Paleleeko beba?

20180529_222603

Mamma lähti liikkeelle! Luonto kutsuu!

Juuri nyt ei todellakaan,sen verran hienosti onnistui palamaan. josta mieleen tuli kuluvan vuoden pääsiäinen.Nyt helle kelillä on hyvä hieman muistella asiaa ja yötä pukalan laavussa,super kuuta ihastellen!

 

2018 oli huippu ilmat pääsiäisen aikoihin! aurinko paisteli ja pakkasta riitti jopa täällä Tampereella lähempänä -25 joka päivälle. Pienen lapsen kanssa se toki tarkoitti ei niin pitkiä retkiä ja hyvää valmistautumista sekä maalaisjärkeä ulkoillessa.

 

Mutta ,kun tekee mieli ulos vähän pidemmälle nukkumaan kuin oma takapiha talvella niin mukava on ottaa pari kaveria matkaan mukaan. Miehelleni onneksi sopi että mamma lähtee ulkoruokintaan viikonlopuksi. Ilmeisesti kyllä tottunutkin  jo siihen että saatan olla talvipakkasella keskellä takapihaa pussissa yötä möllöttämässä 😀 Itse valmistauduin ikävän tunteeseen joka tulee poikkeuksetta kun on erossa etenkin pikkumiehestä joka ei ihan ymmärrä että äiti tulee kyllä takasin.

29572583_10156118355433267_784477852166040917_n

niin kaunis on hiljaisuus ja luonnon rauha liikunta mahdollisuuksineen

Ulkona laavussa nukkuminen talvella patikkareitin varrella on hyvällä säällä aivan ihanaa! Toki talvella retkeily ja ulkona nukkuminen vaatii hieman varustelua ja suunnittelua. Tosin joskus ne hyvätkin suunnitelmat pissii. Esimerkiksi jos aikoisi käyttää kaasua ruuan valmistuksessa. Kaasu kun ei pakkasessa toimi kunnolla, edes esilämmitettynä omalla kokemuksella. Se miksi kaasu ei toimi on silkkaa fysiikkaa butaanista ja propaanista. Jotkin kaasupatruunat toimivat hieman paremmin pakkasella kuten: Coleman Xtreme Gas -27c ja primus winter gas (jälkimmäistä en ole itse kokeillut). Bensa keitin olisi luotettavampi vaihtoehto. Mutta meillä oli tiedossa että Pukalassa olisi puita paikalla missä suunniteltiin yöpyvämme ja puuthan on se ihanin talvella,saa lämpöä samalla kivasti.

20180529_222632.png

Pukalaan on kesällä todella helppoa tulla laavulle lasten kanssa, parkkipaikkaa (Roninmaa) löytyy ihan läheltä, mutta maisema on siltin kaunis ja autoista meluton. Maasto on myös helppoa kulkea lapsen kanssa ja reittejä kulkee moneen makuun! Pukala sijaitsee Orivedellä ja Tampereelta sinne hurauttaa noin 40min,pikkuteitä saa parkkipaikalle sitten ajellakkin pidemmän matkaa,mutta maisemat ovat ihanan maalaismaiset! Pukalaa tituleerataankin pirkanmaan lapiksi J

Auton talvella sai jättää pidemmälle tien varteen ja metsässä kulkevaan polkua tuli kävelty noin kilometri. Talvessa on se hyvä puoli että pääsee oikaisemaan jäitä pitkin ,toki varovaisuutta noudattaen. Itse en mene jäälle josta en tiedä millaisia virtauksia siellä kulkee.  Pukalassa kuitenkin meni jäällä polku ja siellä näkyi auringosta nauttivia hiihtäjiäkin. Mukana kuitenkin naskalit kaulassa ja valmentajan pilli. Olen paristi jäihin mulahtanut ja voin sanoa että sieltä ylös nouseminen ei ole ihan pieni kakun pala! Ensinnäkin paniikki ja sitten se kylmyys plus painavat vaatteet. Tästä syystä olen melko ”hysteerinen” jäiden suhteen. Itse jäälle mennessä painavan rinkan kanssa avaan vyötärö ja rinta remmit, ajatuksena että jos kuitenkin  mene jään läpi niin ei olisi rinkkaa selässä tuomassa lisä paniikkia! toki saatan liioitella asiaa omassa päässä tämän suhteen. Mutta varovaisuutta ja tutustumista jää tilanteeseen suosittelen aina. Myös se että onko yksin liikkeellä vaiko muiden seurassa on hyvä huomioida.

26815563_10155924441188267_3667812399912391931_n

Merinovilla pitää yöllä kivasti kasvot lämpöisenä + pipo 🙂 Mutta en tohdi pankkiin näin 😀

 

Jäätä pääsi kuitenkin oikaisemaan niin hyvin että päädyin polulle. Aurinko paistoi kuitenkin niin lämpöisesti että lumi oli todella sohjoa joissain kohdin ja hidasti menoa. Päätin siirtyä maalle takaisin ja kulkea ranta kallioita pitkin laavulle jonka sijainti oli tiedossa. Laavu kun on aivan rannassa,niin näin kulkien päätyisin sinne. Alueen kartta oli itsellä tulostettuna mukana, tosin tällä kartalla ei voi suunnistaa ,mutta hahmotta kuitenkin oleellisimmat maaston tiedot ja tulipaikkojen sijainnit.

Perillä tapasin ystäväni ja nautittiin siinä kallioilla aurinkoa tovi ja hieman kierreltiin maastossa. Ystävät olivat paikalla jo aijemmin koska olivat käyneet reippaina muijina hiihtämässä .

20180529_222716

Kohde savutettu ja vallattu! 😀

Laavupaikalla oli ollut muita ihmisiä ja tuli oli pikku hiilloksena valmiina. Siitä oli näppärä saada isompi tuli… kunhan lähti pilkkomaan puita. Vajassa oli puita (tai enneminkin sen ulkopuolella räystäiden liepeiden alla pinossa), mutta enimmäkseen suuria sekä kosteita/jäisiä. Hyvää jumppaa pilkkoa jäisiä puita. Paikalla oli iso pitkällä neliskanttisella varrella varustettu kirves, ei siis paras käteen ehkä. Sillä sai isot pöllit halki ja itsellä oli pieni retkikirves jolla saatiin ns.sopivat puut alkuun. Saha löytyi myös rankojen katkaisuun. Tehtiin vielä valoisan aikaan iso kasa puita ja osa laitettiin nuotion läheisyyteen kuivumaan. Paikalle tuli hämärän melkein jo laskeutuessa pariskunta joista mies halusi myös osallistua puutalkoisiin, sopi meille 😀  Lämpö ja mahdollisuus tuleen on näin talvisin melko oleellista. Pukalan  laavulla tuli on kuitenkin itse laavusta sen verran etäällä ettei se paljoa lämmitä laavussa ollessa, mutta vaatteita se kuivattaa kivasti kun osa oli kastunut hieman.

 

thumbnail_20180331_194502

Päivällä tuossa oli kiitettävästi sohjoa,siitä syystä oli aiheellista kulkea metsän ja rannan puolella

Nälkähän tulee ulkoillessa, eikö? Meillä oli mukana vähän perus makkaraa joka on tällaisille pikku retkille ihan vakio varuste 😉 Sitten pussi ruokaa joka keitellään vedessä, simppeli italian pata ja pastaa carbonara. Puuroa + pähkinöitä aamuksi ja illaksi. Niin ja tietysti Fazerin sinistä sekä kahvia. kahvina toimi minigrippiin sullottu pikakahvi. Minigrip onkin yksi omista lemppari välineistä retkeilyssä! Sinne saa niin varavirtalähteet kuin tulitikutkin. Talvessa on myös se hienous ettei vettä tarvitse raahata litra tolkulla, puhdasta lunta ja ei kun tulille.

29595057_10156121224328267_3674480134496427408_n

Tulen rätinää yössä ja hyviä juttuja,sekä toki loistavat ruuat!

Siinä sitten höpöteltiin iltaa ja aika kului kuin siivillä, hyvässä porukassa ja tällä kokoonpanolla ollaankin retkeilty hyvä tovi. Paikalle tullut pariskunta olivat teltan kanssa liikkeellä, ihan hyvä niin koska laavuun olisi tullut melko ahdasta. tosin itselläni oli myös teltta varmuudeksi mukana. Illalla pimeässä käytiin vielä kiertelemässä rantoja ja meillä oli niin hyvä onni että tänä yönä oli ”super kuu”, näky oli hämmentävä!

29598361_10156121195933267_9059888749559468677_n

Keskellä yötä. Täydellinen hiljaisuus..paitsi,jäiden pauke!

Sitten unille! Mitä talvi yössä on hyvä olla laavussa? No ainakin tällaisella -20c pakkasella hyvä alunen ja pussi. Itsellä oli solupatja alimmaisena, sitten ilmatäytteinen talvialunen (Thermarest NeoAir) ja siihen Haglöfs Tarius -18 kuitupussi. Pussin sisään vielä silkki-viskoosi sisäpussi ja kommandopipo + merinovilla pipo. Näillä pärjää todella hyvin. Itse olin kokeillut muutamia pusseja enne tätä Tariusta ,kuitupussi oli hieman edukkaampi kuin untuva mutta ominaisuudet eivät kyllä minun mielestä juuri untuvasta eroa. Painossa ehkä on se suurin ero. Itse uutta pussia etsiessäni tiesin että lähiaikoina en tule tekemään pitkiä talvi vaelluksia,joten n.300g painoa eroa ei nyt haittaa. Alunen on se joka blokkaa maasta tulevan kylmyyden ja on ehdottomasti ratkaisevimpia tekijöitä siksi kylmyyden eristämisessä. Olen takapihalla testaillut eri versioita tavaroideni kanssa, milloin tulee vilu ja mikä on hyvän tuntuista. Yhden yön kokeilin olla lumihangen päällä talvipussi+silkki-viskoosipussi+solumuovi patja yhdistelmällä ja siinä huomasi patjan tärkeyden. Oma yläpuoli oli lämmin mutta persausta alkoi palelemaan yöllä = sisälle! Muuten sama setti mutta ilmatäytteinen alunen ja ei palellut. Testailtu on talvella myös kesä kamoja ja niiden yhdistelmiä,ihan vain huvin vuoksi 😀

thumbnail_20180331_202238

Sieltä se nousee saaren takaa. Sääli että ei saa kunnolla vaikutelmaa miten suurelta kuu todellisuudessa näytti jo noustessaan. Nikonin järjestelmäkameraa ei jaksanut raahata mukaan,mutta puhelimellakin saa yllättävän hyviä kuvia!

