Viime kesänä poika oli 10kk kun kävi tutustumassa kokopäivän reissulla Seitsemiseen.

Seitseminen sijaitseen meiltä Tampereelta 78km päässä ja kuuluu Ylöjärvelle,näppärän ajomatkan päässä siis omasta näkökulmasta. Helsingistä matkaa olisi 260km ja Jyväskylästä puolestaan 170km. Seitseminen on minun mielestä lapsia ajatellen kiintoisa paikka koska siellä on mahdollisuus tutustua myös luontokeskukseen joka on myös ilmainen! Perinnetilakin on lähellä kohdetta .)Reitti valikoima on kattava näin jopa päiväretkeläiselle,aina 1,5km lenkistä 17km kierrokseen. Osaa reittejä pääsee kulkemaan lastenvaunujen kanssa on toki plussaa.

Ajomatka Seitsemiseen sujui oikein mukavasti,pojan aamu-unet ajoitettiin oikeaan kohtaan ja hän nukkui reippaasti koko matkan. Saipa äiti jaisikin omaa aikaa samalla ja ihailla kauniita kesäisiä maisemia. Oli mahtava lähteä liikkeelle ilman kiristäviä aikatauluja ja rennolla meiningillä!

Päiväretkiä ja ulkona liikkumista olikin jo hetken aikaa helpottanut kunnollinen ergonominen kantorinkka lapselle. Tämä on auttanut paljon retkien suunnittelussa ja toteutuksessa. Mahdollisuudet kasvavat kun pääsee kunnolla poluita pois,ilman että kantaja ja lapsi ovat luttumärkiä hiestä. Tämä oma kokemus joka perustuu vertailuna esim. Mandukaan ja liinaan joita käytettiin kun lapsi oli pienempi.

Pakkaaminen päiväretkeä ajatellen oli kevyttä ja sää tiedotteiden katsomisen mukaan aurinkoa riittäisi ilta myöhään. Tiedossaoli kuitenkin että itikoita liikkuu metsissä,joten lapselle pitkähihainen varustus,mutta kevyesti.

Seitsemiseen päästyämme käytiin ensin luontokeskuksella vaipan vaihto hommissa ja syöttämässä lämminruoka lapselle.

Sitten metsään! Valinnanvaraa kun oli niin otettiin sellainen ”välimallin lenkki”. Kierrettäisiin 7km polku ja sitten voisimme vielä siirtyä puiston toiseen osaan jossa sijaitseen kaunis aarnimetsä.

Ensimmäinen reitti alkoi kauniilla sekametsällä jossa oli nyt jo reippaana hihkuvalla lapsella katseltavaa. Lapsemme on ollut aika hölösuu,niin kauan kun on tajunnut että suusta saa ääniä aikaan. Katseltiin kuinka kaatuneissa puissa oli kiintoisia muotoja ja kolosia,miten linnut lenteli korkealla puissa laulellen. Oma tietopankki luonnosta karttuu aina kun on lapsi mukana. Tarkoitan sillä että tiedostamattaankin kun puhuu ääneen lapselle mitä ympärillä on,nimeää asioita ja kiinnittää pikku juttuihin huomita enemmän. Tässä oppii itsekkin hämmästelemään uudelleen luonnon pikku ihmeitä,jotka loppujen lopuksi ovat isoja ja merkityksellisiä ihmeitä 🙂

Meidän onneksemme itikoiden oletettu määrä olikin huomattavasti pienempi! Metsässä merkityillä reitellä oli hyvin rauhallista ja vain muutama patikoija tuli vastaan. Eräs pariskunta jäikin polulla jutulle. Heitä kiinnosti kovin lapsen kanssa metsillä kulkeminen ja yöpyminen,siinä olikin yksi mukava ajatus kertoa laajemmin omia kokemuksia ja kuulla muita.

