”nelisoppi” ja iso kivipaasi. Tänne on kyllä helppoa kuvitella muinaisia kansoja uhrimenoinoineen tai vanhoja  esikristillisiä aikoja!

 

Mutta takaisin polulle! Onneksemme vettä ei satanut ja matka laavulle taittui nopeammin rannan polulla. Ipanalta tiedusteltiin säännöllisesti;onko kylmä tai jano tai nälkä tai… kaikki oli hyvin paitsi karkki kuulemma puuttui! sillä ipana tarkoittaa muumi hedelmä patukkaa,sellaisen kun lupasin retken aikana.

laavu näkyvissä

Laavulle päästyämme sai todeta että paikalla oli kokonaiset kolme halkoa,pari märkää lahoa tukkia,niistä sitten kikkailtaisiin avotakka tyyliseen tulipesään liekit. Makkara kun toimittaisi aikuisten ”pääruokaa” leipien ohessa ja ipanalle makkara oli jälkiruoka 😀

kaasulla

Ensin kuitenkin laitoin näppärän kaasun laavulle tuulelta suojaan  ja muutamassa sekunissa valmisruokapurkki oli poppaa. Mummo sai syöttää ipanan joka määräili samalla että ”haluaa ison tulen ja äiti hakkaa kirveellä puita!” Niin,äitillä oli retkikirves mukana,mutta näppärämäksi näiden kosteiden pikkuhalkojen kanssa osottauti sissipuukko ja kivi. Tuohta sattui olemaan laavussa kuivana ja niimpä saatiin epäilyttävän pieni nuotio aikaan,jääkö makkara kylmäksi?

Koitin pilkkoa lahoja puun rankoja mutta totesin että siitä ei paljoa hyötyä ole,muutaman lisä tulen ylläpitäjän siitä sai.

En siis tiedä hoitaako Oriveden kaupunki paikalle puita,vai tuleeko retkeilijän ne itse pakata mukaansa. Tätä en saanut vielä selville,pitänee soitella Oriveden alueelle asiasta 🙂

 

 

makkaratNo,karsinogeeni makkaraa saatiin pinnallisesti ja ipanalle kuorittiin vähän paremmat palat 😀 Onneksi oli pari valmista ruisleipää mukana ja aina pikku energia takkaus varmenteena pähkinöitä. Ipana sai vielä makkara jälkiruuan jälkeen sen muumi patukkansa ja lähti kiitämään lähimaastoon. Paikalla oli myös todella hieno asia,laituri! Eli täällä on vielä normaalia helpompi lähteä uimaan tai rantautua vaikka veneellä. Teltan pystytykseen tähän kohtaan maasto on aika haastellisen kivikkoinen.Riippumatto,tentsie tai vaikka bivybag toimii helpommin,jos laavu olisi täynä.

Pienen lapsen kanssa sai olla täälläkin tarkkana,vettä ja kiviä paljon sekä se laituri. onneksi oltiin kahden aikuisen voimin liikeellä niin ipanan oli turvallisempaa viipottaa energioitaan.

Nyt alkoi maasto olemaan sopivaa 2v:n kävelylle ja matka parkkipaikalle olisi jo lyhyempi. Osa matkaa on siis hyvää polkua/tietä. Siinä sitten rauhassa juostiin ipanan perässä ja saatiin katsella olisiko sieniä matkaan mukaan,eipä hurjemmin,ainakaan omia lemppareita 🙂 Ipana nautti suunnattomasti kipittämisen vapaudesta ja oi sentään kun löytyi ”minikäpyjä” (lepän kävyt) niitä sitten haalittiin kiitettävästi mukaan! Ipana tökki tuttuun tapaan joka sientä ja tumppu tanassa osoitteli lintuja asiantuntevasti.

käpyä

Omasta mielestäni tämä lyhyt polku/tie matka sopii tällaisen taapero ikäisen kävelymatkaksi. Jos tulee rattaiden kera niin jos uskaltaa,voi rattaat jättää tien varteen kun alkaa lyhyehkö osuus laavulle.

metsätiellä

Maasto on ns.yläkautta kierrettäessä Nunnankirkon kautta on kyllä vaikea kulkuinen. Alakautta suoraan parkkipaikkalta puolestaan helppo ja maisema myös nättiä. Ja mm. Sudenkuoppa sekä maasälpä kasa joista kerrotaan kyltein.

käsi kädessä

Meidän reissu onnistui hienosti ja ipanakin simahti autossa jälleen. Tänne voisi huristella vaikkapa talvellakin ja ottaa pulkka välineistöön! Hyvää ja pöpötöntä syksyn aikaa kaikille!

Uutta seuraa! 3v ensimmäistä kertaa teltassa yötä.