Yöksi heitettiin nuotioon vielä kunnon pöllit,ne kyllä paloikin monta tuntia ja räiskyivät iloisestikipinöiden tähtiä ja super kuuta kohden. Pimeä metsä ympärillä oli ihanan rauhoittava.

Mutta,ennen pussiin mönkimistä vähän X hyppyjä että sai hyvän verenkierron ja lämpöä (ei liikaa,ei hikoilua). Pussissa jalassa villasukat ja tavallinen urheilu kerrasto. Lähellä käden ulottuvilla otsalamppu. Ilman otsalamppua olisi melko säheltämistä pimeässä toimiminen iltaisinkin, vaikka olikin super kuun.  Puhelimenkin sai lataukseen varavirtaan ja sen makuupussin sisään. Tässä on ihmisen hyvä olla!

Eipä tullut yöllä kylmä vaikka mittarit olikin olleet yöllä -26c ! Aamulla heräsi aurinkoon ja pussista ulos poistuminen ei ihan heti inspiroinut, sieltä oli kiva katsella maisemia ja fiilistellä hiljaisuutta.

Aamulla tulienteko oli helpompaa kun oli puut valmiina ja osa kuivempia kuin eilen. Aamupala puurot tulille ja kahvia kehiin! Pakkaaminen on aina vähän ärsyttävää pakkasessa,koska itsellä sormet hyytyy melko nopeasti ja esim. patjaani en saa pussiin sormikkaat sormissa. Tästä tulikin mieleen että mukana on talvella aina napsautettavat lämmittimet tumppuihin/sukkiin tarvittaessa. Niitä käytän talvella tuolle pienelle lapselle, kunhan eivät ole suoraan iholla ettei tule palovammoja! Myös avaruuslakana on mukana aina.

thumbnail_20180401_082553

Aamun näkymät pussista,lämpöisestä pussista. Upeat puitteet herätä!

Talviretkeilyyn jää hieman koukkuun,jotain jännää siinä on. Ainakin silloin on hiljaisempaa laavuilla kuin kesällä J

Tuon pienen lapsen kanssa ei ihan vielä talvella ulkona yövytä, mutta päiväretket onnistuu hyvin,maalaisjärkeä niissäkin käyttäen. Yhdestä tapaturmaisesta talvi retkestä tänne kirjoitinkin. EA-taidot ja mahdollinen ennaltaehkäisy onkin yksi omista intohimon kohteista retkeilyyn liittyen. Uskon että kun itse reenailee talvi retkeilyä niin osaa katsoa asiaa myös pienen lapsen näkökulmasta helpommin ja varustautua tulevaisuudessa hyvin. Mieheni ei ole ”ulkona talviyöpyjä tyyppiä”,mutta meillä tämä toimii näin hyvin että äippä lähtee välillä talvellakin johkin metsään yöksi 😀 Oma henkisesti raskas työ vaatii totaali nollausta välillä.

thumbnail_20180530_080200

Ja kotiin päin mars! Näitä retkiä on hyvä sitten vanhana kiikkustuolissa pohtia ❤ Kiitollinen olen kyllä ystävistä sekä perheestä joiden kanssa saa tätä harrastella!

Suosittelen kokeilemaan tulevana talvena ulkona nukkumista, vaikka takapihalla 😉 Varusteita ei kannata kaikkea ostaa itselle välttämättä,vaan monet lainaavat kyllä mielellään tai käytettyinä saa kelpo tavaraa myös. Itse olen hissukseen panostanut varusteiden hankintaan ja ainakin talvi tuotteiden kohdalla se kannatti.

Sitten pohtimaan mihin suunnata pikku eräipanan kanssa tulevana viikonloppuna yöksi telttailemaan,ilman että miljoonat hyttyset raatelisivat! Ehkäpä kiintorasteille? Ensimmäiset pikku eräipanan rastit,hyvä aloittaa nuorena!

 

 

 

 

 

Kaarinanpolun metsästystä melkein taaperon kanssa,ilman iskää ja koirat apuna :)

Viime kesänä kun poika oli vielä ”vauva”iässä eikä kävellyt,mutta sopi jo kantorinkkaan oli aurinkoinen sää..iskä oli töissä ja omaa eräilyjalkaa kutkutti.

1k

En ollut aijemmin käynyt Kangasalla Kaarinanpolulla kovin pitkällä ja ajattelin että nytpäs lähden tutkimaan maastoa. Kaarinanpolku on pituudeltaan noin 60km ja yhdistyy Birgitan polkuun jossain kohtaa. Ilma oli melko helteinen joten kantorinkka oli nyt paras ratkaisu,jottei hiota liikaa kumpikin 🙂

Aamu oli vielä nuori,syötiin kotona aamupala ja tämän jälkeen starttasi auto,pakattuna myös kahdella koiralla.

Mukana vettä 3l+isossa tuttipullossa yksi vesi lapselle valmiina rinkan sivutaskussa,EA pakkaus,Puukko,retkikirves,”mini selviytymis setti”( eli tulitikut,sytytyspala,narua,valmentajan pilli) omat ja pojan ruuat ja koirille herkkuja. Pari vaippaa,savetteja,ipanan neule,oma pitkähihainen,koirien vesikippo (corduraa)..siinä se tais olla niin ja nikon järkkäri. Painoa n.16kg yhteensä tällä setillä . 

 

Lähdin tienvarresta kohti tuttua lavupaikkaa (Personkolo) ja jatkoin siitä eteenpäin uusiin maastoihin. Poika oli tyytyväisesti hereillä ja höpötteli jotakin iloista. Päälle olin laittanut lapselle pitkät housut koska aurinko paistoi eikä jaloille saanut muuta aurinkosuojaa. Jalkaan ”kerhotossut”, Päällä myös T-paita ja ohut neule. Paikanpäällä otin neuleen pois ja laitoin rinkan aurinkosuojan,koska oli niin lämmin,hattu sai olla päässä kuitenkin. Metsässä ei ollut vielä onneksi itikka aika ja saatiin kulkea pääsääntöisesti varjossa. Koirilla oli hauskaa kun hmm saivat ylittää kura lammikoita,Peto hieman märempänä ja Mörkö sipsutteli kuivempana.

19731873_10155413518988267_8727409317755457101_n

Käveltiin noin 30min ja pidettiin jalottelu breikki sopivassa kohtaa missä hyvä mönkiä sammaleella. Ipanalle vettä ja mangoasosetta. roska pussi mukana ja mahtui sekin hyvin rinkkaan! Tässäkohtaa sai tutkia että missä ollaan menossa ja koirat sai herkkuja + pika punkki tsekkaus niille.

4k

Majakka ja per..perävaunu  nauttivat kumpikin omaan tahtiin menosta,kierimisestä ja ruohon vetämisestä. kunhan juodaan tällä säällä ja mennään koirien ehdoilla niin helppoa kuin heinän teko! Hyviä koiria maastoonkin! 

5k

Koska joka reissussa pitää pikkuisen töpeksiä niin hukkasin reitti merkinnät. Ööö oli ehkä se mitä suusta pääsi.. ei sinisiä merkkejä missään. Oikeastaan ne loppui about kilometri sitten sähkölinjojen alle koivu vesakkoon. Sitten jatkoin metsäkone jälkeä pitkin hetken ja päädyin tälle aukiolle. Siitä sitten metsään ihan pers tuntumalla. Eikä sinistä missään..phyh.

Totesin hetken kuluttua että oli varmaan parempi kääntyä takaisin päin,sinisiä merkkejä kun ei näkynyt niin missään! Kellotus myös lapsen ruuan suhteen oli huomioitava ja veden määrä. Toki jos eksyisi niin eipä sekään kyllä houkuttelisi 10kk ikäisen lapsen ja kahden koiran kanssa helle säällä. Mutta ainakin nyt tiedän mihin suuntaan EI kannata jatkossa mennä 😀 Vaikka ei vieläkään ole itselleni selvinnyt missä kohtaa siniset reittimerkinät jatkuisivat,mysteeri.

6k

Itselaukaisimen ihmeellisyyksiä 🙂

Maasto oli joissainkohdin vähän haastellista koska itsellä oli lyhytvartiset vaelluskengät,osa polusta oli hieman suoperäistä ja pikkuisen saatoin mulahtaa siten että sai sukat märiksi. Muuten maasto oli lähinnä kangasmaastoa missä kuljin,kalliota oli ylitettävänä ja muutenkin toki sai olla tarkkana askelistaa koska lapsi oli selässä. Yksin liikkumisessa lapsen kanssa maastossa näin on omat rsikinsä,mutta jos niitä ei ota ei voi kokea hienojakaan asioita. Kotona monesti ne suurimmat kömmähdykset sattuvatkin. Toki käärmeet saattoivat mietityttää hieman ja tömistelin maata kunnolla. Muut metsän eläimet kiersivät ilmeisemmin kaukaa meidät 😀 Näin lämpöisellä säällä on hyvä muistaa juoda itsekkin kunnolla! Yksi iso unohdus oli omasta päästä lippis.

7k

No sitten. Tutulle Personkolon laavulle,samaa reittiä kuin itsensä hukkaamis paikalle päädyin. Sai kirves hommia ja nuotioon tuli! Paikalla oli siis halkoja mutta ne tarvi pilkkoa pienemmiksi että sytytys on astetta helpompaa 🙂 ei tarvittu sytytyspaloja näin kuivilla puilla. Metsäpalovaroituksia ei ollut voimassa ja tuli tehtiin ”tynnyriin”.

8k

 

Poika oli hyvässä tallessa istumassa kantorinkassa, kun pilkkoi puita ja laitteli tulia. Ipana ehti nukkumaan selässä yhdet pienet päikkärit. Kun tuli oli saatu aikaan niin poika sai olla myös jutuissa mmukana ja liikkua. Konttaus ikäisen mielenkiinto on kyllä hillitön ympäristöönsä!

12k

Ruokailuthan meni loistavasti! Eväänä oli pojalla omaa peruna/porkkana/kana muusia ja maitoa. Rinkka toimi mitä parhainpana syöttötuolina ) Sinne mahtui myös kaikki tarvittavat kamat mukaan jolloin kädet oli täysin vapaina.

Vaikka tämä ei mennyt ihan putkeen reitin hukkaamisen vuoksi,niin kannatti lähteä! Sai nauttia aivan upeasta ilmasta ja totaali hiljaisuudesta,luonto ympärillä rauhoitti. Lapsi tuntui nauttivan ulkoilusta ja siitä että sai tutkia maastoa. Ruokakin maistui paremmin ulkona!