Metsä osuus katkesi aina itselle niin rakkaaseen suohon. Suossa on sitä jotain mystistä,pelottavaa,ihanalta tuoksuvaa ja jotain mikä vetää aina minua puoleensa. Tästä ”suo hulluudesta” voin myöhemmin avautua enemmänkin 😀 Suolla kulki hyvät pitkospuut ja tuuli henkäili auringon porottaessa. Aina välillä annettiin pojalle vettä ja oman itsensäkkin nesteytys pitää huomioida. Lapsenkantorikan yksi iso plussa on myös hyvä aurinkosuoja joka plokkaa myös itikoita ja puunoksia.

Pitkospuilla nähtiinkin myös reissun villein eläin,sisilisko! Pitkospuiden ja soiden jälkeen jatkettiin lenkkiä vielä tovi ennen kun nälkä yllätti. Parkkeerattiin polun varressa olevalle levähdyspaikalle ja otettiin kevyt välipala. Tarkoitus oli syödä kunnolla Seitsemisen luontokeskuksen nuotiopaikalla (makkaraa oiken perinteisesti). Ipanalle sosetta ja konttailu hetki sopivassa pehmeässä sekä kuivassa sammaleessa. Vaihdettiin samalla myös lapsen kantajaa ja äippä pääsi ottamaan valokuvia kunnolla. Maasto muuttui jälleen ja saavuimme järven ranta osaan,maisemat ovat ihanan monipuoliset ja vesistöt ovat tervetulleita kun haluaa vettä lisää. Vedenpuhdistin on yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä,noin omasta mielestä.

Päästyämme luontokeskukselle otettiin ruokailu breikki. Puita oli valmiina ja tulet sai sytyttää katokseen. Siihen tulikin muutama turisti sitten seuraksi j aoli ihan mukava höpöttää englaniksi välillä. Turistit ihmettelivät Suomen luonnon puhtautta ja näitä palveluita mitä sai ilmaiseksi! Myös hyvin merkityt reitit saivat kiitosta.Pikkusen päästiin myös keinuttelemaan ja ihailemaan hienoja puisia eläimiä. Lapsen vaipan sai hyvin vaihdettua nurmella alusen päällä ja puhdistusliinat aina mukana. Nyt saisuoraan roskiin käytetyn vaipan ja pääsi siten helpommalla 🙂

Ja sitten seuraavaan metsään! Kävimme lyhyellä kenkillä vielä aarnimetsässä,jo iha sen nimen perusteellakin. Joku saattanee tästä päätellä poikamme nimenkin. Kauniita aarnimetsiä on melko harvassa joten tämä oli kiva jälleen nähdä! Osa metsän puista oli palanut satoja vuosia sitten ja jäljet näkyivät yhä. Tällä osuudella pikkumies sammuikin päiväunille ja tukena oli hernepussi”pötkylä” jottei pää retkottaisi miten sattuu. Lapsen ehdoilla tässä kuitenkin ollaan ja mennään. Vanhemmille tämä on totaali hermojen lepuutusta ja rakas harrastus molemmille lapsuudesta alkaen.

Pikkuinen mies sitten nukkuikin niin sikeästi että saatiin hänet nukkuvana autoon asti.Koko automatka meni nukkuen lapsella jälleen ja hyvä säkä vanhempien näkökulmasta. Aikataulu toki hieman vahingossa muuttui ja iltapala aika venyi lapsella,mutta eipä viitsinyt nukkuvaa lasta herättää. Kotona oltiin ilta kahdeksalta ja eikun puurolle!

Lapsen nesteytys ja säännöllinen ruokinta on aina rekillä se yski tärkeimmistä asioista,oikea pukeutumine säänmukaan,lapsen liikkuminen jos on jo konttaus vaiheessa ja ehdottomasti varautuminen EA asioin vaikka olisi lyhytkin päiväretki. Näistä EA-pakkaus jutuista jaksan aina muistuttaa,omien kokemusten perusteella.

Tälläista tähän iltaan kun uni ei tule ja huomenna työpäivä odottaa. Uusia retkiä suunnitellaan ja telttailu kausi pojalla alkaa viikonloppuna 😉