Sain kylään pienen ihanan,juuri kolme vuotta täyttäneen pikku ihmisen. Olin aijemmin luvannut hänelle että pääsee telttaan yöpymään kanssani ja tietysti lupaukset pidetään. Kyseessä oli tämän lapsen ensimmäinen kerta teltassa,tulikin siis miettiä että kokemuksesta oli tehtävä mielekäs. Aloitetaan siis telttailu helpolla kaavalla,takapihalta!

DSC_0477

 

Kävin edellisenä iltana laittamassa pystyyn meille Hysky bright 4 teltan ja kohtasin jo silloin hurjan takapihan maaston villieläimen,joka pyrki telttaan;sammakko. Nyt on ollut hyvin sateista täällä Tampereen alueella ja illallakin ripsutteli vettä hissukseen. Teltan kasaaminen pikku tihkusateessa hämärässä oli melko ripeä suoritus 🙂 Olikin syytä varautua kunnon kaatosateeseen joten kunnollinen kankaiden pingotus oli paikallaan.Telttaa on testattu kyllä hyvin kosteissa olosuhteissa(4pv:n kaatosade) ja ei ole toistaiseksi pettänyt tai hikoillut sisälle kosteutta,tuuletus siis toimii! Teltta on siis kupoliteltta,3-vuodenajan ja kaksi kerroksinen. Tärkeää mielestäni toki myös että kangas on ripstop materiaalia,eli ei mahdollisesti reijän saatuaan lähde repeämään lisää. Tässä on myös teipatut saumat ja kaaret lentokonealumiinia,edullinen ja hyvä tilava teltta omasta mielestäni ja kaksi absidia (eteistä) auttaa etenkin perhe retkillä paljon.

DSC_0476

Sitten koitti the päivä! Odotin hieman jännityksellä mitä tuleman pitää. Sää oli melko viileä ja sataa ripsutteli hieman. Pikkuinen saapui meille iltapäivällä ja sitä enne kaivelin sopivat kamppeet vaate huoneesta,eli retki kama komerosta 🙂 Samalla kiikutin teltan pohjalle vielä suuren vahvan viltin.

kirjoitukseen

Ilta meni hienosti lapsen kanssa hillumisineen ja hän viihtyi meidän oman ipanan kanssa leikkien kun ovat muutenkin tuttuja 🙂 . Oli meillä neljä teiniäkin silloin mutta heistä oli kiva saada suloista seuraa ja lisää,tästä pikkuisesta ei voi olla pitämättä ❤  Ilta näytti ulkona jo pimeältä ja tuuliselta. Uusi telttailija hihkuikin säännöllisin väliajoin,joko mennään,mennäänkö jo? Mielestäni todella suloisen herttaista että joku odottaa noin kovasti telttailua! Toki myös se että hän saa jakamattomasti huomiota minulta ja jotain uutta jännää vaikutti varmaan asiaan.

3

VARUSTEISIIN TUTUSTUMISTA 🙂

Kun mieheni teki iltapalaa niin me alettiin tutustumaan tulevan yön varusteisiin. Toin valmiiksi täytetyt aluset,makuupussit,sisäpussit,solumuovipatjat ja otsalamput testiin. Pikkuinen innostui tästä entistä enemmän ja makuupussi olikin mainio pesä hänestä. Hän sai mennä Haglöfsin Pavo pusiin johon laitettiin vielä silkki-viskoosi pussi sisään. Tutkittiin tarkkaan mistä pussi aukeaa ja miten siellä on näppärä pyöriä. Makuualusta oli kivan rapiseva Thermarest Neoair ja varmasti lämmin,siitä lapsi antoi arvosteluksi hyvän värin 😀 Otsalampun toiminta olikin jo tuttua ja sovittiin että hän saa toisen kainaloon ja minä toisen. teltan katossa olevaan verkko ”hyllyyn” laitettiin yksi lamppu.

 

Mietittiin yhdessä mitä laitetaan päälle (tosin vanhempien kanssa oli ennalta sovittu mitä päälle otetaan mukaan);kaksiosainen perus yöpuku,villasukat ja ohut pipo päähän,sillä pärjää vielä. Mutta muistutin moneen kertaan että jos pikkuisenkin palelee niin kertoo heti,sitten mennään sisälle (diiliin kuului myös ensiapuna lämmin kaakao 😉 ).

5.9 s5

KATSELTIIN MYÖS KUVIA SIENISTÄ MITKÄ ON VAARALLISIA. AINA PITÄÄ KYSYÄ ENNEN KUIN KOSKEE!