Kaksin tällaisia pikku retkiä jotka kestävät noin 2-4  on vielä helppohkoa tehdä yksin. Pakkaus tila on kuitenkin rajallinen ja pitää hieman tarkemmin miettiä aikataulua tästä syystä. Konkretiassa helpottaa jos tuntee reitin/paikan,tietää aikooko tehdä tulet vai ruokailla toisin (nyt lämmitin ruuan vesihauteessa lapselle),mitä lapsi retkellä tarvitsee kuten vaipat ja millainen on lapsen temperamentti muutenkin + mitä OMAT hermot kestää.Tämä eräipana viihtyy hyvin rinkassa ja on utelias sieltä käsin,yleensä kyllä nukahtaa jossainkohdin 🙂 Jos hiemankin tuntisin pelkoa lähteä yksin tai en tietäsi miten toimia jonkin asian kanssa,en lähtisi yksin. Tässäkin mainittakoon esim 112 sovellus valmiina puhelimessa.

Ja sitten kohti uusia seikkailuja! ❤

Kuka sitten on eräipanan äippä?

Millainen henkilö mahtaa olla tämän puskailun takana.

minä2

Pieni esittely itsestään ja taustoistaan voinee olla paikallaan tähän kohtaan. Onhan se mukava tietää jotakin tyypistä joka täällä kirjoittelee puskajuttuja.

minä

Olen kotoisin Tampereelta ja ihan metsästä,Teiskosta. Sanonta kuuluukin ”ulkomaille teiskoon”,sen verran syrjässä se on ja maatilaelämää osittain Suvikorvessa:) Luonto on siis ollut hyvin lähellä ihan lapsesta asti,tässä kun pohdin lapsuus muistoja jotka liittyvät eräilyyn ja metsäjuttuihin niin niitähän piisaa!

lapsuus4

 

Esimerkiksi pilkki ja kala reissut,perunan istustus,teerien soitimen katselu,susien ulvonta ja niiden jäljet piha rapun edustalla,telttailu retket perheen kanssa,monet kansallispuistot,veneily,partio ja 4h toiminta,peltotyöt,isän metsästysaseiden puhdistaminen… Nämä lienevät osasyitä miksi nyt istun tässä kirjotteelmassa luonnossa liikkumisesta lapseni kanssa ja toki myös ilman lastakin.

 

550112_10151325410858267_2002447152_n

Ammatiltani olen sosionomi ja siihen on saanut hienosti yhdistellä retkiä erilaisten ihmisryhmien kanssa! Syy miksi ei ole kouluttautunut esim.eräoppaaksi on pelko että harrastuksesta lähtee maku. Valitettavan usein kun työhönsa saattaa leipiintyä. Onnekseni nyt teen työtä joka on hyvinkin elävää ja liikkuvaa.

Eräilyn sarallaNs.hiljaista tietoa on karttunut elämän aikana luonnosta ja käytäntö on opettanut paljon!

lapsuus3

 

 

Luonnon havainnonti on jäänyt varmaan lapsuudesta päälle. Lintujen muutot ja pesintä ajat,milloin alkaa hirvestys kausi ja milloin puolukat ja sienet ovat kypsymässä. Kalojen kutuajat ja kuorreiden nouseminen on jäänyt tiukasti takaraivoon.

 

lapsuus6

 

 

 

Kiinnostus luontoon on säilynyt koko aikuiseksi kasvun ajan,myös ulkoimailla. Kävin opiskelemassa Kiinassa Shanghaissa ja siellä pääsi näppärästi tutustumaan Kiinan luontoon. Siellä oppi arvostamaan Suomen puhtautta ja vesistöjen määrää! Toinen herättävä reissu oli Intiaan,autiomaat ja vuoristot toki ovat mahtavia,kuin Kiinan tropiikki. Euroopassa on tullut palloiltua laajamittaisesti,Venäjällä sekä lähi-idässä ja Persianlahdella. Joka paikassa sitä koitti imeä itseensä eri maisemia ja tutkittua mitä ötököitä missäkin liikkui. Isot suurkaupungit kuten Delhi saattoi kätkeä myös omanlaisia luontoelämyksiä,kuten possu hostelli huoneessa… Tarkoitus nyt ei ole mikään matkustus listailu varsinaisesti,vaan se kuinka on oppinut näkemään asioita toisin kotiin palatessaan 🙂

jjhh

 

Aina palatessaan on rakastunut uudelleen Suomen luontoon!

perhonen

Nyt kun on perheellistynyt,ihan suurperheelliseksi niin ulkomaan matkailukin on vähentynyt ohessa paljon. Kotimaan retkeily ja vaeltelu sekä muu luonnossa liikkuminen on toiminut hyvin ja on erittäin luontevaa.

10513366_10152337878223267_2931388112087079147_n

Teiskon maisemat lumoavat monin muodoin

 

Miehelläni oli edellisestä liitostaan neljä ihanaa lasta jotka ovat tottuneet liikkumaan luonnossa. Eli meillä on aika iso sakki nyt kun on tämä yhteinen ”eräipana” 1v8kk.

syksy

Mies saattanee vilhdella kuvissa 😀

Meillä on myös kaksi koiraa,ranskanbulldogeja eli ei ihan perus metsästyskoiria 😀 Toinen koiristamme ”Peto” tosin omaa todella tehokkaan riistavieti,neiti lähtee jokaisen ruskan perään  mitä vain näkee,tai oravan,tai hiiren tai.. Mörkö on sitten oikein laiskamato jota kiinnostaa lähinnä hengailla,mielellään hyvän ruuan kanssa.

Muuten itse harrastelen miehen kanssa melontaa,lähinnä nyt tässä Tampereen vesistöissä. Itse rakastan myös piirtämistä ja kaikkea pikku näpertelyä,lukeminen on hienoa jos siihen liikenisi aikaa. Aijemmin harrastelin ammuntaa radalla aktiivisesti myös erilaisilla aseilla.

Mutta,kun pikkuinen mies syntyi maailmaan,meni 9kk kun koin ensimmäisen eräilyn tuskan. Tutui että oli pakko päästä tuulettumaan ja niin tein. Meillä synnytyksen jälkeinen aika oli hyvin raskas koska lapsi oli teholla tovin. Ratkaisu lähteä korpeen tuntui todella kipeältä ja ikävä oli sanoinkuvaamaton! Vaikka tiesin että lapsin on universumin parhaissa käsissä isänsä kanssa. Mutta,selvisin ja voin sanoa omalla kohdalani sen tehneen hyvää. Vietin 5pv  Itä-Suomessa,todella korvessa Venäjän rajan tuntumassa. Siitä voin kirjoittaa ihan oman stoorinsa 🙂

sudenkorento

Mutta tätä omaa pikku vaellusta ennen olimme treenailleet pikkuisen kanssa takapiha telttailua ja päiväretkiä. Nyt kuitenkin oman puskailuni jälkeen kyselin vinkkejä muilta ”eräileviltä” pikkuisten vanhemmilta ja oikeastaan melko vähän löysin kontakteja. Varusteita pikkuiselle oli myös itse alettava soveltamaan. Päätin että pikkuisesta tulee vielä hyvä reissu mies ja tässä sitä nyt ollaan. Jonkinverran retkillä on saanut negatiivista palautetta ”mitä nyt pikkuista raahata metsään”,”erikoisuuden tavoittelua” tapaan. Mutta lähinnä ihmiset ovat olleet iloisia että lapsia viedään luontoon pienennäkin. Olihan se ns.ennenvanhaan ihan normaalia,lapset pellolle ja navettaan 🙂

Ison kiitoksen haluan antaa myös Rinkkaputki sivustolle jonne sain kirjoittaa pari tekstiä. Halusin kokeilla miltä kirjoittaminen itselle rakkaasta aiheesta tuntuu. Myös ystäväni joka ylläpitää Onnellisuudenvuosi blogia auttoi teknisissä asioissa.  On ollut ihana löytää ja tulla löydetyksi muiden samanhenkisten ihmisten parissa! Oma tavoite on rohkaista perheitä ja ihmisiä matalalla kynnyksellä meidän ihmeelliseen sekä monimuotoiseen luontoon. Juuri nyt tässä kirjoittelee sellainen tuikitavallinen ”äiti on vähän väsynyt” tyyppi 😉

kahvi

 

 

10kk mittarissa ja seitsemiseen!

Viime kesänä poika oli 10kk kun kävi tutustumassa kokopäivän reissulla Seitsemiseen.

19093002_10155338964288267_8526291910454826362_o

Seitseminen sijaitseen meiltä Tampereelta 78km päässä ja kuuluu Ylöjärvelle,näppärän ajomatkan päässä siis omasta näkökulmasta. Helsingistä matkaa olisi 260km ja Jyväskylästä puolestaan 170km. Seitseminen on minun mielestä lapsia ajatellen kiintoisa paikka koska siellä on mahdollisuus tutustua myös luontokeskukseen joka on myös ilmainen! Perinnetilakin on lähellä kohdetta .)Reitti valikoima on kattava näin jopa päiväretkeläiselle,aina 1,5km lenkistä 17km kierrokseen. Osaa reittejä pääsee kulkemaan lastenvaunujen kanssa on toki plussaa.

19105563_10155338835548267_5884056373927820428_n

Ajomatka Seitsemiseen sujui oikein mukavasti,pojan aamu-unet ajoitettiin oikeaan kohtaan ja hän nukkui reippaasti koko matkan. Saipa äiti jaisikin omaa aikaa samalla ja ihailla kauniita kesäisiä maisemia. Oli mahtava lähteä liikkeelle ilman kiristäviä aikatauluja ja rennolla meiningillä!19105699_10155338963218267_3721275696870109874_n

Päiväretkiä ja ulkona liikkumista olikin jo hetken aikaa helpottanut kunnollinen ergonominen kantorinkka lapselle. Tämä on auttanut paljon retkien suunnittelussa ja toteutuksessa. Mahdollisuudet kasvavat kun pääsee kunnolla poluita pois,ilman että kantaja ja lapsi ovat luttumärkiä hiestä. Tämä oma kokemus joka perustuu vertailuna esim. Mandukaan ja liinaan joita käytettiin kun lapsi oli pienempi.

 

Pakkaaminen päiväretkeä ajatellen oli kevyttä ja sää tiedotteiden katsomisen mukaan aurinkoa riittäisi ilta myöhään. Tiedossaoli kuitenkin että itikoita liikkuu metsissä,joten lapselle pitkähihainen varustus,mutta kevyesti.19143139_10155338964073267_6927564948059292707_o.jpg

Seitsemiseen päästyämme käytiin ensin luontokeskuksella vaipan vaihto hommissa ja syöttämässä lämminruoka lapselle.