Iltapalan jälkeen lapsi olikin jo menossa ripeästi teltaan,todelllinen teho pakkaus! Heitin varusteet teltaan pikkuisen ollessa nenä kiinni ikkunassa.Itseä jänskätti että mitenhän unen saaminen onnistuu. Telttaan napattiin mukaan vielä mukavuustekijät eli tyynyt ja vesipullo matkaan. sitten lenkkarit jalkaan ja TELTTAAN! otsalamppujen valossa mentiin helposti pussien sisään,laitettiin pipot päähän ja vermistettiin että vetoketjut on kiinni teltassa (kulkuset vetskareissa,hieman ehkä hysteeristä välillä varotoimet,mutta…). Juteltiin vielä lemppari karkeista,päiväkodista,kavereista,merenneidoista ja yksisarvisista. Piti vielä muistuttaa että varmasti sitten herättää jos tulee pahamieli jostain tai kylmä..mutta,tämäpä oli jo nukahtanut. Siinä olin hetken että oho 🙂 Itse sitten lueskelin kirjaa ja laittelin viestiä lapsen äidille että täällä sitä nukutaan 😀

Koko yön lapsi nukkui unen katkeamatta kertaakaan. Itse välillä aina tarkistelin että pipo olisi päässä,koko kroppa pussissa,pussi patjan ja alusen päällä ja että hengittääkö lapsi kun oli niin hiljaa.

Aamulla herättiin hyvinkin tomerina uuteen päivään! Pikkuinen kertoikin että oli nukkunut hyvin eikä ollut kylmä. Ihmetteli kovin kun kukaan muu ei ollut vielä hereillä (paitsi pikkulinnut). Varpaat ja sormet sekä nenänpää olivat ihan lämpöiset kun niitä kokeili heti herätyksen jälkeen,ainakin hänellä vielä tämä ”varustus setti” toimi. Ilma oli aamulla melko viileä ja yölläkin oli satanut.

Aamupuurojen jälkeen sovittiin että seuraavana kesänä voidaan telttailla uudestaan,ehkäpä muualla kuin takapihalla 😉

Myöhemmin vanhempansa kertoivat että oli ollut kuulemma kivaa ja ainakin itselläni jäi aivan super iloinen olo! Mukavaa antaa kivoja kokemuksia onnistuneesti lapsille ja pikkuhiljaa lisätä intoa luontoon lähtemiseen!

Ei muuta kun retkelle! ❤

 

 

 

Yksin ja omien ajatusten kanssa.Yö ulkona haasteen suurin haaste ei ollut märkien puiden sytytys.

DSC_0329.JPG

Kaunis syksyinen auringonlasku ja omat ajatukset seurana

Tänäkin vuonna oli yö ulkona haaste jonka Suomen Latu järjesti koko kansalle 8.9.2018. Tapoja oli monia ottaa haaste vastaan,toiset nukkui parvekkeella ja toiset mettässä teltassa,jotkut yksin ja toiset koko perheen voimin. Meillä oli toki tarkoitus lähteä koko perheen kera teltan kanssa liikenteeseeen. Mutta,välillä tulee niitä ennalta arvaamattomia muutoksia suunnitelmiin ja aamulla ennen lähtöä ipana päätti sairastua. Vedettiin siinä sitten pitkäätikkua miehen kanssa kumpi jää kotiin,vai lähteekö kumpikaan. Tultiin tulokseen että äippä pakkaa nyt kamat vain itselleen ja koittaa levätä luonnossa tuon yhden yön yksin,potien ikävää pikkuisen kipeän lapsen vuoksi. Mutta tässä oli myös mahdollisuus testata asioita. Pakkasin mahdollsiman vähän tavaraa mukaan ja otin muutamia halkoja mukaan lisätäkseni hieman haastetta,märkien puiden sytytys. Kohteeksi otin pienen ihanan saaren jossa sain maanomistajan luvalla tehdä avotulen (Tämä jokamiehen oikeuksissa, Pelastuslaki 2 luku 6 §) http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)

Lähdin päivällä liikenteeseen ja pakkasin tosiaan vain aivan välttämättömän ja mahdollisimmän kevyttä; tulitikut+sytkän,pikkulinkkarin,kesämakuupussi,kesäalunen,riippumatto,tarppi (sen mukaan ottoa kyllä harkitsin tovin),villasukat,pipon,pitkät kalsarit+paidan unia varten,kaasupullon jämän,retkikeittimen,pussin nuudelia+kuivattua tonnikalaa,pikakahvia,maitojauhetta,pähkinöitä,puuroa. EA-pakkaus,otsalamppu,kuksa&lusikka-haarukka,pelastusliivit ja virveli & pari jigiä tuli matkaan myös hyvässä kalaonnen toivossa. Niin ja niitä halkoja 🙂

DSC_0426.JPG

Hyppäsin perämoottorin kanssa autoon ja ei kun suunta reippaan tunnin päähän Tampereesta. Sää oli aika harmaa ja varauduin että voisi ripsutella vettä täälläpäin. Päälle kuorivaatetta ja kerrospukeutuminen suosioon. Päähän laitoin piilolinssit jotka sopii nukkumiseenkin,ilman mitään näkimiä olen ihan sokea 😦 Ajellessa kyllä sydäntä korvensi pikku ipanasta kipeänä ja mietin halusinko nyt oikeasti lähteä juuri tänään…

 

Vene odotteli paikallaan ja vanha bensamoottori pörähti melko kiltisti käyntiin. Aallokko hieman heitteli vettä ja tuuli veti lopunkin lyhyestä letistäni. Outoa oli olla yksin ja vastuussa VAIN itsestään! Hämmentävää,näin retkeily olisikin ihan erilaista mitä pitkään aikaan ei ole tehnyt,kovin huoletonta. Alun kevyt aurinko painui pilvien taakse ja omat ajatukset jumittivat elämän ihmeellisyydessä. Joskus kun on hiljaista ja istut luonnossa vaikkapa tulilla illalla kun lapsi nukkuu teltassa,miettii miten ne omat valinnat ovat vaikuttaneet elämään ja mikä täällä johdattaa.

DSC_0298.JPG

Mutta,saareen rantautumisen jälkeen bongailin sopivan leirikohdan,niissä riitti valinnanvaraa kun oli riippumatolla liikkeellä 😀 Iloisesti siinä sitten laitoin halot likoamaan veteen kivipainojen alle jotta harjoitus olisi realistinen ihan kunnolla…Kasaillen samalla itselleni pirteämpää mieltä.

 

Sitten ”leirin” pystyttelyyn! Tarpin kiinnittelyssä venähti tovi koska maa oli kivikkoista heti sammaleen alla. piti pikkaisen viritellä;kepin ympärille narun kieputus ja kivi kepin eteen/päälle,näin pysyy parhaiten paikoillaan. Mutta,kappas vain…kun aloin kiinnittämään riippumattoa niin huomasin narujen puuttuvan. Hetken tuijottelin riippumattoa,puita,tarppia suua auki ajattelin että menikö nyt sitten maassa nukkumis hommiksi. Onneksi aivoissa harmaa aivosolu sai idean! Aukaiseppa ranteessa oleva parakord ranneke!

Siitä sai loistavasti viritettyä tarpin narun kanssa kiinnityksen ja toiseen päähän riitti pelkkä tarpin naru. Tovin epäilin että kuinkakohan käy,tippuuko matami joko tarpin narun mahdollisesti pettäessä tai paracord-tarppinaru solmun pettäessä? Solmujen opiskelun koen itse hyvinkin hyödylliseksi,etenkin näissä tilanteissa kun pitää yhdistää eri naruja tai kiinnittää asia x asiaan y siten että se kestää,miten saada silmukoita? Esim. Silmukkaverisolmu ja kirurginsolmu ovat kaksi omaa suosikkiani.

Hikistä puuhaa ja silmissä roskia. Piti sitten hieman kalastella ja keittää kaasulla kahvit ennen seuraavaa operaatiota. Leiri oli nyt pystyssä,oletettavasti ja opinpa ehkä muistamaan että kannattaa katsoa mitä sinne tavaroihinsa pakkaa,onko kaikki mukana ehkäpä.

Sitten kärsin äidillistä ikävää ja hieman oli pakko itkeä sekä soittaa kotiin onko asiat miten? Vaikkakin ipana onkin ihan isin poika nykyään ja miehellä on kokemusta lapsista rutkasti enemmän kuin itselläni. Se onkin helpottanut omaa äitiyttä ja tuonut turvaa! Etenkin alun hetkillä kun olimme teholla pitkän tovin,väsymys ja pelko jatkuvasti läsnä. Paluu sairaalaankin oli vielä uudelleen hengitys ongelmien vuoksi ja pelot lapsen hoidosta olivat tämän jälkeen suuret. Vaikean alun jälkeen on osannut arvostaa joka hetkeä ja olla kiitollinen ❤

DSC_0317

kaiken tuon säätämisen ohessa mietin olisiko bivybag ehkä näppärä? Jää nähtäväksi ja kokeiltavaksi kaipaako meidän vaatehuone,alias retkikampe varasto lisää täytettä 🙂

DSC_0378 (2)

 

Ilta alkoi hiljaksiin hämärtymään ja oli aika kaivaa puut vedestä. Jes,suurin osa puista oli kastunut melkein umpi märiksi. Siitä sitten..mites se nyt menikään..ei ollut rakas sissipuukkokaan mukana. Hommiin siis,otetaan märkä puu ja aletaan pilkkomaan siitä mahdollisimman ohutta lastua,aivan mini pientä (tulitikkuakin ohuempaa silppua). Tätä saa olla paljon! Itse tein sitä pari kekoa. Sitten hieman suurempia tikkuja kasa,saa olla niitäkin ihan runsaasti. Ja seuraavaksi sellaista sormen paksua tikkua… vaihe vaiheelta näillä saa tulen ja muistaen että puun sisin osa on toki luontaisesti kuivinta joten siitä kannattaa jättä niitä isompia osia.Pienet hippuset kuivuvat melko nopeasti ja ne voi tunkea vaikka paidan sisään kuivumaan tarvittaessa siksi aikaa kun veistelee lisää.