Sitten metsään! Valinnanvaraa kun oli niin otettiin sellainen ”välimallin lenkki”. Kierrettäisiin 7km polku ja sitten voisimme vielä siirtyä puiston toiseen osaan jossa sijaitseen kaunis aarnimetsä.

19105922_10155338965103267_4965599126803033442_n

Ensimmäinen reitti alkoi kauniilla sekametsällä jossa oli nyt jo reippaana hihkuvalla lapsella katseltavaa. Lapsemme on ollut aika hölösuu,niin kauan kun on tajunnut että suusta saa ääniä aikaan. Katseltiin kuinka kaatuneissa puissa oli kiintoisia muotoja ja kolosia,miten linnut lenteli korkealla puissa laulellen. Oma tietopankki luonnosta karttuu aina kun on lapsi mukana. Tarkoitan sillä että tiedostamattaankin kun puhuu ääneen lapselle mitä ympärillä on,nimeää asioita ja kiinnittää pikku juttuihin huomita enemmän. Tässä oppii itsekkin hämmästelemään uudelleen luonnon pikku ihmeitä,jotka loppujen lopuksi ovat isoja ja merkityksellisiä ihmeitä 🙂

Meidän onneksemme itikoiden oletettu määrä olikin huomattavasti pienempi! Metsässä merkityillä reitellä oli hyvin rauhallista ja vain muutama patikoija tuli vastaan. Eräs pariskunta jäikin polulla jutulle. Heitä kiinnosti kovin lapsen kanssa metsillä kulkeminen ja yöpyminen,siinä olikin yksi mukava ajatus kertoa laajemmin omia kokemuksia ja kuulla muita.

 

19149197_10155338962513267_6067833613165064566_n

19105979_10155338962458267_143199658170866317_nMetsä osuus katkesi aina itselle niin rakkaaseen suohon. Suossa on sitä jotain mystistä,pelottavaa,ihanalta tuoksuvaa ja jotain mikä vetää aina minua puoleensa. Tästä ”suo hulluudesta” voin myöhemmin avautua enemmänkin 😀 Suolla kulki hyvät pitkospuut ja tuuli henkäili auringon porottaessa. Aina välillä annettiin pojalle vettä ja oman itsensäkkin nesteytys pitää huomioida. Lapsenkantorikan yksi iso plussa on myös hyvä aurinkosuoja joka plokkaa myös itikoita ja puunoksia.

 

 

 

Pitkospuilla nähtiinkin myös reissun villein eläin,sisilisko! Pitkospuiden ja soiden jälkeen jatkettiin lenkkiä vielä tovi ennen kun nälkä yllätti. Parkkeerattiin polun varressa olevalle levähdyspaikalle ja otettiin kevyt välipala. Tarkoitus oli syödä kunnolla Seitsemisen luontokeskuksen nuotiopaikalla (makkaraa oiken perinteisesti). Ipanalle sosetta ja konttailu hetki sopivassa pehmeässä sekä kuivassa sammaleessa. Vaihdettiin samalla myös lapsen kantajaa ja äippä pääsi ottamaan valokuvia kunnolla. Maasto muuttui jälleen ja saavuimme järven ranta osaan,maisemat ovat ihanan monipuoliset ja vesistöt ovat tervetulleita kun haluaa vettä lisää. Vedenpuhdistin on yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä,noin omasta mielestä.

19144031_10155338965138267_5205363692347856519_o.jpg

Päästyämme luontokeskukselle otettiin ruokailu breikki. Puita oli valmiina ja tulet sai sytyttää katokseen. Siihen tulikin muutama turisti sitten seuraksi j aoli ihan mukava höpöttää englaniksi välillä. Turistit ihmettelivät Suomen luonnon puhtautta ja näitä palveluita mitä sai ilmaiseksi! Myös hyvin merkityt reitit saivat kiitosta.Pikkusen päästiin myös keinuttelemaan ja ihailemaan hienoja puisia eläimiä. Lapsen vaipan sai hyvin vaihdettua nurmella alusen päällä ja puhdistusliinat aina mukana. Nyt saisuoraan roskiin käytetyn vaipan ja pääsi siten helpommalla 🙂

19095564_10155338963358267_1268772661884599365_o

Ja sitten seuraavaan metsään! Kävimme lyhyellä kenkillä vielä aarnimetsässä,jo iha sen nimen perusteellakin. Joku saattanee tästä päätellä poikamme nimenkin. Kauniita aarnimetsiä on melko harvassa joten tämä oli kiva jälleen nähdä! Osa metsän puista oli palanut satoja vuosia sitten ja jäljet näkyivät yhä. Tällä osuudella pikkumies sammuikin päiväunille ja tukena oli hernepussi”pötkylä” jottei pää retkottaisi miten sattuu. Lapsen ehdoilla tässä kuitenkin ollaan ja mennään. Vanhemmille tämä on totaali hermojen lepuutusta ja rakas harrastus molemmille lapsuudesta alkaen.

19145768_10155338964523267_1422119190958238169_n

Pikkuinen mies sitten nukkuikin niin sikeästi että saatiin hänet nukkuvana autoon asti.Koko automatka meni nukkuen lapsella jälleen ja hyvä säkä vanhempien näkökulmasta. Aikataulu toki hieman vahingossa muuttui ja iltapala aika venyi lapsella,mutta eipä viitsinyt nukkuvaa lasta herättää. Kotona oltiin ilta kahdeksalta ja eikun puurolle!

Lapsen nesteytys ja säännöllinen ruokinta on aina rekillä se yski tärkeimmistä asioista,oikea pukeutumine säänmukaan,lapsen liikkuminen jos on jo konttaus vaiheessa ja ehdottomasti varautuminen EA asioin vaikka olisi lyhytkin päiväretki. Näistä EA-pakkaus jutuista jaksan aina muistuttaa,omien kokemusten perusteella.

Tälläista tähän iltaan kun uni ei tule ja huomenna työpäivä odottaa. Uusia retkiä suunnitellaan ja telttailu kausi pojalla alkaa viikonloppuna 😉

11.5.2018 Helleretki korkealle!

Kääk! Oli aamun ensimmäinen ajatus aamulla kun herättiin tuttuun tapaan 06.30. Mitä upein ilma oli saavuttanut Tampereen! Tiedossa olisi illalla miehen lasten saapuminen meille ja nyt olisi hyvä hetki lähteä vielä ”pikku perheen”kokoonpanolla lähi maastoon päiväretkelle.

aurinkokoirat.JPG

Koirat saivat jäädä kotiin koska helle olisi hieman liikaa meidän koirille,vaikka vettä olisikin saatavilla kokoajan. Päätettiin että otetaan pikku päikkärit,syödään ja sitten adios takapihan laitto hommille!

Vatsat täynä makaronilaatikkoa pakattiin mukaan helpoimman kaavan mukaan,tarkoitus kun oli tehdä vain ”pieni päiväretki” läheiselle Halimasjärven luonnonsuojelu alueelle. Otettiin roheesti valmiit kahvit mukaan termariin,ipanallekkin sopivia kaurakeksejä,smoothieta,kermaa ja paljon vettä! Tuo vesi,se on kyllä kaiken A ja O. Sen on oppinut itse kantapään kautta. Viimeksi tuli ns.ryssittyä kun olin vaeltamassa Itä-Suomessa neljä päivää,ilman veden suodatinta ja valmiita reittejä joilla olisi kaivot. Onneksi siellä oli paljon virtaavia puhtaita puroja ja ilmeisimmin pöpöiltä säästyttiin 😉 Siitä reissusta myöhemmin!  Virheistä oppii. Nyt on kyllä iskostunut takaraivoon että vesi on aina mukana. Hankinta listalla tälle kesälle on uusi vedensuodatin,mysteeri vielä että mikä malli tarttuu mukaan.

DSC_0629.JPG

 

Tällainen pikkuinen retki sujuu hyvin lapsenkantorinkalla (Osprey poco plus) ja Haglöfsin Corkkerin medium koolla. Mukana aina EA-pakkaus kuten jaksaa joka kerta mainita,sekä puukko. Lapselle syytä laittaa pitkähihainen paita ja housut kevyesti ja lenkkarit jalkaan. Lippis toki tällaisella helteellä ja hieman oudokseltaan lapsen päässä. Ensimmäinen kesä pojalla kun osaa kävellä ja on iso 1v8kk. Tähän ikään mennessä on lapsella kuitenkin jo useita erilaisia retkiä takana.

Poika nauttii aina kun napataan rinkka esiin ja on itse jo kiipeämässä kyytiin. Sieltä on hyvä katsastella maailman ihmeitä! Tänään nähtiin vain yksi puskassa jäpittävä rusakko ja pikkulintuja kyllä sitäkin enemmän. Kuljettiin tutun puun ohi jossa vuosittain pesii palokärki,sitä on hienoa seurata miten se lentelee pesään poikasia ruokkimaan ja kurkkii sieltä aktiivisesti.

DSC_0642.JPG

Halimasjärvi on Tampereella Atalan kaupungin osassa ja pinta-alaltaan vajaa 35 hehtaaria. Alueella on rauhoitusmääräykset,mutta ne eivät rajoita jokamiehen oikeuksia. Syytä muistaa kuitenkin ettei esimerkiksi avotulta saa tehdä alueella. Järvellä on oma pieni uimarantakin johon on kesällä ihana pulahtaa,vaikka vesi on hyvin tummaa ja itselle tulee muutamat kauhuleffat mieleen tästä 🙂

DSC_0660

Päätettiin että kierretään pitkospuita ja polkuja pitkin noin puoleenväliin järveä ja noustaan siitä korkealle kalliolle. Matkalla koitettiin bongailla alueella viihtyvien liito-oavien papanoita ja pesiä,mutta eipä niitä näkynyt. Poika kyllä huitoi hyvinkin aktiivisesti rinkastaan joka suuntaan ja kailotti ”toi toi on?”.  Siinä saa välillä kantajakin hipsuttelua niskaansa. Tässä onkin hyvä kohta antaa lapselle luontovalistusta ja kertoa eri puulajeista ja sammal tyypeistä.