Tulen sytytys onnistui melko hyvin,paikka oli kallion suojassa rannassa. Pikkulastut olivat sytytettäessä kuivuneet hyvin,kun on vain malttia tehdä todellakin pientä silppua ja paljon. Ei tarvitse sitten tuskailla hetken kuluttua hieman suurempien tikkujen kanssa. Kun tuli on saatu pieneksi pysyvästi palavaksi keoksi voi isompia puita laittaa heti ympärille kuivumaan. Tulen rakentelu kärsivällisesti ja vaiheittan on tärkeää jos haluaa tulen joka pysyy.

Sain onnekseni tulen pysymään yllä ja keittelin tulella herkullisen nuudeliaterian,oi kyllä nuudelikin nälässä on hyvää! En ollut edes huomannut tulta askarreltaessa että oli aurinko jo laskemassa. Tämä olikin varmaan tämän kesän yksi kauneimpia maisemia,voi kun olisi saanut olla koko perheen kanssa tätä ihailemassa<3 ja taas vähän itketti.

DSC_0335

Yksi kauneimpia auringonlaskuja ja haikeimpia

kuikka uiskenteli levollisesti hissukseen auringon sillassa ja kohta olikin jo pimeää. Tiesimpä ainakin missä sijaitsee länsi 🙂 Kaikki se luonnon kauneus varmaan oli vielä omiaan herkistämään haikeaa oloa. Muutenkin oman itsensä ja ajatustensa kanssa oleminen voi joskus nostaa tunteita pintaan,siihen on hyvä opetella. Omien tunteiden kohtaaminen ei tässä ihmis lämässä ole niitä helpoimpia ❤

DSC_0305.JPG

Ennen kun aurinko laski ui yksinäinen kuikka seuraksi ❤

Sammutin tulen hyvin ja hiippailin leiriini. Vaatteiden vaihto ja jännitys tiivistyy,olenko aamulla maassa vai puussa. Villasukat koipiin ja pipo päähän,otsalamppu käden ulottuville ja silmät kiinni. Varsinaisesti en ole mikään riippumatossa nukkuja koska siinä ei voi olla mahallaan,kyljellään onneksi voi olla. Yöllä hieman sataa ripsutteli,ja oli melko tuulista.

Aamulla,tzädäää! olin edelleen puussa! Solmut olivat kestäneet ja jopa tarpin toinen naru oli kestänyt painoni (70kg). Paracordin kestävyyttä en epäillyt,sillä on tullut ennenkin ripusteltua painavaa tavaraa roikkumaan. Muuten hieman selkä kankeana ylös viileään syys ilmaan ja vaatetta päälle! Joku tiltalttikin olikäynyt kakkimassa tarpille kunnon läjät. Aamupala lopuilla kaasun jämillä ja maiseman ihailu tuokio. Sitten soittoa kotiin että ”mitä ne mun mussukat siellä,äiti täällä on nokisena ja haisevana kohta lähdössä leiriään purkamaan.”

DSC_0353

Kalan osia kuitenkin saaresta löytyi 😉

Leirin purku onnistui viritelmistä huolimatta nopsaan. Ainoa ongelma oli että moottori veneessä ei meinannut startata millään ja vettä alkoi tihkuttamaan. Ilmaa virtaa,bensaa on pumppailtu,ryyppyä annettu,vaihde vapaalla…prrrr jea,lähti! vähän takkuillen alku kulki mutta eipä mennyt soutu hommiksi 🙂

Kaloja ei matkaan harmikseni tarttunut,mutta kaunis maisema jäi mieleen! Ja ajatukset mitä on olla erossa totutusta. Ennen perheellistymistä tuli yksin liikuttua tai miehen/ystävien. Kyllä se ipana on muuttanut kaiken,en voi sitä olla myöntämättä. Muuttanut myös todella paljon ihmisenä,en ole vain se Suvi,vaan myös maailman se toinen tärkein ihminen pienelle ihmiselle. Se ei ole niinkään sanana rajoite,vaan muutos sekä sopeutuminen,olet vastuussa paljosta. Joustavuutta sekä asioiden hyväksymistä sellaisenaan,asiat muuttuavat sekunissa ja taas uudelleen. Vanhemmuus,hmmm lapsi kasvattaa vanhempiaan,näin ajattelen ❤

IMG_20180909_114913

Kotona vastassa oli pieni kipeä mies ja iso onneksi terve mies,sekä ne kaksi kurttukuonoista karvakuonoa ❤ Kaikki hyvin ja haisuli äiti suihkuun 🙂 Toivompa todella että syksyllä saadaan vielä viettää ipanan kanssa öitä ulkona,ihaillen taivaan tähtiä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja raikasta syksyä!

 

 

 

Mitä kuuluu meille? syksy saapui!

Syksy,tuo ihana rauhoittumisen aika,jolloin luonto puhkeaa uudelleen kukkaan omalla tavallaan.