DSC_0649.JPG

Ehkä sinne pikkuiseen kikkaratukkaiseen päähän jää muisijälki näistäkin keskusteluista. Upeinta on huomata että lapsi ihmettelee kaikkea ja on täysillä mukana hommassa! Lapsen innostus on hyvin tarttuvaa,vetää ajatukset täysin muualle arjen paineista ja hyvä mieli valtaa olon. Metsässä olikin tyystin hiljaista ellei lintuja ja muurahaisten ääniä lasketa. Yllättävää sinänsä,koska alue on hyvien kulku yhteyksien varrella ja ilma oli niin kaunis.

DSC_0644.JPG

 

 

Kalliolle kiipeäminen lapsi selässä on oma taiteenlajinsa ja siksi kunnolliset kengät on uskolliseti jalassa. The North Facen kevyet kesä vaelluskengät ovat olleet käytössä jo muutaman vuoden ja kestäneet oikealla huollolla todella hyvin.

Ylös päästyämme parkkeerattiin sopivan kauas pudotuksesta alas. Pikku jätkä kun vaikuttaa rasvatulta oravalta salaman selässä! Pienelle oli hauskaa näyttää miten tehdään käpylehmiä (tosin pojalle ne oli traktoreita) ja miten heinän korresta lähtee kiva kimeä ääni. Maisemat järvelle on kauniit ja varjossa sai kaitsella auringon kuumotusta hyvän tuoksuiseen metsään. Siinä sitten istuskeltiin ilman mitää kiirettä välipalalla. Näin korkealla on kyllä syytä olla extra silmät ja kädet kun on taaperoikäinen mukana! Luonnon tutkiminen turvallisesti on hyvästä. Niimpä poika saa kävellä hyvin valvottuna ja jopa hän ihmetteli maisemaa ”vettä,ito vettä” osoitellen järveä.

DSC_0655.JPG

Tällaiset hetket ovat kultaakin kalliimpia itsellekkin,kiireettömyys,metsä rauha ja hiljaisuus. Välipala tauon jälkeen lähdettiin sekametsää alaspäin ja tultiin pikkuiseen polkujen risteykseen. Päätettiinkin kokeilla vähän toista reittiä jonka pitäisi tulla läheiselle Kumpulan asuin alueelle.

Päädyimmekin sinne minne piti mutta lenkki venyi kiitettävästi ja osa matkaa piti kävellä ihan jalkakäytävällä koska pöllähdimme puskasta läheiselle tielle. Onneksi päästiin kuitenkin takaisin puolestaan Kaupin urheilupuiston alueelle josta ”oikaistiin”lenkkipolkuja pitkin kotiin. Välillä piti pysähtyä juomaan,tajusi jälleen että jotain on tosiaan oppinut.Vettä mukana! Samalla lapsikin otettiin jaloittelemaan ja nopeana poikana olikin tutkimassa jo sammakonkutua ojassa.

DSC_0633.JPG

Meni meillä muutama tunti,mutta onneksi ei ollut kiirettä ja evästä oli vielä mukana enemmänkin. Parempi pikkuisen liikaa kuin liian vähän 😉 Tultiinpa kotiin illalla samaan aikaan kuin muut lapsista ja eikun jätskille! 

 

 

Kaarinanpolun extemboree retki 5.5.2018

Hurrr.totesimme aamulla. Oli sovittu että lähtisin kaksin miehen kanssa melomaan ja ipana mummolle hoitoon. Tarkoitus oli melonta seuran kanssa lähteä Haukisaareen saunomaan,mutta..aamun +2c ei houkutellut harmautensa kanssa kylmille vesille.

kaarinanpolku.JPG

Päivällä sitten alkoikin noin vain paistamaan aurinko ja takana oli hyvät,ansaitutpäiväunet ipanan kanssa! Normaali työviikosta on syytä palautua viikonloppuisinpäikkäreillä!Koska ilma oli aivan huippu,eikä kiirettä ollut mihinkään ajateltiin lähteä läheiselle Kaarinanpolulle katsomaan miltä Personkolon laavun tilanne näytti.

Kaarinanpolku kuuluu osaan laajaa Birgitanpolkua-

Tämä on yksi helpoimmista paikoista kesäisin lähteä,jos vain haluaa päästä paistamaan makkaraa ja olla hiljaisuudessa. Talvella lapsen kanssa on hieman raskaampi, koska pikkutie (Persontie) jota lähelle laavupaikkaa ajellaan on talvisin auraamatta. Isommalta tieltä (käpykankaantie) tulee käveltävää noin reipas 2km. kohtaan josta lähdetään kohti laavua. Persontien varresta laavulle on noin 60m.

 

kengät

Mitä pienet edellä sitä isot perässä! Jäbä on nopea kulkemaan maastossa!

Pakattiin mukaan pikku välipala eväät kaikille;makkarat,vettä,keksejä,banaania,maitoa ja simppelisti pikakahvia! Pikku miehelle napattiin kantorinkka matkaan ja sinne sujahti näppärästi osa tavaroista. Mukaan mahtuu aina mainittu EA-pakkaus 😉 sekä retkikirves. Itsellä on valmiina kotona retki hylly,siinä on valmiina kaikki omissa pusseissa/pakkauksissa mitä retkille tarvitaan. Tällä on nopeuttanut hyvin reissuun lähtöjä ja helppoa pakkaamista. Esimerkiksi tarvike molle pussi jossa on minigripissä tulitikut,parit sytykepalat,sytkä. Korjaus-sarjalle oma pussi;vahvaa lankaa,hakaneuloja,pieni jesari rulla.

Ei muuta kun porukka pirssiin ja kohti Jyväskylän baanaa! Ajellessa pohdittiin törmätäänkö karhuun. Nyt keväällä on Kangasalla pyörinyt karhuja asutustenkin lähellä ja yksi oli Oriveden puolella juuri lopetettu näistä syistä. Karhu olisi ”toisaalta ja toisaalta” hieno nähdä. Pelotta,sen kyllä sanoisin jos siihen törmäisi! Oletettavasti jähmettyisin kauhusta jos polulla sellainen tulisi vastaan. Kaukaa karhua voisi ihaillakkin…ja silloinkin luultavasti jännäkakka housuissa.

laavulla.JPG

Ipana oli auton pysähdyttyä vakaasti sillä linjalla että minä itte! No siinä sitten köpötteli koko matkan laavulle. ”Suuria” kiviä riitti sekä kantoja joiden päällä sai sanoa -kookeella,iiito-. Maailma on pienen silmissä kyllä ihmeellinen ja miten ne meille aikuisille oikku kivet,on oikeasti iiisoja taaperolle! Voi kun voisi itsekkin osata hämmästellä kaikkea kuin lapsi. Polulla oli vain yksi iso oja jok ahoukutti lasta ja koiria turhan paljon. Koirat onneksi osasi kulkea lankkua myöden,mutta pikkumies pääsi sylissä.

 

pullolla

Minä itte!

Aurinko helotti mäntymetsässä täysillä ja saavuimme laavulle. Siellä olikkin yksi retkeilijä koiransa kera ja tuli saatiin valmiina tälläkertaa. Puita tosin ei ollut kuivana kuin pari laavun penkin alla,niitä pilkottiin hieman pienemmiksi ja lisättiin hieman. Laavulla on oma kirves mutta oma retkikirves on näppärämpi käsiin kuin suuri metalli vartinen. Koirille oli joku jättänyt muovikipon myös paikalle ja isossa saavissa oli vettä katolta valuneena. Aina toki koirien kanssa liikuttaessa on niillekkin omat gordura kipot jotka menee pieneen tilaan sekä vettä.

Ei muuta kun makkart tulille ja vedet kiehumaan pikku alumiini pannuun. Sillävälin heiteltiin keppiä ja poika sai heitellä käpyjä,kosk aheittely on tällähetkellä parasta maailmassa. Välillä on kyllä oltava silmät selässä molemmilla vanhemmilla,nuotioon pääsy kun voi olla lapsen prioriteetti nro 1. Nyt etenkin kun taapero on oppinut kiipeilyn ja juoksemisen jalon taidon,niin se kyllä työllistää ”minä itte” vaiheessa. Ikäähän on nyt 1v8kk. Onneksi tänään poikaa kiinnosti kaikki muu pörrääminen ja isin kanssa makkara tilanteen tutkiminen. Ihana hiljaista joka puolella!

käpyjä

Siinä riittää pojalle heiteltävää!

Välipala on jo helppo homma kun lapsi on näin iso jo. Osaa syödä ja juoda itse. Banaani on suurta herkkua ja makkaraa saa toki myös maistella. Mutta kappas,mitä mamma oli jo toisen kerran tänä keväänä jättänyt pakkaamatta,kuksat,isin ja äitin kahvin nauttimis välineet. Tässä näkyy että on ollut viikon vähillä unilla,raskas työ henkisesti,no joskus fyysisestikkin. Mutta onneksi on veden kujetus kipot mukana,toinen tyhjeni hyvin vesi pannuun jo ja saatiin yksi kahvi ”kuppi”.Evästelyn jälkeen käytiin metsässä kävelemässä pikku lenkki,ei tosin merkityllä polulla koska se oli erittäin kurainen. Kuljettiin metsäkoneen jälkiä pitkin muualle kangas metsässä hakkuu alueelle ja siitä avaraan kuusimetsään. Eikä näkynyt karhun karvaakaan. Kyyt olisi olleet hyvin mahdollisia koska lämpimiä kiviä oli hakkuu alueella paljon ja pikku hiekkatiellä. Tiellä oli sitten erilaisia kakkoja. Oli teeren kakkaa,metson kakkaa,pupun kakkaa,hirven kakkaa ja nyt koiran kakkaa. Niin hullulta kun joistakin voi kuullostaa on kakkojen tunnistus oma taitolajinsa! Sammakon kutuakin löytyi kiitettävästi!

kakka

Metson kakkaa riitti paljon tänä keväänä 🙂

 

Tälläiset pienet ja extemboree retket on toisinaan kyllä paikallaan! Kohteen tuttuus helpottaa aina ja oma rauhallien mieli. Nyt jaksaa muita viikonlopun touhuja ja tulevaa työ viikkoa paljon paremmin,täynä metsän tuoksuja ❤

IMG_4436

Eräipanan äippä itse,eikä karhuja taustalla 😀

Helppo päiväretki Pikku Ahvenistolle,pikku mies mukana

Eräs viime kesän päiväretkistä pojan kanssa oli Ylöjärven Pikku ahvenistolle.