40560579_10156469076308267_669829755020771328_n

 

Kesän seikkailuista lähi seutujen metsistä on jäänyt hyvä vire päälle ja öitä teltassa sekä riippumatossa on ollut varmaan enemmän kuin sisällä. Loma vierähti siellä Pohjois Karjalassa ja ipanan kesä telttailuiden varmaan iloisin retki. Siitä kuulee vieläkin lapsen suusta ”änäkäinen oli hyvä maja”.

 

DSC_0175

Hurjia löytöjäkin

Ipana telttaili Tampereen lähikohteissa useasti viikonloppuisin kesäloman jälkeen. Alemmassa kuvassa (jo viileenneessä yössä) mamma olikin sitten unohtanut ipanan pussin kotiin,joten otettiimpa EA-pakkauksen avaruuslakana lisä lämmikkeeksi aluselle ja samaan pussiin. Voin sanoa että lapsi nukkui,minä en 😀 Sen verran iso jo tuollainen 2v n.12kg ipana on ❤ Mutta kylmä ei tullut! Telttana oli tälläkertaa 2hlö Trimm spark.

DSC_0394

 

Tuttuja kohteita tuli kierrettyä yksinkertaisesti aikataulujen ja tuttuuden puitteissa. Helppo lähteä nopealla aikataululla esimerkiksi Seitsemiseen jossa tuntee hyvät telttailu ja nuotio paikat etukäteen. Meillä toki tämä uusperhe kuvio luo omia haasteita viikonloppujen suunnitteluun ja kyyti hommiin. Pikku päiväretkiä voi tehdä sitten tällä isolla viiden lapsen kokoonpanolla 😉

IMG_3972

Nyt syksyn saavuttua jatketaan telttailua kunnes ilma on oman arvion ja järjen mukaan liian viileä lapselle. Mukavaa retkeilyn tulee lapselle olla ja jättää hyviä alitajuisia muistikuvia tulevaa elämää varten. Itse uskon että kun hyviä mielikuvia ja muistoja on sisässä,niin sinne luontoon palaa jossain kohtaa aikuisena takaisin. Myös luonnon tuntemus karttuu salaa ”hiljaiseksi tiedoksi”. Oletan,joskaan en toivo, että tämä pikku mies teininä toteaa: ”no en varmasti lähde telttaileen johkin Inariin/menkää keskenänne sienestämään/en todellakaan lähde teidän kanssa meloon etc.” teini angstia ja sala oluita.

 

Kuivan kesän vuoksi marja sato täällä Tampereella on ollut melko huono (surkea). Ipanan kosketus marjastamiseen omatoimisesti alkoi hyvin kuitenkin,ainakin erottaa mustikan ja puolukan. Ipanalle marjastus reissut ovat olleet pelkkää seikkailua ja äidille,mummolle tai isälle vähän ”huh huh” silmällä pitoa( myös ei syötävien asioiden takia). käärmeet ovat olleet yksi pelko ja lapselle on opetettu että aina pitää tömistellä kunnolla niin käärmeet karkaa. Mutta pieneksi lapseksi yllättävän tehokas poimimaan marjoja pikku ämpäriinsä ja havereilta on vältytty.

20160814_132658

Viimevuonna samaan aikaan ❤

 

IMG_3909

Mysteeri sieni

 

Sienien nousu vaikutti huolestuttavalta. Tosin edelleen kanttarellit ja suppilovahverot eivät ole lähellekkään samaa tasoa määrällisesti kuin viime syksynä. Olemme yrittäneet opettaa ipanalle että mitä sieniä metsässä on ja mihin erityisesti ei saa koskea. Onnistumisen iloa ja tunnetta että on tehnyt jotain oikein,näin vanhempana on kuulla kun lapsi näyttää punaista kärpässientä ja toteaa ”ei saa koskea,tulee pipi ja menee lääkäriin”.

Itse olen hieman hassahtanut liito-oraviin,kyseisen nisäkkään papanoita ollaankin sitten porukalla etsitty läheisen luonnonsuojelualueen metsästä,jossa oravia on nähty. On kierrety melko rämeikköjä ja etsitty puita jotka ovat otollisia liito-oraville. Voi sanoa että tuntuu etsivän neulaa heinäsuovasta. No,joka tapauksessa ipana on ollut joka reissussa mukana,näppärästi rinkassa hilluen. Joskus on otettu koko päivä aikaa ja eväät mukaan,joku saattaa pitää jo hieman hullunhommana 😉

Eräänä papanan bongaus kertana tosin kuultiin jotain aivan mahtavaa! Ollaan aijemminkin tavattu alueella korppi ja nyt jälleen törmättiin. Tosin tällä kertaa korppi piti ääntä jota ei oltu ennen kuultu. Jopa ipana oli hiljaa kun ihmeteltiin tätä ”kurnuttavaa” ääntä. Korppi onkin ilmeisimmin monipuolisempi äänialaltaan kuin oletinkaan. kaunis lintu kaiken kaikkiaan! Palokärki,tuttu kaveri liihotteli myös lähistöllä äänen perusteella. Nämä metsiköt joissa ei ole polkuja tarjoavat myös oivallisen pikkulintujen tähystely mahdollisuuden,tiasia ja muita pieniä lintuja joihin ei muutoin ehkä törmää. Olen kyllä edelleen melko huono tunnistamaan pikkulintuja joten hyvää harjoitusta! Riista puoli on hallinnassa ja kiinnostus kaiken kaikkiaan riistanhoitoon (elinympäristöihin,niiden kunnostukseen,pesintä ja lisääntymis mahdollisuuksiin ym.) on alkanut iseäni kiinnostamaan entistä enemmän. Onneksi siihen on mahdollisuuksia,kuten telkkien ja koskeloiden pönttöjen rakentelu.

40675187_10156469056813267_2915867835718696960_o

Kun alkaa oikein miettimään,on paljon opittavaa luonnosta jatkuvasti;eri sammal lajikkeista,lahottaja ja limasienistä,korennoista ja niveljalkaisista ym. Pieni lapsi saaattaa huomata jopa rinkasta sellaista mihin itse et vain kiinnitä huomiota. Ipana viimeksi halusi alkaa koputtelemaan puita,näin tehtiin. Siinä sitten alkoi itsekkin tarkemmin havainnoimaan puiden pintoja ja mitä ne pitivät sisällään.

 

Metsästä veteen. Melontaa on päässyt näin aikuisten kesken tekemään säännöllisen epäsäännöllisesti ja sää on toisinaan koetellut puolin ja toisin.

Ongella ollaan oltu melko vähän nyt syksyn alettua. Pieni alku nuha oli tovin päiväkodin alettua riesana,mutta onneksi saatiin nopeasti kuriin. vanhemmille pimeä syksy on tarkoittanut tuulastus kauden alkua. Se ei ehkä ole näppärintä pikkulapsi perheessä,mutta kiitos mummolle ja veljelleni. Olemme päässeet kalastelemaan öisin,joko siten että lapsi on mummolla,tai sitten vain toinen lähtenyt matkaan veljeni kera. Tuulastuksessa on oma jännityksensä jo pimeyden ansiosta ja kaikesta hiljaisuudesta johtuen. Tämä on kaiken kaikkiaan jännittävä ja perinteinen tapa kalastaa. Me tosin käytämme lampun valoa eikä alkukantaista tulta,siinä olisi kyllä jopa romanttista jos elävä tuli palaisi veneen nokassa 😉 Tuulastukseen tutustuin itse lapsena vanhempieni kanssa ja toivon että tämä taito siityy myöhemmin myös ipanalle. Nyt kaksi vuotiaana hän on kyllä liian pieni valvomaan yötä soutuveneellä. Viimeksi jouduimme väsäämään varren näppärästi puusta koska välillä sattuu metallillekkin ongelmia..

41195676_10156480453088267_7903271983972876288_n

Tälläkin hetkellä mies on järvellä ja itse alustavasti suunnittelen uuden retkikohteen valtaamista huomista ajatellen. 8.9.2018 suomen latu on haastanut nukkumaan yön ulkona,ja olisi mukava lähteä johonkin lähellä olevaan paikkaan missä ei oli aijemmin käynyt,tai siitä olisi kauan aikaa! Tätä tarvii yö työstää 🙂

Hyvää näköjään lauantaita kaikille!

 

Kintulammin maja,2v synttäriä ja luonon rauhaa simppelisti!

Kintulammi,Teisko-Aitolahden lahja tampereelle! Alue oli vielä parivuotta sitten tuntemattomampi monelle Tamperelaiselle. Mutta vuonna 2017 aloitettiin suuret talkoot joiden avulla paikka on nykyään erittäin vetovoimainen! Suosio on osittain Tamperelaisille ainakin siitä syystä että A: se on lähellä B:helpot reitit C:hyvät kodat/tulipaikat. Reittejä löytyy moneen makuun!

aarni juoksee2.JPG

Täältä tullaan tupa!

Erityisesti viikonloppuisin voisin omalla kokemuksella sanoa että pysäköinti tuottaa suurta ongelmaa. Tien varret ovat täynä monesti kummallakin parkkipaikalla. Julkisilla Kintulammelle pääsee Tampereen joukkoliikenteen linjoilla 28A ja 90 ja siitä sitten kävellen reittien alkuun on noin 3 kilometriä. Reittejä on noin 15km ja hyviä lyhyitäkin rengasreittejä on. Merkinnät reiteillä ovat mielestäni hyvin selkeät. Yksi ihana silmiinpistävä huomio on viittojen perinteinen maahan upotus,seipään vartta on poltettu joten se ei pääse kulumaan maan sisässä. Kintulammella on omat erittäin hyvät netti sivustot joihin kannattaakin tutustua! Myös facebook sivut ovat hyvät ja ajantasaiset.