Oikeastaan päiväretkeelle lähtö ei ole ”rakettitiedettä”,mutta joitakin seikkoja pitää huomioida toisin. Monille kuitenkin on kynnys lähteä metsään lapsen kanssa korkealla. saattaa kuulla ”voi kun osaisin”,”mitenhän uskaltaisin”,”en ole metsäihmisiä,mutta voisin lähteä pikku retkelle jos osaisin”.Esimerkiksi nuotion sytyttäminen voi olla uusi asia. Muutamien tuttavien kanssa olenkin tehnyt tälläisia vauva mukaan metsään kokemuksia. Lapsille on poikkeuksetta hienoa lähteä tutusta ympäristöstä hämmästelemään luontoa.

19105922_10155338965103267_4965599126803033442_n

Metsissä on vuodenajasta riippumatta pikkuisellekkin paljon hämmästeltävää,satumetsiä!

 

Keväällä 2017 lähdin ystäni kera retkelle lähellämme sijaitsevalle Pikku Ahvenistolle. Paikka oli entuudestaan tuttu ja todettu helpoksi kohteeksi kulkea,lyhyitä reittejä,hyvät polut ja laavu jossa näppärä grillaus paikka. Ilma oli kohtuullisen lämmin noin +10 astetta,mutta pieni tuuli kävi avoimilla paikoilla. Vauva oli varustettava lämpöisesti,8kk ikäinen ei itsenäisesti liiku ja pysty pitämään verenkiertoa lämmittävästi sormiin ja varpaisiin niin tehokkaasti kuin jo taapero ikäinen. Laitoin Aarnin päälle pitkähihaisen puuvilla bodyn,sukkahousut,college housut,kevyen fleece (polyester) haalarin ja kevyen kevät haalarin. Villasukat,stonz tossut,kypärämyssy+pipo ja tumput. Koska jo käytännön syistä meillä on ollut kantoreppu käytössä aijemminkin,otettiin se mukaan. Jos meillä omaa kantoreppua olisi,niin ainakin Tampereen seudulla sellaisen lainaaminen on mahdollista ”kantoväline lainaamosta”. Myös sosiaalisessa mediassa on aina mahdollisuus kysyä lainaan näitä vauvan kantamis välineitä.

DSC_0035

Pikku Ahveniston laavulla nuotiota sytyttelemässä

 

Mitä reppuun mukaan? No ainakin makkaraa! Päädyin keskikokoiseen Haglöfs:in corkker:iin joka on aika reissussa rähjääntynyt ja ikää yli 10v. Mutta juuri sopivan kokoinen ja helppo käyttöinen. Mukaan otetiin vaippoja pari,matka hoitoalunen (helppo pitää puhtaana pyyhkimällä),kosteuspyyhkeitä,pullollinen maitoa valmiiksi,sose purkki+tyhjä tuttipullo vedelle.  Vaihtovaatteeksi varmuuden vuoksi yksi pody+housut ja merinovilla haalari. Myös yksi sideharso ruokalapuksi,lusikka minigrip pussiin,talouspaperia kaikkien käyttöön. Osa aikuisten ruuista meni kaverini reppuun joka samaa kokoa kuin omani. EA pakkaus on aina mukana,sisältäen myös kyy tabletteja joita 0-5v:lle saa antaa yhden,pienen vesimäärän kera (itsellä kyllä ensimmäisenä 112 ja lapsen paikallaan pitäminen). Myös septidin suihke joka ei kirvele,on hyvä lapsella haavan puhdistuksessa(voi käyttää ihan pienillekkin,ellei ole vesi+saippua mahdollisuutta). Puukko on hyvä olla aina myös mukana.

ahvenistoa

Keväinen Pikku Ahvenisto siintää näkyvissä! Siellä oli helppo kulkea pikkuinen mies kantorepussa ympäri järven 🙂

 

Vauva autoon ja kohteen suuntaan! Perillä saatiin nauttia lämmittävästä auringosta ja olimme varautuneet myös kyy käärmeiden kohtaamiseen,täällä niitä tapaa useimiten. Ei itseä niinkään säihdytytä,mutta lapsen kohdalla kyllä on aina huoli. Lapsi laitettiin kantoreppuun etupuolelle kulkemaan,näin sain helposti oman repun selkään. Koska tuuli oli melko navakkaa,laitoin kantoreppuun suojan päälle. Kantamus tuntui olevan hyvin tasapainossa kaiken kaikkiaan. Itsellä vaatetus oli joustavaa ja hyvin hengittävää,pieni lapsi on kuin patteri sylissä. Kyykistelemän ja kurottelemaan on syytä päästä.

pikku ahvenisto1

Hyvän tuulinen poitsu odottaa ruokaa ihmetellen mitä äiti ja kummitäti tekee

Kengät. Hyvin olennainen seikka itselleni yli liikkuven nivelien vuoksi. Mutta tällaisilla,ei kuraisilla poluilla pärjää vaikka tavallisilla lenkkareilla,kunhan nauhat eivät aukea ja aiheuta kaatumis vaaraa. Sormikkaat oli hyvä olla vielä mukana näin kevät ilmoilla ja aurinkolasit mukana,myös lapsella. Hyttysistä ei onneksi ole haittaa vielä keväällä,kesällä se onkin ihan oma ikävämpi seikkansa.

 

Päätettiin rennosti kävellä noin kahden kilometrin lenkki järven ympäri. Mukava kulkea kauniissa säässä ja ihmetellä luonnon heräämistä synkeähkön talven jälkeen. PIenilekkin retkille on mukava saada toinen aikuinen mukaan. Sitä suosittelen retkille lähtiessä,jo ihan siksikin että kahdessa repussa on tavaroita helpompi kuljettaa. Myös toinen voi vaikka sitoa auenneen kengän nauhan,koska se ei ole aina niin helppoa kun pieni kulkee rinnan päällä. Muutenkin on aina hyvä ilmoittaa mihin on lähdössä ja milloin palaamassa takaisin.

 

Poikamme oli kulkenut ennenkin metsässä repussa,jo hyvin pienenä 4kk ikäisenä keskellä talvea. Silloin tosin hyvin pieniä matkoja koiria ulkoiluttamassa ja järeämmässä vaatetuksessa. Nyt 8kk iässä ympäristö kiinnosti aivan eri tavalla! Mukava seurata miten lapsi reagoi ääniin ja väreihin. Oma hyvä ja rento fiilis tarttuu helposti lapseen ja toisin päin. Kiire ja pelko tarttuvat myös,joten lapsen ehdoilla kulkeminen on tärkeintä minun mielestäni koko hommassa. Pelko,voi olla myös sitä,että aikuinen ei tiedä miten toimia ja hermot kireällä suorittaa retkeä. Siksipä on hienoa jos mukana on joku joka osaa opettaa tai tai toimia luonnossa. Tähänkin ratkaisuna voi olla vaikka puhelu lähistön partioon,sieltä voi saada helposti erätaitoja omaavan kaverin matkaan. Toki myös sosiaalinen media tai tuttavien kontaktit auttavat usein.

22448431_10155670665018267_5327668381195170534_n

Lenkki saatiin kierrettyä ja päädyttiin tulenteko paikalle. Plussaa oli puuvarasto jossa kuivia halkoja valmiina. itsellä mukana varmuudeksi aina pari sytytyspalaa,mutta nyt niitä ei tarvittu. Vajassa oli myös kuivaa tuohta ja hieman kun puukolla teki kiehisiä niin tuli syttyi nopeasti. Paperin käyttäminen sytykkeenä ei ole kovinkaan hyvä ratkaisu,palaa nopeasti pois ja teettää tuhkaa pöllyämään. Aikuisille laitettiin makkarat tulille ja termarista helposti kahvit. Jos isommalla arsenaalilla oltaisiin matkassa niin nokipannu kuuluisi asiaan,mutta tämä olikin helppo retki aatteella. Poika istui tukevasti kodassa ja kantorepun suoja toimi hyvänä istuma alusena. Vaipan vaihto oli tehtävä,koska kakka. Homma hoidettiin tuulen suojassa ja nopeasti,mahdollisimman vähäisellä riisumisella. Kantosuojan päälle matkahoitoalunen oli paras ratkaisu. Koska pikku mies osasi istua tukea vasten oli hänet helppo syöttää,sideharso ruokalappuna kauluksen sisään viritettynä. Maito oli huoneenlämpöistä koska se ole pakattu pieneen lämpöä pitävään pakastekassiin. Muuten sen olisi voinut lämmittää vaikka alumiini pannussa nuotiolla.

 

Roskat roskiin,paikkojen siistiminen ja kohti autoa! Paluu matkan kotiin vauva nukkuikin hyvin tyytyväisenä,raikkaalla ulkoilmalla lienee syynsä tähän.

Päiväretki Halimasjärvelle 5kk iässä

Päiväretkiä on tehty pikkuisen kanssa monia,yksi ensimäisiä ajallisesti pidempiä oli läheiselle halimasjärvelle.

Ulkoilut oli aijemmin hoidettu näppärästi Manduca kantorepussa kasvot kantajaan päin ja lähi metsiä sen kanssa koluttu,koirien ulkoilutuksen muodossa. Näitä kantoreppuja on monilta eri valmistajilta,mutta meillä tämä istui niin äidille kuin isällekkin parhaiten. Osa käyttää kantoliinoja,mutta niiden sidontojen kunnollinen opettelu on paikallaan.

halimas2

Ensimmäinen retki oli harjoitusta lähistöllä,Halimasjärven luonnonsuojelu alueella. Tarkoitus olla muutamia tunteja. Katsottiin mitä mukaan voisi tarvita,mikä on liikaa tai mitä on unohtunut,pitäisikö jotain lisätä?

Lapsi lähti tähänkin matkaan Manducassa. Ilmat olivat melko suotuisat +20 joten lapsen sai pukea kevyisiin pitkähihaisiin vaatteisiin ja lierilliseen UV-suojalliseen hattuun. Metsissä kun noita itikoita ja risuja sattu eteen. Hyönteismyrkkyjä kun ei pienille vielä saa laittaa. Vanhemmille hyvät kengät jalkoihin jotta pysyy tasapainossa pienen kyytiläisen kanssa. Myös vanhempien oma vaatetus on syytä olla hengittävää materiaalia kun kantaa pientä ”lämpöpatteria” rinnallaan.

dsc_0159.jpg

Mukaan otettiin varmuuden varalle lapselle vaihtovaatteet ja kevyt haalarikin. Lapsi oli niinkin innoissaan että nukkui ensimmäisen tunnin. Kuljettiin ensin umpi metsää joka mukavan avaraa,sitten siirryttiin polulle. Pysähdyttiin kun lapsi heräsi ja pääteetiin hoitaa vaipan vaihto ja evästely järven rannalla. Mukaan oli otettu vauvalle matka-alusta joka on helppo pitää puhtaana pyyhkimällä. Alusta sopivan pehmeälle sammaleelle ja homma hoitui siinä hyvin,kosteuspyyhkeiden kera jotka muistettiin ottaa mukaan.

Meillä lapsi söi osittain jo kiinteää ruokaa tuossa 5kk iässä,lämmitys oli siis eräs kiintoisa asia. Mukana lämmitykseen oli kaasukeitin ja alumiinenen kahvipannu. Vettä oli myös mukana 2,5litraa. laitettiin vedet kiehumaan ja mukana oleva valmisruokapurkki veteen,eikä siinä kauaa mennyt että ruoka oli sopivaa pikkumiehelle.Mukana minigrip pussissa näppärästi lusikka. Myös maidon lämmitys kävi näppärästi näin.Maito oli osittain ”kaupan maitoa” joka pahvitetroissa mukana,osa suoraan rintaruokintana. Roskat omaan pussiin aina mukaan,minkä jaksaa mukanaan luontoon kantaa,jaksaa sen mukanaa poiskin kuljettaa. kuva

Matkaa oli mukava jatkaa ja isi sai vauvan kyytiinsä,äidille isompi reppu selkään ja isälle pienempi. Nyt pikkuinenkin jaksoi olla hereillä ja tyytyväisenä ihmetellä killitteli ympärilleen. Aikaa oli saatu kulumaan jo reilu pari tuntia,kaikki tapahtuu kuitenkin vauvan ehdoilla ja tämän rytmi huomioiden. Omia vesi taukoja oli syytä pitää. Koska varsinainen reitti on kovin lyhyt niin poikkesimme polulta pariin otteeseen,metsän helppokulkuisuuden puitteissa.

Vanhempana olikin tärkeää että tunsi maaston ja ettei eksymisen vaaraa olisi. Koska vauva on pieni ja herkempi ympäristölleen oli huomioitava myös mitä tehdä mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Mahdollisia olisivat esimerkiksi ampiaisen pisto,nenään vierasesineen joutuminen,oksan raapaisu ihoon. Mukana kyytabletit (tuoteselosteen mukaan 0-5 vuotiaille 1tbl nesteen kera),tosin 112 olisi itsellä heti käytössä ja koittaa saada lapsi olemaan aloillaan. Imuniistin oli mukana,jos nenään joutuisi ylimääräisyyksiä. Keittosuola liuosta jota voi käyttää desinfiointiin ilman alkoholia huoletta. Vanulappuja minigrippussiin myös mukaan. Punkkipihdit myös hyvä huomio olla mukana kesä aikaan. Retkeily tarvikkeissa aina sakset ja puukko.

Toisella pysähdyksellä toistimme samaa kaavaa ja mukana olleella viltillä oli mukava istua eväiden kanssa. Aurinko ei paistanut tälle leiritymis kohdalle joten lapsenkin oli helpompi olla ja konttailla viltillä. Lähtiessä katsottiin ettei muurahaisia tai muita itikoita ollut kiipeillyt vaatteiden mukaan.

19437377_10155383190833267_6482930811959598814_n

Kotiin kävellessä pikku retkeilijä jälleen simahti ja vanhempina voitiin todeta että säät suosi eikä mukaan tarvittu kuin tarvittavasti ruokaa,vaippoja ja rauhallisuutta sekä ajatusta siitä mikä reitti kuljetaan.

 

Telttailu harjoituksia vauvan kanssa!

Aloitetaan alusta. Miten aloiteltiin pikkuisen ihmisen kanssa retkeily harjoittelu!

Nyt kevään hyvää vauhtia saapuessa alkaa mieltä lämmittämään myös ajatus, että pääsee taaperon kanssa telttailu retkille. Viime kesänä telttailua harjoiteltiin vilelä vauva ikäisen pojan kanssa takapihalla. Tehtiin asiat silmällä pitäen miten asiat sujuisi realistisesti jos olisimme oikeassa metsässä, eikä takapihalla. Tarvinee sanoa että olipa naapureilla jälleen ihmeteltävää 😀

Mutta, jospa täällä sattuisi olemaan joku, joku sellainen joka olin itse reilu vuosi sitten. Pienen n.6kk ikäisen esikois lapsen äiti viime kesänä ja kova pohdinta miten aloittaa telttailu näin pienen kanssa ja onko se järkevää. Ulkoilu metsissä oli muuten sujunut helposti kantorepussa. Koitin löytää tietoa,mitä huomioida käytännössä telttaillessa, mutta lähinnä löysin negatiivis sävytteisiä tekstejä. Vanhempia jotka kuskasivat vauva ja taapero ikäisiä vaikkapa eräkämpälle nimiteltiin avoimesti vastuuttomiksi ja ärsyttäviksi. Tästä hämmästyneenä päätin itse aloittaa ns. treenit vauvan kanssa.

20375762_10155480429388267_1761435865944586371_n

Telttana meillä on Trimm spark,kahden hengen tunneliteltta hyvän kokoisella absidilla (etutilalla) ja mainioilla vesipilari arvoilla sekä tuuletus ominaisuuksilla (verkko sisällä, jolloin ulommaisen kankaan saa käärittyä myös sivuun).

Päädyimme retki simulaattoriin takapihallemme. Koska htämä sparkalusimme että kaikki olisi mahdollisimman samankaltaista kuin tulevilla yön yli retkillä ,olimme pakanneet retkivarusteet rinkkaan. Se onkin ihan oma juttunsa kun mietti mitä voisi tarvita mukana ja miten asiat on pakattuna rinkkaan. Oma rinkkani avautuu helposti edestä päältä ,jolloin tavarat saa kaikki näppärästi esille. Mukana oli mm. lämmintä vaatetta, vaippoja, pari tuttia ja pulloa, kosteus pyyhkeitä, rasvaa. Tarkoitus hahmotta miten paljon tarvittaisiin tavaraa. Loppujen lopuksi se mitä näin pieni tarvitsee ja tekee on hyvin simppeliä; unta,ruokaa ja ihmettelyä.

Lähinnä ainakin itselleni jännittävää on ajatus,jos on kauempana mökillä/kämpällä/teltalla ja sattuisi onnettomuus, miten silloin toimia. aivan kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua koskaan. Omia EA taitoja pidän yllä säännöllisesti työnkin puitteissa ja kertaan niitä myös vapaa-ajalla,kuten vauvan elvyttäminen. EA pakkaus on hyvä pitää aina ajantasalla J Puhelimessa aina 112 sovellus valmiina!

Oman teltan tuttuus on toki helpottava seikka, miten se kasataan nopeasti säällä kuin säällä .Siinä säästää hermoja mukavasti. Saavuimme takapihalle kahden rinkan ja lapsen kanssa illalla. Lapsi kulki kantorepussa edessä mukana. Lapsella päällään t-paitabody, ohut neule, sukat ja kevyet housut.

Teltta pystyyn, mies hoiti kohdat joissa piti kumarrella enemmän ,koska lapsi oli nukahtanut kyytiin. Sitten saatinn aloittaa ilta toimet. Vaipan vaihto sujui helposti matka hoitoalusen päällä teltan absidissa, ulkona sää oli mukavan lämmin. Kosteuspyyhkeet toimivat pepun hoitoon. Iltapalan hoidimme retkeily ajatuksella; kaasu keitin ja alumiininen kattila. Tuttipullo veteen pannuun ja pian iltamaito oli lämmin, Myös muiden ruokien lämmitys onnistuu hurjan näppärästi näin. Itse osittais imetin lasta, jonka vuoksi korvikkeita tuli kantaa mukana.

esimerkiksi  pannukin sopii toki lämmitykseen 🙂 pullot

Nukkumaan mentäessä hyttystilanne alkoi jo. Näin pienelle kun ei hyttys suojia voi vielä käyttää niin ilta vaippailut hoidettiin teltassa sisällä. Patjoina oli kaksi ilmatäytteistä patjaa ja solumuoviset päällä.Itse hieman hysteerisenä olin ottanut lapselle talvi alusen. Tässä kohtaa isi lähtikin töihin ja jäätiin kaksin teltta hommiin pojan kanssa. Pitkähihainen yöpuku pojalle päälle,nalle langasta kudotut tumput + pipo ja omaan pussiin pikku mies.

Lapsen pussi olikin yksi isoin kysymysmerkki telttailua ajatellen, näin pienille omia varsinaisia makuupusseja ei löytynyt. Omaan pussiin tai kahteen yhdistettyyn pussiin en uskaltanut vauvaa ottaa kierimisen vuoksi. Mutta, vaunujen talvi rataspussi olikin  mitä parhain maukuupussi! Teltan sisäpuolelle laitoin viltin vielä patjan ulkoreunan viereen josta viileys voisi kulkea. Tärkeintä, kuten meillä aikuisillakin on maasta tulevan kylmyyden eristäminen.

Lapsi nukkui yönsä kokonaan ilman yhtäkään herätystä, liekö ulkoilman ansiota. Itse välillä heräilin kurkkimaan miten pikkuisella menee. Yöllä lämpötila laski ja vettäkin ripisutteli taivaalta. Mietinkin, jos lapsi olisi herännyt maidon nälkään ja imetys ei toimi, missä olisin sateessa maidon lämmittänyt, oletettavasti kuistilla takapihalla. Retkeä ajatellen paikan tulisi olla sellainen jossa voisi sateellakin suojassa käyttää kaasua (esim. laavun suojassa). . Laavuun näin pientä en itse ottaisi, ihan jo itikoiden vuoksi.

Kaasu on mukavan nopea ja kesällä vesikään jota lämmittää ei ole ihan jäistä. Myös tuttien desinfiointi/pullojen kävi helposti näin. Vettä sai toki kantaa kiitettävästi mukanaan. Tulevana kesänä olen ajatellut kantaa vain lapsen vedet mukana juomista ajatellen ja omat suodattimen kautta järvestä etc

Aamulla Lapsen vaipan vaihto sujui jälleen teltan sisässä kaikessa rauhassa ja tuttipullosta aamun vesihörpyt. Aamu oli ihanan lämmin, hieman kostea joten otettiin ulompi kuori teltasta auki ja verkko osa jäi suojaamaan, näin teltasta saatiin kosteus pois samalla. Nurmikolla oli hyvin tasaista laittaa aamu puuro kattilassa lapselle. Meillä poika oli syönyt jo tovin kiinteitäkin ruokia refluksitaudin hillitsemiseksi.