Itselleni paikka on vuosien takaa jo tuttu ja uudistukset ovat olleet omiaan herättelemään ihmisiä takaisin luonnon pariin 🙂

b7

Päätimme hyvissä ajoin että viettäisimme ipanan 2v syntymäpäivää Tamperelaisille vuokrattavassa majassa,samaan aikaan olisi Suomen luonno päiväkin!

Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle jotta ehtisimme tekemään pikku metsä lenkin vielä päivän aikana. Parkkipaikka oli jo ennalta arvaten melko täynä mutta saatiin auto pikku koloon survottua. Matkaa itse tuvalle parkkipaikalta on noin 500m. Tavaraa tuntui olevan jotenkin erityisen paljon vaikka nyt oli ihan tupa majoituskin,ei edes telttaa raahattavana. Ehkä syynä saattoi olla ruoka hifistely ja saunomis kamppeet 🙂 Tiedossa oli että paikalla on jääkaappi,liesi+kamina ja mikro,eli sähköt löytyy. Mahdollistaa siis ihan oikean ruuan laiton 😉 Välineet löytyvät myös tuvasta ja oli myös talouspaperia ja kertakäyttö astioitakin. Tuvassa on myös takka joten jos ilta hämärissä haluaa sisällä käristellä makkaroita tai kaloja niin sekin onnistuu!

b5.JPG

Ipana jaksoi hyvin kävellä tuon 500m hyvää hiekkatietä pitkin ja koiratkin sai olla mukana. Koirat tietysti pidettävä alueella kytkettyinä,nauttivat silti että pääsivät mukaan reissuun!

pääsky2

Pääskyt olivat myös asukkeina

Tuvassa oli siis hyvä varustelu,tilaa majoittua on 20 hengelle ja perinteiset kerrossängyt on paikalla patjoineen. Puhtaita tyynyliinoja ja tyynyjä oli sekä paljon huopia. Meillä oli mukana omat makuupussit kuitenkin.

mökki saunalta

Tupa saunan laiturilta katseltuna

Pihalle päästyämme olikin jokin porukka pihassa grillaamassa viimeisiä makkaroitaan. He kuitenkin ystävällisesti lähtivät paikalta kun huomasivat mökin vuokranneiden saapuvan ja jättivät valmiin tulen pihaan meille.

Tavarat sisään ja pikku välipalaa,eli makkarat nyt kun kerran tuli oli pihassa valmiina. Tuvassa on myös yksi erillinen pikku kamari johon saisi vaikka juhlia pidettäessä pikkuväkeä nukkumaan rauhassa.

Kierrettiin järvi ympäri ja aloitettiin saunan lämmittely,Minun makuuni ainakin ihanan pehmeät löylyt tässä saunassa. Käytössä on myös soutuvene jos kaipailee vesiltä käsin paikkojen katselua. Uimarantaa ei ole,vaan uimaan pääsee laiturilta tikkaita pitkin.

saunaa2

Saunahan se!

Oli mukavaa päästä lähelle kotia,mutta kuitenkin syrjään ja hiljaisuuteen hetkeksi. Tällainen tupa majoitus on meille aika luksusta ja olikin kiva laitella liedellä ihan oikeaa ruokaa salaatteineen.

kaivo

Kaivo löytyy pihasta ja erityisesti ipanan mielestä veden pumppailu oli hurjan kivaa,vesi joka mudossa on aina parasta!

Päivällisen jälkeen sauna oli sopivasti valmis ja ilta oli jo ihanan hämärä! Sadetta oli ollut pikkuisen koko päivän ja maasto tuoksui raikkaalta. miten ihanaa olikaan istua hämärässä saunassa katsellen järvelle jonne pisarat tipahtelivat. Uima vesi oli lämmintä,joskin jotenkin aina pimeä vesi saa tuntee että siellä vedessä on jokin suo monsteri 😀

Monesti itsellä vyöllä on pukko joka on osottautunut näppäräksi työkaluksi tuolla pusikoissa.

Koska sade jatkui saunotteluiden jälkeen suunniteltiin vielä tuvassa laittaa takkaan tulet ja grillailla pihviä,melko tuhti iltapala. Ipanalle kyllä tarjottiin kiltisti puuroa ja mustikoita.

Tämä jos jokin on helppoa metsään menemistä! Pikku mies nukahtikin salaman nopeasti omaan pussiinsa ja totesi ”oma ihana pussi” ennen simahtamista.

Huomaa että pussista on tullut tuttu ja turvallinen kesän aikana. Koirat ehtivät sujahtamaan ipanan jalkopäähän vahtimaan ja nukkuivatkin siinä tovin.. ennen kun huomasivat aikuisten grillaus toimenpiteet. Siinä vesikielellä Mörkö ja Peto sitten odottivat omia herkkujaan ❤ Kynttilöitä tupa täyteen ja voidaan todeta että tämä jos jokin on romanttista 😉

metsä2

Täällä oli hyvä viettää viikonloppua ja kahta juhlaa ❤