Lapsi sai olla teltassa tutkimassa paria leluaan kun pakkasin omia tarvikkeita rinkkaan. Telttaa pakatessa poika oli viltillä sillä välin kun pakkasin telttaa (tässäkin oli hyvä tuntea miten omat tavarat pakkautuvat nopeasti). Yksin toki haasteellisempaa koska sai olla silmät selässä telttaa pakatessa. Myös käytetyt vaipat omaan pussiinsa koska oikeallakin retkellä jätteet mukaan, ellei roskiksia ole paikalla.

19702753_10155413519028267_3249847743237566805_o

Kesän aikana telttailimme paljon takapihalla, eikä aina näin retkeily testi mielessä. Mutta hyvä valmistautua, kokeilla turvallisessa ympäristössä miten ensikesänä 2018 toteutetaan ”oikeita” yöretkiä. Vaikka lapselle se takapiha tai lähi metsäkin on erilaista ja ihmeellistä. Päivä retkiä teimme paljon ja lähimetsiä koluttiin päivittäin kahden koiramme kanssa. Päiväretkissä oli omat haasteensa, koska lapsi oli vielä silloin niin pieni ettei soveltunut kantorinkkaan.

Myöhemmin kesällä saatiin jo rinkka käyttöön ja se helpotti retkeilyä huomattavasti meidän mielestä! Sinne sai tavaraa mukaan ja lapsi näki maisemat hienosti!

Nyt lapsen ollessa 1v8kk ollaan talvella toteutettu pidempiäkin päiväretkiä. Talvella saakin lisää pohdittavaa sujuvuuden suhteen. Mutta ennen kaikkea, lapsen ehdoilla, turvallisuus ensin, järki päässä ja siten että lapsi nauttii!

21272091_10155578896458267_8725662357470804295_n

Itse toivon että pieni lapsi ei olisi este retkeilylle, muodossa jos toisessa ja voisimme opettaa lapsia nauttimaan luonnosta ja arvostamaan sitä. Tämä takapiha testailu herätti hilpeyttä naapurustossa ja muutama muukin intoutui telttailuun. Keskustelua on herättänyt myös taapero ikäisen(1+v) kanssa retkeily yön yli ja nyt kesällä 2018 olen ajatellut järjestää kiinnostuneille yhteisretkiä. Siitä lisää myöhemmin 😉

Harmillista että en huomannut silloin ottaa kuvia näistä ”treeneistä” Mutta muutama kesäinen kuva löytyi kuitenkin

 

Talvinen päiväretki taaperon kanssa,onnettumuuksilta ei vältytä!

Talviretkeily nyt 2018 talvena 1,5v:n kanssa on toisinaan hyvinkin tapahtumarikasta. Nyt voinkin jakaa kokemuksen joka ei mennyt ihan nappiin.

Olimme Tampereen Kintulammilla talvisessa säässä päiväretkellä. Pakkasta oli noin -6c ja ilma mukavan aurinkoinen. Tuuli kylmensi kuitenkin olosuhteita ja se tuli huomioda retken vaatetuksen ja pituuden osalta. Näin pienen ja itse polkuja kulkemattoman kanssa ei matka kohteeseen voi olla kovin pitkä. Valittiin sopiva n.700m matka suuntaansa tutulle laavulle,osan matkaa sai kulkea jäätä pitkin,joka helpottaa huomattavasti.

matkalla kohteeseen

Matkalla kohteeseen ja aurinko paistaa!

Pienelle 80cm lapselle puettiin kerrosvaatetus samaa kaavaa käyttäen kuin aikuisillekkin. Pitkähainen body,ohut vila takki,paksut sukkahousut,college housut,villasukat,lämmin hengittävä fleece haalari,villatumput,merinovilla kypärämyssy,tuulta eristävä toppahaalari,paksut vuorelliset reilun kokoiset tumput,tuulta pitävä kypärämyssy mallinen hattu ja talvi kengät joissa tilaa ilman kiertää sekä vielä aurinkolasit. Melkoinen varustus siis.

Kenkiin ja tumppuihin hyvä jättää ilman kierto tilaa ja mahdollisuutta sujauttaa sinne myös napsautettavat lämmittimet. Toki siinä pitää jo miettiä onko järkevää lähteä retkelle jos ilma tuntuu liian kylmältä.

Aurinkolasit ovat tärkeät pienen silmille,etenkin näin hangen loistaessa vielä tehostaen valon määrää. Pipon alla ne pysyvätkin hyvin tukevasti päässä.

Päästyämme parkkipaikalle poika sujautettiin kantorinkkaan ja rinkka miehen selkään. sieltä on hyvät näkymät katsella luontoa ja rinkkaan mahtuu näppärästi muutakin tavaraa. Kantorinkka on meillä osottautunut kullanasrvoiseksi varusteeksi ja on lähes jokapäivä käytössä ulkoillessa. Ergonomia on niin lapselle kuin kantajalle hyvä,eri malleja kokeilemalla löytyi sopiva.

Äidin tehtäväksi jäi nyt päivärepun ja koiran huolehtiminen. Maasto tällä reitillä on talvinkin hyvä kulkuinen ja reitti merkinnät selvästi nähtävillä. Aikaa tuohon 700 metriin kului noin 20minuuttia.

Perillä laavulla oli selkeät työn jaot,se pakkas ilmalla helpottaa toimintaa. Myös tieto että laavulla on valmiiksi puita on hyvä selvittää. Puita piti hieman pienentää ja oma retkikirves auttoi asiaa. Mies laittoi tulet ja sillävälin minä purin repusta ruoka ja kahvi tarvikkeet laavulle. Perus makkarat aikuisille ja pikkuiselle hedelmä sosetta ja banaania,välipala aika suunnitellusti.

aarni nuotiolla

Edessä kirkas tulevaisuus,vai miten se nyt oli

Saatiin siinä sitten pannuun vedet ja makkarat tulille,koira suhasi tuhatta ja sataa näköetäisyydellä keppi suussaan. Aurinko lämmitti kivasti vaikka tuuli oli melko kylmä. Päätettiin että lähdetään syömisen jälkeen kotiin koska tuuli tuntu yltyvän. Lapsi kipitteli koiran perässä ja laskettiin muovipusilla mäkeä (pulkka olis kyllä ollut näpsäkkä mukana näin lyhyellä reissulla).

lasketaan

kyllä muovipussillakin pääsee lujaa!

nuotio

Kahveja odotellessa…ja sitten

Saatiin ruuat syötyä ja odotettiin kahveja. Siinä sitten lapsi köpötteli laavun vierellä. Kunnes: kops! Lapsi kaatui suoraan laavun reunaan kasvot edellä. Vaikka itse oli noin metrin päässä ei ollut tarpeeksi nopea estämään liukastumista.

Lapsen huudon määrä oli hillitön ja samoin vuotavan veren määrä. Tässä kohtaa hyppäsi sydän kurkkuun,kuinka paha haava tuli ja mihin kohtaan kasvoja.

Mies otti lapsen syliin ja minä nopeasti EA pakkaukselle joka oli repun ulkopuolella laavulla,aina helposti saatavilla. Mies putsasi paperilla veren ja huomattiin että nenästä vuotaa runsaasti verta sekä silmäkulmasta. Rauhallisuus,kaiken A ja O tilanteessa kuin tilanteessa,panikointi tarttuisi myös lapseen ja oma ajatuksen kulku sotkeutuisi. Ainakin lapsi oli tajuissaan ja reagoi kipuu. Lapsi pidettiin rauhoittavasti sylissä puoli istuvassa asennossa puhdistamisen ajan. Puhdistuksessa voi ainakin käyttää perus septidiniä ja nenäliinoja. Haavojen sijanti ja syvyys selvisivät samalla. Nenä oli saanut ulkoisesti ison haavan,haava putsattiin huolellisesti ja painettiin tyrehdyttämisen edesauttamiseksi. Ihoa yhteenliimavaa perhosteippiä ei arvion mukaan tarvittu. Silmäkulman haava oli todella lähellä silmää,mutta onneksi matalampi syvyydeltään. Kylmä sää auttoi itsessään vuodon lakkaamista. Nenä verenvuodon sattuessa suositellaan etukumaraa asentoa jottei veri valu nieluun. Näin mekin toimimme kun lapsen haavat oli putsattu ja katsottu lapsen tajunnan tilaa,osumat päähän on aina syytä ottaa vakavasti. Haavojen alueet jätettiin ilman peittämistä,alueille laastarin/muun suojan saaminen oli lähes mahdotonta ja haavat tyrehtyivät nopeasti.

apulainen

Pikku apulainen haluaisi toki tulitikkuihin käsiksi

Mies hoiti lapsen ensiavun ja minä pakkasin samalla tavaroita ripeään tahtiin. Tämä työnjako toimi hyvin ja pääsimme poistumaan retkikohteesta. Lapsi ei osoittanut huonovointisuutta ja oli rauhoittunut,nenän haava vuiti hieman verta,silmäkulma oli onneksi tyrehtynyt. Lapsi laitettiin rinkkaan joka mahdollisti nopeamman kulkemisen autolle.

Meillä molemilla on kokemusta paljon eri tason ensiapu tilanteista vuosien aikana,mutta aina ne yllättävät ja erityisesti näin retkillä. Ikinä en epäröisi soittaa hätänumeroon. Tämä epäonninen retki muistutti taas EA pakkauksen tärkeästä olemassa olosta ja omien ensiapu taitojen kertaamisesta. Retkillä,ilman lapsia tai lasten kanssa on hyvä huomioida olosuhteet joissa onnettomuus voi sattua ja miten saada apua/ toimia jos jotain sattuu. Jos ei pääse harjoittelemaan esimerkiksi elvytystä,on sitä hyvä kerrata ainakin teoriassa. Aina sen ei tarvitse olla mitään suurta kun paniikki voi iskeä. Onneksi pääsimme ilman aivotärähdystä,murtumaa tai silmän vaurioitumista. Seurasimme lapsen vointia ja haavojen kuntoa,näkyikö mm mahdollisia tikkuja tai muuta likaa mikä voisi tulehtua.

Mitä meillä mukana talvella EA laukussa retkellä: Puhdistusaine,sidostarpeet(puhdasta sidonta harsoa),kolmioliina,elvytys-suoja,silmähuuhde,laastaria,perhosteippiä,pinsetit,pienet sakset (puukko ei aina toimi kaikessa),avaruuslakana kulkee myös kesäisinkin mukana.

Puhelimeen on myös tallennettu alkunäyttöön 112 sovellus. Sen avulla sinut saadaan automaattisesti paikannettua hätäkeskuksesta ja itsellesi se on helposti saatavilla.

tutkittavaa

Ennen onnettomuutta oli hienoa kipitellä isin ja koiramme Pedon perässä